Ravintolan pihvi

..mutta koska niiden mummon reseptien kanssa olen pelannut... :)
Eli...jos kelmuun on kaupan tiskillä pakattu nimikkeellä naudan filee, niin se on pihvilihaa?
En siis osta mitään sisäpaistipalaa...
Ja sitten, olen joskus hauduttanut naudan sisäfileetä 2 tuntia ja maistanut, on ollut sitkeää. Sitten kun olen hauduttanut 3 tuntia, on mureaa. Mutta! En ole maistanut sitä koskaan itsetehtynä vain muutaman minuutin paistamisen jälkeen. Eli onko tosiaan näin, että pihvi on ensin mureaa, sitten sitkeytyy, ja sitten taas hajoaa mureaksi (varmaan pilalle,,,) pitkän haudutuksen jälkeen?
Ehkä minulla on ollut aivan väärä lihakin, ettei tämä tavallinen sisäpaisti välttämättä olisi ollut muutakuin sitkeää muutaman minuutin paistamisen jälkeen?
Ette varmaan usko, mutta olen mestari mummon lihapullissa, nakkikeitossa yms. tavallisissa kotiruoissa...mutta tämä pihvihommeli on jotenkin auttamattomasti jäänyt opettelematta...
Suurena ravintolapihvien ystävänä on kuitenkin hämännyt jo pitkään tämä pihvinvalmistustaidottomuuteni...

junttiuteni... kirjoitti:

..mutta koska niiden mummon reseptien kanssa olen pelannut... :)
Eli...jos kelmuun on kaupan tiskillä pakattu nimikkeellä naudan filee, niin se on pihvilihaa?
En siis osta mitään sisäpaistipalaa...
Ja sitten, olen joskus hauduttanut naudan sisäfileetä 2 tuntia ja maistanut, on ollut sitkeää. Sitten kun olen hauduttanut 3 tuntia, on mureaa. Mutta! En ole maistanut sitä koskaan itsetehtynä vain muutaman minuutin paistamisen jälkeen. Eli onko tosiaan näin, että pihvi on ensin mureaa, sitten sitkeytyy, ja sitten taas hajoaa mureaksi (varmaan pilalle,,,) pitkän haudutuksen jälkeen?
Ehkä minulla on ollut aivan väärä lihakin, ettei tämä tavallinen sisäpaisti välttämättä olisi ollut muutakuin sitkeää muutaman minuutin paistamisen jälkeen?
Ette varmaan usko, mutta olen mestari mummon lihapullissa, nakkikeitossa yms. tavallisissa kotiruoissa...mutta tämä pihvihommeli on jotenkin auttamattomasti jäänyt opettelematta...
Suurena ravintolapihvien ystävänä on kuitenkin hämännyt jo pitkään tämä pihvinvalmistustaidottomuuteni...

Lue lisää

...Eli olen hauduttanut 2 ja 3 tuntia naudan sisäpaistia! Fileetä en ole kokeillut.

junttiuteni... kirjoitti:

..mutta koska niiden mummon reseptien kanssa olen pelannut... :)
Eli...jos kelmuun on kaupan tiskillä pakattu nimikkeellä naudan filee, niin se on pihvilihaa?
En siis osta mitään sisäpaistipalaa...
Ja sitten, olen joskus hauduttanut naudan sisäfileetä 2 tuntia ja maistanut, on ollut sitkeää. Sitten kun olen hauduttanut 3 tuntia, on mureaa. Mutta! En ole maistanut sitä koskaan itsetehtynä vain muutaman minuutin paistamisen jälkeen. Eli onko tosiaan näin, että pihvi on ensin mureaa, sitten sitkeytyy, ja sitten taas hajoaa mureaksi (varmaan pilalle,,,) pitkän haudutuksen jälkeen?
Ehkä minulla on ollut aivan väärä lihakin, ettei tämä tavallinen sisäpaisti välttämättä olisi ollut muutakuin sitkeää muutaman minuutin paistamisen jälkeen?
Ette varmaan usko, mutta olen mestari mummon lihapullissa, nakkikeitossa yms. tavallisissa kotiruoissa...mutta tämä pihvihommeli on jotenkin auttamattomasti jäänyt opettelematta...
Suurena ravintolapihvien ystävänä on kuitenkin hämännyt jo pitkään tämä pihvinvalmistustaidottomuuteni...

Lue lisää

Ns. vanha kansa eli "mummelit" eivät monasti ymmärrä nimenomaan pihvien päälle mitään, heille koko sanakin tarkoittaa muuta kuin kulinaarisessa yleiskielessä. He tosiaan saattavat hauduttaa lihansiivuja tuntikausia jossakin kastikkeessa tai muussa nesteessä, ja kutsuvat niitä sitten "pihveiksi", mutta eivät siis sitä ole. Pihvi on aina nopeasti kuumalla pannulla paistettu, sisältä vähintään rosee. Sitten on leikkeet vielä erikseen.
"Mummeleiden" oppiessa nuoruudessaan laittamaan ruokaa, ei mureata pihvilihaa juuri ollut myytävänä - ainakaan kohtuuhintaan, joten se on heille valkea läiskä ruoanlaiton kartalla.

