Mitenkäs te nautitte ateisminne?
Ihan vain sellaisenaan? Kerralla kurkusta alas ilman turhia selittelyjä?
Vai otatteko siihen palan painikkeeksi hieman pikanttia antikristillisyyttä? Tai täyteläistä filosofiaa? Vai peräti tulista kommunismia?
Minä olen yleensä sekoittanut ateismiini hieman buddhalaisuutta... Raaka ateismi ei oikein sovi vatsalleni.
Sen olen huomannut, että kaikki eivät voi sietää ateismin makua. Tähän voi vain todeta saman kuin valkosipulista: eivät tiedä mitä menettävät.
Ihan vain sellaisenaan? Kerralla kurkusta alas ilman turhia selittelyjä?
Vai otatteko siihen palan painikkeeksi hieman pikanttia antikristillisyyttä? Tai täyteläistä filosofiaa? Vai peräti tulista kommunismia?
Minä olen yleensä sekoittanut ateismiini hieman buddhalaisuutta... Raaka ateismi ei oikein sovi vatsalleni.
Sen olen huomannut, että kaikki eivät voi sietää ateismin makua. Tähän voi vain todeta saman kuin valkosipulista: eivät tiedä mitä menettävät.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pala buddhalaisuutta ja annos panteismia, hämmennetään. Ripaus satanismia ja sekulaarihumanismia, sekoitetaan ankarasti. Vielä hyppysellinen esoterismia, okkultismia, psykologiaa ja psykedeelejä. Tarjoillaan filosofian kera kommunistisella kattauksella.
Tuollainen resepti maistuisi, kiitos. :) Voisin ottaa sen kera lasin valkoviiniä.
Buddha oli tunnetusti "ateisti". Kuitenkin hän puhui nirvanasta ja kuvaili sitä. Sattumalta esim. kristityt mystikot ovat ekstaasikokemuksissaan kuvailleet samanlaista olemista. Mystikoiden mukaan ekstaasi on Jumalan luona olemista. Tämä voi tuntua buddhalaisista rienaukselta, mutta olisiko sitten niin, että Buddha ei tiedostanut jumalyhteyttä nirvanassaan/ekstaasissaan? Elikö "Kaikkein Valaistunein" sittenkin pimeydessä?
Tiedät jo vastaukset kysymyksiisi.
Jos joku kysyy "Elikö Buddha pimeydessä?", niin sehän on yhtä tarkoitushakuinen ja rienaava kysymys kuin "Jäikö Jeesus hautaansa mätänemään?" Tällaisilla kysymyksillä ei pyritä muiden uskontojen ymmärtämiseen, vaan niiden kumoamiseen.
Tiedän jo kysymyksen vastaukseesi.
"Tällaisilla kysymyksillä ei pyritä muiden uskontojen ymmärtämiseen, vaan niiden kumoamiseen."
Entä sitten?
...oletat että kristityt mystikot olivat oikeassa, eikä Buddha? Voihan se olla että yksinkertaisempi ihminen ei kykene kuvittelemaan minkäänsorttista ekstaasia kuin "isukin sylissä istumisena".
Tai sitten mystikot tiesivät että kärtsäisivät roviolla jos kehtaisivat kertoa TÄYDEN totuuden, joten lykkäsivät sen Jumala-persoona-ukon sinne sekaan voidakseen paasata ekstaasistaan.
"joten lykkäsivät sen Jumala-persoona-ukon sinne sekaan voidakseen paasata ekstaasistaan."
Eihän koko touhussa ole järjen häivääkään mikäli ei jumalan kanssa pysty bamlaamaan ;)
Eihän taivaalla/nirvanalla ole mitään tekemistä henkiolentojen kanssa.
Nautin kristinuskon seuraavalla reseptillä:
Aimo annos uskontotiedettä alkupalaksi. Eliadelainen fenomenologia on joissakin kohdin melko maukasta, mutta usein jää ikävä sivumaku. Kogniotieteilijöiden mössöistä en välitä, ne ovat mauttomia ja jotensakin steriilejä. Emile Durkheim koulukuntineen antaa hyvän mausteen á la Marcel Mauss ja Mary Douglas. Muitakin mukavan makuisia löytyy.
Pääruokana on eksegetiikka. Siellä onkin tarjolla monia ruokalajeja alkaen klassikoista D.Fr. Strauss, A. Schweitzer, R. Bultmann. Nykyisistä artisteista ehkä parhaimpia ovat kotimaiset keitokset á la Myllykoski, R. Uro, I. Dunderberg etc. Tietysti keittokirjaa pitää yrittää lukea ensi painoksena, jos se vain on suinkin mahdollista.
Jälkiruokana sopivasti uskontohistoriaa unohtamatta ateismin sille antamaa suolaa. Useissa ravintoloissa kuitenkin ateismin antama suola on jotenkin väljähtynyttä eikä maistu tuoreelle. Resepti(o)historia on tavattoman maukasta. Tätä lajia nauttiessani mielessä vilistää afrikkalaiset villit epätoivoisena pakoon orjakauppiaita, noidat ja kerettiläiset käryävät rovioilla, ristiretkeläiset nirhaavat reippaasti virsiä hoilaten bysanttilaisia, juutalaisia ja muslimeja jne. Ruokapaketin kyljessä on vakavia varoituksia: nauttiminen aiheuttaa vakavia sairaskohtauksia heikkohermoisille ja etenkin niille, jotka eivät muuta syökään.
Kahvina ja konjakkina nautin kulttuurihistoriaa an sich. Etenkin konjakki maistuu makoisan diskurssiivisesti käärityn sikarin kanssa varsin hyvälle.
Maittava ateria, ja joka kerta erilainen. Suosittelen.
"Sekoitan" ateismiini panteismin *grin*