Suomi Nato-yhteensopivaksi liittoutumatta
Tähän asti kansamme on seurannut poliittista johtoa turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Tänään tilanne on jo toinen. Elämme aivan toisenlaisessa yhteiskunnassa kuin koskaan aikaisemmin, aivan erilaisissa ulko- ja sisäpoliittisissa olosuhteissa. Kansalaisten moninainen tietous turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on tyystin toinen kuin aiemmin. Viitekehyksemme näissä suhteissa ei ole enää niin yksioikoinen kuin se oli vuosikymmeniä ja –satoja sitten.
Maamme geopoliittiselle sijainnille emme voi mitään. Siksi onkin ollut kauaskantoisen viisasta ettemme ole itse liittoutuneet mihinkään valtioon tai valtioliittymään – yhteistyötä olemme silti tehneet niin itään – esim. YYA-sopimus - kuin länteenkin (mm. pohjoisen alueen yhteistyö).
Aivan samoista syistä ja periaatteista kuin on lisääntynyt kansan EU- vastaisuus on lisääntynyt myös kansan Nato-vastaisuus. Demokratia ollakseen aitoa ja reaalista demokratiaa edellyttää sitä, että päätöksentekijät kuuntelevat kansan ääntä, kansan perusteltuja mielipiteitä – esim. kansanäänestyksin näissä elämisentärkeissä pääasioissamme.
Tämän päivän poliittinen johto onkin myös aivan oikein jo ryhtynyt kuulemaan ns. kansan ääntä ja ryhtynyt myös toimenpiteisiin tuon tahdon toteutumiselle: Nato-liittymiselle ei, yhteistyölle kyllä.
Suomen on Ruotsin tapaan turvallisempaa olla liittoutumaton monestakin syystä: Ruotsin on kerrottu saaneen Yhdysvaltojen salaiset turvatakuut jo 1950- luvulla. Nato-liittoutunut Norja Nato-tukikohtineen pohjoisessa muodostaa Ruotsillekin jo sinänsä melkoisen turvatakuun ja pelotteen muita mahdollisia uhkakuvia vastaan. Liittoutumattakin muodostamme Venäjälle reaalisen, perinteisen (ei ydin-) sodanestotekijän uskottavan puolustuskykymme ansiosta. Puolustustamme on koko ajan nykyaikaistettu ja uudistettu Nato-yhteensopivaan suuntaan. Kykenemme itse muodostamaan ns. ensipelotteen mihin ilmansuuntaan tahansa – jopa pian Ruotsiakin monin verroin paremman.
Nato- ja EU- sotajoukoillakaan ei ole koskaan varaa jättää maatamme ns. sotilaalliseksi tyhjiöksi olimme sitten liittoutuneita tai emme. Mutta jos taas liittoutuisimme muodostaisimme Venäjälle sotilaallisen uhkan jo pitkälle itärajallemme, vetäisimme maamme jälleen kerran helposti ja hyvin vetäväksi taistelutantereeksi, muiden valtojen tallaamaksi pian poltetuksi autiokentäksi.
Emme ole olleet emmekä ole koskaan yksin, meidän on huomioitava ”isoveli” Venäjäkin aina. Pyrimme parhaillaan järjestämään hyviä kauppasuhteita Venäjälle – miksi lähteä ”merta edemmäs kalaan - Kiinaan”. Ei tarvitse olla kauppatieteilijöiden tutkintoja takanaan – asianhan on jo Venäjä tuonut kyllin selvästi ja asiallisesti ilmi – kun jo ymmärrämme, että Venäjä sanoo heti kauppasuhteemme irti liittouduttuamme Natoon. Ruplakaan ei haise talouselämässä – mutta häviää pian pahan kerran talouttamme tukemasta, varsinkin jos tietentahtoen estämme varmistavien sähköenergialinjojemmekin vetämisen meritse maallemme…Kyse on jokseenkin samasta kuin ”pikkuveljenä” taas kerran uhoisimme itänaapurillemme – heristelisimme verta vain omasta nenästämme!