Steak-man kirjoitti:

Ns. vanha kansa eli "mummelit" eivät monasti ymmärrä nimenomaan pihvien päälle mitään, heille koko sanakin tarkoittaa muuta kuin kulinaarisessa yleiskielessä. He tosiaan saattavat hauduttaa lihansiivuja tuntikausia jossakin kastikkeessa tai muussa nesteessä, ja kutsuvat niitä sitten "pihveiksi", mutta eivät siis sitä ole. Pihvi on aina nopeasti kuumalla pannulla paistettu, sisältä vähintään rosee. Sitten on leikkeet vielä erikseen.
"Mummeleiden" oppiessa nuoruudessaan laittamaan ruokaa, ei mureata pihvilihaa juuri ollut myytävänä - ainakaan kohtuuhintaan, joten se on heille valkea läiskä ruoanlaiton kartalla.

Lue lisää

...itse olen siis kolmekymppinen,ja vasta nykyään oppinut ravintoloissa syömään.
Nuorena kasvoin normaalissa työläisperheessä, jossa äiti ei ollut kovin innokas ruoanlaittaja. Mummolta sitten opin perusreseptit.
Nuoruudessani paras pyhäruoka oli täytetty lihamureke, ja pihvit tarkoittivat lähinnä luullisia porsaankyljyksiä... ;)
Ravintoloissa emme juurikaan käyneet, vaikkei sielläkään se ruoka varmaankaan sellaista ollut kuin nyt!
Minulla ei ole myöskään minkäänlaista ravintola-alan koulutusta, että olisin sitä kautta oppinut. Ja asun kauuukana pääkaupunkiseudusta....eli jonkun mielestä olen varmaan pahimman luokan juntti :)
Mutta parempi myöhään opetella kunnollisen pihvin salat, kuin ei milloinkaan!

tee ja sanot sen olevan hyvää...

Voin kerrata jo monesti kertaamani asian, olen paistanut tuhansia pihvejä ja tiedän mistä puhun.
Paras pihvi paistetaan huoneenlämpöisestä naudan lihasta esim fileestä joka paistetaan valurautapannussa jossa on hyvin lämpöä kestävää rypisöljyä ja vähän kirkastettua voita, ei kannata käryttää kallista oliiviöljyä. Lihaa paistetaan noin 1-1.5 min puoleltaan, jonka jälkeen liha laitetaan jälkikypsymään uuniin noin 6-9 min riippuen lihan paksuudesta, samalla voi myllystä jauhaa ripauksen mustaapippuria ja merisuolaa pintaan. Tämän jälkeen lihan annetaan vetäytyä noin 10 min mielummin folion alla ja nautinto on paras. Aikaa kuluu hieman mutta, lopputulos on aivan erilainen. Jos et anna lihan vetäytyä ennen leikkausta, on lautanen täynnä liha nesteitä, sekös on kivaa.
Paksua pihviä, 3 senttistä on aivan turha yrittää pannulla edes mediumiksi, pinta palaa ja sisältä raaka, ei hyvä, tai jos lämpöä on liian vähän saat kuivan käppyrän joka on kiehunut omassa liemessään.

olet jos noin kirjoitti:

tee ja sanot sen olevan hyvää...

Voin kerrata jo monesti kertaamani asian, olen paistanut tuhansia pihvejä ja tiedän mistä puhun.
Paras pihvi paistetaan huoneenlämpöisestä naudan lihasta esim fileestä joka paistetaan valurautapannussa jossa on hyvin lämpöä kestävää rypisöljyä ja vähän kirkastettua voita, ei kannata käryttää kallista oliiviöljyä. Lihaa paistetaan noin 1-1.5 min puoleltaan, jonka jälkeen liha laitetaan jälkikypsymään uuniin noin 6-9 min riippuen lihan paksuudesta, samalla voi myllystä jauhaa ripauksen mustaapippuria ja merisuolaa pintaan. Tämän jälkeen lihan annetaan vetäytyä noin 10 min mielummin folion alla ja nautinto on paras. Aikaa kuluu hieman mutta, lopputulos on aivan erilainen. Jos et anna lihan vetäytyä ennen leikkausta, on lautanen täynnä liha nesteitä, sekös on kivaa.
Paksua pihviä, 3 senttistä on aivan turha yrittää pannulla edes mediumiksi, pinta palaa ja sisältä raaka, ei hyvä, tai jos lämpöä on liian vähän saat kuivan käppyrän joka on kiehunut omassa liemessään.

Lue lisää

Luin jostakin, että 4 minuuttia huoneenlämpöistä fileetä molemmin puolin kuumalla pannulla. Jos laittaa vaikka ohuempaa kuin 3 senttistä, niin onnistuuko...? Kannattaako leikata paksumpaa, ja sitten nuijia tai painella nyrkillä, vai leikata suoraan sopiva paksuus ja antaa nuijimisen yms. olla?
Onko tuo nopeampi paistaminen - uunittaminen ja vetäytyminen ihan ehdoton? Tottakai se siis sopii! Mutta varmistan vielä että siis näin on se paras?
Eikä siis kannata esim. suolata ennen paistamista, vaan vasta paistamisen jälkeen?

olet jos noin kirjoitti:

tee ja sanot sen olevan hyvää...

