Sanat ”uskovainen” ja ”uskova” ovat merkitykseltään hieman epämääräisiä. Ehkä yleisimmin niiden ymmärretään tarkoittavan ihmistä, jonka tiedetään uskovan Jumalaan ja joka mieluusti myös tuo asian esiin ja korostaaa puheissaan uskonnon vaikutusta elämäänsä..
Itse käsitän asian niin, että uskovainen ihminen pyrkii julistamaan uskoaan ja käännyttämään toisiakin liittymään omaan lahkoonsa. Yleensä oppiaan julistavat uskovaiset nimen omaan kuuluvat johonkin lahkoon, esim. Helluntaiseurakuntaan tai Jehovan Todistajiin. ”Uskova” tarkoittanee likipitäen samaa asiaa kuin ”uskovainen”. He pyrkivät etsimään vikoja ja syntejä toisten elämästä ja elintavoista, mutta eivät käytännössä katso uskonnon säännöstön rajoittavan heitä itseään. Näin on laita etenkin helluntailaisten kohdalla. Synnit on saatu anteeksi Jeesuksen sovitustyön kautta eikä näin ollen ole väliä sillä, mikä omassa käytöksessä kuuluu syntikäsitteen piiriin ja mikä ei. Lahkon ulkopuolisia synnintekemisen oikeutus ei tietenkään koske, vaan heille pitää julistaa synti synniksi ja toistaa alinomaa kehotusta parannuksen tekoon. Myöskin synti-käsityksen määrittely on pitkälti uskovaisen oman harkinnan mukaista. Omat elintavat voidaan näin ollen myös jättää kokonaan synti-kategorian ulkopuolelle.
Uskovaisuus siis keskittyy pääosiltaan toisten ihmisten syntien vatvomiseen ja parannuksen tärkeyden julistukseen. Myös oman Jumala-suhteen todistaminen toisille samanmielisille on tärkeää, helluntailaisuudessa tämä ilmenee kielilläpuhumisena ja Jeesusta ääneen kiittelemällä. Myös kaatuilut saarnamiesten edessä sekä siunauksen toivottelut kuuluvat asiaan. Uskovaiset pitävät itseään vakaumuksensa takia muita parempina ihmisinä. Omia mielipiteitä ja tekoja perustellaan säännönmukaisesti sillä, että ne ovat Jumalan tahdon mukaisia. Käytännössä siis uskovainen uskoo omaavansa täydelliset jumalalliset valtuudet.
Miksi sitten nimittäisin ihmistä, joka uskoo Jumalan olemassaoloon uskoaan julistamatta ja asettumatta itse Jumalan asemaan: Ihmistä, joka käyttäytyy ystävällisesti toisia kohtaan, ei pidä omia näkemyksiään ”Jumalan sanan totuutena” ja ottaa huomioon toistenkin mielipiteet. Joka suvaitsee erilaisuutta eikä ole sidoksissa minkään lahkon absoluuttisiin ”totuuksiin” ja syntimääritelmiin. Joka ymmärtää elämää, ihmisiä ja ilmiöitä monipuolisemmin kuin pelkästään hyvän ja pahan taisteluna. Joka ei luokittele kanssaeläjiään Taivas- ja Helvetti-kelpoisiin eikä pelottele Jumalan rangaistuksilla. Miksi siis kutsuisin ihmistä, joka ei ole ahdasmielinen fundamentalisti? Ehkä kutsuisin häntä vaan henkilöksi, joka uskoo Jumalaan. ”Uskovaiseksi” tai ”uskovaksi” en häntä haukkuisi.
