http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000023026353
- Otimme yhteen.
Emme kuitenkaan riidelleet.
Tilanne yksinkertaisuudessaan on kuitenkin ääriesimerkkejä miehen ja naisen itsenäisyydestä (mikä päivä päivältä näkyy vähemmän ja vähemmän nyky-yhteiskunnassa, jos näkyy enää ollenkaan ...).
Se tilanne oli vähän kuin sellainen, että urosleijona ja naarasleijona ottivat siinä yhteen.
Siinä molemmat pyörivät toistensa ympäri katsoen tiukasti silmiin, mutta kumpikaan ei voinut käydä toisiinsa käsiksi, koska välittävät toisistaan.
Ajatellaanpa tilanne. Minä kysyn vakavalla naamalla, tosissani suoraan silmiin katsoen vaimoltani, että "Veisinkö kulhon pois, vai syötkö vielä tästä?"
- Naarasleijona on täysin hiljaa. Ja katsoo vakavana takaisin.
Siis todella mukavan ja leppoisan illan päätteeksi, ilmeemme vakavoituivat tuon kysymyksen ajaksi.
Vasta äskettäin nimittäin laskimme leikkiä ja naureksimme. Mutta sitten oli vakavan kysymyksen aika koska iltapuuhat ovat edessä ...
"Ottaisitko vielä namusia, jos et ota, vien kulhon pois ..."
- Vaimoni ei tahtonut minua vaivata että olisin kulhon joutunut viemään pois. Olisin voinut viedä sen siis kyllä. Vaimoni ei nimittäin enää syönyt tuosta kulhosta. Jos hän itse tahtoi viedä kulhon puolestani, oli ainoa vaihtoehto, että olisi vaiti. Nimittäin jos vaimoni olisi sanonut, että hän ei enää syö, olisin vienyt kulhon hänen puolestansa pois. Jos hän olisi sanonut, että hän syö vielä, hän olisi saattanut valehdella. Vaimoni oli siis vaiti.
-- Minä itse taas tiesin jotakuinkin, että vaimoni ei enää syö. Mutta kysyin, koska en voinut olla 100 % varma. Jos olisin vienyt kysymättä yhteisen kulhon pois, en olisi toiminut reilusti vaimoani kohtaan.
--- Ja minä tiesin sen, että vaimoni yleensäkin tahtoo minua säästää. Minä taas tahdon vaimoni työtä säästää.
---- Ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin että otamme yhteen. Pyörimme siis toistemme ympärillä kuin uros ja naaras leijonat. Minä yritin saada vaimoani kertomaan totuuden. Ja sitä tiukemmin vaimoni oli hiljaa.
----- Se oli yhteenotto, jossa urosleijona lopulta perääntyi WC:hen.
----- Tuossa on juuri miehen ja naisen eroavaisuus. Molemmat tekevät samalla tavalla, mutta koska molemmat tekevät asian toistensa puolesta parisuhteessa, mies ja nainen ovatkin vastakkain.
Periaatteessa siis miehellä ja naisella ei ole eroa keskenänsä. Mutta käytännössä miehen ja naisen samankaltaisuus on hyvällä tavalla dramaattisen kaukana toisistaan. Tätä asiaa on vaikea selittää.
Koska mies ja nainen ovat siis vastakkain toistensa puolesta, on tämä näyttävä myös yhteiskunnan toiminnassa. Muuten yhteiskunta alkaa hajottamaan parisuhteita. (tänä päivänä noin juuri käy)
Vaimoni teki jotakin sellaista, mitä nyky-yhteiskunnassa mies ei koskaan näe tapahtuvan. Vaimoni teki 100 % itsenäisen päätöksen, ja ei ollut kenellekään vaivaksi.
-- Yhteiskuntamme jää täysin paitsi kaikesta kivasta, koska jos se ei esimerkkiä ymmärrä. Yhteiskunnassamme ihmiset eroavatkin paljon toisistaan. Parisuhteet hajoavat. Mies ja nainen ovat kaukana toisistaan, vaikka nyky-yhteiskunta väittää miehen ja naisen olevan lähempänä toisiaan kuin koskaan aikaisemmin. Silti ihmiset pettävät toisiaan ja eroavat.
Nyky-yhteiskuntamme on kaikkia keksittyjä ”velvoitteita” yhdistämässä miehen ja naisen molempien taakaksi. Nykymies ja nykynainen eivät palvele enää toisiaansa. Mies ja nainen nyky-yhteiskunnassa palvelee jotakin, mitä ei ole edes olemassa. Mies ja nainen palvelee ”yhteiskuntaa”, ”valtiota” … Multaa. Kiviä. Kallioita. Patsaita.
- Otimme yhteen.
Emme kuitenkaan riidelleet.
Tilanne yksinkertaisuudessaan on kuitenkin ääriesimerkkejä miehen ja naisen itsenäisyydestä (mikä päivä päivältä näkyy vähemmän ja vähemmän nyky-yhteiskunnassa, jos näkyy enää ollenkaan ...).