Voin kerrata jo monesti kertaamani asian, olen paistanut tuhansia pihvejä ja tiedän mistä puhun.
Paras pihvi paistetaan huoneenlämpöisestä naudan lihasta esim fileestä joka paistetaan valurautapannussa jossa on hyvin lämpöä kestävää rypisöljyä ja vähän kirkastettua voita, ei kannata käryttää kallista oliiviöljyä. Lihaa paistetaan noin 1-1.5 min puoleltaan, jonka jälkeen liha laitetaan jälkikypsymään uuniin noin 6-9 min riippuen lihan paksuudesta, samalla voi myllystä jauhaa ripauksen mustaapippuria ja merisuolaa pintaan. Tämän jälkeen lihan annetaan vetäytyä noin 10 min mielummin folion alla ja nautinto on paras. Aikaa kuluu hieman mutta, lopputulos on aivan erilainen. Jos et anna lihan vetäytyä ennen leikkausta, on lautanen täynnä liha nesteitä, sekös on kivaa.
Paksua pihviä, 3 senttistä on aivan turha yrittää pannulla edes mediumiksi, pinta palaa ja sisältä raaka, ei hyvä, tai jos lämpöä on liian vähän saat kuivan käppyrän joka on kiehunut omassa liemessään.

Lue lisää

Minulleko siis puhut?
Se että olet tehnyt jotain tuhansia kertoja ei estä että olet joka kerta tehnyt väärin. Tai väärin ja väärin. Lopputuloshan on maku-, tottumus- ja kulttuurikysymys. Minulle on täysin käsittämätöntä, että laitat pihvit uuniin! Miksi ihmeessä? Haluatko niistä läpikypsät? Kyllä minun pihvini onnistuvat nimenomaan kertomallani tavalla. Se lautaselle tihkuva lihamehuhan on herkkua, johon kastan patonginpalan. Ja minä en pidä oliiviöljyä kalliina. Se on joka tapauksessa niin paljon paremman makuista kuin rypsiöljy, joka mielestäni sekä haisee että maistuu suorastaan pahalta.

Steak-man kirjoitti:

Minulleko siis puhut?
Se että olet tehnyt jotain tuhansia kertoja ei estä että olet joka kerta tehnyt väärin. Tai väärin ja väärin. Lopputuloshan on maku-, tottumus- ja kulttuurikysymys. Minulle on täysin käsittämätöntä, että laitat pihvit uuniin! Miksi ihmeessä? Haluatko niistä läpikypsät? Kyllä minun pihvini onnistuvat nimenomaan kertomallani tavalla. Se lautaselle tihkuva lihamehuhan on herkkua, johon kastan patonginpalan. Ja minä en pidä oliiviöljyä kalliina. Se on joka tapauksessa niin paljon paremman makuista kuin rypsiöljy, joka mielestäni sekä haisee että maistuu suorastaan pahalta.

Lue lisää

Kyllä tuo yllä kuvattu uunitustapa on nimenomaan ammattilaisten tapa tehdä paksuja pihvejä. Ohuita voi paistaa sellaisenaan. Uunittamalla jää myös muta- ja karsinogeeninen karsta vähemmäksi ja kypsyyden saa juuri haluamakseen, jos ei siis aivan keskiosaltaan sitkeän raakaa lihaa halua.

Verisyyttäkin voi säätää haluamakseen säätämällä kuinka kauan antaa vetäytyä. Ja rypsiöljy tosiaankin kestää paistamista paremmin. Ei se kärvennetty oliiviöljy mitään herkkua ole, ja oliivin liian voimakas maku pilaa pihvit.

Huonoissa pihviravintoloissa olen joskus saanut paksua pihviä, joka on yritetty pannulla paistamalla saada valmiiksi asti. (Surullisen "kuuluisa" tapiolalainen paikka. Eihän siitä tullut lasta eikä paskaa, vaikka lähetin pihvin takaisin "kokille".)

Joo, en itse jaksa himassa yleensä uunitella, vaan paistan ohuemmat pihvit. Mutta jos oikein hyvää haluaa, niin uuni apuun.

(Yököttävän patonkiriittisi pitäisin sinuna piilossa, etteivät muut joudu sitä katselemaan. Eikö kukaan muka ole huomauttanut?)

Nolaat vain itsesi kirjoitti:

Kyllä tuo yllä kuvattu uunitustapa on nimenomaan ammattilaisten tapa tehdä paksuja pihvejä. Ohuita voi paistaa sellaisenaan. Uunittamalla jää myös muta- ja karsinogeeninen karsta vähemmäksi ja kypsyyden saa juuri haluamakseen, jos ei siis aivan keskiosaltaan sitkeän raakaa lihaa halua.

Verisyyttäkin voi säätää haluamakseen säätämällä kuinka kauan antaa vetäytyä. Ja rypsiöljy tosiaankin kestää paistamista paremmin. Ei se kärvennetty oliiviöljy mitään herkkua ole, ja oliivin liian voimakas maku pilaa pihvit.

Huonoissa pihviravintoloissa olen joskus saanut paksua pihviä, joka on yritetty pannulla paistamalla saada valmiiksi asti. (Surullisen "kuuluisa" tapiolalainen paikka. Eihän siitä tullut lasta eikä paskaa, vaikka lähetin pihvin takaisin "kokille".)

Joo, en itse jaksa himassa yleensä uunitella, vaan paistan ohuemmat pihvit. Mutta jos oikein hyvää haluaa, niin uuni apuun.

(Yököttävän patonkiriittisi pitäisin sinuna piilossa, etteivät muut joudu sitä katselemaan. Eikö kukaan muka ole huomauttanut?)

Lue lisää

Taas sattui tämmöinen tavalistakin pahempi ruokajuntti palstalle. Jos on ruokiinsa totutellut Kittilän Teboilin baarissa tai vastaavissa paikoissa, on ymmärrettävää, että sekä makutottumukset että käytöstavat ovat juuri tuota luokkaa.

