Israelissa sekä miehet että naiset ovat asevelvollisia. Naisten ei kuitenkaan tarvitse mennä armeijaan jos heillä on lapsi. Tämä on sitä tasa-arvoa!!!
Israelin malli Suomeenkin!!!
Tasa-arvonisti
10542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ollaan ja ymmärretään tasa-arvoisuus kaikkien kansojen välillä, eikä kukaan pidä itseään ylempänä tai parempana, tahi oikeutettuna parempaan kuin joitain muita, eikö se olisi myös tasa-arvoa, jota ei tarvitsisi asein puolustaa, kun ei olisi enää hyökkääjiä, paitsi ehkä epätasaarvoa kannustavia itsekkäitä narsisteja.
olet mielestäni täysin oikeassa.naisille kuuluisi asevelvollisuus ehdottomasti, ajatellaanpa vaikka ikimuinaisia aikoja jolloin naiset ovat toimineet sotureina, päälliköinä, jumalattarina. eikös pronssikauden hautalöydöt osoita naisten sotakelpoisuuden. entäs sitten mailmansodan partisaanit jugoslaviassa, venäjällä jne. kuinka naiset olivat pelätyimpiä, rohkeimpia, julmempiakin taistelijoita kuin miehet. on mielestäni pieni ihme että suomessa hyväksytään asepalvelukseen edes sen verran naisia kuin nykyisin on. onhan se hurja uhkakuva patrarkaaliselle maailmalle: koulutettu ja asekuntoinen nainen!!
Olisi hienoa, jos naisille tulisi asevelvollisuus ja miehille se olisi vapaaehtoinen. Miehet tarvitsevat tällaisilla talvipakkasillakin paksut, moninkertaiset vaatteet ja karvalakit. Naiset näyttävät mainiosti pärjäävän ohuissa farkuissa, napapaidoissa ja ilman lakkia parinkymmenen asteen pakkasessa. Naisarmeija tulisi valtiollekin halvemmaksi, kun ei tarvitsisi panostaa talvivaatteisiin niin valtavasti kuin nykyään.
Israelin malli ei ole mikään pelastus. Naisten asepalvelus kestää Israelissa jotain kaksi vuotta, miesten kolme vuotta. Kevyet ja turvalliset tehtävät, kuten esim. kirjanpitäjän työ, on varattu naisille. Miehiä voidaan lähettää taistelemaan ja kuolemaan mutta naisia ei laiteta taistelujoukkoihin (ehkä paria hassua lentäjää lukuunottamatta), ei edes niitä jotka haluaisivat ja kykenisivät.
Kannatan kyllä tasapuolista asevelvollisuutta, jossa niin naiset kuin miehetkin suorittaisivat samalla lailla ase- tai siviilipalveluksen kykyjensä mukaan. Toinen vaihtoehto kai olisi NATO-jäsenyys (joka ei välttämättä olisi huono idea muutenkaan) ja "valikoiva asevelvollisuus".
Mutta vasta sinä päivänä, kun isät pitävät puolet vanhempain- ja hoitovapaista ja näistä vapaista johtuvat työnantajakustannukset tasataan puoliksi kummankin vanhemman työantajille. Silloin naiset ovat rakenteellisten haittojen estämättä työmarkkinoilla jokseenkin samalla lähtöviivalla miesten kanssa.
Sellainen "tasa-arvo" ei vetele, missä ne loput vähäisetkin miesten erityisrasitteet poistetaan ja naisten rasitteita pelkästään kasvatetaan entisestään.
Jokaisessa perheessä nainen ja mies saavat aivan vapaasti päättää kumpi on vanhempain- tai hoitovapaalla. Pitäisikö lailla pakottaa naiset olemaan työssä eikä hoitovapaalla?
Käsittämätöntä naisten ajattelukyvyn alentamista! Kyllä naiset ovat aivan samoin kuin miehet kykeneviä tekemään aivan itse omat päätöksensä! Ei siihen mitään naistensuojelulakeja tarvita.
Jostain syystä perheet "ihan vapaasti päättävät", että naiset tekevät tuon kaiken. Sitten akateemiset ja ei-akateemiset valittelevat mediassa, kun työnantajat katsovat heidän pudonneen kelkasta ja osaamista vastaavaa työtä ei anneta siinä vaiheessa, kun naisilla on aikaa tehdä ansiotyötäkin. Naisia syrjitään työmarkkinoilla, ja osittain aiheellisesti.
