Auttakaa

Kuulehan, sinä päivänä, kun sinulla on todella hätä tässä elämässä sinä rukoilet: suu auki, suu kiinni, polvillasi seisten, käsilläseisoen, itkien, nauraen, laulaen, huokaillen, armoa anoen.En vaan tiedä vastataanko rukouksiisi. Jumala on luvannut lähestyä niitä, jotka häntä VILPITTÖMÄSTI lähestyvät. Jos lähestyt pilkaten, et taida olla valmis vastaanottamaan minkäänlaista apua. Olet sitten sängyssä vaakatasossa asennossa, tai kävelyllä luonnon helmassa. Tärkeintä on SYDÄMEN tila ja asenne.

Näinhän se on ettemme pääse taivaan isän katseen alta mihinkää piiloon, vaikka niin uskomme. Sillä hän näkee meidän kaikkialla, onko tekomme, ajatuksemme puhtaita, mitä ajattelemme lähimmäisistämme, itsestämme. Ja minusta itsestäni on turvallista kun tiedän, että on yksi, joka tietää minusta kaiken, eikä hylkää minua koskaan, tapahtuipa minulle mitä vaan. Minulla itsellä menee silmät kiinni rukoillessa, polvistun myös ja kädet pidän ensin ristissä, kun vien asioita, taivaan isän luo, pidän ne silloin avoimena. Ja yleensä pyydän että hän katsoisi sitä tilannetta mikä yleensä on kysymyksessä ja antaisi siihen vastauksen, siinä ajassa ja sillä tavalla kun hän haluaa sen tapahtuvan. Jumalan rakkautta ja suojelua sinun elämääsi Helvi.

Pääasia on, että olet tosissasi joka suhteessa!

Joinain päivinä tulee hetkiä, jolloin tahtoisi sen oikean vierelleen. Olla vain lähellä ja jakaa sen kaiken, jota ei voi ääneen sanoa. Katsoa vain ylöspäin noita tähtiä, jotka jatkavat matkaansa vielä senkin jälkeen, kun meitä ei enää ole. Joskus tekisi mieli huutaa tuskansa pois, olla yksin ja silti jonkun lähellä. Haluaisi, että joku ymmärtäisi sen tyhjyyden, jonka joku, joka ei enää koskaan palaa, jota ei enää ole, jätti jälkeensä. Tarve on suuri rakastaa kaikkia niitä, joista oikeasti välittää. Onni on katsoa heidän nauttivan joka hetkestä, olevan iloisia nyt. Itse en siihen pysty, mutta kestän sen. Ehkä joskus, ehkä nytkin, joku rakastaa minua, vaikka ei sitä tirdäkään, enkä sitä tiedä minäkään, minä vain uskon niin.

Kun tekee kaikkensa, että kaikki sujuu, tekee sitä yksin, vaikka joku toinen tekee sitä samaa, että se kaikki, jota on jo tehty kauan aikaa, ja se kaikki, jonka eteen ei enää ole mitään tehtävissä, toimisi niin ,että se joka on kaikkein viattomin, se pieni ihninen, joka haluaa meidät molemmat, voisi olla onnellinensiitä, että me molemmat, jotka emme enää ole sitä mitä olimme joskus, voisimme olla perhe, jos sitä siksi voi sanoa, jossa me kaikki olisimme onnellisia ja hän voisi sulkea silmänsä uskossa siihen, että huominen on täynnä rakkautta.

Voin upota tähän suohon, voin nousta siitä ylös, jatkaa eteenpäin tämä kaikki paino harteillani. Voin elää näin. Elän toisten puolesta, niin, että ne jotka haluavat elää näin eläisivät niin, että he eivät tuntisi sitä tuskaa, jota en soisi kenenkään tuntevan, mutta minä tunnen niin.

Onko jossain joku, joka olemalla oma itsensä, ojentaisi minulle kätensä ja auttaisi minua nyt, kun en itse enää jaksa. Onko ketään, joka nostaisi minut ylös ja jaksaisi jakaa tämän tyhjyyden. Onko ketään, joka luettuaan minun tarinani, tuntisi samoin, kuin minä. Onko ketään joka haluaisi olla onnellinen. Minä haluaisin!