Ketä äänestäisin?

...

Olen sitä mieltä että suomenruotsalaiset ökyrikkaat säätiöt pitävät kyllä yllä suomenruotsalaisten keskinäistä kieltä ja kulttuuria, ei siihen tarvita suomenkielisten verorahoja satsata. Koko kansan pakkoruotsittamisen 5 % vähemmistön takia lopettamisesta samoin kuin joka ikisen lappusen kääntämisestä tämän 5 % kielimurteelle, vapautuu sellaiset määrät verorahaa jotka voidaan käyttää yhteisesti kaikille, terveydenhuoltoon, lasten ja vanhusten hoitoon.

Minäkin olen miettinyt ketä äänestäisin. Mikä on minun puolueeni?

Olen yksinhuoltaja ison kaupungin lähiöstä. Perheessäni on vielä kouluikäisiä lapsia, yhdellä oppimisvaikeuksia ja tarvetta erityisopetukseen, jota niukasti saakin. Elämme ahtaasti, omistusasunto on pieni, mutta se on rauhallisella alueella, jota arvostan tavattomasti. Ajan myös autoa, koska työmatkoihin julkisilla menisi päivässä kaksi ja puoli tuntia. Olen perinyt myös pienen mökin, jossa sukuni on asunut jo sata vuotta sitten. Asunnosta tulee koko ajan korjausmenoja, mökkiin pitää tehdä (EU:n määräys) vuoteen 2014 mennessä uudet viemärijärjestelyt. Olen siis omistavaa luokkaa, mutta omistan vain arjessa välttämätöntä ja sellaista, jossa on tunnearvoa.

Olen ammatissa, jossa työskentelen lasten ja nuorten parissa. Näen, että perheet ovat menettäneet osin kykynsä välittää eettisiä arvoja ja turvallisuutta. Näen, että useimmissa perheissä kuitenkin tehdään lasten eteen upeaa työtä. Näen, ettei koulutuksessa ole resursseja eikä tietoa nähdä ja tukea lasten ainutlaatuista yksilöllisyyttä ja persoonallisia oppimistapoja. Näen, että jako amiksiin ja akateemisiin on murtumassa ja tulevaisuudessa yleissivistys kuuluu kaikille. Haluaisin, että tavoitteena on kaikkien yksilöiden hyvinvointi ja menestys, syrjäytymisen estäminen ja luovuuden painottaminen. Työni on muuttunut vuosi vuodelta vaativammaksi, vaikka osaan jo hommani. Työaika pidentyy ilman lisäpalkkaa.

Olen akateemisista jatko-opinnoista huolimatta pienituloinen. Harrastan päätyöni ohessa alani yliopisto-opetusta, josta saan käteeni 16 euroa tunti, vaikka joka tunnin valmisteluun menee useita tunteja. Koen saavani palkan pääasiassa luonnossa, palkitsevana työnä ja tunteena, että voin vaikuttaa ammattialani kehittymiseen. Siksi en ole lähtenyt etsimään muuta työtä, vaikka vielä joku vuosi sitten siihen olisi ollut mahdollisuus. Kaikki työssäni käyttämäni välineet (tietokone, yhteydet, kamera jne.) olen ostanut itse. Työnantajalla ei ole varaa tarjota juuri mitään seinien lisäksi. Itse asiassa koko ammattialan kehitys ympärilläni näyttää tapahtuvat tällä hetkellä työntekijöiden palkattomana ylityönä ja itse ostetuilla välineillä.

Yhtäkkiä tajuan, ettei minulla ole varaa tähän kaikkeen: harrastaa työtäni, harrastaa lisätöitä yliopistolla, harrastaa autolla ajoa, harrastaa omistusasumista ja mökkielämää. Yllättävä hammaslääkärilasku saa budjetin sekaisin. Minun olisi pitänyt hankkia oikea työ ja pitää miehestä kiinni tai etsiä uusi.

Lähdin selailemaan vaaliehdokkaita. Mihin ryhmään kuulun? Kuka ajaa tällaisen etuja, joka on koulutettu mutta köyhä, omistaa liian pienen ja korjausmenoja nielevän asuntonsa, ajaa ikivanhaa, korjausmenoja nielevää autoa, omistaa korjausta kaipaavan mökin, jonka poikkeuksellisen toimiva likakaivo onkin lainvastainen, jolla on vielä pieniä lapsia eikä puolisoa, jonka lapset tarvitsevat hyvinvointiyhteiskunnan palveluja ja joka tarvitsisi niitä itsekin…

Olen mielestäni liian omistava vasemmistopuolueisiin, liian köyhä ja hyvinvointipalveluista riippuvainen oikeistopuolueisiin, ihan väärässä ympäristössä keskustaan, vihreisiin olen liian kulutusmyönteinen…

Meitä täytyy olla paljon. Keitä te muut äänestätte?