Perheellisten naisten kohtelu heijastuu naistyövoimaan jo ennen perheenperustamista, työnantajat ovat varuillaan. Naisia voidaan rekrytoida, mutta todennäköisiin riskeihin varaudutaan tarjoamalla matalampaa palkkaa kuin miehille kompensoimaan mahdollisia poissaoloja.
Perheensisäiset "vapaaehtoiset" valinnat tapahtuvat karusti. Nykyään isät eivät pidä kuin minimaalisesti vanhempainvapaita. Hyvä heidänkin olisi tutustua jälkikasvuunsa ja nauttia sen seurasta. Syinä nykytilanteeseen ovat sekä vanhoillinen isä-perheenpää -asenne että tämä tosiasia: isillä on paremmat palkat, isän poissaolo vähentää enemmän perheen kokonaistuloa kuin matalapalkkaisemman vaimon. On kieltämättä myös äitejä, joilla on niin tylsät työt ja motivoitumaton suhtautuminen elämäänsä, että äitiys kotona on pelastus p*skatyöstä. Silti monet näistä vievät lapsiaan muille hoitoon subjektiiviseen hoitotakuuseen vedoten tai edellyttävät kunnallisia virikepalveluita.
Jos rakenteelliset esteet poistettaisiin esittämälläni tavalla, poistuisi myös ykkösmotiivi naisten työsyrjintään.
Nämä eivät ole naistensuojelulakeja, vaan tasa-arvolaisäädäntöä. TÄSSÄ on järkeä, ei sinun ajattelukyvyssäsi, näköjään.
Vietin aikanaan ainokaiseni syntyessä vain muutaman kuukauden mittaisen äitiysloman, jonka jälkeen perheenpää, isä, jäi kotiin hoitamaan pikkuista siihen saakka, kun hänet vietiin päivähoitoon. Järjestely sopi meille hyvin ja juniori, opiskelija, joka nyttemmin on jo muuttanut omaan kotiin, on ihan täysipäinen ja kaikin puolin ok.
Isän ja pojan suhteelle ratkaisu oli erinomainen, mutta en sen kokenut mitenkään heikentäneen myöskään äidin ja pojan suhdetta.
Naisten työsyrjinnästä olen kanssasi jyrkästi eri mieltä. Pätevyys, osaaminen, tyyppi ja ennen kaikkea työilmastoon soveltuva asenne ovat ne, jotka ratkaisevat. Nämä ovat ne kriteerit, joita itse noudatan palkatessani uutta väkeä.
Sukupuolella ei ole merkitystä, kunhan saadaan hyvä ja osaava tai vähintään oppimiskykyinen tyyppi hyvään porukkaan. Palkkauksessa ei varmasti ennakoida mahdollisia tulevia poissaoloja, vaan se rakentuu tehtävään liittyvän määrittelyn, oman koulutuksen ja kokemuksen mukaan. Mitä pätevämpi olet lähtötilanteessa, sen parempi on lähtöpalkka.
"Rakenteellisia esteitä" voi poistaa myös perheen sisäisillä järjestelyillä, kuten meillä tehtiin.
_ olette poikkeus. Olet kai sentään lukenut, että nykyään Suomi on länsimaiden pisimpiä äitiyspoissaoloja harrastava maa, eli verrattain yleisesti toimitaan toisin kuin teillä. Miksiköhän? Ettei vain jotain rakenteellista...
Työsyrjinnästä kirjoitin silkkaa faktaa, tutkittu asia. Jos sinä naisena valitset vain osaamisperusteisesti muuta miettimättä, niin siten ei valitettavasti tapahdu toivotussa laajuudessa, naisia syrjitään keskimäärin enemmän kuin miehiä rekrytoinnissa, urakehityksessä ja palkkauksessa. Todennettu tutkimuksin.
Olen monasti ihmetellyt lukiessani tämänkin palstan kirjoituksia, miten normaalisti älykkäntuntuiset ihmiset väittävät tilasto- ja tutkimustietoa vastaan perusteinaan vain oma subjektiivinen käyttäytymisensä, "minä en toimi noin". Silloinkin, kun itse tietävät olevansa poikkeus.
miksi muka äitien pitäisi saada vapautus maanpuolustuksesta?