Etsin täältä henkilöitä jotka 90-luvun alussa ois menettäneet omaisuutensa/ omaisuutta reilusti tai jotka ovat viime aikoina kokeneet sen.
Itse olen noin 30 mies jolla olla mukava duuni jossa ei pitänyt olla mitään hätää tulevaisuuden suhteen. Työtahti oli työssä kuitenkin liian kova ja tuli poltettettua sanonnan mukaan kynttilää molemmista päistä.
Vapaa-ajalla tuli useimmiten otettua alkoholia (siis viikonloppuisin pe ja la) urheilu jäi taka-alalle ja samoin yhteydenpito kavereihin oli liian vähällä.
No vaiheita oli lukuisia ennen ku lopullinen stoppi tuli, mutta sitä ennen uskoin, että kaikki on mahdollista ja uusia kaupallisia ideoita tuli päähäni lähes katkeamattomana virtana. Erilaiset työasiat pyörivät mielessäni ja uneni oli säännöllisen katkonaista. Joinakin öinä unta tuli vain pari tuntia sillä rattaat päässä kävivät liian lujalla.
No lopputulema oli se, mitä jokainen voi odottaakin. Potkut töistä, kaupallinen idea johon oli lähtenyt mukaan turhankin heppoisella miettimisajalla osoittautui ihan huuhaa hommaksi...
Lopputulema: työtön, säästöt käytetty, auto myyty, velkaa vielä jäljellä ja jostain pitäisi taas saada motivaatiota ja uskoa huomiseen.
parissa kuukaudessa meni yli 12 vuoden aikana kerätyt säästöt ja lainaakin vielä jäi.
Nyt tuntuu siltä ettei jaksais enää edes yrittää. Perhettä pitäis perustaa ja lapsia miettiä mutta eipä taida olla vielä moneen moneen vuoteen siihen rahallisesti mahdollisuutta.
Onneksi työttöystävä on vielä (siis todellakin ainakin vielä tähän asti) pysynyt rinnalla ja asuntoa ei ole tarvinnut myydä (Siitäkin lähes pelkästään vielä velkaa, tuulikaappi ja pari neliötä eteistä omaa)
Minkä avulla te jaksoitte, mistä saitte voiman yrittää ja uskoa parempaan huomiseen.
nimimerkillä
Oppia ikä kaikki, mutta takana jo useampi syvästi masentunut kuukausi.
Itse olen noin 30 mies jolla olla mukava duuni jossa ei pitänyt olla mitään hätää tulevaisuuden suhteen. Työtahti oli työssä kuitenkin liian kova ja tuli poltettettua sanonnan mukaan kynttilää molemmista päistä.
Vapaa-ajalla tuli useimmiten otettua alkoholia (siis viikonloppuisin pe ja la) urheilu jäi taka-alalle ja samoin yhteydenpito kavereihin oli liian vähällä.
No vaiheita oli lukuisia ennen ku lopullinen stoppi tuli, mutta sitä ennen uskoin, että kaikki on mahdollista ja uusia kaupallisia ideoita tuli päähäni lähes katkeamattomana virtana. Erilaiset työasiat pyörivät mielessäni ja uneni oli säännöllisen katkonaista. Joinakin öinä unta tuli vain pari tuntia sillä rattaat päässä kävivät liian lujalla.
No lopputulema oli se, mitä jokainen voi odottaakin. Potkut töistä, kaupallinen idea johon oli lähtenyt mukaan turhankin heppoisella miettimisajalla osoittautui ihan huuhaa hommaksi...
Lopputulema: työtön, säästöt käytetty, auto myyty, velkaa vielä jäljellä ja jostain pitäisi taas saada motivaatiota ja uskoa huomiseen.
parissa kuukaudessa meni yli 12 vuoden aikana kerätyt säästöt ja lainaakin vielä jäi.
Nyt tuntuu siltä ettei jaksais enää edes yrittää. Perhettä pitäis perustaa ja lapsia miettiä mutta eipä taida olla vielä moneen moneen vuoteen siihen rahallisesti mahdollisuutta.
Onneksi työttöystävä on vielä (siis todellakin ainakin vielä tähän asti) pysynyt rinnalla ja asuntoa ei ole tarvinnut myydä (Siitäkin lähes pelkästään vielä velkaa, tuulikaappi ja pari neliötä eteistä omaa)
Minkä avulla te jaksoitte, mistä saitte voiman yrittää ja uskoa parempaan huomiseen.
nimimerkillä
Oppia ikä kaikki, mutta takana jo useampi syvästi masentunut kuukausi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, paljon on sinulla kohtalotovereita Suomessa. Jostain syystä, kai häpeästä, ei tuollaisista asioista oikein kehdata vain Suomessa puhua.(mikä on väärin)
Mutta voimia ja jaksamista, olet vielä nuori, tuo menee kyllä ohi.
