Minä lakkasin uskomasta Jumalaan joskus lukioaikoina, josta nyt on aikaa noin seitsemän vuotta. Mielestäni uskonto on aivan järjetön asia ja oma maailmankuvani on toimiva ilman yhtäkään jumalaa. Minulle perusteeksi riittää yksi ainoa asia. Perusteita on toki enemmänkin, mutta uskonnon järjettömyyden voi osoittaa jo yhdellä.
Maailmassa on -riippuen vähän siitä miten ne lasketaan- noin kymmenen valtauskontoa ja nämä jakaantuvat pienempiin uskontokuntiin, joiden lisäksi on vielä paljon muita uskontoja. Useimmat uskonnot perustuvat vain yhteen jumalaan, mutta Kauko-Idästä löytyy monijumalaisiakin uskontoja. Jokaisella uskonnolla on omat käsityksensä siitä kuinka tulisi elää päästäkseen taivaaseen, tai minne ikinä kunkin uskonnon kannattajat kuvittelevat pääsevänsä.
Järjetöntä uskomisessa on juuri tuo uskontojen lukuisuus ja erilaiset jumalakäsitykset. Jos maailmassa todella olisi vain yksi ja ainoa Jumala, niin kaikkien pitäisi "palvoa" häntä samalla tavalla. Nykytilanteessahan kaikki ihmiset eivät voi mitenkään "pelastua", koska osa harjoittaa aina väärää uskontoa. Jos ei voi olla varma oman uskonnon oikeellisuudesta, on mielestäni turha uskoa ollenkaan. Miten näin yksinkertaista asiaa ei suurinosa ihmisistä tajua? Oletteko miettineet koskaan: entä, jos minun uskontoni on väärässä ja joku toinen, täysin erilainen oikeassa?
Heitän haasteen palstan lukijoille: "myykää" oma uskontonne minulle. Vakuuttakaa, että juuri teidän uskontonne on oikeassa, että juuri teidän uskontonne tarjoama maailmankuva on oikea. Erityisesti minua kiinnostaa maailman synty. Vakuuttakaa, että maailma on syntynyt juuri teidän uskontonne esittämällä tavalla.
Maailmassa on -riippuen vähän siitä miten ne lasketaan- noin kymmenen valtauskontoa ja nämä jakaantuvat pienempiin uskontokuntiin, joiden lisäksi on vielä paljon muita uskontoja. Useimmat uskonnot perustuvat vain yhteen jumalaan, mutta Kauko-Idästä löytyy monijumalaisiakin uskontoja. Jokaisella uskonnolla on omat käsityksensä siitä kuinka tulisi elää päästäkseen taivaaseen, tai minne ikinä kunkin uskonnon kannattajat kuvittelevat pääsevänsä.
Järjetöntä uskomisessa on juuri tuo uskontojen lukuisuus ja erilaiset jumalakäsitykset. Jos maailmassa todella olisi vain yksi ja ainoa Jumala, niin kaikkien pitäisi "palvoa" häntä samalla tavalla. Nykytilanteessahan kaikki ihmiset eivät voi mitenkään "pelastua", koska osa harjoittaa aina väärää uskontoa. Jos ei voi olla varma oman uskonnon oikeellisuudesta, on mielestäni turha uskoa ollenkaan. Miten näin yksinkertaista asiaa ei suurinosa ihmisistä tajua? Oletteko miettineet koskaan: entä, jos minun uskontoni on väärässä ja joku toinen, täysin erilainen oikeassa?
Heitän haasteen palstan lukijoille: "myykää" oma uskontonne minulle. Vakuuttakaa, että juuri teidän uskontonne on oikeassa, että juuri teidän uskontonne tarjoama maailmankuva on oikea. Erityisesti minua kiinnostaa maailman synty. Vakuuttakaa, että maailma on syntynyt juuri teidän uskontonne esittämällä tavalla.
Vastaukset 28
Vanhimmat
sen dokkarin pari päivää sitten niistä Usan lentäjistä entisessä jugoslaaviassa, voi juma! Ne hyypät olivat jumalan asialla mielestään, ja ainoa oikea jumalan kostava nyrkki ja jumala lensi niiden kanssa tappaen jugoslaaveja. Ne oli ihan vilpittömiä tässä aivokuumeessaan.
Sama meno jatkunee taas kohta Irakin ilmatilassa, ja milloin aina missäkin, jos ainoan oikean jumalan nyrkit saa päättää, aseilla. Tässä lienee perimmäinen syy miksi sodat ei lopu maailmasta ikinä, koska kaikki jumaliin uskovat näyttävät olevan yksiä ..tun talibaaneja ja ainoan oikean totuuden ja jumaliensa kostavia nyrkkejä.
