Naisjärjestöjen keskusliitto esittää julkilausumassaan:
"Naisten ja miesten väliset palkkaerot eivät ole lainkaan kaventuneet viime vuosina. Vaikka yleissopimuksen 7 artiklan vaatimus samapalkkaisuudesta on kirjattu tasa-arvolakiin, naiset eivät edelleenkään saa samaa palkkaa kuin miehet saavat samanarvoisesta työstä. "
(www.naisjarjestot.fi)
...huomattavaa tässä on, että ilmeisesti nyt valveutuneiden korjaavien mielipiteiden takia naisjärjestötkään eivät enää puhu "samasta" työstä, koska jo useaan kertaanhan on todettu, että eri tavoilla mitattuna naisten palkkaus voi olla jopa parempi suhteessa työpanokseen eräillä aloilla.
Mutta tuo "samanarvoinen" työ on mielenkiintoinen käsite - eritoten, koska se jää tuossa tarkemmin määrittelemättä, ja eritoten tilastoilla todentamatta (koska vanha "kasikytsenttii vaa" -retoriikka ei sinänsä tilastoi "samanarvoisuutta" työelämässä).
Nytpä kysyisinkin kaikilta palstalaisilta ihan asiallista ja konkreettista kysymystä:
1. Mikä on mielestäsi (tai mitkä) tärkein kriteeri sille, että kaksi erilaista työtä olisivat "samanarvoisia", jotta voisimme verrata niistä saatuja palkkoja keskenään?
2. Miten konkreettisesti edistäisit sitä, että esim. "samanarvoiseksi" katsotusta työstä sitten kavennettaisiin palkkaeroja noiden työnimikkeiden/-tehtävien välillä? (esim. uskotko tasa-arvosuunnitelmiin?)
"Naisten ja miesten väliset palkkaerot eivät ole lainkaan kaventuneet viime vuosina. Vaikka yleissopimuksen 7 artiklan vaatimus samapalkkaisuudesta on kirjattu tasa-arvolakiin, naiset eivät edelleenkään saa samaa palkkaa kuin miehet saavat samanarvoisesta työstä. "
(www.naisjarjestot.fi)
...huomattavaa tässä on, että ilmeisesti nyt valveutuneiden korjaavien mielipiteiden takia naisjärjestötkään eivät enää puhu "samasta" työstä, koska jo useaan kertaanhan on todettu, että eri tavoilla mitattuna naisten palkkaus voi olla jopa parempi suhteessa työpanokseen eräillä aloilla.
Mutta tuo "samanarvoinen" työ on mielenkiintoinen käsite - eritoten, koska se jää tuossa tarkemmin määrittelemättä, ja eritoten tilastoilla todentamatta (koska vanha "kasikytsenttii vaa" -retoriikka ei sinänsä tilastoi "samanarvoisuutta" työelämässä).
Nytpä kysyisinkin kaikilta palstalaisilta ihan asiallista ja konkreettista kysymystä:
1. Mikä on mielestäsi (tai mitkä) tärkein kriteeri sille, että kaksi erilaista työtä olisivat "samanarvoisia", jotta voisimme verrata niistä saatuja palkkoja keskenään?
2. Miten konkreettisesti edistäisit sitä, että esim. "samanarvoiseksi" katsotusta työstä sitten kavennettaisiin palkkaeroja noiden työnimikkeiden/-tehtävien välillä? (esim. uskotko tasa-arvosuunnitelmiin?)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tässä listaa aluksi:
- Samanarvoinen työ
- Sp:n tasa-arvo
- Lasikatto
- Naisen euro on ...
- Naisen pitää olla tuplasti parempi ...
- Kotityön jakautuminen
Kaikki voidaan selittää sujuvasti sp-syrjinnällä. Syvällisempää keskustelua muista vaihtoehdoista ei julkisuudessa käydä. Asioiden tilan voi korjata ainoastaan mies: Nainen määrittää, miehen odotetaan korjaavan. Kuitenkaan ei kerrota tarkalleen miten se tapahtuu. Syvempi selvittely tai eriävät mielipiteet syrjäytetään vähättelemällä ja syyllistämällä. Näennäisenä pyrkimyksenä on sp:n tasa-arvo ja puheissa sitä vaaditaan, vaivautumatta edes selvittämään mitä on sp:n tasa-arvo. On vaikea määrittää suuntaa, jos ei tiedä mihin on menossa ja koska ollaan perillä, eikä siinä voi silloin kukaan toista auttaa.
Miksi em. asioita ei voida tutkia perinpohjin. Eikö aito totuus ja lääkkeen löytäminen ongelmaan ole perimmäinen tarkoitus?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Selvitys Naisten ja miesten palkkaeroja voidaan pienentää/1135220987213
...joka ei ole laisin paha idea.
