Adventistit sanaseppoja

Millä tällainen sepittäminen oikein on perusteltu?

tulija kirjoitti:

Millä tällainen sepittäminen oikein on perusteltu?

Otsikko voisi olla myös ellenismi pähkinänkuoressa, sillä ilman Ellen Whitea tuskin olisi Seitsemännen Päivän Adventtikirkkoa ja varsinkaan heidän epäraamatullisia erikoisoppejaan. Vaikka adventistit yrittävät hämätä selittämällä tukeutuvansa yksin Raamattuun, niin todellisuus on toinen.

Adventtikirkon 17. opinkohta: "Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetoimisen lahja. Tämä lahja kuuluu jäännösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelustyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat JATKUVANA JA ARVOVALTAISENA TOTUUDEN LÄHTEENÄ ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava" #1. Mutta koska Ellen ja Raamattu ovat pahasti vastakkaiset, niin käytännössä tuo Raamatulla koetteleminen on sitä, että Raamattu ensin väännetään (vääntämistä kutsutaan tulkitsemiseksi) Ellenin näkyihin ja uniin sopivaksi ja sitten sillä ”koetellaan” Elleniä ja todetaan, että tuo väännetty Raamattu tukee Elleniä.

Nimikehitys meni näin: milleristit - ovensulkijat – seitsemännen päivän adventistit. Adventtikirkko on kristillisperäinen harhaoppi samalla tavalla kuin Jehovan todistajat ja mormonitkin. Vastaavasti islam on juutalais-kristillisperäinen harhaoppi.

”Seitsemännen päivän” tarkoittaa sitä, että lauantaisapatti on sinetti, joka tulee olemaan taivaaseen pääsyn ehto. Sapatti ei ole kuitenkaan sen paremmin vanhan liiton sapatti, eli varjo Jeesuksesta temppelitoimituksineen, kuin uuden liiton sapattikaan, joka on uudestisyntyneiden kristittyjen jatkuva sapatin lepo päivin ja öin sapatin herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Adventistien sapatti on kokonaan kolmas ja erilainen: sen sai Ellen väärässä näyssään ja Ellen siihen teki kaikki säännökset, joita on tiukasti noudatettava ja Ellen sen näyssään näki sinetiksi. Ellensapatti ei ole raamatullinen.

”Adventti” taas tarkoittaa Jeesuksen tulemista. Periaatteessa adventistit odottavat sikäli Jeesuksen toista tulemista, että koska he eivät tahdo tehdä parannusta harhaopistaan eivätkä tulla uskoon (ainakaan pysyvästi), niin he eivät pääse uskovien tempaukseen, kun Jeesus tulee pilviin omiaan vastaan ja vie heidät taivaaseen. Niinpä adventistit jäävät tänne maan päälle, mutta koska pakanoiden aika menee umpeen tempauksessa (Room 11:25) eikä enää voi pelastua kuin juutalaisia, niin tuo päivä jolloin Jeesus tulee toisen kerran maan päälle tulee olemaan heille kauhistus. Poikkeuksena voi olla se oletettu mökin mummo, joka on jo käytännössä sanoutunut irti Ellen Whitesta ja adventismista ja nuhdellut muut adventistit, niin etteivät he enää häntä tervehdi, mutta ei enää vanhuuden raihnaisuudessaan osaa ryhtyä eroamaan jäsenyydestään. Niinpä, jos olet adventisti tee parannus adventismista kokonaisuudessaan ja anna Jeesuksen pelastaa itsesi. Ja jos et ole adventisti, mutta olet jotenkin jo kietoutunut siihen ainakin mielessäsi, tai pidät sitä hengellisesti vaarattomana tai jopa hyväksyttävänä, niin tee parannus. Kristittyjen tehtävä on nuhdella harhaoppisia ja jos adventistit tai heidän oppeihinsa jo kietoutuneet eivät tee parannusta on heitä kartettava (Tiit. 3:10).