Nolaat vain itsesi kirjoitti:

Kyllä tuo yllä kuvattu uunitustapa on nimenomaan ammattilaisten tapa tehdä paksuja pihvejä. Ohuita voi paistaa sellaisenaan. Uunittamalla jää myös muta- ja karsinogeeninen karsta vähemmäksi ja kypsyyden saa juuri haluamakseen, jos ei siis aivan keskiosaltaan sitkeän raakaa lihaa halua.

Verisyyttäkin voi säätää haluamakseen säätämällä kuinka kauan antaa vetäytyä. Ja rypsiöljy tosiaankin kestää paistamista paremmin. Ei se kärvennetty oliiviöljy mitään herkkua ole, ja oliivin liian voimakas maku pilaa pihvit.

Huonoissa pihviravintoloissa olen joskus saanut paksua pihviä, joka on yritetty pannulla paistamalla saada valmiiksi asti. (Surullisen "kuuluisa" tapiolalainen paikka. Eihän siitä tullut lasta eikä paskaa, vaikka lähetin pihvin takaisin "kokille".)

Joo, en itse jaksa himassa yleensä uunitella, vaan paistan ohuemmat pihvit. Mutta jos oikein hyvää haluaa, niin uuni apuun.

(Yököttävän patonkiriittisi pitäisin sinuna piilossa, etteivät muut joudu sitä katselemaan. Eikö kukaan muka ole huomauttanut?)

Lue lisää

parhaista nauruista

"(Yököttävän patonkiriittisi pitäisin sinuna piilossa, etteivät muut joudu sitä katselemaan. Eikö kukaan muka ole huomauttanut?)"

PS:Minäkin laitan pihvin uuniin lopuksi :)

olet jos noin kirjoitti:

tee ja sanot sen olevan hyvää...

Voin kerrata jo monesti kertaamani asian, olen paistanut tuhansia pihvejä ja tiedän mistä puhun.
Paras pihvi paistetaan huoneenlämpöisestä naudan lihasta esim fileestä joka paistetaan valurautapannussa jossa on hyvin lämpöä kestävää rypisöljyä ja vähän kirkastettua voita, ei kannata käryttää kallista oliiviöljyä. Lihaa paistetaan noin 1-1.5 min puoleltaan, jonka jälkeen liha laitetaan jälkikypsymään uuniin noin 6-9 min riippuen lihan paksuudesta, samalla voi myllystä jauhaa ripauksen mustaapippuria ja merisuolaa pintaan. Tämän jälkeen lihan annetaan vetäytyä noin 10 min mielummin folion alla ja nautinto on paras. Aikaa kuluu hieman mutta, lopputulos on aivan erilainen. Jos et anna lihan vetäytyä ennen leikkausta, on lautanen täynnä liha nesteitä, sekös on kivaa.
Paksua pihviä, 3 senttistä on aivan turha yrittää pannulla edes mediumiksi, pinta palaa ja sisältä raaka, ei hyvä, tai jos lämpöä on liian vähän saat kuivan käppyrän joka on kiehunut omassa liemessään.

Lue lisää

en ole koskaan laittanut filepihvejä pannulta uuniin. Filee kokonaisena kyllä taas ruskistetaan kevyesti pannulla ja laitetaan uuniin. Pihvejä en ole myöskään koskaan polttanut pannulla niin että pinta palaa.

Nolaat vain itsesi kirjoitti:

Kyllä tuo yllä kuvattu uunitustapa on nimenomaan ammattilaisten tapa tehdä paksuja pihvejä. Ohuita voi paistaa sellaisenaan. Uunittamalla jää myös muta- ja karsinogeeninen karsta vähemmäksi ja kypsyyden saa juuri haluamakseen, jos ei siis aivan keskiosaltaan sitkeän raakaa lihaa halua.

Verisyyttäkin voi säätää haluamakseen säätämällä kuinka kauan antaa vetäytyä. Ja rypsiöljy tosiaankin kestää paistamista paremmin. Ei se kärvennetty oliiviöljy mitään herkkua ole, ja oliivin liian voimakas maku pilaa pihvit.

Huonoissa pihviravintoloissa olen joskus saanut paksua pihviä, joka on yritetty pannulla paistamalla saada valmiiksi asti. (Surullisen "kuuluisa" tapiolalainen paikka. Eihän siitä tullut lasta eikä paskaa, vaikka lähetin pihvin takaisin "kokille".)

Joo, en itse jaksa himassa yleensä uunitella, vaan paistan ohuemmat pihvit. Mutta jos oikein hyvää haluaa, niin uuni apuun.

(Yököttävän patonkiriittisi pitäisin sinuna piilossa, etteivät muut joudu sitä katselemaan. Eikö kukaan muka ole huomauttanut?)

Lue lisää

>>>Ei se kärvennetty oliiviöljy mitään herkkua ole, ja oliivin liian voimakas maku pilaa pihvit.

Kiril kirjoitti:

en ole koskaan laittanut filepihvejä pannulta uuniin. Filee kokonaisena kyllä taas ruskistetaan kevyesti pannulla ja laitetaan uuniin. Pihvejä en ole myöskään koskaan polttanut pannulla niin että pinta palaa.

