Kuka? kertoo? minulle? adventtitotuuden?

Lähdeviitteet:SYSTEMAATTISTA RAAMATUNOPETUSTA YKSIN RAAMATULLA

"""1. L. Berkhof, Systematic Theology, 4. uudistettu laitos (Grand Rapids, MI: Wm. B. Eerdmans, 1941), s. 182.
2. Myöskin kunkin luomispäivän arvioiminen vain 1000 vuoden pituiseksi aiheuttaisi ongelmia; Aadamin koko elinaikahan ilmoitetaan lyhyemmäksi kuin yksi sellainen luomisviikon "päivä" (1.Moos. 5:5). Ks. Jemison, Christian Beliefs, s. 116,117.
3. Katso tämän kirjan 4. lukua.
4. Art. "Creation", SDA Encyclopedia, s. 357.
5. Sama; Arthur J. Ferch, "What Creation Means to Me," Adventist Review, 9.10.1986, s. 11 - 13.

Lähdeviitteet

1. Berkhof, Systematic Theology, s. 183.
2. Art. "Soul", SDA Encyclopedia, rev.ed., s. 1361.
3. Art. "Soul", SDA Bible Dictionary, rev.ed., s. 1061.
4. Sama, s. 1064.
5. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 7, s. 257.
6. Sama, rev.ed., vol. 3, s. 1090.
7. Art. "Sin,I" SDA Bible Dictionary, rev.ed., s. 1042.
8. James Orr, God's Image in Man (Grand Rapids, MI: Wm. B.Eerdmans, 1949), s.3,4.
9. Leonard Verduin, Somewhat Less than God: The Biblical View of Man (Grand Rapids, MI: Wm. B. Eerdmans, 1970), s. 69.
10. Uusi testamentti yhdistää Israelin kokemuksen Siinailla vanhaan liittoon (Gal. 4:24,25). Siinailla Jumala uudisti ikuisen armoliittonsa kansalleen, jonka hän oli vapauttanut (1.Aikak. 16:14 - 17; Ps. 105:8 - 11; Gal. 3:15 - 17). Jumala lupasi kansalleen: "Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani" (2.Moos. 19:5,6; vrt. 1.Moos. 17:7,9,19). Tämä liitto perustui uskonvanhurskaudelle (Room. 10:6 - 8; 5.Moos. 30:11 - 14).
Armoliitto on aina vaarassa tulla vääristellyksi siten, että uskovat muuttavat sen järjestelmäksi, jossa pelastus luullaan ansaittavan tekojen perusteella. Paavali käytti Aabrahamin osoittamaa epäluottamusta Jumalaa kohtaan - hänen turvautumistaan omiin tekoihinsa ongelmiensa ratkaisemiseksi - kuvauksena vanhasta liitosta (1.Moos. 16; 12:10 - 20; 20; Gal. 4:22 - 25). Itse asiassa ihmiset ovat yrittäneet tulla vanhurskaiksi tekojensa perusteella siitä lähtien kun synti tuli maailmaan ja ikuinen liitto rikottiin (Hoos. 6:7).
Kautta koko Israelin historian enemmistö yritti "pystyttää omaa vanhurskauttaan" "lakia noudattamalla" (Room. 9:30 - 10:4). He elivät kirjaimen mukaan eivätkä Hengen (2.Kor. 3:6). Pyrkiessään vanhurskauteen lakia noudattamalla (Gal. 5:4) he elivät lain tuomion alaisina ja orjuudessa, eivät vapaudessa (Gal. 4:21 - 23). Siten he vääristivät ja turmelivat Siinain liiton.
Heprealaiskirje soveltaa ensimmäistä eli vanhaa liittoa Israelin historiaan Siinain jälkeen ja paljastaa sen väliaikaisen luonteen. Se osoittaa, että leeviläisen pappeuden oli määrä olla väliaikainen ja toimia vertauskuvallisessa tehtävässään siihen asti kunnes todellisuus Kristuksessa saapuisi (Hepr. 9; 10). Ikävä kyllä monet eivät tajunneet, että seremoniat olivat itsessään arvottomia (Hepr. 10:1). Pitäytyminen tähän "varjojärjestelmään" - vaikka esikuva oli jo täyttynyt ja varjo kohdannut todellisuuden - hämmensi käsitystä Kristuksen todellisesta tehtävästä. Tästä johtui Uuden testamentin käyttämä voimakas kieli, jolla tahdottiin korostaa uuden liiton paremmuutta.
Vanhaa liittoa voidaan siis kuvailla sekä kielteisin että myönteisin termein. Kielteiseltä kannalta katsottuna sillä tarkoitetaan kansan turmelemaa muotoa Jumalan ikuisesta liitosta. Myönteisestä näkökulmasta arvioituna kysymys oli väliaikaisesta maallisesta jumalanpalvelusjärjestelmästä, jonka Jumala oli suunnitellut palvelemaan ihmisen tarpeita siihen asti kunnes Kristus tulisi ja vahvistaisi ikuisen liiton omalla verellään. Katso myös White, Alfa ja omega, 1.osa, s.349 - 352 (Patriarkat ja profeetat s. 349 - 353) White, "Our Work", Review and Herald, 23.6.1904, s.8; White, "A Holy Purpose to Restore Jerusalem", Southern Watchman, 1.3.1904, s.142; Hasel, Covenant in Blood (Mountain View, CA: Pacific Press, 1982); vrt. Wallenkamph, Salvation Comes From the Lord (Washington, D.C.: Review and Herald, 1983), s.84 - 90.
11. Vrt. Hasel, Covenant in Blood.