Nato-johtaja USA Bush nykyisenä vetäjänään on ”erinomaisesti” jo monasti osoittanut, mihin sen globaaliset valtapyrkimykset ”vapautuksen” varjolla ovat johtaneet jo monissa maissa. Pienet sissijoukot monissa maissa taas ovat osoittaneet – Vietnam, jne. – että yhtenäisen kansan voittamiseen ei riitä suurvaltojenkaan Force-joukot eivätkä aseistukset. Itsenäinen Suomi oli yhtenäinen viime sodissamme – niin se on tänäänkin – jos vain niin tahdomme.
Ilkka Hyttinen
Tähän asti kansamme on seurannut poliittista johtoa turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Tänään tilanne on jo toinen. Elämme aivan toisenlaisessa yhteiskunnassa kuin koskaan aikaisemmin, aivan erilaisissa ulko- ja sisäpoliittisissa olosuhteissa. Kansalaisten moninainen tietous turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on tyystin toinen kuin aiemmin. Viitekehyksemme näissä suhteissa ei ole enää niin yksioikoinen kuin se oli vuosikymmeniä ja –satoja sitten.
Maamme geopoliittiselle sijainnille emme voi mitään. Siksi onkin ollut kauaskantoisen viisasta ettemme ole itse liittoutuneet mihinkään valtioon tai valtioliittymään – yhteistyötä olemme silti tehneet niin itään – esim. YYA-sopimus - kuin länteenkin (mm. pohjoisen alueen yhteistyö).
Aivan samoista syistä ja periaatteista kuin on lisääntynyt kansan EU- vastaisuus on lisääntynyt myös kansan Nato-vastaisuus. Demokratia ollakseen aitoa ja reaalista demokratiaa edellyttää sitä, että päätöksentekijät kuuntelevat kansan ääntä, kansan perusteltuja mielipiteitä – esim. kansanäänestyksin näissä elämisentärkeissä pääasioissamme.
Tämän päivän poliittinen johto onkin myös aivan oikein jo ryhtynyt kuulemaan ns. kansan ääntä ja ryhtynyt myös toimenpiteisiin tuon tahdon toteutumiselle: Nato-liittymiselle ei, yhteistyölle kyllä.
Suomen on Ruotsin tapaan turvallisempaa olla liittoutumaton monestakin syystä: Ruotsin on kerrottu saaneen Yhdysvaltojen salaiset turvatakuut jo 1950- luvulla. Nato-liittoutunut Norja Nato-tukikohtineen pohjoisessa muodostaa Ruotsillekin jo sinänsä melkoisen turvatakuun ja pelotteen muita mahdollisia uhkakuvia vastaan. Liittoutumattakin muodostamme Venäjälle reaalisen, perinteisen (ei ydin-) sodanestotekijän uskottavan puolustuskykymme ansiosta. Puolustustamme on koko ajan nykyaikaistettu ja uudistettu Nato-yhteensopivaan suuntaan. Kykenemme itse muodostamaan ns. ensipelotteen mihin ilmansuuntaan tahansa – jopa pian Ruotsiakin monin verroin paremman.
Nato- ja EU- sotajoukoillakaan ei ole koskaan varaa jättää maatamme ns. sotilaalliseksi tyhjiöksi olimme sitten liittoutuneita tai emme. Mutta jos taas liittoutuisimme muodostaisimme Venäjälle sotilaallisen uhkan jo pitkälle itärajallemme, vetäisimme maamme jälleen kerran helposti ja hyvin vetäväksi taistelutantereeksi, muiden valtojen tallaamaksi pian poltetuksi autiokentäksi.