Eräs naisten (mm. oman kokemuksen mukaan lähipiiristä) este palkkakehitykselle on se, että esim. yrityksissä eivät aina tule pyytäneeksi niin paljon kuin miehet... Eli tämä tutkimuskin osoittaisi, että palkkakehityksen "institutionalisoinnilla" sitten voidaan naisten palkkoja nostaa, ainakin yrityksissä, joissa tämä olisi mahdollista.
Toisaalta sitten tuommoinen seuranta maksaa jonkin verran työaikaa jollekin...
Onko naisille enemmän tyypillistä noin yleensä olettaa, että "kunhan minä teen työni, tai sen mitä pyydetään, niin järjestelmä huolehtii lopusta?"
Pitäisikö muuten sinun mielestäsi kokemuksesta maksaa enemmän palkkaa? Vaikka kokemus ei johtaisikaan parempaan työtulokseen?
...vaan noin yleensä ennemminkin työtehtävien vaativuus olisi se peruste korottaa palkkoja yleisindeksiä enemmän.
Eikö päälimmäinen ongelma ole alojen välillä? Nouseeko palkkataso naisvaltaisilla aloilla työn vaatimustason arvioinnin myötä?
Itse en usko moisen järjestelmän käytön toimivuuteen kuin ainoastaan julkisella sektorilla missä työn suoraan euroina laskettava tuottavuus ei ratkaise. Teollisuudessa toimii hieman erilaiset lainalaisuudet ja työn vaativuus ei välttämättä ole se 1. palkan määrää määrittävä tekijä.
Eikö tärkeämpi peruste ole se, kuinka hyvin ja tuottoisasti työnsä hoitaa, bisneksessä? Luonnollisesti työn vaativuus ja mm. koulutustaso ja sitä kautta palkkataso kulkevat käsi kädessä, mutta näinhän tämä toimii jo nyt.
Miksi miehiä sitten palkattaisiin naisia useammin? Tilastot osoittavat myös sen, että kaikissa koulutusasteissa miehet vetävät suurempaa palkaa. Ai, juu kun naisilla on se "handicap".
Todella huvittavaa seurata femujen uhripropagandaa palkkaeroista samalla kun naiset jäävät duunista äippälomalle, pistävät kakrut päivikseen ja painuvat törsäämään lapsilisiä :DD
myös huvittaa miesten uhripropaganda kun kiukkuavat lasten huoltajuuksista.
Provo kommentti.
..ihminen tarvitsee elämiseensä elämisen välineitä, tekipä hän sitten mitä tahansa, joten palkka pitää maksaa myös siitä tekemisestä, joka tapahtuu kapitalistisen firman ulkopuolella, missä tahansa, järjestössä, kotona yms..
..siksi koko kapitalistinen käsitys työstä pitää ajatella uudelleen ja koko palkkaus pitää rakentaa kansalaispalkan periaatteiden mukaisesti..
1. En nyt äkkiseltään osaa sanoa, että mikä olisi tärkein kriteeri, kun määriteltäisiin samanarvoinen työ, mutta tärkeitä ovat:
- koulutuksen samantasoisuus
- koulutuksen sama pituus (suurin piirtein)
- työolosuhteet
- työn fyysinen/henkinen raskaus
- tarkkuusvaatimus
- työn sitovuus
- työn yksitoikkoisuus tai vastaavasti vaativa monipuolisuus
- kausiluontoisuus
- kiire
2. Konkreettiset toimet töiden samanarvoistamiseksi työpaikoilla tuskin syntyvät ilman jonkinlaista lainsäädäntöä.
pitkä lista. Mutta tärkein - ja ainoa palkkoihin ja asemaan oikeasti vaikuttava asia- unohtui. Nimittäin työn TUOTTAVUUS. Ei millään muulla ole merkitystä. Palkkaa maksetaan, ja sitä tulee maksaa, vain ja ainoastaan sen perusteella mitkä ovat tulokset. Kaikki muut perusteet ovat epäreiluja ja byrokraattisia. Töissä ollaan siksi että siellä tehdään tulosta.
Työpäivän pituus tai muut "´näennäishommat" eivät ole ratkaisevia.
Miksi tämä on niin vaikea naisille hyväksyä ja ymmärtää.
Tarvitaan paljon työtä, jotta voidaan saavuttaa jonkin työn hyvä tuottavuus.
taitaa olla samanarvoistaa töitä.