Huomautukset ja lähdeviitteet

1. Puhdasta naista (Ilm. 12:-1) ympäröivä auringon häikäisevä kirkkaus kuvaa eri selittäjien mukaan Uuden testamentin evankeliumin valoa, joka innoitti varhaiskristillistä seurakuntaa. Kuu, joka heijastaa auringon valoa, on sopiva vertauskuva siitä evankeliumin valosta, jota Vanhan testamentin kirjoitukset heijastavat ristiä ja tulevaa Messiasta kohti osoittavissa profetioissa ja jumalanpalvelusmenoissa. Kahdentoista tähden muodostama seppele viittaa seurakunnan juuriin, joita Vanhassa testamentissa edustivat kaksitoista Israelin sukukuntaa ja Uudessa testamentissa kaksitoista apostolia.
2. Profeetallisissa aikalaskelmissa käytettyä päivä - vuosi - periaatetta on selostettu aiemmin käsiteltäessä Danielin 9. luvussa esitettyä Messias - profetiaa (katso tämän kirjan lukua 4).
3. SDA Bible Commentary, vol.4, s. 835.
4. Paavi (lat. papa, isä) on Rooman piispa, roomalais - katolisen kirkon päämies.
5. Paavius on kirkollinen hallintojärjestelmä, jossa ylin valta on paavilla.
6. Justinianuksen kirje paavi Johannekselle: ks. Letter, Pope John to Justinian teoksessa Codex Justinianus, Book I, title 1,8, Corpus Juris Civilis, comp., Paulus Krueger, 12th ed. (Berlin: Weidmannsche Verlaglsbuchhandlung, 1959), vol.2, s. 11; The Civil Law, ed. and trans. S.P.Scott, (Cincinnati, OH: Central Trust Comp., 1932), vol.12, s. 11 - 13. Vrt. Justiniani Novellae (Justinianuksen uudet konstituutiot), 131st New Constitution, Chap.2, Corpus Juris Civilis, comps. Rudolfus Schoell ja Guilelmus Kroll, 7th ed., vol.3, s. 665, Civil Law, vol.17,s. 125. Ks. myös Don Neufeld ja Julia Neuffer, toim., Seventh - day Adventist Bible Student's Source Book (Washington, D.C.: Review and Herald, 1962),s. 684,685.
7. Justinianuksen kirje Konstantinopolin arkkipiispalle Epifaniukselle 26.3.533, Codex Justinianus I,1,7, Corpus Juris Civilis, Krueger's ed., vol.2, s. 8 (lain. Source Book, s. 685.)
8. Ks. esim. art. "Persecution", Encyclopaedia of Religion and Ethics, ed. James Hastings (New York, NY: Charles Scribner's Sons, 1917), vol.9, s. 749 - 57; John Dowling, The History of Romanism: From the Earliest Corruptions of Christianity to the Present Time, 10th ed. (New York, NY: Edward Walker, 1846), s. 237 - 616.
9. Tämä isku vahingoitti vakavasti paavikunnan mainetta mutta ei lopettanut sen vaikutusta. Ilm.13:-3 puhuu "kuolinhaavan" paranemisesta, mikä viittaa paavillisen vaikutuksen uuteen nousuun. Viimeisinä päivinä siitä tulee voimakkain uskonnollinen vaikuttaja maailmassa.
10. George Trevor, Rome: From the Fall of the Western Empire (London: The Religious Tract Society, 1868), s. 439, 440; John Adolphus, The History of France From the Year 1790 to the Peace Concluded at Amiens in 1802 (London: George Kearsey, 1803), vol.2, s. 364 - 369. Ks. myös Source Book, s. 701, 702.
11. Leroy E. Froom, The Prophetic Faith of Our Fathers (Washington,D.C.: Review and Herald, 1948), vol.2, s. 765 - 782.
12. Peter Geiermann, The Concert's Catechism of Catholic Doctrine (St. Louis, MO: B.Herder Book Co., 1957), s. 27,28.
13. Sama, s. 27.
14. Myöhemmin oppia paavin erehtymättömyydestä perusteltiin seuraavilla olettamuksilla: (1) "Jumalallisen seurakunnan ominaisuuksiin kuuluva erehtymättömyys esiintyy välttämättä täyteydessään seurakunnan päässä." (2) Pietari oli erehtymätön opettaessaan uskoa ja moraalia. (3) Paavi on perinyt Pietarilta jumalallisen seurakunnan ominaisuudet. Näin ollen päätettiin, että puhuessaan ex cathedra "paavi on uskoa ja moraalia koskevissa asioissa erehtymätön opettaja" (Geiermann, s.29). Ex cathedra on latinaa ja merkitsee sanatarkasti "istuimelta". Paavista puhuttaessa se viittaa hänen virallisiin lausumiinsa, jotka on kohdistettu katoliselle kirkolle.
15. Paavin arvovaltaa koskevista lausunnoista ks. esim. Lucius Ferraris, "Papa," art. 2, Prompta Bibliotheca (Venice; Gaspar Storti, 1772), vol. 6, s. 25 - 29 (lain. Source Book, s.680). Paavien omista lausunnoista ks. esim. paavi Leo XIII kiertokirjeet 10.1.1890 ja 20.6.1894, The Great Encyclical Letters of Pope Leo XIII (New York, NY: Benziger Brothers, 1903), s. 193,304. Ks. myös Source Book, s. 683,684.
16. Catechism of the Council of Trent for Parish Priests, trans. by. John A. McHugh and Charles J. Callan (New York, NY: Joseph F. Wagner, Inc., 1959 reprint), s. 258,259. Ks. myös Source Book, s. 614.
17. SDA Bible Commentary, vol. 7, s. 47,48.
18. Ks. Council of Trent, Session IV (8.4.1546) lain. teoksessa The Creeds of Christendom, ed., Philip Schaff, 6th ed., rev. (Grand Rapids, MI: Baker, 1983), vol. 2, s. 79 - 83. Ks. myös Source Book, s. 1041 - 1043.
19. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol.2, s.528 - 531.
20. Sama.
21. Sama.
22. Robert M. Grant, A Short History of Interpretation of the Bible (Philadelphia, PA: Fortress Press, 1984), s. 97.
23. Farrar, s. 361.
24. Sama, s. 363.
25. Grant, s. 97.
26. Farrar, s. 365.
27. Jäännöksestä ks. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol.4; P. Gerard Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission (Grand Rapids, MI: Wm. B. Eerdmans, 1977).
28. Vrt. Damsteegt, "A Theology of Restoration" (paper presented at the Centennial Conference on Evangelism, Andrews University, May 4, 1974).
29. Ks. Midrash Rabbah on Canticles I. 6,4; Tertullian, Against Marcion, III, 13; Tertullian, Answer to the Jews, 9.
30. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 2, s. 531, 787.
31. SDA Bible Commentary, vol. 7, s. 828 - 31.
32. Katolinen kirkko väittää omistavansa vallan muuttaa pyhäpäivän. "K. Mikä päivä on sapatti? V. Sapatti on lauantai. K. Miksi me vietämme sunnuntaita eikä lauantaita? V. Me vietämme sunnuntaita eikä lauantaita, koska Katolinen Kirkko muutti juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille" (Geiermann, s.50). Ks. myös Source Book, s.886. Em. Geiermannin katekismus sai "apostolisen siunauksen" paavi Pius X:ltä 25.1.1910.