Emme ole olleet emmekä ole koskaan yksin, meidän on huomioitava ”isoveli” Venäjäkin aina. Pyrimme parhaillaan järjestämään hyviä kauppasuhteita Venäjälle – miksi lähteä ”merta edemmäs kalaan - Kiinaan”. Ei tarvitse olla kauppatieteilijöiden tutkintoja takanaan – asianhan on jo Venäjä tuonut kyllin selvästi ja asiallisesti ilmi – kun jo ymmärrämme, että Venäjä sanoo heti kauppasuhteemme irti liittouduttuamme Natoon. Ruplakaan ei haise talouselämässä – mutta häviää pian pahan kerran talouttamme tukemasta, varsinkin jos tietentahtoen estämme varmistavien sähköenergialinjojemmekin vetämisen meritse maallemme…Kyse on jokseenkin samasta kuin ”pikkuveljenä” taas kerran uhoisimme itänaapurillemme – heristelisimme verta vain omasta nenästämme!
Nato-johtaja USA Bush nykyisenä vetäjänään on ”erinomaisesti” jo monasti osoittanut, mihin sen globaaliset valtapyrkimykset ”vapautuksen” varjolla ovat johtaneet jo monissa maissa. Pienet sissijoukot monissa maissa taas ovat osoittaneet – Vietnam, jne. – että yhtenäisen kansan voittamiseen ei riitä suurvaltojenkaan Force-joukot eivätkä aseistukset. Itsenäinen Suomi oli yhtenäinen viime sodissamme – niin se on tänäänkin – jos vain niin tahdomme.
Ilkka Hyttinen
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ruotsi liittoutui Yhdysvaltain kanssa jo 1960 ja kätki Gotlannin länsipuolelle, sinne, mihin rakennetaan Pohjois-Euroopan maakaasuputki, jota Venäjän Itämerenlaivsto tulee valvomaan, yhdysvaltalaiset ydinsukellusveneet, joilla piti suorittaa Neuvostoliiton vastainen isku.
http://www.foi.se/FOI/templates/Page____4065.aspx
Ruotsin yhteistyö meni pidemmälle ja 1970-luvulla se harjoitti Informationsbyrån kautta neuvostovastaista vakoilua Suomen alueelta. Ensiksi hermostui Suomen kaksinaamaisuuteen Neuvostoliitto, sitten Kekkonen ja lopulta Sorsan oli säilöttävä Paavo Lipponen määräämättömäksi ajaksi Ulkopoliittiseen instituuttiin Suomen puolueettomuuden uskottavuuden palauttamiseksi - myös Neuvostoliitossa.
Nyt Ruotsi on lopettanut tykkimiesten koulutuksen ja lopettaa jalkaväkiprikaateja. Sen asevelvollisuus on 1/7 -asevelvollisuutta ja sukupuolet huomioon ottaen 1/14 -asevelvollisuutta.
Ruotsi keskittyy vain Skånen ja Tukholman väliseen alueeseen, mihin se tarvitsee Suomen meritilannekuvan, minkä Kääriäinen jo antoi. Lisäksi Ruotsi ja Norja tarvitsevat Suomen ilmatilannekuvan.
Toisin sanoen Suomi luovuttaa Venäjää koskevat tietonsa, mutta ei edelleenkään saa Ruotsilta tai Norjan NATO:lta joukkoja eikä mitään puolustuksekseen.
Lisäksi liittoutumaton Suomi joutuu ottamaan Viron puolesta vastuun koko Suomenlahden puolustamisesta eikä NATO ole kustantanut vieläkään Virolle, Liettualle ja Latvialle ilmavoimia.
Suomen operatiivinen valmius kanssasotimiseen alkaa olla yhtä hyvää ilman poliittisia sopimuksia kuin huhti-toukokuussa 1941.
NATO:lta ja EU:lta pitäisi vaatia, että poistavat Baltiasta turvallisuusvajeensa ja että EU:n ulkorajavaltiot saavat helpotuksia varustelupakosta, mikäli liittyy EU:n puolustusulottuuteen siksi, että joutuvat kuitenkin toimimaan koko EU:n suojajoukkona.