Itse käsitän asian niin, että uskovainen ihminen pyrkii julistamaan uskoaan ja käännyttämään toisiakin liittymään omaan lahkoonsa. Yleensä oppiaan julistavat uskovaiset nimen omaan kuuluvat johonkin lahkoon, esim. Helluntaiseurakuntaan tai Jehovan Todistajiin. ”Uskova” tarkoittanee likipitäen samaa asiaa kuin ”uskovainen”. He pyrkivät etsimään vikoja ja syntejä toisten elämästä ja elintavoista, mutta eivät käytännössä katso uskonnon säännöstön rajoittavan heitä itseään. Näin on laita etenkin helluntailaisten kohdalla. Synnit on saatu anteeksi Jeesuksen sovitustyön kautta eikä näin ollen ole väliä sillä, mikä omassa käytöksessä kuuluu syntikäsitteen piiriin ja mikä ei. Lahkon ulkopuolisia synnintekemisen oikeutus ei tietenkään koske, vaan heille pitää julistaa synti synniksi ja toistaa alinomaa kehotusta parannuksen tekoon. Myöskin synti-käsityksen määrittely on pitkälti uskovaisen oman harkinnan mukaista. Omat elintavat voidaan näin ollen myös jättää kokonaan synti-kategorian ulkopuolelle.
Uskovaisuus siis keskittyy pääosiltaan toisten ihmisten syntien vatvomiseen ja parannuksen tärkeyden julistukseen. Myös oman Jumala-suhteen todistaminen toisille samanmielisille on tärkeää, helluntailaisuudessa tämä ilmenee kielilläpuhumisena ja Jeesusta ääneen kiittelemällä. Myös kaatuilut saarnamiesten edessä sekä siunauksen toivottelut kuuluvat asiaan. Uskovaiset pitävät itseään vakaumuksensa takia muita parempina ihmisinä. Omia mielipiteitä ja tekoja perustellaan säännönmukaisesti sillä, että ne ovat Jumalan tahdon mukaisia. Käytännössä siis uskovainen uskoo omaavansa täydelliset jumalalliset valtuudet.
Miksi sitten nimittäisin ihmistä, joka uskoo Jumalan olemassaoloon uskoaan julistamatta ja asettumatta itse Jumalan asemaan: Ihmistä, joka käyttäytyy ystävällisesti toisia kohtaan, ei pidä omia näkemyksiään ”Jumalan sanan totuutena” ja ottaa huomioon toistenkin mielipiteet. Joka suvaitsee erilaisuutta eikä ole sidoksissa minkään lahkon absoluuttisiin ”totuuksiin” ja syntimääritelmiin. Joka ymmärtää elämää, ihmisiä ja ilmiöitä monipuolisemmin kuin pelkästään hyvän ja pahan taisteluna. Joka ei luokittele kanssaeläjiään Taivas- ja Helvetti-kelpoisiin eikä pelottele Jumalan rangaistuksilla. Miksi siis kutsuisin ihmistä, joka ei ole ahdasmielinen fundamentalisti? Ehkä kutsuisin häntä vaan henkilöksi, joka uskoo Jumalaan. ”Uskovaiseksi” tai ”uskovaksi” en häntä haukkuisi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
parenee vaan periksen ristiretki helluntalaisuutta vastaan. Ihanko omasta päästä, siis yläpäästä, sinä tuon jutun juuren teit?
Kirjoituksesi on provosoiva ja yleensä en sellaisiin erehdy vastaamaan, mutta tällä kertaa hairahdun.
Sanan uskovainen "lanseerasi" Jeesus, puhuessaan epäilevälle Tuomaalle:
Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen". Joh. 20:27
Ihminen, joka on saanut syntinsä anteeksi ja uskoo Jeesukseen Kristukseen, on uskovainen tai uskova.
>>Itse käsitän asian niin, että uskovainen ihminen pyrkii julistamaan uskoaan ja käännyttämään toisiakin liittymään omaan lahkoonsa.>He pyrkivät etsimään vikoja ja syntejä toisten elämästä ja elintavoista, mutta eivät käytännössä katso uskonnon säännöstön rajoittavan heitä itseään.>Synnit on saatu anteeksi Jeesuksen sovitustyön kautta eikä näin ollen ole väliä sillä, mikä omassa käytöksessä kuuluu syntikäsitteen piiriin ja mikä ei. Lahkon ulkopuolisia synnintekemisen oikeutus ei tietenkään koske, vaan heille pitää julistaa synti synniksi ja toistaa alinomaa kehotusta parannuksen tekoon. Myöskin synti-käsityksen määrittely on pitkälti uskovaisen oman harkinnan mukaista. Omat elintavat voidaan näin ollen myös jättää kokonaan synti-kategorian ulkopuolelle.