Lähdeviitteet ja huomautukset

1. Kursiivi lisätty.
2. Raamatun esimerkkejä naisprofeetoista ks. 2.Moos. 15:20; Tuom. 4:4; 2.Kun. 22:14; Luuk. 2:36; Ap.t. 21:9.
3. Frank B. Holbrook, "The Biblical Basis for a Modern Prophet", s.1 (Shelf document, Ellen G. White Estate Inc.,General Conference of Seventh - day Adventists, 6840 Eastern Ave. NW, Washington, D.C. 20012). Vrt. Jemison, A Prophet Among You, Mountain View, CA, Pacific Press, 1955, s. 52 - 55.
4. Ks. Holbrook, "Modern Prophet", s. 3 - 5.
5. Valitettavasti ei ole olemassa täydellistä tietoa siitä, mitä on tapahtunut apostolisen ajan jälkeen.
6. Gerhard Friedrich, "Prophets and Prophecies in the New Testament" Theological Dictionary of the New Testament, vol.6, s. 859.
7. Vrt. Friedrich, s.860,861.
8. Alkutekstin sanonta, joka kirkkoraamatussa on suomennettu "Jeesuksen todistus" (Ilm. 12:17), voidaan tulkita kahdella tavalla. Sillä voidaan tarkoittaa joko Jeesusta koskevaa todistusta tai Jeesuksen antamaa todistusta. Ilmestyskirjan vastaavat tekstiyhteydet tukevat käsitystä, että kysymyksessä on Jeesuksesta lähtöisin oleva todistus ja että tämä todistus annetaan profeetallisen ilmestyksen kautta. Tämä tulkinta on sopusoinnussa myös Ilmestyskirjan loppusanojen kanssa: "Hän, joka todistaa tämän, sanoo: 'Tämä on tosi, minä tulen pian.'"
9. Ks. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol.7, s. 812; T.H. Blincoe, "The Prophets Were Until John", Ministry, Supplement, July 1977, s.24L; Holbrook, "Modern Prophet", s. 8.
10. James Moffatt, Expositor's Greek Testament, ed., W.Robertson Nicoll, vol.5, s. 465.
11. "Spirit of Prophecy," SDA Encyclopedia, rev.ed., s. 1412. Paavali toteaa, että Kristuksen tulemusta odottavilla kristityillä on kaikkia armolahjoja, "armolahjojen koko rikkaus" (1.-Kor. -1:-6,7).
12. Uriah Smith, "Do We Discard the Bible by Endorsing the Visions?" Review and Herald, Jan.13,1863, s. 52, lainattu Review and Herald, Dec.1, 1977, s.13.
13. White, "A Messenger", Review and Herald, July 26, 1906, s.8. Nimitys "Herran sanansaattaja" [the Lord's messenger] oli Jumalan Hengen innoittama (sama).
14. White, Early Writings, s.59.
15. J.M. Peebles, "The Word Spiritualism Misunderstood", Centennial Book of Modern Spiritualism in America (Chicago,IL, National Spiritualists Association of the United States of America, 1948), s.34.
16. B.F. Austin, "A Few Helpful Thoughts", Centennial Book of Modern Spiritualism, s.44.
17. White, Alfa ja omega 8, s. 80,97.
18. Danielin ja Ilmestyskirjan profetioiden kirkkohistoriallisesta tulkinnasta, joka oli hallitsevassa asemassa protestanttien keskuudessa uskonpuhdistuksen ajasta 1800 - luvulle asti ks. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vols. 2 - 4. Ks. myös lukua 12.
19. Richard Hammill, "Spiritual Gifts in the Church Today", Ministry, July 1982, s. 17.
20. Roger L. Dudley and Des Cummings, Jr., "A Comparison of the Christian Attitudes and Behaviors Between Those Adventist Church Members Who Regularly Read Ellen White Books and Those Who Do Not", 1982, s.41,42. Tutkimus raportti, jonka suoritti Institute of Church Ministry, Andrews University, Berrien Springs, Michigan. Tutkimuksessa oli mukana yli 8 200 jäsentä 193:sta yhdysvaltalaisesta seurakunnasta.
21. Jemison, Prophet Among You, s. 208 - 210; Froom. Movement of Destiny (Washington, D.C., Review and Herald, 1971), s. 91 - 132; Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission, s. 103 - 293.
22. White, Hengellisiä kokemuksia s. 89.
23. White, Suuri taistelu, (taskupainos) s. 11.
24. William A. Spicer, The Spirit of Prophecy in the Advent Movement (Washington, D.C., Review and Herald, 1937), s. 30.
25. White, Testimonies, vol.5,s. 664 - 665.
26. White, "An Open Letter", Review and Herald, Jan.20, 1903, s.15 Whiten kirjassa Colporteur Ministry, Mountain View, CA, Pacific Press, 1953, s.125.
27. White, Todistusaarteita 2, s. 279 - 280.
28. Sama, s. 281.
29. Sama, s. 276.
30. White, Suuri taistelu (taskupainos), s. 11.

Lähdeviitteet:

1. Holbrook, "What God's Law Means to Me", Adventist Review, 15.1.1987, s. 16.
2. White, Selected Messages I, s. 235.
3. Sama s. 218.
4. Vrt. The Westminster Confession of Faith, A.D. 1647, luku XIX, Philip Schaffin teoksessa The Creeds of Christendom, osa 3, s.640 - 644. (Tässä kirjassa noudatetaan alkuperäistä käskyjaotusta, jossa 1. käsky kieltää muut jumalat, 2. jumalankuvan kumartamisen, 3. Jumalan nimen väärinkäytön. Vastaavasti 10. käsky sisältää kiellon himoita (tavoitella) toisen omaa, eikä käskyä ole jaettu kahtia, kuten katolisessa ja luterilaisessa katekismuksessa on menetelty kymmenluvun saamiseksi täyteen, koska 2. käsky on jätetty pois. - Suom. huom.)
