Kysynpa tassa samaa asiaa kuin Mopin palstalla. Taalla varmaan joskus kay uskovaisia teologeja ja puhuvaisia veljia, jotka osaavat vastata.
Puhujainkokouksen alustuksessa "Usko ja rakkaus" selostettiin ns. Kristuksen kirkkolakia. Siina viitattiin Raamatun kohtaan "jos veljesi rikkoo sinua vastaan...". Toisessa kaannoksessa se on muodossa "jos veljesi tekee syntia..." Eroavaisuus johtuu siita, etta alkutekstissa kyseisella paikalla on reika. Ensin siis pitaa ottaa veli kahdenkeskiseen puhutteluun. Jos veli ei tasta tokene, pitaa ottaa mukaan pari kaveria ja hoykkyyttaa veljea miehissa. Jos veljen ymmarrys ei talloinkaan avaudu, pitaa koko sotku ilmoittaa seurakunnalle. Jos veli ei seurakuntaakaan tottele "pida hanta pakanana".
Annetaanko tassa siis vain veljelle oikeus pitaa rikkonutta veljea pakanana? Eiko sita oikeutta anneta seurakunnalle? Siis seurakunnan ei po. Raamatun paikan mukaan kuuluisikaan pitaa rikkonutta pakanana, vaikka veljesten valit olisivatkin poikki?
Onko jokin toinen Raamatun paikka, jossa ns. Kristuksen kirkkolakia on kasitelty? Sanooko Kristinoppi tasta asiasta ja mita?
Sitten on semmoinen Raamatun paikka, etta rikkoneelle veljelle pitaa antaa anteeksi 490 kertaa plus lisakerrat viela, jos veli kiintion tultua tayteen vielakin rikkoisi ja edelleen katuisi. Ja sekin paikka, etta "joille te synnit anteeksi annatte... joille te pidatatte", mutta mahtaako se tuossakaan olla paaasia se, etta pidatetaan anteeksianto sita janoavalta?
Pahimmanlaatuista fundamentalismia tama?
Erkki Reinikainen muistaakseni sanoi 'laksiaissaarnassaan', etta uskonpuhdistuksen Jumalan valtakunnassa on jatkuttava siina mielessa, ettei laki- ja mutu-oppi paasisi pesiytymaan Jumalan valtakuntaan.
Puhujainkokouksen alustuksessa "Usko ja rakkaus" selostettiin ns. Kristuksen kirkkolakia. Siina viitattiin Raamatun kohtaan "jos veljesi rikkoo sinua vastaan...". Toisessa kaannoksessa se on muodossa "jos veljesi tekee syntia..." Eroavaisuus johtuu siita, etta alkutekstissa kyseisella paikalla on reika. Ensin siis pitaa ottaa veli kahdenkeskiseen puhutteluun. Jos veli ei tasta tokene, pitaa ottaa mukaan pari kaveria ja hoykkyyttaa veljea miehissa. Jos veljen ymmarrys ei talloinkaan avaudu, pitaa koko sotku ilmoittaa seurakunnalle. Jos veli ei seurakuntaakaan tottele "pida hanta pakanana".
Annetaanko tassa siis vain veljelle oikeus pitaa rikkonutta veljea pakanana? Eiko sita oikeutta anneta seurakunnalle? Siis seurakunnan ei po. Raamatun paikan mukaan kuuluisikaan pitaa rikkonutta pakanana, vaikka veljesten valit olisivatkin poikki?
Onko jokin toinen Raamatun paikka, jossa ns. Kristuksen kirkkolakia on kasitelty? Sanooko Kristinoppi tasta asiasta ja mita?
Sitten on semmoinen Raamatun paikka, etta rikkoneelle veljelle pitaa antaa anteeksi 490 kertaa plus lisakerrat viela, jos veli kiintion tultua tayteen vielakin rikkoisi ja edelleen katuisi. Ja sekin paikka, etta "joille te synnit anteeksi annatte... joille te pidatatte", mutta mahtaako se tuossakaan olla paaasia se, etta pidatetaan anteeksianto sita janoavalta?
