Vihreän liiton piirissä kuohuu. Puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja, kansanedustajaehdokas Markus Drake, on julkisuudessa esittänyt avoimesti kantansa kannabiksen laillistamisen puolesta. Samalla Vihreän liiton johto, puheenjohtaja Osmo Soininvaaran ja europarlamentaarikko Heidi Hautalan johdolla, on jyrkästi kiistänyt sen, että puolueen virallinen linja puoltaisi kannabiksen laillistamista Suomessa. Eilen MTV3 – kanavalla esitetyssä puheenjohtaja Soininvaaran haastattelussa hän toisti tämän kannan, kuitenkin samalla todeten, että puolueen johto ei aio ryhtyä toimenpiteisiin nuorisojohtaja Markus Drakea vastaan tämän puolueen virallisen linjan kanssa ristiriidassa olevan kannan johdosta. Soininvaara totesi, että puolueen nuorisoliitto valitsee itse puheenjohtajansa ja että puolueen johdolla ei ole sen asian kanssa ”mitään tekemistä”. Soininvaara totesi, että kannabiksen puolustajien joukko puolueen sisällä on marginaalinen ryhmä, joka ei pystyisi saamaan aikaan kannabiksen laillistamista koskevaa päätöstä eduskunnassa tulevalla vaalikaudella, vaikka kaikki asiaa puoltavat ehdokkaat valittaisiin eduskuntaan.
Asiaa nopeasti tarkastellen voisi ajatella, että Vihreän liiton sisällä vallitsee syvä ristiriita tämän kysymyksen osalta, jopa puolueen sisäinen kriisi. Tarkemmin asiaa ajatellen, ei ajatus ole kaukana, että kyseessä on tarkkaan harkittu strategia, jonka avulla saadaan kerättyä mahdollisimman paljon ääniä Vihreiden listalle ainakin pääkaupunkiseudulta. Kannabiksen laillistamista puoltaa tai kysymykseen suhtautuu välinpitämättömästi nykyään yllättävän suuri joukko ihmisiä, jopa ns. mainstream-piireistä (”työssäkäyvät viihdekäyttäjät”). Vihreät tulevat luultavasti menettämään tulevissa vaaleissa ääniä tietyiltä tahoilta ydinvoimakysymyksessä kuhnailemisen vuoksi ja myös osittain peruspalveluskysymysten osalta saavuttamattomien tavoitteiden vuoksi. Tämän vuoksi puolue on joutunut keksimään uuden kohderyhmän, jolta saada ääniä. Puolue ei kuitenkaan ole voinut ryhtyä avoimesti puhumaan kannabiksen laillistamisen puolesta, sillä tämä veisi ääniä lapsiperheiltä sekä myös sangen paljon ääniä pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa vaalipiireissä. Sen vuoksi äänet on kerättävä piilotetusti niin, että puolueen sisälle luodaan ryhmä, joka ryhtyy avoimesti ajamaan puolueen virallisen linjan kanssa ristiriidassa olevaa asiaa, jonka virallinen puoluejohto sitten torjuu. Kannabiksen laillistamista puolustavat piirit saadaan siten äänestämään vihreiden kannabista puolustavia ehdokkaita samalla kuin sitä vastustavat piirit saadaan äänestämään virallisen linjan ehdokkaita esim. luonnonsuojelu-, peruspalvelu- yms. syistä. On huomattava, että esim. kannabiksen laillistamista aikaisemmin puolustanut luonnonlain puolue on poissa näistä vaaleista, joten ilmeisestikin vihreiden strategia tähtää ainakin näiden ääniperinnön saalistamiseen.
Tätä näkemystä puoltaa mielestäni se, että vihreiden johto ei ole ryhtymässä minkäänlaisin toimiin nuorisojohtaja Markus Drakea vastaan tämän ristiriitaisten lausuntojen johdosta. Yhdistyslaki mahdollistaisi yhdistyksen jäsenen erottamisen sen vuoksi, että tämä ei omaksu yhdistyksen aatetta, joka siis tässä tapauksessa merkitsee kannabiksen laillistamisen vastustamista puolueen virallisen linjan mukaisesti. Vaikka Drake onkin eduskuntaehdokas, olisi erottaminen mahdollista puolueesta. Koska näin ei tehdä, on pakko todeta, että puolueen virallinen johto epäsuorasti tukee Draken näkemyksiä. Mielenkiintoiseksi jää nähdä, mitä puolue tekee vaalien jälkeen, mikäli Drakea ei esimerkiksi valita eduskuntaan.