5. Ks. Taylor G. Bunch, The Ten Commandments (Washington, D.C: Review and Herald, 1944), s. 35,36.
6. "Ten Commandments", SDA Bible Dictionary, rev.ed., s. 1106.
7. Mooseksen laki voi myös viitata siihen Vanhan testamentin osaan, jota nimitetään Pentateukiksi - Raamatun ensimmäiset viisi kirjaa (Luuk. 24:-44; Ap.t. 28:-23).
8. Liiton kirjaan oli sisällytetty tiettyjä siviilioikeudellisia ja jumalanpalvelusmenoihin liittyviä säännöksiä. Siviilioikeudelliset säädökset eivät olleet lisäyksiä dekalogiin, vaan niissä annettiin vain ohjeita kymmenen käskyn laajojen periaatteiden soveltamisesta. Jumalanpalvelusmenoja koskevat säädökset edustivat evankeliumia osoittaessaan, miten syntinen voi saada rikkomuksensa anteeksi ja armahduksen. Näin ollen dekalogi oli liiton hallitseva elementti. Vrt. Jer. 7:21 - 23; Francis D. Nichol, Answers to Objections (Washington, D.C.: Review and Herald, 1952), s. 62 - 68.
9. Arnold V. Wallenkampf, "Is Conscience a Safe Guide?" Review and Herald, 11.4.1983, s. 6.
10. Jotkut ovat tulkinneet Paavalin sanat "Kristus on lain loppu" siten, että lain tarkoitus on johtaa meidät tilanteeseen, jossa näemme syntisyytemme ja tulemme Kristuksen luo saadaksemme anteeksi ja uskon kautta hänen vanhurskautensa. (Tässä merkityksessä sanaa (kreik. telos) käytetään myös 1.Tess.- 1:-5; Jaak. 5:11 ja 1.Piet. -1:-9.) Ks. myös viitettä 23.
11. Vrt. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol.6, s. 961; White, Selected Messages, book 1, s.233. Seremonialaki oli myös kasvattaja, joka johti ihmistä Kristuksen luo, mutta toisella tavoin. Pyhäkköpalvelus siihen kuuluvine uhreineen ohjasi syntisen huomion siihen anteeksiantamukseen, jonka tulevan Jumalan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, veri teki mahdolliseksi, ja näin seremonialaki opetti ihmiselle evankeliumia armosta. Sen tarkoituksena oli synnyttää rakkautta Jumalan lakia kohtaan, kun taas uhrit kuvasivat Jumalan rakkautta Kristuksessa.
12. Sama s. 213.
13. White, Alfa ja omega 4, s. 283.
14. Vrt. White, Elämä ja kasvatus, s. 165 - 173.
15. Seuraavat historialliset tunnustukirjat ja uskontunnustukset korostavat lain pysyvyyttä: - - -
16. Katso viittauksia ensimmäiseen ja toiseen käskyyn 1.Moos. 35:1 - 4; neljänteen 1.Moos. 2:1 - 3; viidenteen 1.Moos. 18:29; kuudenteen 1.Moos. 4:8 - 11; seitsemänteen 1.Moos. 39:7 - 9; 19:1 - 10; kahdeksanteen 1.Moos. 44:8; yhdeksänteen 1.Moos. 12:11 - 20; 20:1 - 10 ja kymmenenteen 1.Moos. 27.
17. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 1, s. 456, 894; vol. 2, s. 528,784; vol. 3, s. 252,744; vol. 4, s. 392,846.
18. Questions on Doctrine, s. 142.
19. Kain ja Abel tunsivat hyvin uhrijärjestelmän (1. Moos. 4:3 - 5; Hepr. 11:4). On todennäköistä, että Aadamin ja Eevan ensimmäiset vaatteet (1.Moos. 3:21) oli tehty heidän syntiensä sovittamiseksi uhrattujen eläinten nahoista.
20. Ks. esim. seuraavat historialliset uskontunnustukset: The Westminster Confession of Faith, the Irish Articles of Religion; the Savoy Declaration, the Philadelphia Confession ja the Methodist Articles of Religion.
21. Vrt. The SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 6, s. 204; White, Alfa ja omega 1, s. 344, 345.
22. Calvin, Commenting on a Harmony of the Evangelists, trans. by William Pringle (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans, 1949), vol. 1, s. 277.
23. The SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 6, s. 541,542.
24. Toiset ovat tulkinneet sanojen "Kristus on lain loppu" merkitsevän sitä, että Kristus on lain tarkoitus tai päämäärä (vrt. Gal.-3:-24) tai lain täyttymys (vrt. Matt.-5: - 17). Kuitenkin käsitys, jonka mukaan Kristuksessa loppuu lain käyttö pelastuksen välineenä (vrt. Room.-6:-14) näyttää sopivan parhaiten jakeen (Room.10:4) tekstiyhteyteen. "Paavali asettaa vastakkain Jumalan tavan vanhurskauttaa ihminen uskosta ja ihmisen yrityksen saavuttaa vanhurskaus lain avulla. Evankeliumin sanoma on se, että Kristus on lain loppu sikäli kuin lakia yritetään käyttää keinona vanhurskauttamiseen, koska vanhurskaus voidaan vastaanottaa vain uskossa" (The SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 6, s.595). Vrt. White, Selected Messages, book 1, s.394.
25. Nichol, Answers to Objections, s. 100,101.

