Gal. 6:s luku (Osa 13)

Gal. 6:1-18
KANTAKAA TOISTENNE KUORMAA

6:1 Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.
6:2 Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
6:3 Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.
6:4 Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on;
6:5 sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.
6:6 Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa.
6:7 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
6:8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
6:9 Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.
6:10 Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.

LOPPUSANAT

6:11 Katsokaa, kuinka suurilla kirjaimilla minä omakätisesti teille kirjoitan!
6:12 Kaikki, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, ne pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi.
6:13 Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskata teidän lihastanne.
6:14 Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!
6:15 Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.
6:16 Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!
6:17 Älköön tästedes kukaan minulle vaivoja tuottako; sillä minä kannan Jeesuksen arvet ruumiissani.
6:18 Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen.
---
Lukumme alkuosa (j. 1,2) korostaa hengellisen huolenpidon tärkeyttä.
Me kestämme huonosti toistemme luonteen vikoja ja heikkouksia. Tämä on suuri este yhteishengen syntymiselle.

Ja kun meitä itseämme ojennetaan, niin alamme helposti puollustelemaan itseämme.
Saatamme jopa sortua itsekehuun (3).
Itsetutkistelu on tarpeen, sillä kunkin on kannettava oma taakkansa (5).

Keskinäisen sielunhoidon lisäksi kristityn vastuuseen kuuluu myös uhrata ja jakaa omastaan (6-10). Usko ei näy vain näkymättömän, vaan myös näkyvän elämän alueella.
Usko näkyy käytännön pienissä ja arkisissa asioissa.

Olen laitellut pikkuhiljaa lämmitettävää kasvihuonettani kuntoon.
Kohta voin alkaa kylvötyöt.
Ensin on kylvettävä siemenet multaan.
Siemenistä itävät taimet vaativat paljon hoitoa ja vie kauan, ennenkuin tulee satoa.
Tietystä kylvöstä ja kasvusta kasvaa aina tietty sato. Se on elämän laki.
Jos hoidan tainta huonosti tai jopa lopetan hoidon kokonaan, voi sato jäädä heikoksi tai se voi jäädä jopa kokonaan tulematta.
Näin on hengellisessäkin elämässämme. Jos lannistun hyvän tekemisessä (9), ei ole mitä niittäisin.
Paavali kehoittaakin meitä: ”Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille” (10).

Loppujakeissa (11-18) Paavali vielä muodostaa eräänlaisen tiivistelmän edellä kirjeessään esitetyistä pääajatuksista.
----
Pohdittavaa:

1) Mitä seikkoja tulisi ottaa huomioon lähimmäistä ojennattaessa (1-6)? (vrt. esim. piispa KANTOLAN tapaukseen)

2) Mitä Paavali tarkoittaa Kristuksen arvilla (=stigma) ruumiissaan (17)?