...Venäjää - aivan oikein - eikä tuota ilmavoimia eikä kalustoja rajojemme jatkeeksi Eestiin, Latviaan eikä Liettuaan - miksi tuottaisikaan ehdoin tahdoin vasten tahtoamme koskaan meillekään mitään muutakaan apua?!
Ruotsi edelleenkin turvautuu todellakin vain siivelläeläjän rooliin puolustussuhteissamme, kuten Halonenkin jo on todennut...
Suomella ei riitä vähiä puolustusresursseja maamme rajojen ulkopuolelle kuten jo totesitkin - ei enempää Naton kuin EU:nkaan "puolustusjoukkojen" suhteen. Riittää että pidämme huolen vain rajoistamme myös Suomenlahden suuntaan.
Puolueettomana maana emme puutu muiden maiden turvallisuussuhteisiin, saati että heiltä jotain vaatisimme. Reilu vuorovaikutteinen yhteistyö sen sijaan on aina voimaa. "Suhteilijat" molemmat antavat ja molemmat saavat - liittoutumissa sanelevat aina vain enemmistöt, saati suurvallat.
IlkkaOH
"OK, USA/Natokaan ei uhittele...Venäjää - aivan oikein - eikä tuota ilmavoimia eikä kalustoja rajojemme jatkeeksi Eestiin, Latviaan eikä Liettuaan - miksi tuottaisikaan ehdoin tahdoin vasten tahtoamme koskaan meillekään mitään muutakaan apua?!"
Koska NATO ei tuota edes kahden vuorokauden tai kahden viikon aluepuolustusvalmiutta Virolle, Latvialle tai Liettualle, joiden puolustus on heikompi kuin itsenäisyyksien toimesta 1919-1939 tai Neuvostoliiton toimesta 1940/1944-1991, on Virossa meneillään kulttuuritaistelu ja patsaiden kaatamishanke, millä ärsytetään diplomaattisesti Venäjää vetäen mukaan Puolan tapaan myös koko ajan EU.
Jos balteilla olisi edes symboliset armeijat, voisivat ne ottaa diplomatian saralla rauhallisemmin, jolloin ei muodostuisi mielikuvaa siitä, että Schröderin-Putinin akseli on tehnyt Ribbentrop-sopimus II:n reunavaltioiden päänmenoksi.
Jos Itsenäisyyspuolueella olisi strategian tajua politiikassaan se, lopettaisi kaiken vastustamisen ja alkaisi kannattamaan Suomenlahden turvallisuutta siten, ettei Suomen ole välttämätöntä rynnäköivillä ilmavoimilla, laivastoyhteistyöllä Ruotsin kanssa jne. pakko sitoutua ennalta ehkäisevään iskuun Kronstadtia vastaan, vaan että EU:n suurvallat ja Yhdysvallat voisivat panna ensiksi Baltian puolutuksen sotilaallisesta tyhjiöstä säälliseen kuntoon ennen kuin asettavat uusia ilmatorjuntaohjuksia Varsovan liiton maihin ja ennen kuin edellyttävät Suomelta Ruotsin kautta yhä enemmän Suomenlahden puolustukselta.
Kysymys pitää kääntää sellaiseksi, että mitä EU ja NATO ovat tehnee tai aikovat tehdä entisten neuvostotasavaltojen aluepuolustamiseksi, jotta voidaan osoittaa, ettei Suomenlahden turvallisuusvaje EU:ssa ole niinkään liittoutumattoman Suomen kuin jo liittoutuneen NATO:n puolella, Suomenlahden etelärannalla.
Ruotsilla on ylimääräiset 80 JAS-39:iä koipussissa, mistä saisi helposti balteille laivueen ilmavoimat noin 20 koneelle.
Tämä ongelma voitaisiin siirtää EU:n maksettavaksi ja myös NATO:n. Jos NATO hoitaisi itse asiansa Suomenlahdella Venäjään päin säällisesti niin, ettei balttien tarvitse ärhäköidä sisäpoliittisesti tai diplomaattisesti EU:ssa, pääsee Suomi paljon vähemmällä siksi, että sen ei tarvitse puolustaa läntistä ideologiaa balttienkin puolesta, vaan se voi keskittyä pääasiassa omaan aluepuolustukseensa.