Huomautukset ja lähdeviitteet

1. John N. Andrews, History of the Sabbath, 2nd ed., enl. (Battle Creek, MI:Seventh - day Adventist Publishing Assn., 1873), 3rd ed., enl., s. 575.
2. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 1, s. 220.
3. Sama.
4. J.L. Shuler, God's Everlasting Sign (Nashville: Southern Pub. Assn., 1972), s. 114 - 116; M.L. Andreason, The Sabbath (Washington, D.C.; Review and Herald, 1942), s. 248; Wallenkampf, "The Baptism, Seal, and Fullness of the Holy Spirit" (unpublished manuscript), s. 48; White, Alfa ja omega 1, 2.p. (Kirjatoimi, Tampere 1987), s. 289; White, Alfa ja omega 8, s. 119,142.
5. White, Alfa ja omega 1, s. 289.
6. Wallenkampf, "Baptism, Seal, and the Fullness of the Holy Spirit", s. 48.
7. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 1, s. 605.
8. "Sabbath", SDA Encyclopedia, rev.ed., s. 1239.
9. "Sabbath, Annual", sama., s. 1265.
10. Jonathan Edwards, The Works of President Edwards (New York: Leavitt & Allen, 1852 repr. of the Worcester ed.), vol. 4, s. 622. Puritaanit pitivät sunnuntaita kristillisenä sapattina.
11. On mielenkiintoista huomata, että Jeesus lepäsi haudassa sapattina, joka oli "erityisen suuri juhla" (Joh.- 19:-31) - sillä tuo sapatti oli sekä viikon seitsemäs päivä että myös happamattoman leivän juhla. Miten sopiva päivä lunastuksen päätökseen saattamiseksi!
12. Samuele Bacchiocchi, Rest for Modern Man (Nashville: Southern Pub. Assn., 1976), s. 8,9.
13. "Sabbath", SDA Encyclopedia, rev.ed., s. 1244. Katso myös SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 7, s. 205,206; vrt. White, "The Australia Camp Meeting", Review and Herald, Jan.7.1896, s. 2.
14. Ks. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 7, s. 735,736. Vrt. White, Alfa ja omega 6, s. 400.
15. "Sabbath", SDA Encyclopedia, s. 1237.
16. A.H. Strong, Systematic Theology, s. 408.
17. White, Alfa ja omega 1, s. 28.
18. Bacchiocchi, Rest for Modern Man, s. 15.
19. Sama s. 19.
20. White, Testimonies, vol. 6, s. 350.
21. Andreasen, Sabbath, s. 25.
22. Legalismi voidaan määritellä "yritykseksi ansaita pelastus omin avuin. Se merkitsee lain ja tiettyjen sääntöjen noudattamista siinä tarkoituksessa, että siten tultaisiin vanhurskaiksi Jumalan edessä. Tämä on väärin, sillä 'eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla' (Room.3:-20)" (Shuler, God's Everlasting Sign, s.90). Shuler jatkaa: "Niiden, jotka torjuvat sapatin pitämisen legalismina, tulisi ajatella tätä: Jos uudestisyntynyt kristitty kieltäytyy kumartamasta epäjumalia ja noudattaa ensimmäistä ja kolmatta käskyä, vastustaako hän pelastumista armosta? Ovatko puhtaus, rehellisyys ja totuudellisuus, joita seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs käsky vaativat, vapaan armon vastaisia? Vastaus kumpaankin kysymykseen on kieltävä. Samoin ei myöskään se ole legalismia, kun uudistunut ihminen pitää seitsemättä päivää, eikä se ole vastoin pelastusta yksin armosta. Itse asiassa sapattikäsky on laissa ainoa käsky, joka on merkkinä vapautumisesta synnistä ja pyhittämisestä yksin armosta" (sama).
23. Sama, s. 89.
24. Sama, s. 94.
25. Andreasen, Sabbath, s. 105.
26. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 7, s. 420.
27. Sama.
28. James Gibbons, The Faith of Our Fathers, 47th rev. enl.ed. (Baltimore: John Murphy & Co., 1895), s. 111,112. R.W.Dale, kongregationalisti, on kirjoittanut: "On aivan selvää, että vietimmepä sunnuntaita miten tarkoin tai hartaasti tahansa, me emme vietä sapattia. - - Sapatti perustui täsmälliseen jumalalliseen käskyyn. Emme voi vedota mihinkään sellaiseen käskyyn puhuessamme velvollisuudesta viettää sunnuntaita" (R.W.Dale, The Ten Commandments, 4th ed., London: Hodder and Stoughton, 1884), s.100.
29. Andrew T. Lincoln, "From Sabbath to Lord's Day: A Biblical and Theological Perspective", in From Sabbath to Lord's Day: A Biblical, Historical, and Theological Investigation, ed. D.A. Carson (Grand Rapids: Zondervan, 1982), s. 386.
30. Sama, s.392. (Sunnuntai on tunnetusti raamatullisen viikkojaon mukaan viikon ensimmäinen päivä, vaikka sitä Suomessa on vuoden 1973 alusta lukien harhaanjohtavasti ruvettu kalentereissa merkitsemään viikon viimeiseksi. Suom. huom.)
31. Ks. Justin Martyr, First Apology, in Ante - Nicene Fathers (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans, 1979), vol. 1, s. 186; Maxwell, God Cares (Mountain View, CA: Pacific Press, 1981), vol. 1, s. 130.
32. Ks. esim. Bacchiocchi, "The Rise of Sunday Observance in Early Christianity", in The Sabbath in Scripture and History, ed. Kenneth A. Strand (Washington, D.C.: Review and Herald, 1982), s. 137; Bacchiocchi, Sapatti ja sunnuntai (Kirjatoimi, Tampere 1984), s. 172 - 178.
33. Socrates, Ecclesiastical History, book 5, chap. 22, trans. in Nicene and Post - Nicene Fathers, 2nd series (Grand Rapids: WM. B. Eerdmans, 1979), vol. 2, s. 132.
34. Sozomen, Ecclesiastical History, book 7, chap. 19, trans. in Nicene and Post - Nicene Fathers, 2nd series, vol. 2, s. 390.
35. Maxwell, God Cares, vol. 1, s. 131.
36. Gaston H. Halsberghe, The Cult of Sol Invictus (Leiden: E.J. Brill, 1972), s. 26, 44. Ks. myös Bacchiocchi, "Rise of Sunday Observance", s. 139.
37. Bacchiocchi, "Rise of Sunday Observance", s. 140, ks. myös Bacchiocchi, Sapatti ja sunnuntai, s. 190,191.
38. Ks. esim. Maxwell, God Cares, vol. 1, s. 129; H.G. Heggtveit, Illustreret Kirkehistorie (Christiania [Oslo]: Cammermeyers Boghandel, 1891 - 1895), s. 202, as trans. in SDA Bible Students' Source Book, rev.ed., s. 1000.
39. Codex Justinianus, book 3, title 12,3,trans. in Schaff, History of the Christian Church 5th ed. (New York: Charles Scribner, 1902), vol. 3, s. 380, note 1.
40. Council of Laodicea, Canon 29, in Charles J. Hefele, A History of the Councils of the Church From the Original Documents, trans. and ed. by Henry N. Oxenham (Edinburgh: T and T Clark, 1876), vol. 2, s. 316. Ks. myös SDA Bible Students' Source Book, rev.ed., s. 885.
41. Giovanni Domenico Mansi, ed., Sacrorum Conciliorum, vol. 9, col. 919; Maxwell, God Cares, vol. 1, s. 129; Andrews, History of the Sabbath and First Day of the Week, s. 374.
42. Lucius Ferraris "Papa", art. 2, Prompta Bibliotheca (Venetiis [Venice]: Caspa Storti 1772), vol. 6, s. 29, as trans. in SDA Bible Students' Source Book, rev.ed., s. 680.
43. John Eck, Enchiridion of Commonplaces Against Luther and Other Enemies of the Church, trans. Ford L. Battles, 3rd ed. (Grand Rapids: Baker, 1979), s. 13.
44. Gaspare [Ricciulli] de Fosso, Address in the 17th Session of the Council of Trent, Jan. 18, 1562, in Mansi, Sacrorum Conciliorum, vol. 33, cols. 529, 530, as trans. in SDA Bible Students' Source Book, rev.ed., s. 887.
45. Peter Geiermann, The Convert's Catechism of Catholic Doctrine (Rockford, IL: Tan Books and Publishers, 1977), s. 50.
46. John A. O'Brien, The Faith of Millions, rev.ed. (Huntington, IN: Our Sunday Visitor Inc., 1974) s. 400,401.
47. Vrt. White, Alfa ja omega 7, s. 384, 385.
48. White, Selected Messages 3, s. 258.
49. Raamatun luomiskertomuksestakin ilmenee, että vuorokauden laskettiin alkavan illasta. Katso myös 3.Moos. 23:-32.
50. Edellyttääkö Jeesuksen esimerkki, että kristillisten sairaaloiden tulee olla avoinna seitsemänä päivänä viikossa ilman henkilökunnalle järjestettyä sapatinlepoa? Sairaalahenkilökunnan tarpeet huomioon ottaen Ellen White kirjoitti: "Vapahtaja on osoittanut esimerkillään, että on oikein lievittää kärsimyksiä sapattina, mutta lääkäreiden ja sairaanhoitajien ei tulisi tehdä silloin mitään sellaista työtä, mikä ei ole välttämätöntä. Tavalliset hoidot ja toimenpideet, jotka voivat odottaa, olisi lykättävä seuraavaksi päiväksi. Potilaiden on hyvä tietää, että lääkäreidenkin on saatava yksi päivä lepoa varten" (Medical Ministry [Mountain View, CA: Pacific Press, 1963], s. 214). Sapattina suoritetuista lääkintäpalveluista maksettavat korvaukset on ohjattava hyväntekeväisyystyöhön. White kirjoitti: "Voi olla välttämätöntä käyttää myös pyhän sapatin tunteja ihmiskunnan kärsimysten lievittämiseen. Mutta palkkiot tällaisesta työstä tulisi laittaa Herran rahastoon käytettäväksi sellaisten apua tarvitsevien köyhien hyväksi, joilla ei ole varaa maksaa tarvitsemaansa hoitoa" (sama, s. 216).
51. George E. Vandeman, When God Made Rest (Boise, ID: Pacific Press, 1987), s. 21.

