Ja nimenomaan vanhoillislestadiolaiset!
Olen itse ollut uskomassa vuosia sitten. Joskus täällä oli keskustelua lestadiolaisuudesta. En löytänyt palstaa.
Toivoisin rakentavaa keskustelua. Mielessä on pyörinyt paljon asioita, etenkin kun esikoisemme on ottanut uskonasioita puheeksi vierailtuaan taas jouluna mummolassa jossa asioista puhuttiin hänelle ehkä vähän turhan voimakkaasti, kun iltaisin itkee ja pelkää taivaaseen pääsyä ja sitä osaako sittenkään uskoa oikein Jumalaan. Ja pelkää myös vanhempien, ystävien jne puolesta, että pääseekö taivaaseen.
Ymmärrän tämän isovanhempien valistuksen, mutta harmittaa lapsen pelko. Minun lapsuuden kodissani usko oli vapauttava iloinen asia, eikä sillä peloteltu.
Miten ovat muut kokeneet?
Miten minun kannattaisi toimia lapsen kanssa?
Yritin selittää hänelle, vähän rauhoittui, mutta tiedän, että huomenna on taas hänellä sama pelko osaako uskoa oikein Jumalaan ja pääseekö taivaaseen.
Olen itse ollut uskomassa vuosia sitten. Joskus täällä oli keskustelua lestadiolaisuudesta. En löytänyt palstaa.
Toivoisin rakentavaa keskustelua. Mielessä on pyörinyt paljon asioita, etenkin kun esikoisemme on ottanut uskonasioita puheeksi vierailtuaan taas jouluna mummolassa jossa asioista puhuttiin hänelle ehkä vähän turhan voimakkaasti, kun iltaisin itkee ja pelkää taivaaseen pääsyä ja sitä osaako sittenkään uskoa oikein Jumalaan. Ja pelkää myös vanhempien, ystävien jne puolesta, että pääseekö taivaaseen.
Ymmärrän tämän isovanhempien valistuksen, mutta harmittaa lapsen pelko. Minun lapsuuden kodissani usko oli vapauttava iloinen asia, eikä sillä peloteltu.
Miten ovat muut kokeneet?
Miten minun kannattaisi toimia lapsen kanssa?
Yritin selittää hänelle, vähän rauhoittui, mutta tiedän, että huomenna on taas hänellä sama pelko osaako uskoa oikein Jumalaan ja pääseekö taivaaseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&subcat=923
www.vlfoorumi.tk
Hei,
Olen itse vanhoillislestadiolainen. Jäin miettimään tätä asiaa ja en päässyt mihinkään yksiselitteiseen lopputulokseen.
Toisaalta sääli, jos lapsesi on "peloteltu", koska lapselle on helppo syöttää melkein mitä vain. Itsekin uskoin lapsena, että ihmisellä on monta elämää, koska naapurini näin sanoi. Toisaalta isovanhemmat ovat saattaneet vain rakkaudessaan puhua lapsenlapselle Jumalasta.
Ilmeisesti lapsesi kokee todellista hätää, johon ei pelkkä rauhallinen vakuuttelu tepsi. Kävikin mielessä, että entä jos Jumala on herättänyt lapsesi synnintunnon ja todella "ravistelee" häntä. En nyt tarkoita, että lapsesi olisi erityisen syntinen, vaan ihan tavallinen ihminen. Jumalahan on muistaakseni luvannut jokaiselle ihmiselle kaksi etsikkoaikaa elämänsä varrella. Voihan olla mahdollista, että ensimmäinen on meneillään nyt.
Lapsi kuten jokainen muukin ihminen käy elämässään identiteettiä ja maailmankatsomusta läpi monta kertaa. Ihmisellä on tarve hahmottaa maailmaa ja itseä sen suhteen, mihin uskoo. Ehkä lapsen hätää ei ole syytä vähätellä, vaan ottaa se todesta. Tosin et ole kyllä vähätellytkään kirjeesi perusteella.
Se mitä voit tehdä, riippuu vähän siitä, minkä ikäinen lapsesi on. Ehkä lasta voisi jotenkin tukea ja kannustaa pohtimaan asioita ja tekemään omia päätöksiä. Ei ehkä kannata yrittää aivopestä mihinkään suuntaan, vaan olla mahdollisimman puolueeton. Voisihan lasta kehottaa itse tutkimaan Raamattua, esimerkiksi näitä helpompia lukuja..Jobin kirjaa, luomiskertomusta ym. Ja jos lapsellasi on todellinen uskonhätä, on ehkä väärin estää häntä menemästä seuroihin. Ehkä lapsesi voisi mummin ja papan kanssa lähteä seuroissa käymään. Lapselle voisi puhua lohduttavia sanoja Jumalasta. Hänelle voisi esimerkiksi puhua Jumalan rakkaudesta tai sanoa, että Jumala on luvannut, että etsivä löytää. Kaikkein tärkeintä kuitenkin varmaan on kuunnella ja tukea lasta.
Kuten jo sanoin, niin minulla ei ole mitään tyhjentävää vastausta ja se miten tätä asiaa on tarpeen käsitellä, riippuu lapsen kypsyydestä.