Eikä ihmisläheistä aitoa maailmanrauhaa tule ikinä, koska meillä joka poppoolla on jumaliemme suojelus ja ainoa totuus asioiden laidoista. Kumma heppu, se jumala, ja kummia virityksiä, nuo uskonnot, aivokuume on vahvasti punaisella, ja silti vain monet vaan mumisee avaruuksien tyhjyyteen peläten turhaan pienen perseensä puolesta.
Ihmisen on itse itsensä pahin vihollinen, ja eihän muuta vihollista tietenkään missään olekkaan, niin täytyypä sitten tapella vaan itsensä kanssa, outoa on se ja maailma sitä kautta, tämmöne avaruuden lentävä sirkus, oikea Monthy Python spektaakkeli...
sen dokkarin pari päivää sitten, Usan lentäjistä entisessä jugoslaaviassa, voi jumanhgegga! Ne jätkät ja lentotukialuksen henkilökunta olivat kertomansa mukaan ainoan oikean jumalan asialla, ja ainoan oikea jumalan kostava nyrkki ja jumala lensi kuulema niiden kanssa tappaen saatanallisia serbejä. Jätkät olivat ihan vilpittömiä omassa aivokuumeessaan, apuuva!
Sama isompi meno pian taas lienee Irakin ilmatilassa, milloin missäkin, ainoan oikean jumalan nyrkit päättää asioista vääräuskoisia tappavilla aseilla. Sama meno tietysti aina myös "vihollisleirissä", yksiä ...un talibaaneja kaikki tyynni, kostaa pitää miljoona vuotta jo kaikki vanhatkin synnit.
Ihmisläheistä aitoa maailmanrauhaa ei varmaan tule ikinä, koska joka poppoolla on jumaliensa suojelus ja ainoa totuus lakkarissaan. Kumma heppu, se ainoa oikea jumala, ja outoja virityksiä nuo uskonnot, aivokuumeet itse kelläkin vahvasti punaisella, ja monet edelleen vain mumisevat avaruuksien tyhjyyteen peläten pienen perseensä puolesta.
Ihmisen on itse itsensä pahin vihollinen, eikä muuta vihollista missään olekkaan, niin täytyy sitä sitten tapella itsensä kanssa, tämmönen tämä systeemi tällä kertaa, oikea avaruuden lentävä sirkus, Monthy Python spektaakkeli, oli sitten mistä tahansa alkupamauksesta, tai oikean jumalan taskusta kotoisin.
Lieneekö muualla avaruuden syövereissä yhtä pimeetä porukkaa, jos nyt on mitään, edustammehan me mahdollisesti maailmankaikkeuden älyn huippua, näyttäisi kyllä menneen haaskuuseen koko homma.
No, ei siltikään me heitetä vielä kirvestä kaivoon, vuollaan sillä hi-tec avaruusarkki ja lähdetään käännyttämään niitä mahdollisia muita avaruuden hörhöjä ainoan oikean jumalan uskoon, kirveellä, pommilla ja vaikka millä säteellä sen teemme me.
Maailmakaikkeuden elämänkerrassa me ihmiskunta tärkeyksinemme olemme yx rupinen pilkun pala, turhaa hillua oman jumalan puolesta, jos sellaisella tyypillä olisi jotain asiaa, kyllä se sellainen tulisi sen myös sanomaan, niin että jokainen voisi sitten sanoa: "uskon kyllä kun näen".
No, eipä tule sanomaan, palvotaan tyhjää vaan, kuten aina on tehty, ja on varmasti oikeassa, toki toki.
Heh, paska homma, tulin aikoinaan tänne planeetalle hyvinkin toiveikkain mielin, sanottiin sitten, että "kyllä se sunkin hymys vielä hyytyy", no, ehkä se vähän on hyytynyt, mutta hymyillään silti kun tavataan, ja vaikka ei tavattaiskaan, elo on hienoa ja kummaa liveshowta, kokemisen arvoinen keikka, eikä maksa mitään paitsi ehkä vaivan.
sen dokkarin pari päivää sitten, Usan lentäjistä entisessä jugoslaaviassa, voi jumanhgegga! Ne jätkät ja lentotukialuksen henkilökunta olivat kertomansa mukaan ainoan oikean jumalan asialla, ja ainoan oikea jumalan kostava nyrkki ja jumala lensi kuulema niiden kanssa tappaen saatanallisia serbejä. Jätkät olivat ihan vilpittömiä omassa aivokuumeessaan, apuuva!