Lähdeviitteet ja huomautukset:

1. Heprealaiskirje puhuu taivaassa olevasta todellisesta pyhäköstä. Jakeessa Hepr. 8:2 oleva sana "pyhäkkö" ("Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä") on käännetty kreikan kielen sanasta ta hagia, joka on monikkomuoto pyhää paikkaa (esinettä) tarkoittavasta sanasta. Sama monikkomuoto esiintyy mm. seuraavissa Heprealaiskirjeen kohdissa: 9:8, 12, 24, 25; 10:19; 13:11. Useissa erikielisissä käännöksissä edellä mainittu sana (ta hagia) on käännetty myös kaikkeinpyhimmäksi tai pyhäksi. Tämä johtuu siitä, että kääntäjät ovat pitäneet ta hagiaa ns. intensiivisenä monikkona, joka voidaan kääntää myös yksiköksi. Mutta Septuagintan ja Josephuksen tutkiminen osoittaa, että termi ta hagia viittaa johdonmukaisesti 'pyhiin esineisiin' tai 'pyhiin paikkoihin' - siis pyhäkköön itseensä. Se on yleistermi, jota käytetään tarkoitettaessa koko pyhäkköä, johon sisältyvät pyhä ja kaikkeinpyhin.
Heprealaiskirjeestä itsestään löytyy voimakasta eksegeettistä tukea sille havainnolle, että Heprealaiskirje käyttää käsitettä ta hagia tarkoittamaan koko pyhäkköä. Ensimmäisen kerran Heprealaiskirje käyttää termiä ta hagia alussa mainitussa jakeessa 8:2, jossa se on rinnakkaistermi käsitteelle 'pyhäkköteltta'. Koska jakeesta 8:5 ilmenee, että "teltta" (skene) tarkoittaa koko pyhäkköä, ta hagia jakeessa 8:2 tarkoittaa epäilemättä koko taivaan pyhäkköä (näin uusi raamatunsuomennos kääntääkin, suom.huom.). Ei ole mitään syytä kääntää monikkomuotoa ta hagia Heprealaiskirjeessä kaikkeinpyhimmäksi. Useimmissa tapauksissa tekstiyhteys suosii ta hagian kääntämistä pyhäköksi ("Christ and His High Priestly Ministry," Ministry, October 1980, s.49).
Tutkittuaan maallista pyhäkköä ja termiä ta hagia adventistiuranuurtajat tekivät sen johtopäätöksen, että myös taivaan pyhäkössä on kaksi osastoa. Tämä käsitys muodosti perustan heidän pyhäkköä koskevan opetuksensa kehitykselle (Damsteegt, "The Historical Development of the Sanctuary Doctrine in Early Adventist Thought" ; vrt. White, Alfa ja omega 7 (Kirjatoimi, Tampere 1988), s. 354 - 356, 363 - 369.
2. Ks. The SDA Bible Commentary, rev.ed., Ellen G. White Comments, vol. 6, s. 1082.
3. Vanhoista juutalaisista kirjoituksista ilmenee, että jotkut rabbit uskoivat myös todelliseen taivaassa olevaan pyhäkköön. Eräs rabbi sanoi 2.Moos. 15:17:n johdosta:"Maallinen pyhäkkö vastaa taivaallista pyhäkköä ja arkki taivaallista valtaistuinta" (Midrash Rabbah. Numbers, repr.ed. , vol. 1, chap.4, sec. 13, p.110). Toinen rabbi, jota lainataan babylonialaisessa Talmudissa, puhui "taivaallisesta ja maallisesta temppelistä" (Sanhedrin, 99b, I. Epstein, ed. ). Vielä eräs opettaja on lausunut: "Erimielisyyttä ei ole siitä, että täällä alhaalla oleva pyhäkkö on ylhäällä olevan pyhäkön jäljennös" (Leon Nemoy, ed., Midrash on Psalms, transl. by William G. Braude , Psalm 30, sec.1, p.386).
4. Heprealaiskirje kuvaa taivaassa olevaa todellista pyhäkköä: "Taivaan pyhäkön todellisuutta korostetaan edelleen adjektiivilla 'todellinen', Hepr. 8:2. Taivaallinen pyhäkkö on 'todellinen'. Tässä samoin kuin jakeessa 9:24, jossa myös on kysymys taivaan pyhäköstä, käytetty kreikan kielen sana on alethinos. Tämä sana tarkoittaa nimenomaan todellista vastakohtana pelkälle näennäiselle. - - Koska taivaan pyhäkkö liittyy Jumalan todellisuuteen, se on yhtä todellinen kuin Jumalakin" (Hasel, "Christ's Atoning Ministry in Heaven," Ministry, January 1976, special insert, p.21c).
5. Holbrook, "Sanctuary of Salvation", Ministry, Jan. 1983, s. 14.
6. White, Alfa ja omega 4, s. 16.
7. Holbrook, "Light in the Shadows", Journal of Adventist Education, Oct. - Nov. 1983, s. 27.
8. Sama, s. 28.
9. "Kristuksen toiminnassa tulisi olemaan kaksi suurta vaihetta, jotka kumpikin täyttivät tietyn ajanjakson ja oman määrätyn paikkansa taivaallisessa pyhäkössä. Sitä kuvaavasti maanpäällinenkin pyhäkköpalvelus jakautui kahteen vaiheeseen, päivittäiseen ja vuotuiseen palvelukseen, ja pyhäkössä oli näille kummallekin omistettu oma osastonsa" (White, Alfa ja omega 1, s. 336).
10. Päivittäisessä iltauhrissa ja aamu - uhrissa pappi edustaa koko kansaa.
11. Perheen isä edusti vaimoaan ja lapsiaan, jotka eivät uhranneet eläinuhreja.
12. Ks. esim. Angel M. Rodriguez, "Sacrificial Substitution and the Old Testament Sacrifices" in Sanctuary and the Atonement, s. 134 - 156; A.M. Rodriguez, "Transfer of Sin in Leviticus", in 70 Weeks, Leviticus, and the Nature of Prophecy, ed. F.B. Holbrook (Washington, DC.: Biblical Research Institute of the General Conference of Seventh - day Adventists, 1986), s. 169 - 197.
13. "Atonement, Day of" in The Jewish Encyclopedia, ed. Isidore Singer (New York: Funk and Wagnalls Co., 1903), s. 286. Ks. myös Hasel, "Studies in Biblical Atonement I: Continual Sacrifive, Defilement/Cleansing and Sanctuary", in Sanctuary and the Atonement, s. 97 - 99.
14. Hasel, "Studies in Biblical Atonement I", s. 99 - 107; Alberto R. Treiyer, "The Day of Atonement as Related to the Contamination and Purification of the Sanctuary", 70 Weeks, Leviticus, Nature of Prophecy, s. 253..
15. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 27.
16. Sama, s. 29.
17. Ks. esim. Hasel, "Studies in Biblical Atonement II: The Day of Atonement", in Sanctuary and Atonement, s. 115 - 125.
18. Vrt. Hasel, "The 'Little Horn', the Saints, and the Sanctuary in Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 206,207; Treiyer, "Day of Atonement", s. 252,253.
19. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 29.
20. Vrt. "Azazel", SDA Bible Dictionary, rev.ed., s. 102.
