naiselle,joka tunkeutui avioliittoomme? Miten koskaan saan voimia edes unohtaa? Koen suurta syyllisyyttä siitä,että voi antaa anteeksi.Vihaan,vihaan,vihaan,voisin tappaa tämän ihmisen omin käsin.Halua kostaa ja laittaa tämän ihmisen kärsimään.Tiedän,ettei kristitty voi näin tehdä. Miks Jumala ei anna mulle voimaa vaan unohtaa??
miten psytyn antamaan anteeksi
en jaksa
241365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
voi sivusta tunkeutua toisten avioliitoon. Selvitä sen sijaan välisi miehesi kanssa. Avioliitot särkyvät aina sisältä päin. Olette kriisissä, avioliittonne voi joko tuhoutua kokonaan, tai kriisi voi olla uuden paremman avioliiton alku edellyttäen, että pystytte keskustelemaan asiasta ja selvittämään välinne. Sinun ei tarvitse kokea syyllisyyttä tunteistasi, ne ovat tilanteessasi luonnollisia ja menevät ohi, kun asiat selviävät.
kyllä avioliittoon väliin. Tunkemalla lähelle, olemalla "tarjolla" sopivasti, juttelemalla kivasti.. jne. Tosin. Avioliitto on hataralla pohjalla jos tälläinen flirttailu yms sen pystyy hajottamaan.
Se toinen nainen ei ole yksin syyllinen. Yhtä syyllinen on se aviomies joka antaa viettinsä ja tunteidensa viedä.
Ärsyttää se, että aina sanotaan että nainen teki sitä ja tätä - ihan kuin miehet olis niin avuttomia ja tahdottomia että nainen pystyy tekemään ihan mitä tahansa!
Dr. Phil puhuu usein hyvin asioista. Hän aina sanoo, että kyllä "väliin" voi tulla. Aviovaimo ei usein lasten ja askareiden keskellä jaksa näyttää hääppöiseltä - rennot kotivaatteet, ei meikkiä ja hajuvettä, hiukset laittamatta. Sitten mies menee töihin ja tapaa naisia, joilla esim. ei ole perhettä. He ovat viimeisen päälle laittautuneita upeine meikkeineen ja styleine asuineen. Kiinnostuvat miehestä - ja se on menoa. Dr Phil aina lohduttaa aviovaimoa, että nämä suhteet, jotka alkavat pettämisellä, hyvin harvoin johtavat pitkäaikaiseen suhteeseen. Syy on se, että sekä nainen, joka on rikkonut toisen naisen avioliiton, että mies, joka on pettänyt vaimoaan, tietävät molemmat toisistaan, että he kykenevät pettämään. Tämä tieto aiheuttaa luottamuspulaa, joka harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ei voi olla vaikuttamatta.
Sinä et ole se syyllinen, vaikka jotkut saamasi vastaukset näyttävät siihen viittaavan. Kyllä syylliset ja syntiset ovat ne pettäjäosapuolet.
Vaikka avioliitolla menisi huonosti, ei pettämistä saisi tapahtua. Vihaat koska rakastat miestäsi. Jos et välittäsi, et todennäköisesti myöskään rakastaisi. Viha kuitenkin kääntyy sinua itseäsi vastaan ja siksi siitä kannattaisi luopua tietoisesti. Se toinen nainen ei kärsi vihastasi, etkä sinä häntä siten voita. Jos haluat olla suurempi kuin hän, luovu vihasta, niin sillä osoitat hänen halveksuttavuutensa.
Näin ortodoksina ei ehkä ole soveliasta tuoda tähän Buddhaa, mutta hän opetti osuvasti, että elämän jano aiheuttaa kärsimystä. Niinhän se on. Sama asia opetetaan kristinuskossa - elämänjanon voisi muuttaa sanana himoksi. Pyrkimys "apatiaan", josta pyhät isät puhuvat, mitä se on muuta, kuin tästä elämänjanosta luopumista ja tyyneyden löytämistä. Jumala ei kärsi - tähän jumalalliseen apatian tilaan voi päästä vain maailmasta luopumisella eli samaisella elämänjanon (himojen) sammuttamisella. Himo on sinussakin tuo viha ja myös tuo omistava rakkaus jota tunnet miestäsi kohtaan. Sammuta se Jeesuksen rukouksella. Kristus on voitto!