KAIKKI ALKOI MILLERIN VÄÄRISTÄ LASKELMISTA William Miller oli laskenut vastoin Raamattua (Matt 24:36) päivämääriä Kristuksen toiselle tulemiselle. Jokainen kristittyhän on odottanut Jeesusta tulevaksi Hänen taivaaseen nousustaan lähtien, mutta juuri tuo tarkkojen päivämäärien ennustaminen oli väärin. Laskettu päivä oli 21.3.1843 ja kun mitään ei tapahtunut 21.3.1844 ja taas 22.10.1844. Tuohon mennessä oli milleristejä jo noin 50.000 ja päälle vielä ne, jotka seurasi pelon, jännityksen tai muun syyn takia mukana. Miller oli maanviljelijä ja vapaamuurari, joka sodassa kiinnostui Raamatusta. Hänellä oli niin heikot historian tiedot, ettei hän ei tiennyt noiden Danielin kirjan (Dan 8:14) kohtien, joita hän käytti laskelmiinsa, kuvanneen tapahtumia jo ennen Kristuksen syntymää. Syyrian kuningas Antiokos IV Epifanes ryöstätytti temppelin ja asetti sinne pakanallisen Zeus-epäjumalan kultin ja hävitti Vanhan Testamentin kirjoitukset vuonna 168 eKr, josta 2300 vuorokauden, eli 6 vuoden ja 100 päivän, kuluttua makkabilaissotien seurauksena Antiokos V Eupator 162 eKr antoi juutalaisille luvan Mooseksen lakien ja omien tapojensa noudattamiseen.#2

Tästä samasta asiasta voi lukea historiankirjoista: Makkabealaiskirje 1 ja 2. Temppelin takaisin valtaamisen, pakanoiden saastutuksen sieltä pois heittämisen ja temppelin uudelleen käyttöön vihkimisen muistoksi juutalaiset viettävät vieläkin joka vuosi joulun aikoihin Hanukka-juhlaa. Hanukka on juutalainen jokavuotinen juhlapäivä. 200 eKr juutalaiset elivät Israelin maassa, jota Syyria kontrolloi. 180 eKr Antiokus IV Epifanes tuli valtaan ja ryöstätytti Jerusalemin temppelin, juutalaisia tapettiin ja juutalaisen uskonnon harjoitus tuli laittomaksi. 167 eKr Antiokos määräsi Zeus-jumalan alttarin nostettavaksi temppeliin. Pappi Mattatias ja hänen viisi poikaansa kapinoivat Antiokusta vastaan. Yksi pojista, Juuda, tuli johtajaksi Mattatiaksen kuollessa 166 eKr. Temppeli saatiin vapautettua ja otettua uudelleen käyttöön. Rakennettiin uusi alttari saastuneen tilalle ja tehtiin uudet astiat. Kahdeksan päivää juhlittiin alttarin käyttöönottoa. Juutalaisten talmudissa kerrotaan, että rituaaliesineitä oli häväisty ja he ottivat rituaalein puhdistettua oliiviöljyä ja sytyttivät menorahin vihkiäkseen temppelin uudelleen ja vaikka öljyä oli vähän se ihmeen kautta paloi 8 päivää, kunnes uutta saatiin puristettua ja valmistettua. Siksi juutalaiset sytyttävät kynttilän juhlan joka iltana.