On aivan turha torjua Helsingin Sanomien tai Yleisradion väitteitä, vaan niiden tarjoama vauhti on käytettävä hyväksi ja kysyttävä NATO:n turvallisuusvajeista neuvostotasavalloissa ja Varsovan liiton maissa.
Kysymys tulee kääntää norjalalaiseksi eli sellaiseksi, että kysytään, millaista Suomen vastaanottamaan kykenevää apua EU ja NATO voivat tarjota asevarikkona eskalaatiovaiheessa.
Ei Natoon - yhteistyötä kyllä. Perustelut:
Puolustusvoimillamme on tällä hetkellä riittävä kriisinsieto- ja puolustuskyky. Resursseja, valmiutta on kuitenkin lisättävä Nato- yhteensopivaan suuntaan. Natoon liittyminen merkitsisi sitä, että nykyisten ydinosaamisalueiden keskinäisessä painoarvossa tapahtuisi sellainen muutos, että kansainvälisen kriisinhallintakyvyn merkitys korostuisi - johon resurssimme eivät riitä - vrt. myös lisääntyvä EU- nettomaksajan osamme! - osittain sotilaallisten uhkien ja maahayökkäyksen torjuntakyvyn kehittämisen kustannuksella. Liittokunnan jäsenyys ei tarjoaisi Suomelle oleellisesti nykyistä vahvempaa pelotetta, pidäke- eikä ennaltaehkäisykykyä, päinvastoin se toisi sitä vahvemman ja nopeamman uhkakuvan lähirajoillemme - jota uhkaa
tällä hetkellä ei ole - päinvastoin kaupallinenkin yhteistyö vaarantuisi, saattaisi jopa loppuakin, kuten Venäjä on jo asian ilmaissut!
IlkkaOH
Hyvä Ilkkka esität lukuisan joukon omia vöittömiö joilla peurstelet ajatuksia. Tekniikka on kehäpäätelmiä ja varmasti näin aina oikeita.
1. Suomen puolustus on uskottava, kun kommentit puolustusvoimien komentajasta alkaen kyseenalaistavat tämän niin kuulostaa varsin toivorikkaalta moinen vätittämä. Samalla vertaat
voima Ruorsin voimiin ja oletat suomen olevan vahvempi.
Kuitenkin ruotsin talous on n. kaksinkertainen Suomeen verrattuna samoin realinen puolusbudgetti. Sillä pysytään luomaan tekninen, tasokas armeija toisin kuin Suomessa. Torrakkomiehet sopivat sissisotaan, ei muuhun nykyaikana.
2. Venäjä tuntenee Suomen puolustuskyvyn, tuskin pitää sitä nykyisin parempana kuin N-litto. Nyky-Venäjän suurin kauppakumppani on NATO-EU. Raha ei todellakaan haise. Olisiko Suomen oltava rähmällään Venäjälle kuin NL:n aikana.
Siitä tuskin olisi mitään hyötyä, Venäjä on osoittanut NL-imperialisimin elävän vahvana vanhanaikaisessa KGB-taustaisessa hallinnossa. Muutos tulee, jos on tullakseen, vasta paljon myöhemmin tulevaisuudessa.
3. Puolustuspolitiikka on niin tärkeä osa Suomen politiikkaa, ettei sitä voi jättää torikokousten varaan, vaan se on jätettävä ammattilaisten haltuun ja luotettava siihen.
Prikaatit olivat aika pitkälti n. 30 vuotta sitten paperiprikaateja. Sama tilanne uhkaa meitä nyt. Jos armeijamme näivettäminen jatkuu, tilanne muuttuu lähivuosina yhtä uhkaavaksi. Natoa tähän on turha huutaa apuun, puolustusvalmiutemme tasosta ja laadusta meidän on huolehdittava itse.
