Tunnettu totuushan on, että me emme kykene ymmärtämään nykyisyyttämme, ellemme tunne menneisyyttämme, tietä ja perusteita, jotka siihen ovat johtaneet. Kun tiedämme mistä tulemme, on helpompi ymmärtää missä olemme, miksi olemme tässä, ja mihin olemme menossa.
Millaisista syistä, noin yleisesti ottaen, kirkot ja kristilliset liikkeet syntyvät? Yleensä siihen tarvitaan aina karismaattinen johtaja. Syntyy ristiriitoja emokirkon kanssa. Aletaan nähdä asioita eri tavalla. Syntyy protestiliike – jopa jonkinlainen uskonpuhdistus. Saattaa löytyä jokin uusi asia – Totuus, joka yhdistää. Syntyy herätysliike.
Adventtikirkko lukeutuu lähinnä tähän jälkimmäiseen ryhmään, vaikka se ei olekaan sen puhdas edustaja. Adventtikirkko on alusta lähtien ollut profeetallinen liike. Sen juuretkin ovat profeetallisessa liikkeessä. 1840-luvun vaihteessa pääasiallisesti Yhdysvaltain koillisosissa vaikuttaneessa milleriläisessä adventtiherätyksessä.
William Miller oli Baptistikirkkoon kuulunut maallikkosaarnaaja, joka Raamatun ennustuksia tutkiessaan tuli siihen tulokseen, että Danielin kirjan ennustus, englanninkielisen käännöksen mukaan, '2300 iltaa ja aamua, sitten pyhäkkö puhdistetaan' toteutuisi joskus vuoden 1843 paikkeilla. Hän tulkitsi tämän tarkoittavan Jeesuksen toista tulemista. Tämän kaltaisia herätysliikkeitä oli 1700 ja 1800-luvuilla useita, myös Euroopassa. Ne korostivat Jeesuksen toisen tulemisen läheisyyttä. Tällaista Jeesuksen toisen tulemisen odotusta esiintyi myös Suomessa.
1500-luvun uskonpuhdistuksen jälkeinen kehitys Euroopassa sai aikaan Raamattua tutkivien suuressa joukossa erityistä kiinnostusta Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan ennustuksia kohtaan.
William Miller oli yksi heistä. Hänen ympärilleen kasvoi kymmeniin tuhansiin noussut joukko eri kirkkokuntiin kuuluvia uskovia, jotka sitten pettyivät katkerasti, kun Jeesus ei tullutkaan takaisin. Viimeinen laskettu päivämäärä 22. 10.1844 oli VT:n Suuren sovituspäivän, Jom Kippurin, päivämäärä 1844.
Herätysliike hajosi. Osa luopui, tai palasi takaisin omiin kirkkoihinsa.Osa pyrki hengellistämään Jeesuksen paluun ja ajautui ajoittain hurmahenkisyyteen. Suuresta osasta joukkoa muodostui vuosien kuluessa puolen tusinaa kirkkokuntaa, jotka kaikki kutsuivat itseään adventisteiksi. Niistä vain yksi – Seitsemännen päivän adventistit – kasvoi pienestä alustaan huolimatta lopulta merkittäväksi maailmanlaajuiseksi kirkoksi.
He kaikki etsivät syitä pettymykseen. Me kiinnitämme nyt huomiomme 'pieneen joukkoon', jonka ytimen muodostivat eläkkeelle jäänyt merikapteeni Joseph Bates sekä James ja Ellen White. Heitä asui useiden osavaltioiden alueella Koillis-Amerikassa, milleriläisten ydinalueella. James ja Ellen White asuivat Mainessa, Bates Massachusetts'issa. Tilanteen kehitys ei näin ollen tapahtunut yhdellä paikkakunnalla. Osa siitä oli alkanut itää jo milleriläisen herätysliikkeen sisällä. Käytän tämän joukon tunnistamiseksi myöhemminkin nimitystä 'pieni joukko' erotukseksi toisista adventisteista.Se on vapaasti suomennettuna nimitys, jota he itsestään käyttivät: 'Little flock' (pieni lauma).