Se tilanne oli vähän kuin sellainen, että urosleijona ja naarasleijona ottivat siinä yhteen.
Siinä molemmat pyörivät toistensa ympäri katsoen tiukasti silmiin, mutta kumpikaan ei voinut käydä toisiinsa käsiksi, koska välittävät toisistaan.
Ajatellaanpa tilanne. Minä kysyn vakavalla naamalla, tosissani suoraan silmiin katsoen vaimoltani, että "Veisinkö kulhon pois, vai syötkö vielä tästä?"
- Naarasleijona on täysin hiljaa. Ja katsoo vakavana takaisin.
Siis todella mukavan ja leppoisan illan päätteeksi, ilmeemme vakavoituivat tuon kysymyksen ajaksi.
Vasta äskettäin nimittäin laskimme leikkiä ja naureksimme. Mutta sitten oli vakavan kysymyksen aika koska iltapuuhat ovat edessä ...
"Ottaisitko vielä namusia, jos et ota, vien kulhon pois ..."
- Vaimoni ei tahtonut minua vaivata että olisin kulhon joutunut viemään pois. Olisin voinut viedä sen siis kyllä. Vaimoni ei nimittäin enää syönyt tuosta kulhosta. Jos hän itse tahtoi viedä kulhon puolestani, oli ainoa vaihtoehto, että olisi vaiti. Nimittäin jos vaimoni olisi sanonut, että hän ei enää syö, olisin vienyt kulhon hänen puolestansa pois. Jos hän olisi sanonut, että hän syö vielä, hän olisi saattanut valehdella. Vaimoni oli siis vaiti.
-- Minä itse taas tiesin jotakuinkin, että vaimoni ei enää syö. Mutta kysyin, koska en voinut olla 100 % varma. Jos olisin vienyt kysymättä yhteisen kulhon pois, en olisi toiminut reilusti vaimoani kohtaan.
--- Ja minä tiesin sen, että vaimoni yleensäkin tahtoo minua säästää. Minä taas tahdon vaimoni työtä säästää.
---- Ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin että otamme yhteen. Pyörimme siis toistemme ympärillä kuin uros ja naaras leijonat. Minä yritin saada vaimoani kertomaan totuuden. Ja sitä tiukemmin vaimoni oli hiljaa.
----- Se oli yhteenotto, jossa urosleijona lopulta perääntyi WC:hen.
----- Tuossa on juuri miehen ja naisen eroavaisuus. Molemmat tekevät samalla tavalla, mutta koska molemmat tekevät asian toistensa puolesta parisuhteessa, mies ja nainen ovatkin vastakkain.
Periaatteessa siis miehellä ja naisella ei ole eroa keskenänsä. Mutta käytännössä miehen ja naisen samankaltaisuus on hyvällä tavalla dramaattisen kaukana toisistaan. Tätä asiaa on vaikea selittää.
Koska mies ja nainen ovat siis vastakkain toistensa puolesta, on tämä näyttävä myös yhteiskunnan toiminnassa. Muuten yhteiskunta alkaa hajottamaan parisuhteita. (tänä päivänä noin juuri käy)
Vaimoni teki jotakin sellaista, mitä nyky-yhteiskunnassa mies ei koskaan näe tapahtuvan. Vaimoni teki 100 % itsenäisen päätöksen, ja ei ollut kenellekään vaivaksi.
-- Yhteiskuntamme jää täysin paitsi kaikesta kivasta, koska jos se ei esimerkkiä ymmärrä. Yhteiskunnassamme ihmiset eroavatkin paljon toisistaan. Parisuhteet hajoavat. Mies ja nainen ovat kaukana toisistaan, vaikka nyky-yhteiskunta väittää miehen ja naisen olevan lähempänä toisiaan kuin koskaan aikaisemmin. Silti ihmiset pettävät toisiaan ja eroavat.
Nyky-yhteiskuntamme on kaikkia keksittyjä ”velvoitteita” yhdistämässä miehen ja naisen molempien taakaksi. Nykymies ja nykynainen eivät palvele enää toisiaansa. Mies ja nainen nyky-yhteiskunnassa palvelee jotakin, mitä ei ole edes olemassa. Mies ja nainen palvelee ”yhteiskuntaa”, ”valtiota” … Multaa. Kiviä. Kallioita. Patsaita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varoituksen sana. Onko tarpeellinen tahi ei, sanon silti ...
Varoituksen sana.
Jos joku kuvittelee huomattuaan, että meilläpä (eli m146:n kotona) meneekin hyvin keskenämme. Ja että sitten joku alkaa kotonaan riitelemään ja vaatimaan vaimonsa olemaan samanlainen. Tai miehensä samanlainen kuin meidän perheessä.
Niin pahasti menee asia mönkään.