Mutta Miller otti mitä tahansa lukemia ympäri Danielin kirjaa saadakseen laskelmat omaan aikaansa. Hän muutti 2300 vuorokautta vuosiksi ja alkoi mätkiä Danielin kirjan lukusanoja mitä ihmeellisimpiin muodostelmiin päästäkseen omaan aikaansa laskelmiensa kanssa. Tässä koko sekava ihmismielen tuote, jolla ei tee mitään, mutta olkoot se varoittavana esimerkkinä siitä, mitä saadaan aikaan, kun toimitaan ihmisviisaudessa vastoin Raamattua: Daniel 9:24-27:n seitsemänkymmentä viikkoa eli 490 vuotta, hän katsoi leikatuksi 2300:sta vuorokaudesta, koska tämä oli ainoa ajanjakso, joka oli mainittu kahdeksannessa luvussa, eli 70 oli osa 2300:a. 70 viikon ajanjakso alkoi silloin, kun annettiin Jerusalemin jälleenrakentamista koskeva käsky ja tämä käsky on Esran 7:12-26, joka tuli täydellisemmäksi vuonna 457 eKr Persian kuningas Antakserkseksen antamalla käskyllä. Tähän 457 eKr lisäämällä 7 vuosiviikkoa sekä 62 vuosiviikkoa = 69 vuosiviikkoa eli 483 vuotta Miller sai vuoden syksyn 27 jKr, jolloin ajatteli Johanneksen kastaneen Jeesuksen. Vuodesta 27 jKr vuoteen 34 jKr Jeesus esitti evankeliumin juutalaisille ensin itse ja sitten opetuslastensa välityksellä eli tämä aika oli 70 vuosiviikon viimeinen viikko. "Juutalaisille säädetyt 70 viikkoa eli 490 vuotta päättyivät, kuten olemme nähneet, vuonna 34 jKr." Nyt kun 70 viikkoa eli 490 päivää leikataan 2300 päivästä jää jäljelle 1810 päivää. Kun vuoteen 34 jKr lisätään 1810 vuotta tullaan vuoteen 1844 jKr.

#3 Kuten tiedetään Jeesus ei tullut tuona älyttömän laskelman 22.10.1844 päivämääränä. Kun tuo viimeinen pettymys tuli, hajaantuivat milleristit pettyneinä ja eikä ihme, sillä monet olivat jakaneet omaisuutensa pois luullen tulevansa temmatuiksi taivaaseen tuona päivänä. Ja päälle vielä häpeä, kun olivat julistaneet väärää päivämääräänsä ja halveksineet niitä, jotka eivät eksyneet. Miller kyllä itse katui vääriä laskelmiaan.

ELLEN WHITE ALKAA UUDEN EKSYTYKSEN Pyhä Henki ei tuo vääriin profetioihin uskoneiden avuksi uusia valheprofetioita. Jos Ellen olisi halunnut seurata Jeesusta, hän olisi tunnustanut synniksi väärän ajanlaskijan ennustuksiin uskomisen. Nyt hän keskittyi ylpeyksissään selityksen löytämiseen, kuten pieni joukko hänen kanssaan. Niinpä he tämän paatumuksen lisäksi joutuivat alttiiksi uusille eksytyksille, joita sitten tulikin oikein roppakaupalla Ellenin saadessa vääriä näkyjään. Ellen White (tuolloin vielä Harmon) näki vähän yli kuukauden kuluttua pettymyksestä näyn, joka kelpasi heidän korvasyyhyynsä selitykseksi 22.10.1844 päivämäärälle. Näkyyn uskovista muodostui ovensulkijoiden ryhmä. Ovensulkijat asettelivat uusia aikoja Jeesuksen paluulle: kesäkuu 1845, syyskuu 1845 ja 1851. Vielä 1856 Ellen profetoi, että jotkut paikallaolleista eivät ehdi kuolla ennenkuin Jeesus tulee – missä ovat nyt nuo elossa olevat 150-vuotiaat?

Ellenin rooli nykyihmisille on toimia varoittavana esimerkkinä siitä, miten väärään voi ihminen mennä, jos lähtee ylpeyksissään vääntämään Raamattua omien pettymystensä peitteeksi. Ovensulkijat alkoivatkin kyhätä omaa kristikunnasta poikkeavaa oppirakennelmaansa. Yleensä ensin joku jäsenistä toi esiin jonkin uuden opin ja Ellen sitten vahvisti sen näyillään.