Lue lisää

Niin siis ilmeisesti rasvakeittimessä paistat pihvisi, ethän niitä muuten mureaksi saa. Kun nauta on niin vähärasvaista...

olet jos noin kirjoitti:

tee ja sanot sen olevan hyvää...

Voin kerrata jo monesti kertaamani asian, olen paistanut tuhansia pihvejä ja tiedän mistä puhun.
Paras pihvi paistetaan huoneenlämpöisestä naudan lihasta esim fileestä joka paistetaan valurautapannussa jossa on hyvin lämpöä kestävää rypisöljyä ja vähän kirkastettua voita, ei kannata käryttää kallista oliiviöljyä. Lihaa paistetaan noin 1-1.5 min puoleltaan, jonka jälkeen liha laitetaan jälkikypsymään uuniin noin 6-9 min riippuen lihan paksuudesta, samalla voi myllystä jauhaa ripauksen mustaapippuria ja merisuolaa pintaan. Tämän jälkeen lihan annetaan vetäytyä noin 10 min mielummin folion alla ja nautinto on paras. Aikaa kuluu hieman mutta, lopputulos on aivan erilainen. Jos et anna lihan vetäytyä ennen leikkausta, on lautanen täynnä liha nesteitä, sekös on kivaa.
Paksua pihviä, 3 senttistä on aivan turha yrittää pannulla edes mediumiksi, pinta palaa ja sisältä raaka, ei hyvä, tai jos lämpöä on liian vähän saat kuivan käppyrän joka on kiehunut omassa liemessään.

Lue lisää

Tuhansia pihvejä paistanut on oikeassa lähes kaikessa, mutta se uunittaminen on täysin turhaa. Ehkäpä minunkin yli 30 vuotiselle pihviravintola uralleni mahtuu jokunen tuhat. Katsokaas pojat, hyviä pihviravintoloita kun nyt sattuu olemaan todellakin muuallakin kuin Helsingissä. Tuo uunittaminen oli minulle aivan uutta,tarkoittanet salamanteria, mutta vakuutan, kokeiltuani kyseistä metodia, ettei se ole todellakaan tarpeen,mikäli syöjiä ei tarvitse odotella. Oikeastihan on niin, että lämmin ruoka ei odota syöjää, vaan syöjä odottaa lämmintä ruokaa.
Parhaat pihvit paahdetaan aivan ehdottomasti hiiligrillissä, ainutlaatuinen aromi syntyy vain hiilten hehkussa, ei missään nestekaasu/laavakivi virityksissä, saati sähkögrillissä. Paistinpannu nimenomaa valurautaisena, on grillin puuttuessa oiva vaihtoehto. Vuosikymmenin kokemuksella voin sanoa, että yli 3 senttiäkin paksut pihvit onnistuvat yhtälailla kuin ohuemmat, se on ammattitaitoa näetsen. Sisäseläkkeestä eli fileessä ei voi olla onnistumatta, ellei yritä paistaa sitä kypsäksi,silloin se on auttamatta pilalla. Ulkoseläkkeestä eli fileestä kannattaa etsiä mahdollisimman paljon ns. marmoria, ne ovat vaaleita rasvaraitoja lihassyiden välissä. Olen paistanut loistavan mureita mediumpihvejä tavallisesta keittolihasta, kunhan siinä vain on riittävästi marmoria. Opetelkaa aidon hiiligrillin käyttö kesällä, silloin siitä on iloa myös talvella. Eikä tarvita mitään grillikastikkeita, vaan sipaisu öljyä pintaan ja eikun paahteeseen.

Toimit kuten Rotissööri ja Kokki Kolmonen neuvovat.
Lihat, joita kauppa myy, ovat jo teurastamon toimesta, tai vähittäiskaupan toimesta raakakypsytettyjä. ( raakakypsytys tarkoittaa lihan riiputtamista )Kannattaa myös selvittää, mitä tapahtuu elintarvikkeelle, kun sejätyy ja sulaa jäätyy ja sulaa. Miksiköhän ohjeissa mainitaan , ei saa pakastaa sulanutta tuotetta uudelleen? Lämpötilat ovat herroilla myös melkoiset, enpä laittaisi pihviäni punaisena hehkuvan pannuun, tuskin sitä tekee edes rotissööri.

sinun voisi. olisiko pilkkuvirhe. Miksi yrität antaa neuvoja, kun et edes itse osaa, tulee kokeilijalle tuhan kalliiksi. Antamallasi ohjeella polttaa myös mökkinsä.

Avulias Aatu kirjoitti:

sinun voisi. olisiko pilkkuvirhe. Miksi yrität antaa neuvoja, kun et edes itse osaa, tulee kokeilijalle tuhan kalliiksi. Antamallasi ohjeella polttaa myös mökkinsä.

tietenkin tarkoitetaan 180 astetta. Siirsin tekstin leikepöydän kautta ja silloin yläindeksi 0 muuttui tavalliseksi. Olen pahoillani, jos joku on mökkinsä sen johdosta polttanut

Jos leipäpala ruskistuu kahdessa minuutissa pannulla niin suositat fileen paistamista 5 minuuttia ja sitten käännetään. Pitääkö toista puoltakin kärventää myös viisi minuuttia ja sitten "sivut" muutama minuutti per sivu? En kyllä lähtisi noin tekemään. Johan siinä haihtuu nesteitä ilmaan aivan suotta ja liha kuivuu. Pinnan ruskistus pannulla ja loppukypsennys uunissa vaikka folioon käärittynä niin ei pääse kuivumaan.

