Olipa hienot sseurat eilen, joihin mentiin soihdun valossa hiihtäen. Runsaasti oli väkeä lähtenyt matkaan vaikka matkaa saareen kertyi yli kolme kilometriä. Saaressa vanhassa pirtissä kynttilän valossa pidettiin seurat. Lauloimme kauniita virsiä ja tunnelma oli lämmin. Kirkkomme pastori piti lämpimän puheen arkipäivää koskettavista asioista. Käynyt myös vl:ien seuroissa ja siihen verrattuna oli nuo seurat lämpimät, ei jatkuvaa puhetta mikä syntiä ja oletko tehnyt sellaista että olet se mato.. Uskoon antoi vahvistusta pastorin puhe, korostettuna ettei ne teot saa meitä sen uskovammiksi kuin olemme. Jopa tietämättämme meissä roihuaa uskon kipinä..tai ollessamme tajuttomana ei meillä hätää ole. Hyvin kaunis ja lämmin tapahtuma. Luulen että vähän ihmiset tietää Ev.lut seuroista?
Eräs
uskova soihtu seuroissa
1117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eihän niissä soihduissa, kauniissa virsissä ja idyllisissä saarpirteissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta tuli vain mieleen, että onko tässäkin kysymys siitä tunnelmointihengellisyydestä, jota maailma alkaa olla täynnä?
Synnistä ei puhuta, koska se ahdistaa synnissä eläviä ihmisiä, mutta päätä silitellään liirum-laarum-puheilla yhteiskunnallisista ja sosiaalisista asioista, sekä luodaan kaunista tunnelmaa.
Varmaan ihan kivaa sellainenkin toiminta, mutta ihmisen sielun autuudelle ihan yhdentekevää. Autuuden ihminen saavuttaa vain sellaisen Jumalan sanan kautta, jossa saarnataan Vapahtajan käskyn mukaan "parannusta ja syntien anteeksi antamusta".