Pahimmanlaatuista fundamentalismia tama?
Erkki Reinikainen muistaakseni sanoi 'laksiaissaarnassaan', etta uskonpuhdistuksen Jumalan valtakunnassa on jatkuttava siina mielessa, ettei laki- ja mutu-oppi paasisi pesiytymaan Jumalan valtakuntaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kornia, että joku pätkä Raamatusta, nimenomaisesti Uudesta Testamentista, keksitään nimetä laiksi.
Onneksi emme elä lain alla, vapauteen Kristus vapautti meidät.
tuosta noin vain perustellun vastauksen varhain sunnintaiaamuna jumalanpalvelukseen valmistautuessaan?
toivoopi Sointula
Kristillisessä kirkkokunnassa kautta maailman, ei ole lainkaa tuntematomaton käsite NS. vanhoillislestadiolaisuudessa nimekseen saanut Kristuksen kirkkolaki.
Vaikka asiaa mitenpäin pyöritellään rakkauden neuvoksi, nykyisessä muodossa Kristuksen kirkkolain perimmäinen tarkoitus vanhoillislestadiolaisuudessa on saada yksilö tottelemaan seurakuntaa(päätösvaltaa käyttävää) rangaistusken uhalla. Rangaistus on syntiin sitominen seurakunnan taholta, joka tarkoittaa käytännössä että yksilön välit on pantu poikki Jumalan valtakunnasta ja siten Jumalasta(synti erottaa ihmisen Jumalasta), ja siinä tilassa olevan ihmisen sielu joutuu helvettiin. Tämä rakennelma on vanhoillislestadiolaisessa ajatusmaailmassa perusoppia.
Kun Kristuksen kirkkolain perusteet on raamatussa luettavissa, miksikö suurin osa Kristikunnasta on luopunut lain käytöstä esim. siinä muodossa kuin se on käytössä vanhoillislestadiolaisuudessa?
Siksi koska pidemmän kulttuurin omaavissa kristillisissä kulttuureissa on huomattu tällaisen lainkäytön johtavan lähes poikkeuksetta vallanväärinkäyttöön yksittäistä kristittyä kohtaan. Yhtälöön kun vielä lisätään se, että seurakunta itse määrittelee synnit, joiden noudattamista seurakunta valvoo kuuliaisuuden ehtona seurakuntaa kohtaan, voidaan olla varmoja että ihmisten käsissä tällainen (väki)vallan käyttö johtaa lähes poikkeuksetta vallanväärinkäyttöön.
Ainoa kestävä peruste Kristuksen kirkkolainkäytölle on, että kun yksilö rikkoo Jumalan kymmenen käskysanan lakia toistuvasti, omantunnon paatuessa rikkomukseen, on ihminen sitonut itsensä tekosyntiin teoillaan, josta tulisi tehdä parannus. Tämän toteaminen on seurakunnan tehtävä ja se voidaan ilmoittaa yksilölle että syntisessä elämässäsi et ole armosta uskomassa. Mutta erillistä lainjulistusta jostain tarkoitusta varten kootusta komiteasta ei tarvita. Komitea joka käytännössä on koottu rauhanyhdistyksen johtokunnasta ja SRK:n veljistä, sitten sitoo tietyin sanamuodoin yksilön julkisesti syntiin ja pidettäväksi pakana ja publikaanina, jonka seuraa oikein uskovien tulee karttaa.
on kristikunnassa olemassaoleva menettely. Myöskin pointtisi sen "jalostumisesta" vanhemmissa kirkollisissa yhteisöissä kuulostaa perustellulta. Vanhoillislestadiolaisuuden on pidetävä rivit suorina, koska muutoin se sulautuu vähitelln kansankirkkoon. Sama koskee myös muita pieniä uskonnollisia yhteisöjä, joiden seurakuntaoppi on joko rajaava tai muutoin hyvin autoritatiivinen.
