21.01.2007 - Äänestjä
Maria Guzenina ja kolumnit
Kysymys: Lauantai-illan Itsevaltiaissa sanottiin, ettei Maria Guzenina kirjoita itse kolumnejaan vaan ne tekee Otavan kustannustoimittaja. Onko tällainen kovinkin yleistä, ja pidätkö sitä hyväksyttävänä. Kirjoitatko itse kolumnisi, ja voitko antaa vastauksesi käsi sydämellä?
Vastaus: Minä en voi ottaa kantaa itse Guzeninan tapaukseen, sitä asiaa en tunne ollenkaan. Kiinnitin kyllä itsekin huomiota siihen, että alussa Guzenina kirjoitti aika vaatimattomia juttuja, ja sitten äkisti kolumneihin tuli kunnon rakenne ja kaari. Toisaalta kolumni on laji, jossa oppivainen ihminen myös nopeasti kehittyy. Ohjelman käsikirjoittajan Aarno Laitisen kirjoitustyylin tuntien hän ei yleensä viihteessäkään esitä täysin perättömiä väitteitä, mutta muuttaa yksityiskohtia - eli voisin veikata, että jos väite on totta, niin kyse ei ole ainakaan Otavan kustannustoimittajasta. Jos taas asiassa ei ole mitään perää, väite on todella todella törkeä - siitäkin huolimatta että kyseessä on viihdeohjelma, joka sekoittaa faktaa ja fiktiota.
Tällainen ilmiö - ja nyt muistutan, etten ota kantaa tähän tapaukseen, josta en mitään tiedä - ei ole yleistä poliittisen uran alussa, enkä pidä silloin sitä myöskään hyväksyttävänä. Äänestäjien luottamusta ollaan vasta hakemassa, ja se tulisi tehdä omin avuin. Muu olisi paitsi äänestäjien huijaamista, myös itsensä kampittamista. Ihminen laatisi itselleen aikamoisia paineita ja ansoja, jos on todella tähtäämässä eteenpäin. Kaikki luomansa odotukset täytyy kuitenkin itse lunastaa.
Mepin tai ministerin kohdalla tilanne on jo hieman toinen. Ministereitä lähestytään kolumnipyynnöillä ikään kuin instituutiona, ei välttämättä kyseisen ministerin henkilön vuoksi. Kysyntää on myös paljon, ja aika on rajallinen; siksi on mielestäni ymmärrettävää, että kirjoituksen pohjat - ellei jopa enemmän - ovat avustajan laatimia. (Minultakin, kun joskus on tilattu kolumni, ja olen todennut etten ehdi, kysyjä on tarkentanut ettei oletakaan että itse ehtisin mutta voisinko käyttää avustajiani siihen.) Hyvänä ilmiönä en sitäkään silti pidä, en varsinkaan merkittävissä medioissa ja nimenomaan kolumneista puhuessa. Kolumni on mielestäni niin henkilökohtainen ilmaisukeino, toisin kuin asia-artikkeli, ettei ole kaukaa viisasta kirjoituttaa sitä muilla.
Minulle ei tuota mitään vaikeuksia vakuuttaa käsi sydämellä, että olen kirjoittanut itse joka ainoan kolumnini. Koska olen kirjoittaja jo entuudestaan, en edes osaisi mitenkään antaa persoonallista otetta vaativaa kolumnointitehtävää kenenkään muun käsiin. Myös kirjani olen kirjoittanut alusta loppuun itse - ja tietenkin nämä vastaukset.
Kaikista kolumneistani en ole silti ylpeä. Jotkut on kirjoitettu rimaa hipoen. Poliitikon ammatti ei ole hyväksi kolumnistille. Kiire on hirveä, keskittymisolosuhteet heikot ja siksi tulee päästettyä käsistään liian keskeneräisiä tekstejä. Minunlaiselleni perusnirsolle pilkunviilaajalle on aika nöyryyttävää huomata tyytyvänsä latteuksiin ja päätyvänsä lainaamaan itseään vähän turhan usein. Kolumnin kirjoittamisen hekumallisin vaihe, se kun itse ajatus on valmis ja voin alkaa karsia turhia sanoja inhosta - ja nautinnosta - väristen pois, jää valitettavasti liian usein väliin.