SULJETUN OVEN OPPI Ellen näki ensimmäisessä näyssään, että polulla taivaaseen matkasivat vain milleristit, muut eivät edes päässeet taivaspolulle olivatpa uudestisyntyneitä kristittyjä tai eivät. Jotta olisivat pysyneet polulla, piti heidän jatkaa uskomistaan päivämäärään 22.10.1844, jota Ellen piti näkynsä mukaan Ilmestyskirjan keskiyön huutona. Raamatun mukaan keskiyön huutoa ei ole vielä edes tullut eikä se suinkaan ole mikään historian päivämäärä, vaan kuvaa Jeesuksen tuloa pilviin tempaamaan uskovat sekä maassa tuolloin elävät että taivaaseen aikaisemmin menneiden uskovien ruumiit (Matt 25:6-13, 1Tes 4:16-17). Osa adventisteista alkoi epäillä päivämäärää, joka loisti heille valona ja he putosivat taivaspolulta. Päivämäärä oli jonkinlainen itsellinen toimija, joka lakkasi valaisemasta heidän kulkuaan, jos he lakkasivat uskomasta siihen "ja heidän silmänsä erkanivat maalista ja menettivät Jeesuksen näköpiiristään". Ja siinä meni mahdollisuus taivaaseen pääsemiseen: "ja he putosivat polulta alas pimeään ja pahaan maailmaan".

Takaisinpääsyä ei noilla päivämäärään uskomattomilla adventisteilla ollut polulle sen enempää kuin niillä, jotka eivät siihen olleet alunperinkään uskoneet: "Oli aivan yhtä mahdotonta heille päästä takaisin polulle ja mennä Kaupunkiin kuin koko pahalle maailmalle, jonka Jumala oli hylännyt" #4. Ne, jotka eivät uskoneet Ellenin näkyyn, että 22.10.1844 Jeesus oli noussut valtaistuimelta, mennyt taivaassa toiseen huoneeseen ja sulkenut oven takanaan, rukoilivat yhä taivaan istuimella istuvaa Jumalaa, mutta siellä olikin saatana Hänen tilallaan, joten heidän rukouksensa menivät saatanalle: "Jeesus oli lähtenyt siltä. Saatana ilmestyi valtaistuimelle yrittäen jatkaa Jumalan työtä. Minä näin heidän katsovan ylös valtaistuimeen ja rukoilevan, ´Isä, anna meille Henkesi´, silloin Saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tavoite oli pitää heidät petettyinä ja houkutella takaisin ja pettää Jumalan lapset” #5. Jeesuksen rukoukset eivät heitä hyödyttäneet: "heillä ei ole tietoa tiestä kaikkein pyhimpään ja he eivät voi hyötyä Jeesuksen esirukouksista siellä".#6 Muut olivat täysin saatanan vietävissä: "Samoin kuin juutalaiset, jotka uhrasivat hyödyttömiä uhreja, he uhraavat hyödyttömiä rukouksiaan huoneeseen, josta Jeesus on lähtenyt ja Saatana, tyytyväisenä harhauttamisesta, teeskentelee uskonnollista hahmoa ja johtaa näiden tunnustavien kristittyjen mielet itseensä, toimien voimallaan, merkeillään ja valheellisilla ihmeillään, sulkeakseen heidät ansaan" #7. Tämä, että taivaan ovi oli lopullisesti muilta kuin Ellenin joukoissa kulkevilta suljettu, oli nimeltään Suljetun Oven oppi. Ellen White yritti käännyttää hajaantuneista milleristeisä 144.000 ovensulkijaksi vuoteen 1851 mennessä, jolloin Jeesuksen piti tulla takaisin. Eräässä kokouksessa ei oikein uskottu: "monet heistä eivät uskoneet suljettuun oveen. Minä kärsin paljon kokouksen alussa. Epäusko näytti olevan joka puolella"