Mitä ihmeen pahaa olet tehnyt kun roikut Jeesuksen armon varassa.
Koko ajanko ajattelet syntejäsi.
Jos yrittää kirjaimellisesti noudattaa raamatun sanaa niin sekoaa varmasti.
En vihastu yhtään vaikka minulle joku kertoisi että olen syntinen.
Minulle se on samantekevää kunhan pärjään itseni kanssa tuollaisia joutavuuksia ajattelematta.
>>Mitä ihmeen pahaa olet tehnyt kun roikut Jeesuksen armon varassa.>Koko ajanko ajattelet syntejäsi.>Jos yrittää kirjaimellisesti noudattaa raamatun sanaa niin sekoaa varmasti.>En vihastu yhtään vaikka minulle joku kertoisi että olen syntinen.
olen minäkin tämän asian käsittänyt. Uskovaisen kysymyksiä lähimmäiseltä on "oletko uskossa?" Pian he jo toteavat että "et ole uskossa". Varsinkin fundamentalistit, joihin hellaritkin kuuluvat ovat juuri KAIKENTIETÄVIÄ ja JUMALAN YLÄPUOLELLE ASETTUNEITA lähimmäistensä TUOMAREITA. Heillä on ainoa oikeus sanoa kuka on uskossa,kuka ei.
Sekä avaus että täsmennyksesi ovat täyttä asiaa. Ikävä kyllä "uskova" toimii juuri noin. Ylempänä on Jukan Realle suunnattu ketju, jossa nöäemme mainion esimerkin "uskovan" Jukan toiminnasta havainnollistamaan tätä käsitystä.
Päättelysi huipentuu ja pelkistyy lopulta kahtiajakoon. Toiseen ryhmään sijoitat 'ahdasmieliset fundamentalistit' ja toiseen ryhmään henkilöt jotka 'uskovat Jumalaan' (mutta eivät ole ahdasmielisiä fundamentalisteja).
Löydätkö tilaa väliryhmälle 'Raamattuun uskova fundamentalisti' (siis ei ahdasmielinen vaan Raamattuun uskova fundamentalisti).
Kysymykseni voi pelkistää myös muotoon: onko mielestäsi aito Raamattuun uskominen synonyymi ahdasmieliselle fundamentalismille?
jos uskoo, että Raamattu on olemassa.
Hmphmm, no jaa, tuollaisen vastauksen antamisessa jo on ainakin ripaus pahaa..:( Et kai tahallasi..?
Valitettavasti olen kovin allerginen teidän uskovaisten pahan määäritelmille.
HYVÄ KIRJOITUS, tee ihmeessä siihen jatko-osa!!!
Koko opuksen nimeksi voisi laittaa vaikkapa: "Minä ja epäusko" tai "Eksyksissä".
uskoviksi nimitettyjä henkilöitä on juuri tuossa viimeisessä kappaleessa esitetyn kuvauksen kaltaisia.
Mutta koska uskovien joukossa on myös erittäin tiukalla pipolla sekä nutturalla varustettuja ukon- ja akankantturoita, niin nämä kantturat vetävät, uskonasian rennommin ottavilta, ikäänkuin jalat alta ja asettavat kaikki samaan rysään.
Ja nimenomaan tästä johtuu se yleinen käsitys, että uskovaisiksi nimitetyt ovat kaikki laidasta laitaan niin tiukkapipoista porukkaa, että he tuomitsevat tuomitsemasta päästyäänkin, vaikka Jeesus armahtaa ja kehoittaa armahtamaan jokaista, joka Jumalan luokse tulee.
Ja että tuo yleinen armottomuuskäsite muuttuisi myös julkisuudessa, niin jokaisen uskovan on syytä fundeerata omassa rukouskammarissaan juuri sitä, että kuuluuko hän siihen: Jumala armahtaa - minä en 'kastiin', vai kuuluuko hän armahtaviin Jumalaa rakastaviin armoitettuihin..