Tästä alkaa meidän adventtikirkkomme synty. Mennään ensiksi heidän löytöönsä siitä, miksi Jeesus ei tullutkaan takaisin 1844. Maanviljelijä Hiram Edson oli odottanut kotonaan New Yorkin osavaltiossa ystäviensä kanssa rukoillen Jeesuksen paluuta. Pettymyksen jälkeisenä päivänä he lähtivät Owen Crozierin kanssa riihelle rukoilemaan ja mietiskelemään. Matkalla Hiram Edson sai joko näyn tai näynomaisen oivalluksen, josta hän tajusi, että Jeesus – sen sijaan, että olisi tullut taivaallisesta pyhäköstä maan päälle – olikin siirtynyt sen kaikkeinpyhimpään.
Kolme ystävystä – Edson, Crozier ja lääkäri Franklin Hahn – tutkivat aihetta Raamatusta yli puoli vuotta, jonka jälkeen Crozier julkaisi kesällä 1845 toimittamassaan 'Day Dawn' nimisessä lehdessä heidän Raamatusta löytämänsä ratkaisun siihen, miksi Jeesus ei tullutkaan takaisin. Hän laajensi aiheen käsittelyä myöhemmin milleriläisten lehden Day Star'in Extra -painoksessa.
Sen mukaan taivaallisessa pyhäkössä siirryttiin uuteen vaiheeseen vuonna 1844. He olivat löytäneet uuden sisällön milleriläisten korostamaan 'nykyiseen totuuteen'! Tämän löytönsä he halusivat jakaa toisten milleriläisten kanssa.
0Äänestä
toinenadventti
Kun kerrankin raamatullista opetusta tarjotaan. Vielä on armon aikaa oppia Jumalan tahtoa.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tunnettu totuushan on, että me emme kykene ymmärtämään nykyisyyttämme, ellemme tunne menneisyyttämme, tietä ja perusteita, jotka siihen ovat johtaneet. Kun tiedämme mistä tulemme, on helpompi ymmärtää missä olemme, miksi olemme tässä, ja mihin olemme menossa.
Millaisista syistä, noin yleisesti ottaen, kirkot ja kristilliset liikkeet syntyvät? Yleensä siihen tarvitaan aina karismaattinen johtaja. Syntyy ristiriitoja emokirkon kanssa. Aletaan nähdä asioita eri tavalla. Syntyy protestiliike – jopa jonkinlainen uskonpuhdistus. Saattaa löytyä jokin uusi asia – Totuus, joka yhdistää. Syntyy herätysliike.
Adventtikirkko lukeutuu lähinnä tähän jälkimmäiseen ryhmään, vaikka se ei olekaan sen puhdas edustaja. Adventtikirkko on alusta lähtien ollut profeetallinen liike. Sen juuretkin ovat profeetallisessa liikkeessä. 1840-luvun vaihteessa pääasiallisesti Yhdysvaltain koillisosissa vaikuttaneessa milleriläisessä adventtiherätyksessä.
William Miller oli Baptistikirkkoon kuulunut maallikkosaarnaaja, joka Raamatun ennustuksia tutkiessaan tuli siihen tulokseen, että Danielin kirjan ennustus, englanninkielisen käännöksen mukaan, '2300 iltaa ja aamua, sitten pyhäkkö puhdistetaan' toteutuisi joskus vuoden 1843 paikkeilla. Hän tulkitsi tämän tarkoittavan Jeesuksen toista tulemista. Tämän kaltaisia herätysliikkeitä oli 1700 ja 1800-luvuilla useita, myös Euroopassa. Ne korostivat Jeesuksen toisen tulemisen läheisyyttä. Tällaista Jeesuksen toisen tulemisen odotusta esiintyi myös Suomessa.