Periaatteessa koulutusta voisi käyttää kriteerinä. Toisaalta ei ole mitään syytä miksi vaikkapa autoasentaja tai putkiasentaja saisivat samaa palkkaa vain siksi, että molemmat ovat käyneet ammattikoulun. Koulutuksen kestoa pitäisi arvottaa keskimääräisen koulun kestolla. Mutta tämä taas tarkoittaisi samaa kuin koulutustaso melko suoraan. Tällöin esimerkiksi tradenomi ja insinööri taikkapa sairaanhoitaja saisivat automaattisesti samaa palkkaa. Tästä seuraisi joko mielenkiintoinen verotus tai vielä mielenkiintoisempi keino kilpailla osaavista työntekijöistä. Sanomattakin on selvää, että tuloksena olisi nykyisten lain sanelemien minimipalkkojen lisäksi myös maximipalkat.
Työnsamanlaisuus voi olla yhtenä kriteerinä mutta tällöin ongelmaksi muodostuu kahden eri asian tekemisen konkreettinen kuvaaminen samanlaisiksi. Voisiko tällaisia olla esimerkiksi auton pakosarjan vaihto ja vuodepotilaan lakanoiden vaihto? En ainakaan minä haluaisi olla se joka "joutuisi" nämä kuvaukset tekemään.
Mikäli arvottaisimme työn raskautta niin suoranaista fyysistä työtä olisi helppo mitata. Jos työ sisältää tietyn määrän nostoja, joissa on painoja tietty määrä niin palkka on x euroa. Henkisen raskauden arvottaminen on sikäli vaikeampaa, että ihmiset kestävät henkistä painetta eri tavoin ja lisäksi kokevat sitä eri asioista ja eri tavoin.
Jos oikoisi vain käsityksiä ja heittäisi samanarvoisen työn määreen siten mitä tästä sanonnasta tulee ensimmäisenä mieleen niin samanarvoisia töitä ovat ne joista maksetaan saman verran. Tällä ajattelulla samanarvoiseen työhön pääsee aina. Jossain jollekin maksetaan kuitenkin samaa palkkaa.
2) Mikäli pystyttäisiin tekemään pitävät kriteerit ja kuvaukset töistä ja näin arvottamaan eri töitä samanarvoisiksi niin lähtökohtaisesti samaan palkkaukseen ei eri yritysten kesken päästäisi kuin lakiteitse. Tämä tarkoittaisi minimipalkkojen lisäksi, että laki asettaa palkoille ylärajat. Tämän pystyy monella teollisella alalla perushitsaajakin kiertämään perustamalla oman yrityksen / toimiminen jolloin hinnottelu on täysin vapaata. Tähän tietenkin liittyy se oletus, että valtio ei säädä lakia joka toimii kuin hinnasto eri töistä. Tästä selviää minkä verran mistäkin työstä tulee yrittäjän asiakastaan laskuttaa. Vuorotyö luonnollisesti tekisi samasta työstä eri arvoista pelkkään päivävuoroon verrattuna. Mutta mielenkiintoisemmaksi tulisikin sitten samasta työstä myönnetyt urakat. Joko ne jätetään samapalkkaisuuden ulkopuolelle tai niitä saa tehdä mutta niistä ei saa maksaa kuin sen perustuntipalkan. Urakka ei tee työstä mitenkään eri arvoista. Ahkeruudesta palkitseminen muuttuisikin hieman vaikeammaksi.
Samanarvoinen työ-palkkaus koskee työtä. Tällöin voidaan ajatella, että määrällä ei ole merkitystä. On aivan sama tehdä 10 kpl tuotteita tunnissa tai 5 kpl tuotteita tunnissa. Työ on joka tapauksessa "samanarvoista".
Tuo lakanoiden vaihto vastaan pakosarjan vaihto on erinomainen esimerkki.
Sukupuolesta riippumatta, jokainen varmasti on valmis maksamaan pakosarjan vaihdosta huomattavasti suuremman summan kuin lakanoiden vaihdosta.
Näin on riippumatta siitä, mikä on työn suorittajan sukupuoli ja palkkaus.
sen verran, että molempiin vaaditaan yhtä pitkä ja sama opistotasoisen koulutus. Näin siis saatava palkka työstä on oltava sama jos samapalkkaisuuden kriteerinä on koulutustaso.
Lakanoiden vaihdolla muuten tarkoitin sairaalassa tapahtuvaa lakanoiden vaihtoa vuodepotilaalle.
Konkreettinen toimintamalli:
1. Perusta yritys
2. Palkkaa sinne naisia töihin. Halutessasi voit palkata myös miehiä (en ole varma, onko miesten palkkaamatta jättäminen sukupuolen takia syrjintää).
3. Maksa palkkaamillesi naisille työstä kunnon palkka.
Vaikka minkälaisia työn vaativuuden kriteeristöjä voi rakentaa, mutta niiden perusteella ei viime kädessä yhteiskunnan tulonjakoa ratkaista. Loppupeleissä työn hinnan eli palkan ratkaisee kysyntä ja tarjonta.
