Ei ole turvallisempaa perustaa elämälle Jumalan edessä kuin täydellinen armo Jeesuksessa Kristuksessa. Sitä ajatellessa meinaa väkisinkin suupielet nousta ylöspäin =)
Jumalan hyväksyntä, taivaspaikka ja Pyhän Hengen lahja tulee uskosta Jeesukseen, ei uskosta teoista vaan pelkästä armosta, johon Jumala meidät liittää uskolla. Kristus-kallioilla on tilaa onnistujille, epäonnistujille, kilteille ja vähemmän kilteille.
Olen pyhä nyt, tulevaisuudessa ja ikuisesti siksi että Jeesus Kristus oli pyhä puolestani! Siinä on loppu pelolle, teko-opeille ja syyllisyydelle. Toinen on tehnyt kaiken minun puolestani.
"On armo suuri, ihmeinen..." - lauletaan jossain vanhassa virressä ja niin se on vielä tänäänkin =)
Jumalan hyväksyntä, taivaspaikka ja Pyhän Hengen lahja tulee uskosta Jeesukseen, ei uskosta teoista vaan pelkästä armosta, johon Jumala meidät liittää uskolla. Kristus-kallioilla on tilaa onnistujille, epäonnistujille, kilteille ja vähemmän kilteille.
Olen pyhä nyt, tulevaisuudessa ja ikuisesti siksi että Jeesus Kristus oli pyhä puolestani! Siinä on loppu pelolle, teko-opeille ja syyllisyydelle. Toinen on tehnyt kaiken minun puolestani.
"On armo suuri, ihmeinen..." - lauletaan jossain vanhassa virressä ja niin se on vielä tänäänkin =)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun muistelin tuossa ihan äsken oikein tarkkaan Kristuksen eräänkin kerran esittämää todella upeaa vertauskuvallista kertomusta tuosta laupiaasta Samarialaisesta miehestä ja yhtä Jaakobin kirjettä, niin päädyin toteamaan itselleni; ettei meidän usko vailla hyviä tekoja voi riittää peittämään syntijämme ja/tai vääriä tekojamme yksistään. Ja näin ollen, tulin täsmälleen siihen samaan johtopäätelmään tuon ko. asian suhteen kuin taivaallinen Isä ja ihmisen Poika, Kristus. Usko ilman tekoja on kuollutta, suomeksi sanottuna se on hyödytöntä. Vaikka jokainen meistä ihmisistä saakin uskonsa suoraan Luojalta, taivaalliselta Isältä syntymänsä muassa syntymä lahjana, niin kuin henkensäkin.
Hän, Luoja, taivaallinen Isä siis vaatii meiltä
hyviä ja armeliaita tekoja sanojen kera sekä laupeuden tekoja toisillemme sekä tuntemattomille , jotta me ilmentäisimme uskoamme oikein, vailla kerskaamista ja omaa kehua. Kaiken tuon lisäksi Hän, taivaallinen Isä jopa pyytää tekemään nuo hyvät tekomme samalla tavalla salassa kuin omat rukouksemmekin. Ajankohtaista tietoa löytyy mm. Matteuksen kirjan luvusta viisi alkaen ja Jaakobin kirjeestä.
--mutta ARMOSTA me olemme pelastetut-- emme tekojemme kautta ,ettei kukaan kerskaisi...jne
mita Armoon lisataan,on ihmisteko,ja se ei kelpaa Jumalalle...ala lisaa omia tekojasi pelastukseen,ne eivat sinne sovi.mita hyvia tekoja Jeesus vaati ristinryovarilta?
vain uskon..ei mitaan muuta..
nauttia kuin puoli tuntia ihanassa armon meressä kun jo kiirehdit tuomaan omia tulkintojasi uskosta hyödyttömänä ilman tekoja.
Keskustella voisi täällä niinkin , ettei joka asiassa tarttis ilmaista erilaista näkemystään.
Ehdotankin , että Trubaduuri seuraavan kerran jäisi "kellumaan" ja nauttimaan jonkun toisen ilmaisusta ihan vaan senkin takia, että >>Hän ,Luoja,taivaallinen Isä vaatii meiltä hyviä ja armeliaita tekoja sanojen kera sekä laupeuden tekoja toisillemme sekä tuntemattomille , jotta me ilmentäisimme uskoamme oikein ,vailla kerskaamista ja omaa kehua
Minä taas uskon että nuo teot ovat Pyhän Hengen meissä tekemän työn hedelmää, tuon hengen jonka saamme uskosta häneen ja joka kutsuu meitä uudistumaan elämässämme -> ajattelemaan ja tekemään juuri tuota hyvää josta kirjoitit. Jos jonkun suhde Pyhään Henkeen on epämääräinen, ei se mielestäni tarkoita sitä että armo lakkaisi olemasta armo.
Olemme muuten kysymyksessä joka on mietityttänyt ja riitelyttänyt kristikuntaa vuosisatoja, ei mitään uutta auringon alla...
mika on ihmisen osa pelastuksessa.... viisaan miehen vastaus kuului--- vastaanräpikoiminen-- voitkos tuon paremmin sanoa?
ja samoin ajattelen minakin teoista--kun sina---
teot ovat Pyhän Hengen meissä tekemän työn hedelmää,---ei lakihenkisyytta tarvita Jumalan tekoja parantelemaan.
Niin, minulla on kyllä kahdenvälinen suhde Luojaan
, taivaalliseen Isään hänen esikoispoikansa esimerkin kannustamana. Ja Hänen Henkeensä, joka kauttaaltaan Pyhää on, en ota kantaa ollenkaan. Ei Hänkään minun henkeä, jonka Hän on itse minulla antanut, arvostele pahoittaakseen minun haurasta mieltäni, ei edes leikillään. Koska Hän arvostaa luotujaan ja toivoo meidän olevan kaikessa Hänen kuviaan. Jos sitten jotkut ihmiset eivät halua sitä olla, eli tunnustaa Isää Isäkseen ja elää Hänen tahtonsa mukaan, niin sille en minäkään yhtään mitään mahda, sillä olen se ihminen vaan minäkin.
Muuten, ilmestyskirjan mukaan kaikki taivasten valtakunnassa kumartuvat Hänen eteensä toistamalla "Sinä yksin olet Pyhä, Pyhä, Pyhä." Tuo tosin hieman mukaillen sanottuna. Enkä ota vastuuta jos joku tuonkin käsittää väärin. Karitsakin on mukana kunnioittamassa Pyhää!
ps. "Rakkaus olen myös tänään." Agnus Dei
Niinpä. Mutta sanassa sanotaan paljon muuta!
Kuten, "Isästä minä olen tullut teille todistamaan"
, sanoi ihmisen Poika, Kristus useita kertoja.
sanoistasi taas J:n pieni ja köyhä.
Tähän sopisi virsi 334:3,8
Ilmoittakaa kaikille
vaivatuille sieluille:
Armon saa se armosta,
ken vain etsii Jeesusta.
Pyhän Kolminaisuuden
kiitos soikoon iäinen!
Herran suurta kunniaa,
lunastetut, laulakaa!
Minäkin laulan:
Kiitos Jeesus rakkaudestasi,
joka kantaa ainiaan!