Kiril kirjoitti:

Jos leipäpala ruskistuu kahdessa minuutissa pannulla niin suositat fileen paistamista 5 minuuttia ja sitten käännetään. Pitääkö toista puoltakin kärventää myös viisi minuuttia ja sitten "sivut" muutama minuutti per sivu? En kyllä lähtisi noin tekemään. Johan siinä haihtuu nesteitä ilmaan aivan suotta ja liha kuivuu. Pinnan ruskistus pannulla ja loppukypsennys uunissa vaikka folioon käärittynä niin ei pääse kuivumaan.

Lue lisää

"Pinnan ruskistus pannulla ja loppukypsennys uunissa vaikka folioon käärittynä niin ei pääse kuivumaan."

Kiril puhuu täyttä asiaa. Uunia ja folioa pidetään tarpeettomana ja jotenkin "hienostelevana" tapana, mutta kannattaa kokeilla. Sisäfileelle vain nopea ruskistus pannulla ja sitten file valmiiksi lämmitettyyn uuniin muutamaksi minuutiksi.

Tällä välillä leikkaan sopivan kokoisen foliopalan ja jauhan mieluisan mausteseoksen (pippurit, yrtit, valkosipuli jne.). Nostan fileen pois uunista ja käärin sen mausteiden kanssa loppukypsytykseen.

Ja tulos on takuulla mehukas ja maistuva. Maustamisen voi tietysti hoitaa vasta sitten lautasellekin.

lopputulos kirjoitti:

"Pinnan ruskistus pannulla ja loppukypsennys uunissa vaikka folioon käärittynä niin ei pääse kuivumaan."

Kiril puhuu täyttä asiaa. Uunia ja folioa pidetään tarpeettomana ja jotenkin "hienostelevana" tapana, mutta kannattaa kokeilla. Sisäfileelle vain nopea ruskistus pannulla ja sitten file valmiiksi lämmitettyyn uuniin muutamaksi minuutiksi.

Tällä välillä leikkaan sopivan kokoisen foliopalan ja jauhan mieluisan mausteseoksen (pippurit, yrtit, valkosipuli jne.). Nostan fileen pois uunista ja käärin sen mausteiden kanssa loppukypsytykseen.

Ja tulos on takuulla mehukas ja maistuva. Maustamisen voi tietysti hoitaa vasta sitten lautasellekin.

Lue lisää

Emme me pidä foliota ja uunia suinkaan "hienostelevana" vaan päin vastoin junttimaisena ja amatöörimäisenä.

lopputulos kirjoitti:

"Pinnan ruskistus pannulla ja loppukypsennys uunissa vaikka folioon käärittynä niin ei pääse kuivumaan."

Kiril puhuu täyttä asiaa. Uunia ja folioa pidetään tarpeettomana ja jotenkin "hienostelevana" tapana, mutta kannattaa kokeilla. Sisäfileelle vain nopea ruskistus pannulla ja sitten file valmiiksi lämmitettyyn uuniin muutamaksi minuutiksi.

Tällä välillä leikkaan sopivan kokoisen foliopalan ja jauhan mieluisan mausteseoksen (pippurit, yrtit, valkosipuli jne.). Nostan fileen pois uunista ja käärin sen mausteiden kanssa loppukypsytykseen.

Ja tulos on takuulla mehukas ja maistuva. Maustamisen voi tietysti hoitaa vasta sitten lautasellekin.

Lue lisää

Tässä näyttää alkukysymyksen pihvi liukuneen pikkuhiljaa kokonaiseksi fileeksi, jonka takia nuo loppupään folio- ja uuniohjeetkin menevät vähän ohi varsinaisen aiheen.

Käsitteet selviksi kirjoitti:

Tässä näyttää alkukysymyksen pihvi liukuneen pikkuhiljaa kokonaiseksi fileeksi, jonka takia nuo loppupään folio- ja uuniohjeetkin menevät vähän ohi varsinaisen aiheen.

Alunperin puhuttiin pihvistä ja pihvin paistamiseen kysyttiin neuvoa. Nuo uuni ja foliojutut ovat harrastelijoiden kikkoja, hyviäkin, jos ei alaa hallitse. Taitava kokki toki pystyy pelkällä hiiligrillillä saamaan kokonaisena paistettavan sisä, tai jopa ulkofileen haluamakseen, aivan ilman uuneja tai foliota. Taito vaatii kehittyäkseen jonkinverran aikaa, mutta tuloksena on liha jonka nauttiminen on juhlaa. Aina tulee kuitenkin muistaa,että lihan tulee olla myös laadukasta. Toistaiseksi ainoastaan Argentiinalainen liha täyttää nuo vaatimukset. Myös mausteita voi käyttää paistamisen aikana, tosin on hyvä "sulkea" lihan pinta, ruskistamalla se nopeasti kauttaaltaan. Sen jälkeen voi taputella lihaan mausteet, jos haluaa.
Olen ollut vuosikymmenet aidon hiiligrillin intohimoinen puolustaja ja käyttäjä, nähtyäni eräässä maailman parhaassa ravintolassa käydessäni sen keittiön. Ravintolan nimi on Beyti ja se sijaitsee Istanbulissa Turkissa. Suosittelen lämpimästi, jos sielläpäin liikutte.

Käsitteet selviksi kirjoitti:

Tässä näyttää alkukysymyksen pihvi liukuneen pikkuhiljaa kokonaiseksi fileeksi, jonka takia nuo loppupään folio- ja uuniohjeetkin menevät vähän ohi varsinaisen aiheen.