Palkka on aina lopulta pienin mahdollinen, jolla löytyy haluttu työntekijä. Jos Suomessa löytyy esimerkiksi päiväkoteihin nykyisillä palkoilla joten kuten riittävästi työntekijöitä, miksi työnantajan, kunnan tässä tapauksessa, pitäisi väkisin tyrkyttää näille työntekijöille lisää palkkaa? Minusta se olisi moraalitonta maksajia, kuntalaisia, kohtaan.
Ei niillä aloilla, joilla maksetaan parempia palkkoja, niitä makseta työnantajan ystävällisyydestä. He vain eivät saa niin osaavaa henkilöstöä pienemmällä palkalla.
Jos jollain alalla halutaan suurempaa palkkaa, on sen eteen taisteltava. Työnantajan velvollisuus on pyrkiä saamaan työntekijät tekemään työnsä mahdollisimman halvalla. Työntekijän taas olisi järkevää toimia niin, että saisi työstään mahdollisimman suurta palkkaa.
Pelkkä alan sisäinen työtaistelu ei aina läheskään onnistu, vaikka koko alan työntekijät olisivat vakaasti asiansa takana. Syynä voi olla esimerkiksi, ettei työnantajan kannata enää teettää työtä sillä palkalla, jolla työntekijät vasta sitä suostuisivat tekemään. Toinen esimerkki voisi olla tilanne, jolloin muu yhteiskunta ei koe näiden lakkolaisten asiaa oikeana, vaan pelkkänä ahneutena, silloin ympäröivän yhteiskunnan paine murtaa yhtenäisen rintaman tai alalle palkataan uusilla nimikkeillä halvempia työntekijöitä, joita tällaisessa tilanteessa löytyy, ja hetken kuluttua palkat ovat yhtä alhaalla tai alemmat kuin ennen lakkoa.
Onnistuakseen naisvaltaisten alojen palkkojen korottaminen edellyttää, ettei enää löydy tarpeeksi työntekijöitä liian pienillä palkoilla tekemään työtä.
Mikä on tarpeeksi? Julkisella palvelualalla esimerkiksi se ei ole mikään virkojen määrä, vaan sitä selvästi pienempi määrä. Monella alalla väitetään olevan työvoimapulaa. Kyse on näkökulmasta. Huonolla palkalla oltaisiin valmiita ottamaan ihmisiä töihin, mutta niin suurta pulaa ei ole, että työstä kannattaisi maksaa kunnollista palkkaa.
Ei tämä eroa lainkaan yksittäisen perheen taloudesta. Minä olisin valmis palkkaamaan siivoojan kotiin, jos saisin sen sellaisella hinnalla, jonka pystyisin maksamaan. Nyt en palkkaa siivoojaa, koska kukaan ei tule niin pienellä palkalla siivoamaan, johon minulla olisi varaa. Ei tämä ole sen kummallisempaa koko yhteiskunnakaan tasolla.
Esimerkiksi. Jos olisi siivoustietiden tohtori siivoojana.
Jos emme noudata markkinalakeja, meidän pitää lopettaa tuonti ja eristäytyä. Jos pidämme rajat auki, markkinalait määräävät työn arvon. Ei siitä pitkän päälle tule mitään, että keräämme isot verot ja niillä subventoimme naisten palkkoja. Työ karkaa täältä ulkomaille ja parhaat työntekijät lähtevät ison verotuksen vuoksi yhä enemmässä määrin maasta pois. Ja nuo parhaat, poislähtevät työntekijät ovat kyllä 95%:sti miehiä. Miten sitten suu pannaan, kun isotuloisten miesten häivyttyä miesten ja naisten palkat ovat tasoissa, mutta työtä ei ole, koska parhaat suunnitteluaivot ovat lähteneet. Toisiamme palvelemalla ei tuontia voi olla, kun vienti on loppunut.
..kysymys on ihan siitä,miten ajattelee, jos ajattelee mikrotasolla, niin tietysti silloin yksittäinen henkilö voi lähteä nykimään, jos ei katso tulleensa riittävästi palkituksi..
..sen sijaan, jos katsotaan koko kansantalouden näkökulmasta, niin silloin on otettava huomioon se, millaiseen tulonjakoon koko talous ja yhteiskunta on tyytyväinen, ..
..ja se, että koko talous lähtisi nykimään kiinaan tai johonkin subtropiikkiin parempien tienestien toivossa, on jo vähän mielikuvituksellisempi juttu..
..toisaalta, jos koko taloudella menee hyvin, niin se on mitä ilmeisimmin kaikkien etu..
..siksi etusijalle pitää asettaa systeemi, joku todellinen änkyrä voi sitten tehdä mielensä mukaan, mutta se taas ei vaikuta itämeren liikenteeseen eikä paljon muuhunkaan..