Toinen adventistisaarnaajanainen ei voinut uskoa tuohon Ellenin oppiin: "Mutta oli syntynyt erimielisyyttä suljetusta ovesta. Hän oli hyvin myötätuntoinen eikä voinut uskoa, että ovi oli kiinni". Kun nainen puhui kokouksessa Ellen oli tyrmistynyt, ettei hänen oppiinsa uskottu: "Minä olin hyvin, hyvin surullinen. Pitkään sieluni näytti olevan suuressa hädässä" Ja silloin joko paha henki otti Ellenin valtaansa tai hän itse teki teatteriesityksen, jotta saisi oppinsa läpi: "minä putosin tuolilta lattialle. Silloin sain näyn, että Jeesus nousi välittäjän valtaistuimeltaan ja meni Pyhimpään Sulhasena ottamaan vastaan valtakuntansa." Joka tapauksessa Ellen sai tuolla menettelyllään ihmiset eksytettyä oppinsa uskomiseen: "He olivat syvästi kiinnostuneet näystä. He kaikki sanoivat, että se oli heille täysin uutta. Herra teki töitä mahtavalla voimalla asettaessaan totuuden heidän sydämiinsä." Toisen naisen oli taivuttava tähän: "Sisar Durben tiesi, mikä Herran voima oli, sillä hän oli tuntenut sen monet kerrat; ja pian sen jälkeen, kun minä olin pudonnut, hänet kaadettiin ja hän kaatui lattialle ja anoi itkien armoa Jumalalta". Esityksen tuloksena Ellenin eksytystoimet onnistuivat: "Useimmat heistä hyväksyivät näyn ja asettuivat kannattamaan suljettua ovea" #8 Jeesus ei tullut 1951 niinkuin Ellen ja seuraajansa odottivat eikä 144.000 ihmistäkään oltu saatu käännytettyä. Taas tuli pettymys.

OVENSULKIJOIDEN HÄPEÄ JA PEITTELY-YRITYKSET Ellen miehensä kanssa hävitti kaikki kirjoituksensa suljetusta ovesta ja muutti paikkakunnalta. Mitään väärää ei taaskaan tunnustettu tehdyn, vaan väärät profetiat Whitet apureineen poistivat vuosien 1851 ja 1882 julkaisuista ikäänkuin niitä ei ikinä olisi ollutkaan. Toiset näyt oli jätetty kokonaan pois ja toisista jo vääräksi huomattuja osia, niinpä Whitet ja suurisuiset kirkon johtajat väittivät ihmetelijöille, että ovat rehellisesti julkaisseet uudelleen kaikki häivytetyt tekstit. Ellenin näyt eivät olleet Jumalalta ja tämä tieto ei saanut levitä, vaan kerta toisensa jälkeen vääriä näkyjä pimitettiin ja väitettiin, että kaikki on kerrottu ja kaikki pitää paikkansa. Koskaan he eivät kirjoittaneet kirjaa, jossa Ellen olisi tunnustanut, ettei ole saanut näkyjään Jumalalta. Vain peittelyn ja oikeaksi selittelyn kierre jatkui ja jatkuu yhä nykyadventiteillakin. Ellen päinvastoin väittää Suuri Taistelu kirjassaan, että jotkut muut, ”he”, uskoivat Suljettuun Oveen, mutta ei hän. Sumeilematonta valehtelua, olihan se hänen oma oppinsa, johon hän uhkaillen käännytti ihmisiä. Sitäpaitsi Ellen liu´uttaa tuota suljettua ovea tulevaisuuteenkin sapatinsinetin muodossa. Yli sata vuotta noita kirjoituksia saatiin piiloteltua ja kiistettyä niiden olemassaolo aina huhujen ilmaantuessa, mutta sitten Skip Baker toimi valokuvaajana Seitsemännen Päivän Adventistien pääkonferenssin toimistoissa ja sai vahingossa käsiinsä Ellen Whiten kirjeen Joseph Batesille (13.5.1847), josta käy ilmi, että Ellen opetti Suljetun Oven Oppia yli kymmenen vuotta 1840-luvulla ja näki sitä tukevia näkyjä. Hän sai salaa kuvattua kirjeen, joka on nähtävissä sivulla:

http://www.truthorfables.com/EGW_to_J.Bates_1847.htm Ellenin käsin kirjoittamassa kirjeessä oli myös kaksi Batesin merkintää, joista käy ilmi, että Bates tiesi, mistä Ellen oli varastanut kirjoittamansa (Ellenin tapanahan oli plagioida toisten kirjoituksia kirjoihinsa ja sanoa, että hän sai niissä olevat asiat näyssä Jumalta) jo silloin. Kolmannen sivun jälkeiset sivut on hävitetty. Mitä niin pahaa on sen jälkeen kirjoitettu, että se oli poistettava. Ilmeisesti kuitenkin jotain niin tyrmistyttävää, että suljetun oven oppikin jäi pieneksi sen rinnalla.

ADVENTTIKIRKKO SEISOO YHÄ OVENSULKIJOIDEN OPEILLA Ellenin profeetan ura alkoi joulukuussa 1844, kun hän näki ensimmäisen näkynsä. Tuo Raamatun vastaisuuksia sisältävä näky oli hänen mukaansa muka Jumalan hänelle näyttämä. Tuossa näyssä oli perusta seuraaville adventistiopeille: keskiyön huuto, korvausteologia, pyhäkköoppi, iankaikkinen elämä materiaalisessa paikassa, suljettu ovi, 144.000 jäännöskansa on adventistit, muut palvelevat adventistien jalkojen juuressa, synnittömänä seisominen, kuolleiden uni eli tuonela poistettu ja jalkojen pesu. #9 Ellen 7.4.1847 Joseph Batesille lähettämässä kirjeessä (edellisenä lauantaina näkemästään näystä) näkyy seuraavien oppien perustat: lauantaisapatti, paavi sapatin sunnuntaille muuttajana ja petona, sapattisinetin perusta, sunnuntai pedon merkki, adventistien vainot ja pako maalle. #10 Ellen vahvisti 21.4.1847 Eli Curtisille kirjoittamassaan kirjeessä näyillään opit: pyhäkön puhdistaminen taivaassa, ei helvettiä vain palaminen olemattomiin, ei iankaikkista sielua ihmisillä, uuden Jerusalemin temppeli materiaalinen eikä Jumala, muut polvistuvat lopussa adventistien jalkoihin ja Jeesus on enkeli Miikael. #11 1847 julkaistussa kirjassa olivat jo myös: 1000-vuotinen viimeinen tuomio adventistien ja Jeesuksen yhteistyönä. #12 Ellenin kirja Early Writings julkaistiin 1882, joten joskus tätä ennen Ellen oli näyssään nähnyt: Saatana istuu Jumalan valtaistuimella ja ei-adventistien rukoukset menevät hänelle, Saatana suorittaa lopullisen sovituksen ihmisten synneistä. Tutkivan tuomion oppi tuli vasta noin 15 vuotta pyhäkön puhdistamisopin jälkeen ja terveysopit ja ruokasäännöt tulivat Ellenille näkynä 1863 ja siitä eteenpäin (tosin nekin olivat kopioita sen ajan terveysjulkaisuista ja -kirjoista).

1) Olavi Rouhe, Adventtiliike. Usko, toiminta ja tavoitteet, s 52
2) Saarnivaara, Voiko Raamattuun luottaa, s.523-524
3) White Ellen. Suuri Taistelu, ss. 312-313
4) A Word to the ”Little Flock” s. 14, Ellen kertoo omasta näystään
5) White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.ellenwhite.org osa Experience & Views 6) White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.ellenwhite.org, osa Spiritual Gifts
7) White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.ellenwhite.org, osa Spiritual Gifts
8) Anderson Dirk 1999. WHITE OUT, s. 26-28. Ottanut lainauksen Manuscript Releases vol 5
9) White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s. 14-18
10) White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s. 18-20
11) White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s. 11-12
12) White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s 24