...vanhaa väärää sanontaa lainatakseni...

vaan junttimaisena kirjoitti:

Emme me pidä foliota ja uunia suinkaan "hienostelevana" vaan päin vastoin junttimaisena ja amatöörimäisenä.

lukemaan keittiömestarit-lehteä jossa vertailtiin eri kypsennysmenetelmiä? vertailussa oli neljä tapaa: pelkkä paisto pannulla ilman lihan vetäytymistä, paisto pannulla vetäytymisen kanssa, pinta pannulla ja uunissa loppu kovassa lämmössä ja pelkästään uunissa matalassa lämmössä. vertailun voitti pelkkä uuni, tosin ehdotuksena oli ottaa pinta ja sitten matalaan lämpöön. itse olen töissä käyttänyt samaa jo vuosikausia, joten kai sitä voi juntti ja amatööri ollakkin... mut ainakin minä tiedän että toinen meista tietää mistä puhuu, vai mitä??

turhuudenjumala kirjoitti:

lukemaan keittiömestarit-lehteä jossa vertailtiin eri kypsennysmenetelmiä? vertailussa oli neljä tapaa: pelkkä paisto pannulla ilman lihan vetäytymistä, paisto pannulla vetäytymisen kanssa, pinta pannulla ja uunissa loppu kovassa lämmössä ja pelkästään uunissa matalassa lämmössä. vertailun voitti pelkkä uuni, tosin ehdotuksena oli ottaa pinta ja sitten matalaan lämpöön. itse olen töissä käyttänyt samaa jo vuosikausia, joten kai sitä voi juntti ja amatööri ollakkin... mut ainakin minä tiedän että toinen meista tietää mistä puhuu, vai mitä??

Lue lisää

10v. ammatikseni pihvejä,paisteja,fileitä yms. lihatuotteita paisteneena en voi olla kommentoimatta tätä asiaa.
jos omassa työpaikassani alkaisin paistamaan pihvit pelkästään laavakiviparilassa, voisi kapasiteetti loppua kesken jo alkuillasta. jos taas grillikapasiteettia olisi niin paljon, että maksimi asiakasmäärillä pihvit paistuisivat ajallaan, paistopintaa saisi olla aikamoinen määrä.
Eli siis siksi käytetään uunia että pihvien kypsyys pystytään määrittelämään tarkemmin,(vahdippa parilalla kymmeniä pihvejä yhtäaikaa) kapasiteettia saadaan vähemmillä investoinneilla ja uunissa paistetut pihvit vaan paistuvat paremmin vrt. säteilylämpö uunissa/kosketuslämpö pannulla tms.
on tietysti myös poikkeuksia, kuten jotkut ohuet pihvit, kuten välikyljykset yms.

"väsynyt" keittäjä kirjoitti:

10v. ammatikseni pihvejä,paisteja,fileitä yms. lihatuotteita paisteneena en voi olla kommentoimatta tätä asiaa.
jos omassa työpaikassani alkaisin paistamaan pihvit pelkästään laavakiviparilassa, voisi kapasiteetti loppua kesken jo alkuillasta. jos taas grillikapasiteettia olisi niin paljon, että maksimi asiakasmäärillä pihvit paistuisivat ajallaan, paistopintaa saisi olla aikamoinen määrä.
Eli siis siksi käytetään uunia että pihvien kypsyys pystytään määrittelämään tarkemmin,(vahdippa parilalla kymmeniä pihvejä yhtäaikaa) kapasiteettia saadaan vähemmillä investoinneilla ja uunissa paistetut pihvit vaan paistuvat paremmin vrt. säteilylämpö uunissa/kosketuslämpö pannulla tms.
on tietysti myös poikkeuksia, kuten jotkut ohuet pihvit, kuten välikyljykset yms.

Lue lisää

Työskentelin aikoinani Turkissa eräässä todellakin suuressa huippuravintolassa. Meidän keittiössämme ei ollut muuta uunia kuin leivänpaistoon tarkoitettu leivinuuni. Kaikki liha, lukuunottamatta döner kebapia, valmistettiin ja valmistetaan tänäkin päivänä ainoastaan ja vain puuhiiligrillissä. Hiili saadaan pyökistä tai tammesta, nämä antavat pikäkestoisen hiilloksen. Grillimme olivat 60x350 sm:ä kokoisia kaksi vierekkäin. Sillä aikaa kuin toista grilliä "ajettiin" niin toista viriteltiin valmiiksi ja paikkaa vaihdettiin kun toinen hiipui. Näillä grilleillä valmistettiin köftet, lampaankyljykset, grillipihvit, tournedokset,entrecotet ja coeur de fileet ihan ilman uunia.Meillä oli usein seurueita, joiden nuppiluku ylsi 450 aterioitsijaan. Lämpimät tarjoiltiin samaan aikaan sortti kerrallaan.Grillin ääressä hääräsi aina 3- 5 grillimestaria. Koetappa perässä,sitä kutsutaan ammattitaidoksi veliseni.