21. Holbrook, "Sanctuary of Salvation," s.16. Kautta vuosisatojen raamatunselittäjät ovat tulleet samanlaisiin lopputuloksiin. Septuagintassa asasel on käännetty apopompaios, pahansuopaa jumaluutta tarkoittava kreikan sana. Muinaiset juutalaiset kirjoittajat ja varhaiset kirkkoisät katsoivat Asaselin tarkoittavan paholaista (SDA Encyclopedia, rev.ed., s.1291, 1292). Viime ja tämän vuosisadan tulkitsijoista samaa kantaa ovat edustaneet mm. Samuel M. Zwemer, William Milligan, James Hastings ja William Smith presbyteerisestä kirkosta; E.W. Hengstenberg, Elmer Flack ja H.C. Alleman luterilaisesta kirkosta; William Jenks, Charles Beecher ja F.N. PeLoubet kongregationalistisesta kirkosta; John M'Clintock ja James Strong metodistikirkosta; James M. Gray reformoidusta episkopaalikirkosta; J.B. Rotherhorn Disciples of Christ - kirkosta - - . Monet muut ovat ilmaisseet samanlaisia käsityksiä (Questions on Doctrine, s. 394,395).
Jos Asasel edustaa Saatanaa, miten voi Raamattu (ks. 3.Moos. 16:10) liittää hänet sovitukseen? Niin kuin ylipappi, toimitettuaan pyhäkön puhdistusmenot, asetti synnit Asaselille, joka oli iäksi erotettu Jumalan kansasta, samoin Kristus, puhdistettuaan taivaallisen pyhäkön, siirtää kansansa tunnustetut ja anteeksiannetut synnit Saatanalle, joka sitten on ikuisesti erossa pelastetuista. "Miten sopivaa onkaan, että viimeisenä näytöksenä draamassa, jossa on kysymys siitä, miten Jumala käsittelee syntiä, on kaiken synnin ja syyllisyyden palauttaminen Saatanan pään päälle. Hänestähän on alkujaan lähtöisinkin kaikki se synti, mikä aiheutti sellaisen murhenäytelmän niiden elämässä, jotka nyt on vapautettu synnistä Kristuksen sovittavalla verellä. Siten rengas on sulkeutunut, draama on päättynyt. Vasta sitten kun Saatana, kaiken synnin alkuunpanija, on lopullisesti raivattu pois, voidaan todella sanoa, että synti on ikuisiksi ajoiksi hävitetty Jumalan maailmankaikkeudesta. Tässä erityismerkityksessä voimme ymmärtää, että Asaselin pukilla on oma osansa 'sovituksessa' (3.Moos. 16:10). Kun vanhurskaat on pelastettu ja jumalattomat hävitetty eikä Saatanaa enää ole, silloin ja vasta silloin on maailmankaikkeus oleva täydellisen sopusoinnun tilassa niin kuin se oli alkujaan ennen synnin ilmaantumista" (The SDA Bible Commentary, rev. ed., vol.1, s.778).
22. Holbrook, "Sanctuary of Salvation", s. 16.
23. Treiyer, "Day of Atonement", s. 245.
24. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 30.
25. Ks. lukua 4.
26. Henry Alford, The Greek Testament, 3rd ed. (London: Deighton, Bell and Co., 1864), vol. 4, s. 179.
27. B.F. Westcott, Epistle to the Hebrews, s. 272, 271.
28. Asettamalla nämä tunnustetut synnit Kristuksen päälle, ne "siirretään todellisesti taivaalliseen pyhäkköön" (White, Alfa ja omega 7, s. 362.
29. Tämä oikeudenkäynti koskee Jumalan lapsiksi tunnustautuvia. "Vertauskuvallisessa palveluksessa vain niillä, jotka olivat Jumalan edessä tunnustaneet syntinsä ja tehneet parannuksen ja joiden synnit syntiuhrin veren kautta oli siirretty pyhäkköön, oli osa sovituspäivän palveluksessa. Samoin myös lopullisen sovituksen ja tutkivan tuomion suurena päivänä käsitellään vain Jumalan omiksi tunnustautuvien asiat. Jumalattomien tuomitseminen on tästä erillään oleva toimitus, joka tapahtuu myöhemmin. 'Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?' (1.Piet. 4:17)" (Sama, s.406,407).
30. Juutalainen perinne on kauan kuvannut Jom Kippurin tuomion päivänä, päivänä, jolloin Jumala istuu valtaistuimellaan ja tuomitsee maailman. Muistikirjat avataan, jokainen tarkastetaan ja jokaisen kohtalo sinetöidään. Katso artikkelia "Atonement, Day of," The Jewish Encyclopedia; Morris Silverman, comp. and ed., High Holyday Prayer Book (Hartford, Conn.: Prayer Book Press, 1951), s.147,164. Jom Kippur antaa uskoville lohdutusta ja varmuutta, sillä se on "päivä, jolloin pelottava tulevan tuomion odotus antaa sijaa luottavalle vakuutukselle siitä, että Jumala ei tuomitse vaan auliisti armahtaa ne, jotka kääntyvät hänen puoleensa katuvina ja nöyrinä" (William W. Simpson, Jewish Prayer and Worship [New York: Seabury Press, 1965], s.57,58).
31. Ks. Arthur J. Ferch, "The Judgment Scene in Daniel 7", in Sanctuary and Atonement, s. 163 - 166,169.
32.Antiokosta koskevista ongelmista Danielin tulkinnassa ks. W.H. Shea, Selected Studies on Prophetic Interpretation, s.25 - 55.
33. Shea, "Unity of Daniel", in Symposium on Daniel, ed. F.B. Holbrook (Washington, DC.: Biblical Research Institute of the General Conference of Seventh - day Adventists, 1986), s. 165 - 219.
34. "The Amazing Prophecies of Daniel and Revelation", These Times, Apr. 1979, s. 18. Ks. myös Maxwell, God Cares, vol. 1, s. 166 - 173; and chapter 12.
35. Maallisessa pyhäkössä ylipappi astui suurena sovituspäivänä kaikkeinpyhimpään ja samalla lopetti palveluksensa pyhäkön ensimmäisessä osassa. "Samoin Kristus lopetti työnsä pyhässä, kun hän meni kaikkeinpyhimpään suorittamaan sovitustyön viimeistä osaa. Palvelustyön päättyessä ensimmäisessä osastossa se alkoi toisessa. - - Samoin Kristus oli päättänyt vain edellisen osan työstään meidän välittäjänämme, aloittaakseen jälkimmäisen osan, ja hän edelleenkin esitti verensä Isän edessä syntisten puolustukseksi" (White, Alfa ja omega 7, s. 367).
36. Monissa raamatunkäännöksissä, mm. englantilaisessa kuningas Jaakon käännöksessä (KJV), heprealaisen alkutekstin termi nitsdaq on käännetty puhdistamiseksi. Tämä käännös pohjautuu latinalaiseen Vulgataan, jossa heprean termi on käännetty latinaksi mundapitur, 'puhdistetaan', joka puolestaan seuraa Vanhan testamentin varhaisimpia kreikankielisiä käännöksiä Septuagintaa ja Theodotionia, joissa käytetään kreikan sanaa katharisthesetai, 'puhdistetaan'.