Tarkoitus oli auttaa ap:ta pääsemään eroon vihan tunteistaan ja selvittämään asiansa. Hyvään avioliittoon ei kukaan tule väliin, -ja huonon liiton voi korjata. "Kolmannen pyörän" syyttäminen ei auta ap:ta mitenkään. Sen sijaan oman avioliitonsa miettiminen auttaa avioliiton kumpaakin osapuolta.
ainut lohdutus on ollut raamattu.Kiios sinulle oikein paljon. Kaikki vaan syyllistää,ettäoma vika ja heivaa äijäs. Olen yrittänyt mustaa sen että raamatussakin sanotaa,ettei ole vaikeaa rakastaa,kun kaikki on hyvin.Rakkaudessa joutuu kärsimään ja nöyrtymään ja anteeksi antamaa.Ja paljon iloa myös saamaa.Olen kiittänyt Jumalaa sittä,että olemma jaksaneet jatkaa yhdessä. Tämän naisen muisto vaan kiusaa.
... jo alkujaan aviomies niin, että ikäeroa on sen verran, ettei mies koe saavuttavansa sanottavaa hyötyä nuorempaan vaihtamisesta?
Jos mies on niin juovuksissa ja nainen lirkuttelee ja puhuu mypäri intiimimpään kanssakäymiseen tai hieroo ja kuolaa naamaa niin kyllä nainen silloin on hyväkskäyttäjä koska miehethän on tosihumalassa ihan helvetin idiootteja.
jospa sille tulolle olikin sosiaalinen tilaus?
Ajattelin kertoa oman kokemuksen anteeksiantamisesta, vaikka en olekkaan paininut ihan saman asian kanssa kuin sinä, mutta olen minäkin kokenut vihaa ja katkeruutta, hyvinkin monesti lähimmäisiäni kohtaan.
Jos lähdetään liikkeelle Jumalan sanasta joka sanoo;
kun seisotte ja rukoilette niin antakaa anteeksi lhimmäisillenne, heidän rikkomuksenne että teidän taivaallinen Isänne kuulisi teitä.
Olen käsittänyt näin että anteeksi antamattomuus estää meidän rukouksemme, niin ettei Jumala kuule niitä, koska se on synti ja synti eroittaa meidät Jumalasta.
Anteeksi antamattomuus jos me pidämme siitä tietoisesti kiinni, synnytää myös katkeruutta ja vihaa ja myrkkytää meidät, ja pitää kahlehdittuna
vihassa ja katkeruudessa voimamme kuluu siihen.
No mitenkä minä joka olen täynnä katkeruutta ja vihaa voin antaa anteeksi?
Olen ajatellut näin että se on tahdon päätös oli tunteet mitä hyvänsä.
Tuon katkeruuteni ja vihani Jumalalle tiettäväksi,
ja pyydän ne anteeksi ja teen päätöksen ANNAN ANTEEKSI tuolle ihmiselle Jeesuksen nimessä, ja siunaan häntä Jeesuksen nimessä, sillä Jeesus käski siunatkaa vihamiehiänne, tai niitä joista ette varsinaisesti pidä.
Olen itse soveltanut tätä mallia käytännössä,
ja olen huomannut sen auttavan, aina kun katkeruus
nostaa päätään niin annan anteeksi Jeesuksen nimessä, ja siunaan niin olen huomannut että lopulta myös tunteet tulevat mukaan, ja olen huomannut etten enää vihaa ja olen vapaa vihan kahleista.
Tämä ei ole helppoa mutta paras tie vapauteen vihasta on anteeksianto ja siunaus Jeesuksen mimessä.
Tiedän lahkolaisten ajatusmaailmasta jotain. Olennaista on se, että teidän (lahkolaisten) näkemys ihmisen (ainutlaatuisen yksilöllisen persoonan) kehityskulusta kohdusta hautaan poikkeaa kuin yö päivästä apostolisen alkukirkon jälkeläisten näkemyksistä. Itse asiassa, on todennäköistä, että itse laadit provo ajatuksen saadaksesi tuoda lahkolaisen "empatiasi jeesuksessa" julki. Anteeksi nyt vain, mutta Kristus on meille, hänen seuraajilleen antanut teille ylipääsemättömän viisauden tulkita teidän harhaoppisten hyökkäyksiä. Niin että voinette meidät jättää rauhaan, Kristus on aina voittava, halusitte mitä tahansa.
paremmin lohduttaa aloittajaa, kun sanot olevan niin
etevä Sanassa ja tiedossa.