Avulias Aatu kirjoitti:

Työskentelin aikoinani Turkissa eräässä todellakin suuressa huippuravintolassa. Meidän keittiössämme ei ollut muuta uunia kuin leivänpaistoon tarkoitettu leivinuuni. Kaikki liha, lukuunottamatta döner kebapia, valmistettiin ja valmistetaan tänäkin päivänä ainoastaan ja vain puuhiiligrillissä. Hiili saadaan pyökistä tai tammesta, nämä antavat pikäkestoisen hiilloksen. Grillimme olivat 60x350 sm:ä kokoisia kaksi vierekkäin. Sillä aikaa kuin toista grilliä "ajettiin" niin toista viriteltiin valmiiksi ja paikkaa vaihdettiin kun toinen hiipui. Näillä grilleillä valmistettiin köftet, lampaankyljykset, grillipihvit, tournedokset,entrecotet ja coeur de fileet ihan ilman uunia.Meillä oli usein seurueita, joiden nuppiluku ylsi 450 aterioitsijaan. Lämpimät tarjoiltiin samaan aikaan sortti kerrallaan.Grillin ääressä hääräsi aina 3- 5 grillimestaria. Koetappa perässä,sitä kutsutaan ammattitaidoksi veliseni.

Lue lisää

Jep, tuo vaan tänne suomen ravintoloihin elävä tuli ja tuon kokoiset grillit! enpä usko että moni ravintolan rakentaja lähtee rahoittamaan sitä hanketta. en sano etteikö sanomallasi tavalla tulisi huippulihat, mutta ei se kyllä nykypäivää suomessa ole. kuitenkaan pihvit ei ole enää(onneksi) ainoaa ravintolaruokaa suomessa ja niitä kalliita neliöitä täytyy saada mahd. paljon asiakaskäyttöön. ja jos nykyisin halutaan nostaan esim. 30 pihviä kerralla isoon pokaan, kyllä niihin ensin väri otetaan ennakkoon hyvissä ajoin ja sitten esilelaittovaiheessa uunissa se muutama minuutti. jää lisäkkeille tekoaikaa ja ei sido niin montaa keittäjää.

todella väsynyt keittäjä kirjoitti:

Jep, tuo vaan tänne suomen ravintoloihin elävä tuli ja tuon kokoiset grillit! enpä usko että moni ravintolan rakentaja lähtee rahoittamaan sitä hanketta. en sano etteikö sanomallasi tavalla tulisi huippulihat, mutta ei se kyllä nykypäivää suomessa ole. kuitenkaan pihvit ei ole enää(onneksi) ainoaa ravintolaruokaa suomessa ja niitä kalliita neliöitä täytyy saada mahd. paljon asiakaskäyttöön. ja jos nykyisin halutaan nostaan esim. 30 pihviä kerralla isoon pokaan, kyllä niihin ensin väri otetaan ennakkoon hyvissä ajoin ja sitten esilelaittovaiheessa uunissa se muutama minuutti. jää lisäkkeille tekoaikaa ja ei sido niin montaa keittäjää.

Lue lisää

Olet osittain oikeassa,sillä Suomessa kaikki asiat pyritään saamaan mahdollisimman tuottavasti ja nopeasti rahaksi. Eikä se ole ihan tätäkään päivää.
Tampereella toimi ja toimii edelleenkin ruokapaikka nimeltä Coussicca, paikan perusti 60 luvulla, erinomaiseksi tunnustettu keittiömestari Erkki Kolkkanen. Hänellä oli tapana kiireisenä lounasaikana varautua leikkeiden tai pihvien kanssa siten, että ne paistettiin valmiiksi ja ladottiin vadeille ja vadit nostettiin hyllyille. Suhinan alettua vadit nosteltiin yksi kerrallaan alas ja pihvit käytettiin nopeasti pannulla, saivat nopean kuumennuksen näin ( mikrouuneja ei silloin vielä ollut )ja ei kun lautaselle pottujen viereen ja asiakkaalle. Voinet arvata pihvien tason. Kaikesta huolimatta paikka oli mahtavassa maineessa ja useinmiten ääriään myöten täynnä. Olihan kyseessä ensimmäisiä pieniä pihviravintoloita koko maassa, eikä osattu vaatiakaan parempaa. Nykyaikana on toisin,osatan vaatia, mutta tyydytään roskaan, sillä keittiöstä kuuluva lihanuijan kopse on todellakin feikkiä, se ääni voisi tulla vaikka kasetilta. Tarkoitan, että tavallinen ruokapaikka käyttää puolivalmisteita jotta säästettäisiin aikaa ja rahaa. Asiakas on se joka kärsii,laatu on usein suorastaan ala-arvoista, mutta nykyajan keskivertoihminen ei kaiketi osaa edes vaatia laadukasta ruokaa, vaikka maksaa moisesta roskasta huippuhinnan. Kummastelen vielä Italialaisruokien ihannointia, nehän ovat pääosin makaroneja eri mallisina vain. Vieläpä vehnää, jota ravintotieteilijätkin karsastavat. Tomaattisoseella ja pestolla katettuina. Liekö tämä sukupolvi on niin oppinut Saarioisten makaronilaatikon syöntiin,etteivät aikuisena tiedä muuta ruokaa olevankaan. Samoin jos asetetaan vierekkäin aito Suomalainen vanhan-ajan palvikinkku tai Italialainen kuivattu kinkku, ei valinta ole todellakaan vaikea meikäläisen eduksi. Vielä lopuksi, jos olisin nuori ja aikoisin vielä perustaa hyvän ruokaravintolan, tekisin sen kaikella uhallakin Turkkilaisen työnantajani tavoin, eli se perustuisi aitoon puuhiiligrillaukseen.