Puolustusbudjettimme taso Ruotsiin verrattuna on ollut jokseenkin puolet. Väkilukuihimme suhteutettuna suhteen pitäisi olla 9,1 / 5, 2 eli 0,57- kertainen eli selvästi suurempi kuin nykyisin. Ruotsi vähentää tuntuvasti turvallisuusmenojaan, jolloin se luo tuntuvasti kaikkine muine vaatimuksineen paineita myös puolustusbudjettimme korottamiseen ainakin 0,6 kertaiseksi nykytasosta, jotta voimme säilyttää kunnollisen uskottavuutemme puolustuksemme suhteen.
”Naton rauhankumppanuus” kuulostaa ensisilmäykseltä perustellulta, mutta kaikki argumentit huomioon ottaen päinvastaiselta pidemmälle vietynä. Sen sijaan tarjolla olevat yhteistyömahdollisuudet on luonnollisesti käytettävä hyväksemme.
Pienellä maalla on luonnollisesti aina turvallisuusvajetta. Ei Suomi yksin pärjää sellaisessa sodassa, joka on teoreettisesti mahdollinen. Mutta pakkoko meidän on ajautua kuin ajopuu tilanteeseen, jossa potentiaalinen sodanmahdollisuus voisi jonain päivänä juuri siksi karvaasti realisoitua, kun muuten pystymme puolueettomana pysyttelemään suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella? Mitä intressiä silloin Venäjällä on tunkeutua maahamme – Ruotsihan pitäisi paljon ennemminkin miehittää kunnollisin Nato-voimin ja –asein, jotta mahdollinen sota käytäisiin siellä - muualla kuin iänikuisella maaperällämme, vuosisataisella sotatantereella. Puolustuskyvyn maksimointi ohi omien varojemme ja mahdollisuuksiemme ei ole enää tähdellistä, paljon tärkeämpää on sijoittaa nekin varat yhteistyöhön Venäjän kanssa, ja vähentää siten uhkakuvia jos mahdollista vielä entisestäänkin.
Suomella on kuulemma liian ruusuiset käsitykset armeijan taistelukyvystä. Sissisodankäynti ei tulisi kuuloonkaan. Mahdollinen sissisota saattaisi muuttaa nykyisen yhteiskuntajärjestelmämme ja hyvinvointimme, mutta niinhän mahdollinen sota aina tekee. Sotaa ei kuitenkaan enää tänään käydä pelkin käsiasein eikä raavain miehin, kuten viime sotien juoksuhaudoin. Kyse on mitä suurimmalta osaltaan elektronisesta, sähköisestä varautumissodasta. Hankkikaamme ystävät läheltä – vihdoin Venäjältäkin – ja viholliset kaukaa – aina rapakon takaa, jos nyt sittenkään…
Ilkka Hyttinen
Joutuu omaksumaan korruptiivisen näennäisdemokratian kaikessa kauheudessaan. Se tauti tarttuu helposti.
...liittoutumattomuuden kanssa. Vanhoihin juoksuhautoihin kaivautuneet vihollisuudet eivät ole enää tätä päivää, vuorovaikutteinen kaupanteko ilman saneluja ei tunne rajoja, vaikka rajat pysyvätkin korruptoitumatta.
IlkkaOH
Ylempänä eräs jo kirjoittikin, että torikokouksissa ei voida päättää puolustuksesta. IPU ajaa ns. suoraa kansandemokratiaa, jossa jokaista heidän katsomaansa asiaa kysyttäisiin mustaamakkaraa syöviltä ihmisiltä torikokouksessa, Huhhuh!
Parlamentarismin edellytyksenä niin Tony Blairin Britanniassa kuin myös Paavo Lipposen Suomessa on se, etteivät suurimmat tiedotusvälineet ja hallitus johda kansaa harhaan, syyllisty hyökkäyssodan suunnitteluun miehittäjäksi jne.