Minua kiinnostaa lähestyä kokonaisuutta yksittäistapauksen kautta. Täällä on puhuttu ns. syntilistasta. Otan esimerkiksi ne tälläkin palstalla sivutut hiusten raidat.
Mitä käytännössä tapahtuu, jos pienehkön siionin rouva ilmaantuu tänä sunnuntaina seuroihin raidat päässä? Häntähän kuuluu joidenkin palstan kommentaattoreiden mukaan puhutella ensiksi yksin, sitten kaksin ja lopulta seurakunnan edessä. Onko niin, että elleivät ämä puhuttelut auta, hänen todetaan olevan tottelematon seurakuntaäidin neuvoille, teoillaan kieltäneen uskonsa ja näin ollen erotetaan uskovaisten yhteisöstä? Tapahtuuko se tällä tavalla?
Nimittäin: jos rouva todetaan publikaaniksi ja pakanaksi, perinnäsisääntöjen pohjalta käytellään myös avainten valtaa.
Weha tuolla jossakin ketjussa totesi, ettei raamatunmukainen vaatimaton koristautuminen on "tulkinannvarainen juttu." Minusta se on aika lailla kulttuurisidonaninen. Täällä pohjan perillä me naisihmiset emme usein vaatteilla koreile, käyttele korkokenkiä, ja vain harvan hiukset kasvavat kovin pitkiksi. Jos vähän rusketusväriä lisäämme kasvoille tai raitaa hiuksiin, näytämme silti varsin vaatimatoomasti koristautuneilta. Kukaan siis on keksinyt, että raidat esimerkiksi voivat kadottaa?
Kyllä minulla aika paljon oli ennakkotietoja ja -luuloja vanhoillislestadiolaisuudesta, mutta selityksesi toi paremmin esiin yhteisöllisen pimeyden. Kiitos sinulle (kuten monelle muullekin kirjoittajalle, joiden kummia nimimerkkejä en muista ensimmäistäkään, valitettavasti).
Eräs uskovainen nainen otti avioeron uskovaisesta miehestään suuren vl-sukunsa tuella ja vei lapset mennessään.
Tuttu saarnamies kävi häntä puhuttelemassa kaksi kertaa avioeron synnistä. Mutta nainen piti oikeutettuna avioeroaan, koska Jumala antoi hänelle "liian huonon" miehen. Hän ei siis nöyrtynyt parannukseen ja lähtenyt asioita korjaamaan kuten häntä neuvottiin. Joten asia painettiin villaisella ja nainen talostelee Ry:llään vl-yksinhuoltajana.
Miksi Kristuksen kirkkolakia ei tässä tapauksessa noudatettu ja asiaa viety seurakunnan päätettäväksi? Koska kysymys on äänekkäästä "mahtisuvusta", jota kukaan ei uskalla vastustaa. Miksi Kristuksen kirkkolaki koskee vain rahvasta?
tällaisilla päätöksillä. Jokainenhan tietää, mikä tässäkin on oikein. Seuroihinhan ovat kaikki tervetulleita.
Asia on kuitenkin vakava. Raamatussakin otetaan kantaa avioeroon. Monikin uskonnollinen yhteisö, joka perustelee toimiaan Raamatulla, puhuttelisi osapuolia em. tapauksen tiimoilta. Edelleenkään en ota kantaa käsitteisiin "uskovainen vl-nainen", "uskovainen puoliso", "liian huono mies" tai "mahtisuku". Omat pointtisi lienevät tällä suunnalla.
Erottaa sen sijaan pitäisi puhuttelun perusteet: pohjaavatko ne Raamatun kymmeneen käskyyn vai perinnäissääntöihin.