Annan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä!
my name, ya dont! Repent and reject your heresy and ya shall inherit my kingdom!
Ortodoksien keskuudessa on useampana vuonna peräkkäin ollut enemmän avioeroja kuin häitä. Väitän, että ainakin osasyynä on synnintunnustus, jonka jälkeen väärintekijä luulee saaneensa synnit anteeksi. Todellisuudessa jokainen meistä kannamme syntimme viimeiselle tuomiolle eikä kukaan tiedä etukäteen viimeisen tuomion tulosta.
Huoraaminen on tehty pettäjille helpoksi. Ongelmaan etsitään helpoin ratkaisu ja avioeron jälkeen kirkko vihkii uuden avioliiton, jolloin kierros voidaan aloittaa alusta.
Kun se, johon eniten luotti, pettää, nousee tunteen pintaan eikä vihasta pääse eroon vihaamatta. Vasta pahimman vihan laannuttua kannattaa harkita jatkoa, haluaako oikeasti jatkaa, vaikka tietää, ettei koskaan voi enää täydellisesti luottaa puolisoonsa vai valita ero. Molemmat vaihtoehdot ovat vaikeita ja katkeruutta riittää vuosiksi eteenpäin. Jos jatkatte yhdessä, yritä unohtaa. Anteeksiannosta tulee helposti kierre, joka laskee pettämisen rimaa. Jos yhdessäolo jatkuu onnellisissa merkeissä, jonain päivänä et enää muista koko asia, mutta seuraava petos tuo kaikki vanhat asiat mieleen.
Vuosikymmenien yhdessäolo on vaikeaa. Siinä on pakko saada ja antaa anteeksi, mutta siinä on myös kasvettava aikuiseksi ja oppia kantamaan vastuunsa teoista. Maailma on täynnä kiusauksia etkä sinä ole vastuussa kypsymättömästä miehestäsi.
Jumala ei muista viimeisellä tuomiolla niitä syntejä, jotka olemme synnintunnustuksella saaneet anteeksi. Sen sijaan niiden maallinen rangaistus voi joskus olla raskas kantaa.
Kirkkomme jäsenten huono tila mm runsaat avioerot voivat johtua siitä, että monikaan meistä ei käy enää säännöllisesti synnintunnustuksella eikä siis kadu syntejään.
Kirkkonne jäsenten avioerot johtuvat siitä, että he ovat ihan tavallisia suomalaisia, joille avioero on mahdollinen. Tasa-arvo ja naisten parantunut taloudellinen asema (ei tarvitse sietää esim. väkivaltaista miestä), kirkkokurin puute (tämä siis positiivinen asia), sanktioiden puute yhteiskunnassa (eli ei joudu yhteisön silmätikuksi) ja ihan tavallinen länsimainen individualismi (ihmiset tekevät omat ratkaisunsa riippumatta auktoriteetistä) ovat syynä avioeroihin. Mitään ihmeellisiä uskonnollisia selitykisä ei tarvita.
Jos ortodoksinen kirkko lopettaa eronneiden uudelleenvihkimisen, ei päästä ehtoolliselle tai kummiksi ja muutenkin sanktioi eronneet, seurauksena on joukkoeroaminen ort. kirkosta ja jäsenten passivoituminen entisestään eikä suinkaan erojen väheneminen. Ortodoksisesta kirkosta tulisi tuossa tilanteessa pienen ääriryhmän lahko.
Synnintunnustus, katumuksen sakramentti ei ole syynä avioeroihin. Katumuksen sakramentti ei tee syntiä "helpommaksi".
Totuus on se, että sen synnin, jonka katuen tunnustaa synnintunnustuksella ja jonka siinä tilanteessa saa anteeksi, on anteeksiannettu iankaikkisesti.
Sinulla on kovin nurja käsitys Jumalan anteeksiantamuksesta. Se on aina totaalinen. Jeesuskin opetti näin. Luuk 18:10-14. ...Mutta publikaani seisoi taaempana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi:"Jumala, ole minulle syntiselle armollinen" (HUOM oikeampi käännös olisi "Jumala, sovita minut syntinen."). Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen... (HUOM tässä oikeampi käännös olisi Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaana, ei toinen...)
