Kepu vastustaa kuntaliitoksia

"Nurmolainen valtuutettu Pertti Mäki-Hakola (kok.) kokee, että Nurmon ajaminen kuntaliitokseen on härskiä hommaa. Oletteko samaa mieltä?

- No, en. Kyllä tässä ihan vakavissaan tehdään töitä ja kaikkien kolmen kunnan (Seinäjoen, Ylistaron ja Nurmon) yhteisellä päätöksellä. Edustus on tasasuuruista ja tasavertaista kaikissa työryhmissä."

http://www.pohjalainen.fi/teemat/teematarticle.jsp?category=5&p=5&article=155982

Soininvaaran palstalta...

http://www.soininvaara.net/

...kirjoitusarkistosta Suomen Kuvalehden kolumnien kohdalta löytyy tämä, josta voisi olla opiksi muillekin uin kepulaisille:

-----------------------
Suomen Kuvalehti 1/2006


Veret seisauttavaa yhteistyötä?


Suomen kuntia on verrattu 1960-luvun osuuskauppaliikkeeseen: takana loistava menneisyys, edessä vaikeuksia, joita ei tunnusteta.

Väestön ikääntyminen vie hyvinvointiyhteiskunnan rahoituskriisiin ja kunnat sen mukana. Toimintatavat ovat vanhentuneita eivätkä johtamisen ongelmat luo toivoa uudistumisesta. Kuntajako on aikansa elänyt.

Hallituksen aloite kunta- ja palvelurakenteen uudistamisesta tuli todella tarpeeseen.

On jonkinasteinen lainalaisuus, että kilpailulta suojellut alat kehittyvät hitaasti ja niihin kasautuu tehottomuutta. Kansainvälisesti suosittuja esimerkkejä tästä ovat posti ja rautatiet.

Kunnissa toimintoja on vielä vaikeampi uudistaa. Perintönä menneisyydestä kuntia hallitsee luottamusmiesten ja virkamiesten kaksoishallinto. Uudistukset ovat mahdollisia vain jos sekä virkamiehet että luottamusmiehet ovat uudistusmielisiä. Näin onnellisesti ei aina ole.

Tehon lisäämiseksi on esitetty ostopalveluja ja tilaaja-tuottajamallia. Vauhti voi parantua, mutta suunta vääristyä. Rovaniemi sai maan kirjastoväen kauhuihinsa tilaamalla kirjastoltaan vain lainoja kehittyneemmän kirjastotoiminnan sivuuttaen. Vaikka yrittäisi toimia järkevästi voi vaikkapa lastensuojelun pilkkominen mitattaviksi suoritteiksi johtaa kolhoon palveluun.

Taitavallakin ostajalla transaktiokustannukset nousevat korkeiksi, eikä niitä alenna se, että tarjouskilpailujen tuloksista valitetaan lähes rutiininomaisesti, jona aikana koko toiminta seisoo.

Kuntaliitto esitti puoli vuotta sitten kuntien yhdistämistä vahvoiksi peruskunniksi, joissa olisi pääsääntöisesti vähintään 20 000 asukasta. Kuntien lukumäärä olisi pudonnut alle kolmannekseen nykyisestä.

Tavoite on hiljaisuudessa haudattu. Suomen keskusta on painanut paniikkinappulaa kärsittyään tappion presidentinvaaleissa.

Kuntaliitosten sijaan esitetään kuntien välistä vapaaehtoista yhteistyötä. Yhteistyö on positiivisesti latautunut sana, mutta voi silti olla askel väärään suuntaan.

Vapaaehtoinen yhteistyö vaatii päätöksissä kuntien välistä yksimielisyyttä. Tämä voi halvaannuttaa päätöksentekoa entisestään. Jotta edes jotain saataisiin aikaan, heikkokin kompromissi saa kelvata. Aika vähän on Pääkaupunkiseudun yhteistyöstä tullut konkreettisia tuloksia verrattuna kokouksissa tuhlattujen työtuntien määrään. Yhteistyön hedelmiä odoteltaessa oman toiminnan kehittäminen on lopetettu.

Vapaaehtoinen yhteistyö ei ole järin demokraattista. Päätökset tehdään joko kunnan johtajien välisissä neuvotteluissa tai johtavien kunnallispoliitikkojen kabinettikokouksissa. Kun jokaiseen päätökseen tarvitaan kaikkien kuntien suostumus, on leivottava monimutkaisia paketteja. Valtuustojen tehtäväksi jää hyväksyä kaikki sellaisenaan tai kaataa vaivalla kyhätty korttitalo.

Yhteisiä palveluja varten Suomessa on satoja kuntayhtymiä. Ne ovat huonoiten toimiva osa kunnallishallintoa. Kunnan omassa toiminnassa kunnan talousjohto pitää sektorivirkamiesten kunnianhimon kurissa. Kuntayhtymien luottamusmiesjohto ei pysty hallitsemaan virkamiehiä eikä peruskuntien virkamiesjohto saa puuttua kuntayhtymien hallintoon. Isännätön raha on yksi syy erikoissairaanhoidon nouseviin kuluihin.

Pienten maalaiskuntien on pakko järjestää palvelunsa yhteistyönä, mutta isommilla kaupunkiseuduilla yhteistyön järkevyyttä kannattaa harkita. Erillään toimimisesta voi koitua pienempiä tappioita kuin siirtymisestä heikosti hallittaviin kuntayhtymiin. Huonoin yhteistyön muoto on vapaaehtoinen yhteistyö, jossa päätösten tekemiselle ei ole sääntöjä.

Monen asian hoitaminen edellyttää nykyisiä kuntia selvästi suurempia yksiköitä. Eikö näitä tehtäviä voisi antaa maakunnille ja valita niihin suorilla vaaleilla maakuntavaltuustot? Ne huolehtisivat myös yhdyskuntarakenteen suunnittelusta. Se olisi uusi päätöksenteon taso, mutta korvaisi suuren määrän epämääräisiä ylikunnallisia organisaatioita. Mukaan pääsisivät myös syrjäseutujen kunnat, joita vahvat kunnat eivät muuten yhteistyökumppaneikseen ota.