Maria Guzenina ja kolumnit
Kysymys: Lauantai-illan Itsevaltiaissa sanottiin, ettei Maria Guzenina kirjoita itse kolumnejaan vaan ne tekee Otavan kustannustoimittaja. Onko tällainen kovinkin yleistä, ja pidätkö sitä hyväksyttävänä. Kirjoitatko itse kolumnisi, ja voitko antaa vastauksesi käsi sydämellä?
Vastaus: Minä en voi ottaa kantaa itse Guzeninan tapaukseen, sitä asiaa en tunne ollenkaan. Kiinnitin kyllä itsekin huomiota siihen, että alussa Guzenina kirjoitti aika vaatimattomia juttuja, ja sitten äkisti kolumneihin tuli kunnon rakenne ja kaari. Toisaalta kolumni on laji, jossa oppivainen ihminen myös nopeasti kehittyy. Ohjelman käsikirjoittajan Aarno Laitisen kirjoitustyylin tuntien hän ei yleensä viihteessäkään esitä täysin perättömiä väitteitä, mutta muuttaa yksityiskohtia - eli voisin veikata, että jos väite on totta, niin kyse ei ole ainakaan Otavan kustannustoimittajasta. Jos taas asiassa ei ole mitään perää, väite on todella todella törkeä - siitäkin huolimatta että kyseessä on viihdeohjelma, joka sekoittaa faktaa ja fiktiota.
Tällainen ilmiö - ja nyt muistutan, etten ota kantaa tähän tapaukseen, josta en mitään tiedä - ei ole yleistä poliittisen uran alussa, enkä pidä silloin sitä myöskään hyväksyttävänä. Äänestäjien luottamusta ollaan vasta hakemassa, ja se tulisi tehdä omin avuin. Muu olisi paitsi äänestäjien huijaamista, myös itsensä kampittamista. Ihminen laatisi itselleen aikamoisia paineita ja ansoja, jos on todella tähtäämässä eteenpäin. Kaikki luomansa odotukset täytyy kuitenkin itse lunastaa.
Mepin tai ministerin kohdalla tilanne on jo hieman toinen. Ministereitä lähestytään kolumnipyynnöillä ikään kuin instituutiona, ei välttämättä kyseisen ministerin henkilön vuoksi. Kysyntää on myös paljon, ja aika on rajallinen; siksi on mielestäni ymmärrettävää, että kirjoituksen pohjat - ellei jopa enemmän - ovat avustajan laatimia. (Minultakin, kun joskus on tilattu kolumni, ja olen todennut etten ehdi, kysyjä on tarkentanut ettei oletakaan että itse ehtisin mutta voisinko käyttää avustajiani siihen.) Hyvänä ilmiönä en sitäkään silti pidä, en varsinkaan merkittävissä medioissa ja nimenomaan kolumneista puhuessa. Kolumni on mielestäni niin henkilökohtainen ilmaisukeino, toisin kuin asia-artikkeli, ettei ole kaukaa viisasta kirjoituttaa sitä muilla.
Minulle ei tuota mitään vaikeuksia vakuuttaa käsi sydämellä, että olen kirjoittanut itse joka ainoan kolumnini. Koska olen kirjoittaja jo entuudestaan, en edes osaisi mitenkään antaa persoonallista otetta vaativaa kolumnointitehtävää kenenkään muun käsiin. Myös kirjani olen kirjoittanut alusta loppuun itse - ja tietenkin nämä vastaukset.
Kaikista kolumneistani en ole silti ylpeä. Jotkut on kirjoitettu rimaa hipoen. Poliitikon ammatti ei ole hyväksi kolumnistille. Kiire on hirveä, keskittymisolosuhteet heikot ja siksi tulee päästettyä käsistään liian keskeneräisiä tekstejä. Minunlaiselleni perusnirsolle pilkunviilaajalle on aika nöyryyttävää huomata tyytyvänsä latteuksiin ja päätyvänsä lainaamaan itseään vähän turhan usein. Kolumnin kirjoittamisen hekumallisin vaihe, se kun itse ajatus on valmis ja voin alkaa karsia turhia sanoja inhosta - ja nautinnosta - väristen pois, jää valitettavasti liian usein väliin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Guzeninan kesän ja alkusyksyn kolumnit ovat hänen itsensä kirjoitamia: tyypillistä keskusta- ja kokoomusvastaista propagandaa, kun taas marraskuun artikkeleissa alkaa olla yleisinhimillinen epäpoliittinen sävy, jolla kosiskellaan sitoutumattomia ja liikkuvia äänestäjiä.