Useimmat nykyaikaiset raamatunkäännökset eivät noudata tätä perinteellistä käännöstapaa. Koska nitsdaq pohjautuu verbimuotoon tsadaq, joka kattaa laajan merkityskentän ja voidaan kääntää esim. 'tehdä oikeaksi', 'vanhurskaaksi', 'vanhurskautettu', 'oikeassa olevaksi osoitettu', nämä käännökset puhuvat 'oikeuteen asettamisesta', 'ennallistamisesta', 'oikeaan asemaan palauttamisesta' jne. Vanhan testamentin runokielelle ominainen kerto osoittaa, että tsadaq - sanan rinnalla samaa tarkoittavana voidaan käyttää sanaa taher, "olla puhdas" (Job 4:17; vrt. 17:9), zakah, "puhdas" (Job 15:14; 25:4) ja bor, "puhdas" (Ps. 18:21). Näin ollen nitsdaq "sisällyttää semanttiseen merkitysalaansa sellaisia merkityksiä kuin 'puhdistaminen, oikeaksi osoittaminen, vanhurskauttaminen, kohdalleen asettaminen, ennallistaminen'. Miten tämä heprean termi nykykielessä ilmaistaankin, pyhäkön 'puhdistamiseen' sisältyy kirjaimellisen puhdistuksen lisäksi ennalleen saattaminen, oikeuteen asettaminen" (Hasel, "'Little Horn', the Heavenly Sanctuary and the Time of the End: A Study of Daniel 8:9 - 14," in Symposium on Daniel, s.453). Katso myös sama, s. 448 - 458; Hasel, "The 'Little Horn', the Saints, and the Sanctuary in Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 203 - 208; Niels - Erik Andreasen, "Translation of Nisdaq/Katharisthesetai in Daniel 8:14", in Symposium on Daniel, s. 475 - 496; Maxwell, God Cares, vol. 1, s. 175; "Christ and His High Priestly Ministry", Ministry, Oct. 1980, s. 34,35.
37. Jotkut ovat tulkinneet "2300 iltaa ja aamua" 1150 kirjaimelliseksi päiväksi, mutta tämä on vastoin heprean käytäntöä. "Kun heprealaiset halusivat ilmaista erikseen päivän ja yön vuorokauden osina, he mainitsivat molempien lukumäärän. He sanoivat esim. 40 päivää ja 40 yötä (1.Moos. 7:4,12; 2.Moos. 24:18; 1.Kun. 19:8) ja kolme päivää ja kolme yötä (Joona 2:1; Matt. 12:40), mutta he eivät puhuneet 80 päivästä ja yöstä jos tarkoittivat 40 vuorokautta. Hepreankielinen lukija ei voinut ymmärtää 2300 illan ja aamun aikajaksoa siten, että kysymys olisi ollut 2300 puolivuorokaudesta eli 1150 vuorokaudesta, koska ilta ja aamu luomiskertomuksessa muodosti kokonaisen vuorokauden. - - Meidän on sen vuoksi ymmärrettävä sanat sellaisinaan eli että kysymys on 2300 kokonaisesta vuorokaudesta" (C.F. Keil, Biblical Commentary on the Book of Daniel, trans. M.G.Easton, in C.F.Keil and F. Delitzsch, Biblical Commentary on the Old Testament [Grand Rapids: Wm.B.Eerdmans, 1959], vol. 25, s. 303,304]. Ks. myös Hasel, "Sanctuary of Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 195; Hasel, "The 'Little Horn', the Heavenly Sanctuary and the Time of the End", in Symposium on Daniel, s. 430 - 433; Siegfried J. Schwantes, "Ereb Boqer of Daniel 8:14 Re - Examined", in Symposium on Daniel, s. 462 - 474); Mxwell, God Cares, vol. 1, s. 174.
38. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 2, s. 985; vol. 3, s. 252, 743; vol. 4, s. 397,404. Periaatetta profeetallinen päivä vastaa kirjaimellista vuotta, ks. Shea, Selective Studies on Prophetic Interpretation, s. 56 - 93.
39. Ks. esim. Hasel, "Sanctuary in Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 196, 197; Shea, "Unity of Daniel", in Symposium on Daniel, s. 220 - 230.
40. Heprealaisten kirjoitusten kuten Mishnan tarkastelu osoittaa, että vaikka chathak voi tarkoittaa 'määrätä', yleisempi merkitys liittyy kuitenkin ajatukseen leikkaamisesta (Shea, "The relationship Between the Prophecies of Daniel 8 and Daniel 9," in Sanctuary and Atonement, s.242).
41. Gesenius, Hebrew and Chaldee Lexicon to the Old Testament Scripture, trans. Samuel P. Tregelles (Grand Rapids: W.B. Eerdamans, reprint ed., 1950), s. 314.
42. Ks. Ferch, "Commencement Date for the Seventy Week Prophecy", in 70 Weeks, Leviticus, and the Nature of Prophecy, s. 64 - 74.
43. Danielin 8. luku ilmaisee selvästi, että 2300 illan ja aamun ajanjakson on tarkoitettava pitkää aikaa. Jakeessa 13 esitetty kysymys kuuluu sanatarkasti: "Kuinka pitkää aikaa näky tarkoittaa?" Tässä käytetty sana 'näky' on sama, jota on käytetty jakeissa 1 ja 2. Kun siis taivaallinen olento esittää kysymyksen näyn tarkoittaman ajan pituudesta, hän ennakoi vastausta, joka kattaa koko näyn ensimmäisen ja toisen eläinsymbolin kautta sarvisymboliin ja lopun aikaan asti, kuten osoitetaan jakeissa 17 ja 19. Kun tämän ajan pituus määritellään 2300 illaksi ja aamuksi, käy selvästi ilmi, että tuo aikajakso ulottuu Meedia - Persian valtakunnasta lopun aikaan asti, mikä osoittaa, että illat ja aamut tarkoittavat vuosia eikä vuorokausia.
44. Vrt. Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission, s. 14,15; Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 4.
45. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 4, s. 404.
46. Ks. esim. Francis D. Nichol, The Midnight Cry (Washington, D.C.: Review and Herald, 1944).
47. Ks. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vols. 1 - 4; Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission. s. 16 - 20.
48. Ks. Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission, s. 103 - 146; White, The Great Controversy, s. 423 - 432.
49. Froom, Movement of Destiny. s. 543.
50. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 35.
51. White, Christ's Object Lessons, s. 310.
52. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 35.
53. Armon ajan päättyminen tarkoittaa aikaa, jolloin katumus ja kääntyminen ei enää ole mahdollista. Ihmisen armonaika voi päättyä kolmella tavalla: 1) kuolemassa; 2) kun hän on tehnyt synnin, jota ei voi saada anteeksi (Matt. 12:31,32; Luuk. 12:10); 3) kun armonaika päättyy kaikilta juuri ennen toista adventtia. Niin kauan kun Kristus toimii ylipappina ja välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä, armoa on saatavilla. "Sen vuoksi rangaistustuomioita, joihin ei sisälly armoa, ei voida langettaa ennen kuin Kristuksen työ pappina on päättynyt. Mutta seitsemän viimeistä vitsausta vuodatetaan ilman armoa (Ilm. 14:10; 15:1), joten ne vuodatetaan sen jälkeen, kun Kristus on lopettanut välitystyönsä ja armonaika on päättynyt" (U. Smith, in SDA Encyclopedia, rev.ed. s.1152).""""

JNE......

ADVENTISMIA, ADVENTTIOPPIA, SELITTELYÄ ................................................................

Mikä selitys parhaiden kertoo adventtitotuuden?

Nadasja Emilia, tahdotko lähteä kanssani kynttiläillalliselle ja tutkivalle tuomiolle?

Adventtitotuus on selityksillä tarkasteltuna maailman yksinkertaisin asia jonka tajuaa lapsikin.

ja lue. Osoite on http://www.adventtikirkko.fi/opetus/