1500-luvun uskonpuhdistuksen jälkeinen kehitys Euroopassa sai aikaan Raamattua tutkivien suuressa joukossa erityistä kiinnostusta Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan ennustuksia kohtaan.
William Miller oli yksi heistä. Hänen ympärilleen kasvoi kymmeniin tuhansiin noussut joukko eri kirkkokuntiin kuuluvia uskovia, jotka sitten pettyivät katkerasti, kun Jeesus ei tullutkaan takaisin. Viimeinen laskettu päivämäärä 22. 10.1844 oli VT:n Suuren sovituspäivän, Jom Kippurin, päivämäärä 1844.
Herätysliike hajosi. Osa luopui, tai palasi takaisin omiin kirkkoihinsa.Osa pyrki hengellistämään Jeesuksen paluun ja ajautui ajoittain hurmahenkisyyteen. Suuresta osasta joukkoa muodostui vuosien kuluessa puolen tusinaa kirkkokuntaa, jotka kaikki kutsuivat itseään adventisteiksi. Niistä vain yksi – Seitsemännen päivän adventistit – kasvoi pienestä alustaan huolimatta lopulta merkittäväksi maailmanlaajuiseksi kirkoksi.
He kaikki etsivät syitä pettymykseen. Me kiinnitämme nyt huomiomme 'pieneen joukkoon', jonka ytimen muodostivat eläkkeelle jäänyt merikapteeni Joseph Bates sekä James ja Ellen White. Heitä asui useiden osavaltioiden alueella Koillis-Amerikassa, milleriläisten ydinalueella. James ja Ellen White asuivat Mainessa, Bates Massachusetts'issa. Tilanteen kehitys ei näin ollen tapahtunut yhdellä paikkakunnalla. Osa siitä oli alkanut itää jo milleriläisen herätysliikkeen sisällä. Käytän tämän joukon tunnistamiseksi myöhemminkin nimitystä 'pieni joukko' erotukseksi toisista adventisteista.Se on vapaasti suomennettuna nimitys, jota he itsestään käyttivät: 'Little flock' (pieni lauma).
Tästä alkaa meidän adventtikirkkomme synty. Mennään ensiksi heidän löytöönsä siitä, miksi Jeesus ei tullutkaan takaisin 1844. Maanviljelijä Hiram Edson oli odottanut kotonaan New Yorkin osavaltiossa ystäviensä kanssa rukoillen Jeesuksen paluuta. Pettymyksen jälkeisenä päivänä he lähtivät Owen Crozierin kanssa riihelle rukoilemaan ja mietiskelemään. Matkalla Hiram Edson sai joko näyn tai näynomaisen oivalluksen, josta hän tajusi, että Jeesus – sen sijaan, että olisi tullut taivaallisesta pyhäköstä maan päälle – olikin siirtynyt sen kaikkeinpyhimpään.
Kolme ystävystä – Edson, Crozier ja lääkäri Franklin Hahn – tutkivat aihetta Raamatusta yli puoli vuotta, jonka jälkeen Crozier julkaisi kesällä 1845 toimittamassaan 'Day Dawn' nimisessä lehdessä heidän Raamatusta löytämänsä ratkaisun siihen, miksi Jeesus ei tullutkaan takaisin. Hän laajensi aiheen käsittelyä myöhemmin milleriläisten lehden Day Star'in Extra -painoksessa.
Sen mukaan taivaallisessa pyhäkössä siirryttiin uuteen vaiheeseen vuonna 1844. He olivat löytäneet uuden sisällön milleriläisten korostamaan 'nykyiseen totuuteen'! Tämän löytönsä he halusivat jakaa toisten milleriläisten kanssa.
Kun kerrankin raamatullista opetusta tarjotaan. Vielä on armon aikaa oppia Jumalan tahtoa.