on katto pään päällä ja ainakin yksi läheinen ihmissuhde toimii. On ihan normaalia, että kärsityt taloudelliset tappiot ja velkaisuus ahdistavat, vaikka maallisia asioitahan ne loppujen lopuksi vain ovat. Toivottavasti olet oppinut sen, että jokaisen kannattaa ajatella myös itseään lähinnä olevan ihmisen jaksamista eli siis omaa itseään, eikä polttaa kynttiläänsä molemmista päistä. Itse kunkin pitäisi oppia painamaan elämänvaunun jarrupoljinta silloin, kun se vielä on mahdollista eikä vauhtisokeus ole taysin hämännyt elämän kilparadalla kaahaajaa. Nykyinen, mm. tiedotusvälineiden välittämä maailmankuva vain antaa ymmärtää, että tiettyjen (ehkä) poikkeusyksilöiden tietyssä elämänvaiheessaan ylläpitämä vauhdikkuus ja henkeäsalpaava aikaansaavuus on normi, joka jokaisen tulee saavuttaa. Eipä taideta tuolloin paljonkaan ajatella sitä, että muutamaa kuukautta tai vuotta myöhemmin osa näistä samaisista, rummutetuista julkisuuden henkilöistä saattaa lehdistössä tilittää burn out`aan tai kuvata aiemmasta matalalennosta yksinkertaistunutta elämäntyyliään loppujen lopuksi oikeana vaihtoehtona.
Miksi asioista ei voisi puhua. Asioista pitäisi puhua ja varoittaa niitä jotka mahdollisesti miettii samaan ansaan menoa.
No nykyäänhän kaikkialta puskee silmille, että rikastu rikastu rikastu. osta osta osta ja hienompaa ja hienompaa.
Ihmiset olisivat varmaankin aivan tyytyväisiä siihen mitä heillä on ellei kaikkialta kokoajan puskisi sitä mitä muilla on ja mitä pitäisi olla.
Eurojen myötä on myös mennyt sekaisin se mikä on järkevää ja järjen mitoissa ja mikä ei.
kun ite olin skidi niin miljoonalla markalla sai vielä suht kivan rivarin helsingistä mutta nykyään 160 000€:lla saa just hikiseen jonkun pienen kaksion.
itekkin menin siihen samaan lankaan etten arvostanut sitä mitä oli ja piti vaan saada lisää ja lisää. No kaikki meni ja nyt muutaman kuukauden kurjuuden jälkeen arvostan taas sitä että olen hengissä ja iloitsen ihan pienistäkin asioita. Jopa 20€ tuntuu paljolta.
Mutta siltikin harmittaa, että rahat, auto ja itse luottamus ja usko itseensä meni siihen, että tahtoi vain lisää ja lisää.
No kuten toinen teistä kirjoitti, olen vielä nuori ja kaikki on vielä mahdollista. Mutta jokainen päivä tuntuu pitkältä ja parin kolmen vuoden päästä koittava hetki jolloin voin tälle kaikelle nauraa tuntuu olevan kovin kaukana.
Kaikille teille jotka olette vielä järjissänne ja lainan määrä on vielä järkevissä mitoissa. Yksi ohje; mitä vähemmän teillä on lainaa niin sen parempi. Antakaa muiden ottaa lainaa ja haaveilevan rikkauksista, pitäkää itse päänne.
Itse lähdin pois tästä maailmasta ja järjen rajoista. Sain liian paljon rahaa liian nuorena ja kuvittelin, että kaikki jatkuu aina niin. Tulot nousee vuosi vuodelta ja pörssi tahkoaa lisää....
Toisin kävi. Tosin nyt jo itsarista olen jo luopunut, mutta silti en sen suuremmin innostu mistään. Päivä kerrallaan eteenpäin ja pari kuukautta sitten unelmoimme veneestä, mutta nyt unelmoimme siitä, että saisimme kaikki laskut maksettua ja taas joku päivä saisimme hankittua jonkin autonrämän jolla kulkea.
Voimia kaikille jotka ovat rahansa menettääneet/ suurimman osan niistä hässännyt. Elämä kuitenkin jatkuu ja voittaa vaikkei aina siltä tuntuisikaan.
MUUTTAKAA KAIKKI KÄSISTÄNNE MENEVÄT SUMMAT AINA MARKOIKSI NIIN JÄRKI PYSYY PÄÄSSÄ.
totta puhut että nyt tyrkytetään ottamaan velkaa ilman vakuuksia ja markkinointi on melkoisen voimaperäistä. Siinä pitää olla jo jonkin verran voimakastahtoinen henkilö että sanoo tiukasti ei.
Itselläni on vakituinen työpaikka mutta palkka ei ole häävi joten kohtalaisen tarkasti on pidettävä huoli menoista. Osa rahoistani on korkeakorkoisella säästötilillä ja rahastosijoituskin on mutta pieni summa kun en uskalla hirveästi riskeerata. Ei näillä tuloilla kuitenkaan esim. uusia autoja ostella varmaan milloinkaan joten vanhoilla paskoilla joutuu ajelemaan ja rahaa palaa korjauksiin... :/
Tätä voi olla vaikea uskoa mut itse löysin elämälleni jos en ihan tarkoitusta niin eräänlaisen päämäärän yhdestä muovikortista. Tutustu noircardiin...