Tätä samaa strategiaa on havaittavissa sosiaalidemokraattisessa puolueessa NATO-kysymyksen osalta. Puolueen virallinen linja on ainakin epäsuorasti NATO-myönteinen (eli, ei NATO-kielteinen) samalla kun puoluetta edustava ulkoministeri Tuomioja julkisuudessa on hyvin NATO-kriittinen. Tällaisen tilanteen ylläpitämisellä tavoitellaan ilmeisestikin äänien poimimiseen demareille sekä NATO-myönteisistä että NATO-kriittisistä piireistä. Tämä on omiaan vähentämään kannatusta sellaisilta (pien)puolueilta, jotka aivan oikeasti ovat NATO-vastaisia puolueita.
Asiaa nopeasti tarkastellen voisi ajatella, että Vihreän liiton sisällä vallitsee syvä ristiriita tämän kysymyksen osalta, jopa puolueen sisäinen kriisi. Tarkemmin asiaa ajatellen, ei ajatus ole kaukana, että kyseessä on tarkkaan harkittu strategia, jonka avulla saadaan kerättyä mahdollisimman paljon ääniä Vihreiden listalle ainakin pääkaupunkiseudulta. Kannabiksen laillistamista puoltaa tai kysymykseen suhtautuu välinpitämättömästi nykyään yllättävän suuri joukko ihmisiä, jopa ns. mainstream-piireistä (”työssäkäyvät viihdekäyttäjät”). Vihreät tulevat luultavasti menettämään tulevissa vaaleissa ääniä tietyiltä tahoilta ydinvoimakysymyksessä kuhnailemisen vuoksi ja myös osittain peruspalveluskysymysten osalta saavuttamattomien tavoitteiden vuoksi. Tämän vuoksi puolue on joutunut keksimään uuden kohderyhmän, jolta saada ääniä. Puolue ei kuitenkaan ole voinut ryhtyä avoimesti puhumaan kannabiksen laillistamisen puolesta, sillä tämä veisi ääniä lapsiperheiltä sekä myös sangen paljon ääniä pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa vaalipiireissä. Sen vuoksi äänet on kerättävä piilotetusti niin, että puolueen sisälle luodaan ryhmä, joka ryhtyy avoimesti ajamaan puolueen virallisen linjan kanssa ristiriidassa olevaa asiaa, jonka virallinen puoluejohto sitten torjuu. Kannabiksen laillistamista puolustavat piirit saadaan siten äänestämään vihreiden kannabista puolustavia ehdokkaita samalla kuin sitä vastustavat piirit saadaan äänestämään virallisen linjan ehdokkaita esim. luonnonsuojelu-, peruspalvelu- yms. syistä. On huomattava, että esim. kannabiksen laillistamista aikaisemmin puolustanut luonnonlain puolue on poissa näistä vaaleista, joten ilmeisestikin vihreiden strategia tähtää ainakin näiden ääniperinnön saalistamiseen.
Tätä näkemystä puoltaa mielestäni se, että vihreiden johto ei ole ryhtymässä minkäänlaisin toimiin nuorisojohtaja Markus Drakea vastaan tämän ristiriitaisten lausuntojen johdosta. Yhdistyslaki mahdollistaisi yhdistyksen jäsenen erottamisen sen vuoksi, että tämä ei omaksu yhdistyksen aatetta, joka siis tässä tapauksessa merkitsee kannabiksen laillistamisen vastustamista puolueen virallisen linjan mukaisesti. Vaikka Drake onkin eduskuntaehdokas, olisi erottaminen mahdollista puolueesta. Koska näin ei tehdä, on pakko todeta, että puolueen virallinen johto epäsuorasti tukee Draken näkemyksiä. Mielenkiintoiseksi jää nähdä, mitä puolue tekee vaalien jälkeen, mikäli Drakea ei esimerkiksi valita eduskuntaan.
Tätä samaa strategiaa on havaittavissa sosiaalidemokraattisessa puolueessa NATO-kysymyksen osalta. Puolueen virallinen linja on ainakin epäsuorasti NATO-myönteinen (eli, ei NATO-kielteinen) samalla kun puoluetta edustava ulkoministeri Tuomioja julkisuudessa on hyvin NATO-kriittinen. Tällaisen tilanteen ylläpitämisellä tavoitellaan ilmeisestikin äänien poimimiseen demareille sekä NATO-myönteisistä että NATO-kriittisistä piireistä. Tämä on omiaan vähentämään kannatusta sellaisilta (pien)puolueilta, jotka aivan oikeasti ovat NATO-vastaisia puolueita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Harvoin olen moista paskaa lukenut!