Ei voida ajatella, että Metallityöväen Liiton peräkamarissa ErkkI Vuorenmaan ja Matti Putkonen suunnittelevat Irakin sodan ja että tämä päätös nuijitaan läpi siksi, että SDP puoluekurittaa riittävästi, perustuslakivaliokunta on mediapelin areena tai siksi että oikeuskansleri on pääasiassa viraton.
Päivittäisen torikokousken ja SAK:n kabinettipolitiikan välillä on toki olemassa parlamentaarisiakin päätöksentekomenetelmiä, mikä edellyttää myös valistukseen pyrkivää kansalaiskeskustelua.
SDP julistaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja Keskusta esiintyy vaaliohjelmallaan kuin oppositiopuolue. Vasemmistoliitto on entisessä ryhdissään ja saa torjuntavoiton tai pienen kannatuksen lisäyksen ja Perussuomalaisille olisi sosiaalista tilausta Keskustan vaihtoehtona, mutta ongelma on siinä, ettei Perussuomalaisten puoluesihteeri ole ajan tasalla sähköisessä viestinnässä eikä järjestä kokonaisuuksia ja siinä, että Perussuomalaisten ehdokkaat tulisi järjestää joukoksi.
Aikaisempi Halme sekä nykyinen Tala ja Halla-aho ovat mainioita kuriositeettejä. Kummankin kannattaisi kiihdyttää vaaliponnistelujaan uskottavuutensa menettämiseksi.
Perussuomalaisilla on järkeviäkin ehdokkaita, mutta he ovat niin hyvin kokoomuslaisesti tai keskustalaisesti kotikasvatettuja, ettei heistä pääse ääntä yhtä paljon kuin täysipopulisteista.
Soinin on vähitellen aika ohjata Perussuomalaiset "vanhaksi puolueeksi".
Kristillisdemokraattien usko on sammunut, kun Päivi Räsänen säteilee prisenssana. Eija-Riitta Korhola oli säihkyväsilmäisempi.
Itsenäisyyspuolueen sanoma on laaja-alainen, mutta argumentit kapeita. Edelleen ollaan 1995 juoksuhaudoissa, vaikka pitäisi keskittyä perustuslakisopimuksen tilanteen esittelyyn eri Euroopan unionin maissa.
Toisaalta pelkästään Ari Ojapellosta ei ole profeetaksi. Hänkin on tietenkin mainosmies ja populisti, mutta hänellä on joitain näkökohtia.
Puolustuspolitiikan ongelmana on se, että NATO:n jäsenenä Suomi joutuisi Yhdysvaltain suoran kahdenkeskisen painostuksen kohteeksi Norjan ja Tanskan tapaan. Tanska on jo aikoja sitten todennut, ettei Tanskaa voi puolustaa, minkä vuoksi se puolustaa läntistä vapaan maailman ideologiaa Aasiassa Yhdyvaltain mukana. Tanska on siis tyypillinen kanssasotijavaltio, jolla ei ole enää omaakaan maanpuolustusta. Tällaiseksi Baltiakin on kehittynyt, koska mailla ei ole rahaa eikä niillä ole halua kasvattaa valtion budjettia säälliseksi yrittäessään kalastaa investointeja muilta.
Suomenlahden suurin turvallisuusvaje, on sen eteläpuolella entisissä täysivaltaisissa neuvostotasavalloissa, joiden puutteita eivät NATO-maat tai EU eivät ole täyttäneet, ei edes eurooppalainen NATO.
mielipiteistäsi, argumenteistasi monenkin poliittisen näkökulman suhteen. Harva pystyykään seuraamaan noin monipuolisesti ja ilmeisen havainnollisen selkeästi poliittista kenttäämme. Toivottavasti oma IPU-kenttämmekin tästä vielä monipuolistuu tällä suomi24.fi- nettirintamallakin. Huolesi Suomenlahdenkin turvallisuusvajeesta on selviö - ovathan siellä harjoitelleet yhdessä niin Naton kuin Venäjänkin sotajoukot...
IlkkaOH