Edelleen toistan kysymykseni lestadiolaisrouvan raidoista tässä samassa ketjussa. Kysymys on mielestäni aivan oleellinen. Ainakin omalla kohdallani se kertoo hyvin keskeisiä totuuksia vanhoillislestadiolaisen uskon perustuksesta. Ilman sarvia ja hampaita: kuinka käy raitarouvan?
Miksi se ei koske kaikkia? Se oli tässä se "pointtini".
1. Ensin puhutellaan kahden kesken.
2. Jos ei nöyrry, otetaan pari puhuttelijaa lisää.
3. Jos puhuteltu ei vieläkään nöyrry parannukseen, asiasta tehdään julkinen.
4. Julkisesti puhuteltu nöyrtymätön erotetaan siionista.
Eikös se näin pitäisi mennä? Miksi ei mene kaikkien kohdalla?
yhteisöstä, suvusta ja ystäväpiiristään. Näin hänelle saadaan oikea synnintunto heräämään.
ei sanota tuossa Raamatun kohdassa, etta asianomainen pitaisi erottaa siionista taikka etta niin edes voitaisiin tehda. Siionilla ei po. Raamatunkohdan mukaan edes ole oikeutta pitaa rikkonutta pakanana ja publikaanina, vaan tallainen oikeus on vain veljella. Siitahan tassa koko ajan on nyt kysymys.
onko se sen itse havainnut ja myöntänyt?
Pidetään "pakanana ja publikaanina", miten se tapahtuu?
VL tulkinta on, että erotetaan seurakunnasta. Missä kohdin raamatussa näin sanotaan?
Jeesus Kristus oli suuri pakanoiden ja publikaanien ystävä.
Kyllä siellä se seisoo ”valitettavasti” mm. Matt; 18;15> Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Tämä on totta.
Mutta kuten aina, Raamatusta löytyy myös Rakkaus; Jaak; 5;19 > Veljeni, jos teistä joku eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin, niin tietäkää tämä, JOKA PALAUTTAA SYNTISEN HARHATIELTÄ, PELASTAA HÄNET KUOLEMASTA JA PEITTÄÄ PALJOTKIN (kaikkien) SYNNIT:
On totta se, että jos noudatamme vain WeHa;n ohjeita, OLEMME LÄHELLÄ INVISIITTIOTA, mutta veljeni Sointula kuitenkin kertoo sen, että myös LLL- liikkeessä elää Jeesus ja Rakkaus.
Siunausta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022506777#22000000022506777
Eikä oma kantani ole sittenmmin tämän asiassa muuttunut...
Hyvä hys. Otit tärkeän asian esille. Raamatun Sanaa tulee tutkia juuri näin.
millä mitalla sinä mitaat, niin sillä samalla mitalla SINUT mitataan.
Ja kun panettelet toista ihan vaikka mistä vaan, niin myös SINUT panetellaan SAMASTA SYYSTÄ!
Kannattaakin pitää se tärkein asia aina KIRKKAANA mielessä: korjata oma pesä kuntoon, niin voi auttaa sitten muitakin!
en olekaan "..teologi enkä puhuvainen veli", vastaan silti.
Ensinnäkin viestisi oli vakavasta asiasta huolimatta niin hupaisesti kirjoitettu, että sitä sai nauraen lukea.
Oma käsitykseni kysymykseesi on, että pitääkin toimia Kristuksen kirkkolain mukaan. Puhuttelun pitää tapahtua rakkaudella ja Raamatun mukaan ja ennenkaikkea asiasta, eikä mistään keksityistä jutuista eikä esimerkiksi mistään vääristä hengistä.
Jos puhuteltava ei halua luopua synnistään, hän tulee itse sitoneeksi itsensä synteihinsä. Anteeksiantoa ei ole lupa koskaan kieltää. Raamattua muistinvaraisesti siteeraten: "Ellette te anna anteeksi teidän veljillenne, ei teidän Taivaallinen Isännekään anna teille anteeksi teidän rikkomuksianne."