Suomen ort.kirkossa. Miten heidät on huomioitu seurakunnassa. Onko heille palveluksia omalla kielellään?
Koltat ovat
vähemmistö
15952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...on käännetty koltan kielelle. Ivalossa toimii kanttorina syntyperäinen koltta, Erkki Lumisalmi. Hän varmaan osaa kertoa enemmän kuin tämmöinen etelän rivimies.
...kirjoittaa: "Liturgisia tekstejä on käännetty..."
Helsingissä on viime aikoina ollut tapana järjestää koltankielinen liturgia kerran vuodessa, koska Helsingissäkin asuu kolttia. Osallistujista suurin osa tosin on tainnut olla muita kuin kolttia...
Koltat huomioidaan selvästi paremmin kuin karjalaiset.
Minun tietääkseni Suomessa ei ole ikinä toimitettu kokonaista jumalanpalvelusta karjalan kielellä.
Virallinen totuus lienee, ettei karjalankielistä vähemmistöä ole oikeasti olemassakaan. Vähän samoin kuin Turkissa on väitetty, ettei kurdinkielistä vähemmistöä ole olemassa, he kun ovat oikeasti "vuoristoturkkilaisia".
karjalan kieli lienee aika harvinainen Suomessa.
Kuuntelin radio ykkösestä ohjelmaa Koltista ja heilläkin tuntuu kieli olevan katoamassa?
karjalan kielellä? On tainnut tuo vähemmistö sulautua meidän suomalaisten joukkoon. Kirkko valitsi tietoisesti aikanaan kansallistamisen, mikä tarkoitti karjalaisten suomalaistamista. Suomi otettiin jumalanpalveluskieleksi ja kirkon virkakieleksi. Lisäksi kansakoulut suomalaistivat karjalaisia tehokkaasti jo ennen sotia. Evakossa oma kieli, kulttuuri ja monilta uskokin unohtuivat.
Ehkä jotkut vanhat ihmiset meillä vielä osaavat karjalaa, mutta meistä sodanjälkeen syntyneistä tuskin kukaan. Karjalan kieli on suomen läheisin sukulaiskieli, toisin kuin koltan saame, joka kuuluu etäsukukieliin.
Karjalan murteeksi näet sanotaan suomen kielen ns kaakkoismurteita, joita puhutaan vieläkin Suomessa Etelä-Karjalassa. Pohjois-Karjalassa taas puhutaan nykyisin itäsavoa.
Karjalankieltä puhuttiin aikoinaan muutamassa pitäjässä Laatokan Karjalassa ja ainakin vielä 1700-luvulla 1800-luvun alussa esim. Ilomantsissa, Pohjois-Karjalassa. Lisäksi karjalan kieltä on puhuttu Keski-Venäjällä sijaitsevan Tverin kuvernementin karjalaiskylissä, jonne pakeni 1600-luvulla karjalaisia Ruotsin valloittamasta Käkisalmen läänistä.
Karjalan kieli ei ole yhtenäinen kieli, vaan siinä on eri murteita, joista toiset ovat suomalaisille verrattain helppoja ymmärtää, kuten Venäjän puolella Vienassa puhuttu murre.
Eteläisemmät murteet taas ovat vaikeampia. Vaikeimpia ovat aunukselaismurteet, joita puhuttiin Suomen puolella mm Salmissa ja osassa laajaa Suojärven pitäjää ja Venäjän puolella Aunuksen eteläisissä kylissä.
"On tainnut tuo vähemmistö sulautua meidän suomalaisten joukkoon."
Eivätköhän koltatkin. Jos heitä nyt monta kymmentä on ikinä ollut.
Sen sijaan karjalan kielellä on kymmeniä tuhansia puhujia itärajan takana. Muutama sata heistä on hyvinkin voinut muuttaa Suomeen rajojen auettua.
Väite kirjakielen puuttumisesta on keinotekoinen, sillä Neuvostoliitossa päästiin 30-luvulla varsin pitkälle kirjakielen standardoimisessa livvin ja tverinkarjalan pohjalta. Tietysti voi olla, että Suomen rajaa vasten puhuttu kieli tosiaankin on lähempänä suomea kuin karjalaa.
koska sitä ymmärtävät kaikki karjalankieliset, myös lyydiläiset. Lyydi on karjalan ja vepsän välinen siirtymämurre, niin kuin varsinaiskarjalan pohjoismurre (Vienan murre siis) on suomen ja karjalan välinen.
Aikoinaan kirkkomme olisi voinut valita toisinkin, jumalanpalvelukset karjalankielisissä pitäjissä olisi voinut toimittaa karjalaksi. Karjalankielisissä rajapitäjissähän vastustettiin kovasti suomenkielisiin jumalanpalveluksiin siirtymistä, sillä juuri uskonnollisen kielen osaltahan karjala ja suomi eroavat kovasti toisistaan. Saadakseen kirkkokunnalle valtiovallan tuen, ortodoksinen kirkko tuki karjalaisten suomalaistamista.
Suomeen pääsevät nykyisin "paluumuuttajina" vain Inkerin suomalaisten jälkeläiset, eivät esim Tverin karjalaiset, vaikka heidän sukujuurensa ovat Suomen Karjalassa.
1920-luvulla karjalaisten kansannousun jälkeen (he kapinoivat siis bolshevikkeja vastaan maansa itsenäistämiseksi) Suomeen tuli tuhansia pakolaisia varsinkin Vienan Karjalasta. Suomalainen yhteiskunta teki parhaansa heidän suomalaistamisekseen ja luterilaistamisekseen. Esim kouluihin ei maailmasotien välisenä aikana perustettu pakolaislapsille ortodoksisen uskonnonopetuksen ryhmiä, jos koulussa ei ollut muita ortodokseja, joilla olisi ollut maan kansalaisuus. Pakolaisten kohtelu on noista ajoista hiukan parantunut, -ja myös ortodoksien asema on maassamme kohentunut.
'Suomeen pääsevät nykyisin "paluumuuttajina" vain Inkerin suomalaisten jälkeläiset, eivät esim Tverin karjalaiset, vaikka heidän sukujuurensa ovat Suomen Karjalassa.'
Mutta eikös tavallisena maahanmuuttajana Suomeen voi asettua kuka tahansa. On tänne kai muuttanut amerikkalaisiakin, miksei yhtä hyvin aunuksen- tai tverinkarjalaisia.
Käsittääkseni meille ei ole mitenkään helppo muuttaa. Jos ei saa viisumia, niin ei saa. Paluumuuttajalla on erikoisstatus, siitä tässä on kysymys.
"Jos ei saa viisumia, niin ei saa."
No jos ei saa viisumia, sitten ei voine helposti muuttaa Suomeen.
Monet kuitenkin ovat saaneet tai saavat viisumin. Kohta vielä useammat, kun työvoimapula pahenee. Voisi kuvitella, että halutuimpia muuttajia olisivat ihmiset, jotka valmiiksi osaavat suomea tai jotain sen lähisukukieltä. On lisäbonus, jos osaavat vielä venäjääkin.
Koltat itse eivät vastanneet.
Tällä hetkellä koltan kielisiä liturgioita toimitetaan sevettijärvellä ja Ivalossa vakituisesti, Helsingissä ilmeisesti kerran vuodessa.
tiedosta!