Noissa käännöksissä laitoin sulkuihin Kenneth Baileyn suosittelemat käännökset, joista käy ilmi se, mitä Jeesus todellisuudessa tarkoitti.
Tästä vertauksesta käy joka tapauksessa ilmi se, että ne synnit, jotka kadumme tässä elämässä, pyyhitään pois iäksi eikä niitä muisteta edes viimeisellä tuomiolla.
Valitettavaa tietysti on tämä kutsumasi "huoraamisen" helppous. Siihen kun kannustaa lähes joka toinen TV-sarja eikä nykyajan psykologiakaan tue avioliittoja ainakaan Suomessa. Pariterapia johtaa usein avioeroon. Tsaarinajan Venäjällä, jossa olivat voimassa tiukat uskonnolliset lait, pettäjä taisi päätyä vankilaan (tämä on muististani, ja saatan muistaa väärin), mutta tätäkään emme toisaalta toivoisi.
Anteeksianto ei ole realismin vastakohta, kuten tunnut esittävän. Anteeksiantaminen on valinnainen teko, ei naiviutta ja mielestäni parempi vaihtoehto kuin unohdus. Eläminen unohduksessa on illuusio, mutta eläminen anteeksiantamuksessa on realismia.
Kirkkorangaistukset yleensäkin ovat olleet lähinnä luterilaisen kirkon heiniä. Avioerohan on ihmisten oma asia. On kuitenkin vahinko, että kirkon tarjoamaa ripittäytymismahdollisuutta ei käytetä. Jos asioita selvitettäisiin ajoissa, niin moni ortodoksi ei ehkä päätyisi eroon, sikäli kuin se heistä riippuu.
Ortodoksit ovat kuitenkin yleensä toisuskoisten kanssa naimisissa, joten avioerotkaan eivät useinkaan riipu heistä, vaan siitä toisuskoisesta osapuolesta.
Toisaalta, miksi kirkon pitäisi vihkiä eronneita maassa, jossa on jo 90 vuotta ollut mahdollisuus saada siviilivihkimys avioliitolleen? Ei kirkko ole mikään seremoniamestari!
Maissa, joissa on täysi uskonnonvapaus (ei siis valtiokirkkoja) juuri ankarimmat ja tinkimättömimmät kirkkokunnat ovat menestyneet parhaiten. Ortodoksinen kirkko on monessa suhteessa ankarampi kuin luterilainen kirkko, mikä on hyvä asia.
"Kirkkonne jäsenten avioerot johtuvat siitä, että he ovat ihan tavallisia suomalaisia, joille avioero on mahdollinen."
Tämä ei selitä sitä, miksi ortodoksit eroavat kaksi kertaa niin usein kuin luterilaiset. Varmasti osa tilastosta selittyy sillä, että ortodoksiseen kirkkoon liitytään aikuisena ja ollaan naimisissa. Avioliitto saatetaan laskea luterilaiseen kirkkoon ja ero ortodoksiseen kirkkoon. Varmasti osa eroluvuista selittyy sillä, että ortodoksit ovat ani harvoin naimisissa toisen ortodoksin kanssa. Ortodoksien avioerot ovat lisääntyneet laman jälkeisiin vuosiin verrattuna, mutta luterilaisten vähentyneet.
Eräs mielenkiintoinen tilastollinen erikoisuus on yli 65-vuotiaden naisten avioerojen väheneminen 1970-lukuun verrattuna, kun eroaminen on kasvanut voimakkaasti kaikissa muissa ikäryhmissä (siis kaikkien suomalaisten vanhusten. Yli 65-vuotiaat ortodoksinaiset ovat liian pieni ryhmä, jotta heistä voisi tehdä tilastollisia johtopäätöksiä.)
"Jos ortodoksinen kirkko lopettaa eronneiden uudelleenvihkimisen, ei päästä ehtoolliselle tai kummiksi ja muutenkin sanktioi eronneet, seurauksena on joukkoeroaminen ort. kirkosta ja jäsenten passivoituminen entisestään eikä suinkaan erojen väheneminen."