Vain pyyteettömyys toista kohtaan on se asia, mikä parisuhteen parantaa. Jos siitä poikkeaa, ja alkaa pakottamaan toista. Niin vielä hirveämpää tulee olemaan, kuin suhteen alussa, jos pakottaa toisen yhtä-äkkiä olemaan jonkin ”mallin” mukaan.
Ei kannata vertailla toisten suhteita omaansa.
Ja jos jotakuta täytyy yrittää muuttaa, niin omaa itseään.
Oma asia pitää hoitaa kuntoon. Ja tehdä se itse.
Onko lähtenyt samoissa viinanhuuruisissa merkeissä kuin minullakin? Oli pitkästä aikaa oikein tosi kova duuniviikko; pakko purkaa jotenkin.
Voiko stressiä purkaa viinalla?
Ryypättiin eilen.
Minä join 2 olutta.
Vaimoni joi 2 olutta.
Oli ryyppy-ilta.
Kerro nyt kumpi sen kulhon vei kerro! Miten oikeassa oletkaan, olette ääriesimerkkejä. Mikä se miehen ja naisen syvin ero teillä on, jäi vähän epäselväksi? Sekö, että mies meni lopulta p*skalle ja nainen ei?
Hienoa kuitenkin, että vaimosi pystyi itsenäiseen päätökseen, oli se mikä hyvänsä.
Koettakaa jatkossa pikkuisen rauhottua leijonat, näin hyytävää jännitystä ei moni lukija kestä, perhepalstalla, jossa käy teinejäkin.
"Kerro nyt kumpi sen kulhon vei kerro! Miten oikeassa oletkaan, olette ääriesimerkkejä. Mikä se miehen ja naisen syvin ero teillä on, jäi vähän epäselväksi? Sekö, että mies meni lopulta p*skalle ja nainen ei?"
- Ei miehen ja naisen ero ole siinä, että mies menisi paskalle, mutta nainen ei.
Kyllä molemmat menevät paskalle, molemmilla on se tarve.
Mutta kirjoitukseni pointti ei suinkaan ollut tuollaista kertoa. Jos pointtina olisi ollut kertoa asia, että miehen ja naisen täytyy molempien käydä paskalla, olisin tehnyt siitä paljon lyhemmän aloituksen.
Missä näkyy yhteiskunnassa ja päätöksissä em. tilanne?
- Missä on miehen ja naisen itsenäisyys, ja itsenäiset päätökset, jotka voidaan tehdä vaikkapa hiljaa olemalla, mutta ovat suoraa toimintaa?
Missä on tänä päivän politiikassa hiljaiset päätökset, joissa päätetään omasta toiminnasta? Tai että ylipäätänsä oltaisiin hiljaa? Nykyään pidetään suurta ääntä, mitä enemmän aiheutetaan ääntä, luullaan saavansa aikaiseksi jotakin. Vaalibudjetitkin ovat mitä suurimpia tänä päivänä. For nothing – ei minkään tähden.
-- Jos vaimoni olisi kysynyt vastaavasti minulta … Olisi urosleijona ollut hiljaa. Täpösen hiljaa. Silti päätös on tehty, ja toiminta seuraa siitä.
--- Missä ovat yhteiskunnassa ne itsenäiset tekijät? Miten se näkyy? – Se ei näykään. Sitä ei nyky-yhteiskunnassa enää juuri olekaan.
- Yhteiskuntamme ei kysy, otetaanko kulho pois, vai vieläkö haluaisi syödä kenties. Nyky-yhteiskuntamme tulee ja ottaa sen kulhon pois. Kysymättä. Karkkikulhoa ei edes ole, sitä ei anneta. Eikö muka ole niin?
-- Ei ole mitään ihmisillä, ei mitään puolustamisen arvoista tänä päivänä.
Sanotaan, että koira, joka heiluttaa häntäänsä, on iloinen.
Mutta näin eräänä päivänä koiran, jonka vartalo heilui, mutta häntä pysyi paikallaan. Mutta oliko iloinen tuo koira …
… Kokeile, ja sido koira hännän juuresta seinään?
-- Älä kuitenkaan. Jo pelkkä kuvittelu hirvittää ja on epäreilua koiraa kohtaan.
Mutta tuollaisia me ihmiset olemme kaikkine ahneuksineen. Olemme ahneuksineemme kuin hännästä sidottuja koiria jotka vähän aikaa räksyttävät. Olemme sitoneet itsemme seinään.
Ja eikös ne ahneet vähän aikaa räksytäkin? Ääntä lähtee, ja suuria lupauksia vaikkapa vaaleissa.
Mutta sovinismissa joka mies ruoskii vain itseään. Siellä on eri meininki.
Feminismistä minä en oikeastaan tiedä mitään ... ... Mitään muuta kuin sen, että se ruoskii miestä.
- Onko sovinismilla ja feminismillä siis eroa toisiinsa - ne molemmat ruoskivat miestä. Äkkisiltään voisi kuvitella, ettei niillä ole eroa, mutta syvällisempi pohdiskelu kertoo, että ne ovat todella kaukana toisistaan.