Minä olen luullut, että kirkko on uskovaisten yhteisö. Ortodoksisen kirkon perusta on Raamattu ja kirkon traditio eikä kuluttajakyselyt. Kuinka monen prosentin pitäisi hylätä joku sakramentti, jotta kirkko voisi sulkea silmänsä?
Jos kirkossa avioerot ovat paljon yleisempiä kuin valtaväestössä, se kertoo jotain kirkon (ja sen johdon) moraalista.
"58. KANONI
Huorin tehnyt mies on viisitoista vuotta ehtoollisyhteydestä erossa, ja ne viisitoista vuotta jaetaan näin: neljä vuotta itkeköön paluuta, viisi vuotta olkoon kuuntelija, neljä maahanlankeaja ja kaksi uskovaisten kanssa ilman ehtoollista.
59. KANONI
Haureutta harjoittanut mies on seitsemän vuotta ehtoollisyhteydestä erossa: kaksi vuotta hän itkee paluuta, kaksi on kuuntelijana, kaksi maahanlankeajana ja yhden uskovaisten kanssa, niin että kahdeksantena vuonna hän saa ehtoollisen."
Katumuksen sakramenttiin kuuluu syntien katuminen. Tietääkseni kirkko ei tunne mitään yleisiä ekonomiasääntöjä, joten vain poikkeustapauksessa kanonien määräyksiä ei tarvitse noudattaa. Miten tavallinen pappi voi kävellä yli kirkon perinteen? Yleinen peruste on yhteiskunnan muuttuminen. Miten huoraaminen ja haureus on muuttunut Basileos Suuren päivien jälkeen?
eli katumusharjoituksen, minkä ajan henkilö on ehtoolliskiellossa. Mutta ei nykyään enää määrätä noin pitkiä katumusaikoja.
Huorin tekeminen on vakava synti. Sillä tarkoitettiin toisen miehen vaimon kanssa makaamista. Vapaan naisen kanssa makaaminen on nimeltään haureus, joka ei ole yhtä paha synti, koska siinä ei ryöstetä toisen omaa. Siksi siitä rangaistiin vähemmän.
Basileioksen aikana oli tapana, että mies jätti avionrikkoja vaimonsa, mutta vaimo harvoin pystyi jättämään uskotonta miestään. Siksi kirkon täytyi rangaista miestä näin ankarasti.
Ap:n mies ei varmaankaan ole ortodoksi, vaan ap itse on. Siksi hän kamppailee anteeksiantamisen vaikeuden kanssa.
ilman Jumalaa, ihmettelenkin teitä te "oikeaoppiset"
kun sivuutatte Jumalan nätisti kaikissa asioissa,
Jumalan pitäisi olla keskipiste kristityn elämässä,
muuten kristillisyys on vain kaunista uskonnollisuutta, ilman mitään uskon todellisuutta.
Kuka on sivuuttanut Jumalan keskustelussa noin kuin sinä väität meistä "oikeaoppisista"?
Oikeaoppiset ortodoksit eivät sivuuta koskaan Jumalaa missään tilanteessa. Ja jos sattuvatkin sivuuttamaan (lue unohtamaan), he kohta oitis menevät itseensä, katuvat syvästi hairahdustaan, pyytävät anteeksi loukkaamiltaan lähimmäisiltä, katuvat sen jälkeen tekoaan synnintunnustuksella Jumalan edessä.
Mitä taas tulee itse aloituksen tekijään ja vihantunteisiin petetyksi tultuaan. Jos oletkin tosissasi, etkä provoilija, niin on hyvin ymmärrettävää sinun tilassasi mitä erilaisemmat tunnetilat. Vaikea meidän on ottaa syvällisemmin kantaa kokemuksiisi kun tahtoo olla usein niin, että kolmiodraamassa itse osapuoletkaan eivät aina tiedä miksi kävi näin, mikä on tämän kaiken tarkoitus. Pahimmillaan seuraus voisi olla katkera, vihaa täynnä oleva ero, kostonhaluineen. Onnelliset ne, jotka sopivat keskenään Jumalan avulla, antavat anteeksi sydämmestään, eivätkä ala elämään syyllisyyden ikeen alla. Tälle sovinnon tehneelle avioparille voisi povata onnellista elämää loppuiäksi.
omiin käsiin. Antaisit miehesi mennä, sillä hänellä on vapaatahto. Sinulla on oma elämäsi elettävänä. Ystävien avulla selviät pahimman yli.