Sama isompi meno pian taas lienee Irakin ilmatilassa, milloin missäkin, ainoan oikean jumalan nyrkit päättää asioista vääräuskoisia tappavilla aseilla. Sama meno tietysti aina myös "vihollisleirissä", yksiä ...un talibaaneja kaikki tyynni, kostaa pitää miljoona vuotta jo kaikki vanhatkin synnit.
Ihmisläheistä aitoa maailmanrauhaa ei varmaan tule ikinä, koska joka poppoolla on jumaliensa suojelus ja ainoa totuus lakkarissaan. Kumma heppu, se ainoa oikea jumala, ja outoja virityksiä nuo uskonnot, aivokuumeet itse kelläkin vahvasti punaisella, ja monet edelleen vain mumisevat avaruuksien tyhjyyteen peläten pienen perseensä puolesta.
Ihmisen on itse itsensä pahin vihollinen, eikä muuta vihollista tietenkään olekkaan, täytyy sitä vaan ihmisen tapella itsensä kanssa. Tämmönen systeemi tällä kertaa, avaruuden lentävä sirkus, Monthy Python spektaakkeli hulluimmasta päästä, oli sitten mistä tahansa alkupamauksesta, tai oikean jumalan taskusta kotoisin.
Lieneekö muualla avaruuden syövereissä yhtä aivokuumeista porukkaa, jos nyt on mitään, edustammehan me mahdollisesti maailmankaikkeuden älyn huipun huippua, juhuu, näyttäisi äkkiseltään menneen haaskuuseen koko hieno homma, versumi kaikkine lapsineen.
No, ei siltikään heitetä vielä sitä kirvestä kaivoon, vuoleskellaan sillä kiiltävä hi-tec avaruusarkki, ja lähdetään käännyttämään niitä mahdollisia muita avaruuden hörhöjä ainoan oikean jumalan uskoon, kirveellä, pommilla ja vaikka millä killersäteellä ja kaasulla sen teemme me.
Maailmakaikkeuden elämänkerrassa me ihmiskunta tärkeyksinemme olemme yx rupistakin rupisempi pilkun palan puolikas, turha on hillua ainoan oikean jumalan puolesta, jos sellaisella tyypillä olisi todella jotain asiaa, kyllä se tulisi sen myös sanomaan, niin että jokainen voisi sitten sanoa: "uskonhan minä kyllä kun näen".
No, eipä tule sanomaan, palvotaan me edelleen sitä tyhjää vaan, kuten aina on tehty, ja on varmasti oikeassa, oikeassapa hyvinkin niin.
Heh, paska homma, tulin aikoinaan tänne planeetalle ihan toiveikkain mielin, sanottiin kohta jo, että "kyllä se sunkin hymys vielä hyytyy, vedetään ne hymyt sinne persiiseen"!
No, ehkä se hymy on aavistuksen hyytynyt, mutta hymyillään me siltikin vain kun tavataan, ja vaikka ei tavattaiskaan, tämä liveshow, tämä elämä on älyttömän hauskaa ja varsin kummaa, kokemisen arvoinen keikka, eikä maksa mitään paitsi mitä nyt vaivan, joista niistä vaivoistakin pääsee kun kuuppa himmenee.
Ps. Tämä suami kaksneljän palstan lähetys kaavake breikkaa pahasti välillä, aina ei tiedä joko viesti meni vai meneekö se ollenkaan, outoa, taitaapi se ainoa oikea jumala kökkiä tuolla gsm-pylväässä lajittelemassa näitä viestejä.
mutta elä kerro sitä kaikille, voipi suuri kupla puhjeta, ja ihmisten pitää ryhtyä ottamaan itse vastuuta elämästään, ainoan oikean jumalan ja saatanan sijaan. No ei puhkea kupla...
Näitkö sen dokkarin pari päivää sitten, Usan lentäjistä entisessä jugoslaaviassa, voi jumanhgegga! Ne jätkät ja lentotukialuksen henkilökunta olivat kertomansa mukaan ainoan oikean jumalan asialla, ja ainoan oikea jumalan kostava nyrkki ja jumala lensi kuulema niiden kanssa tappaen saatanallisia serbejä. Jätkät olivat ihan vilpittömiä omassa aivokuumeessaan, apuuva!
Sama isompi meno pian taas lienee Irakin ilmatilassa, milloin missäkin, ainoan oikean jumalan nyrkit päättää asioista vääräuskoisia tappavilla aseilla. Sama meno tietysti aina myös "vihollisleirissä", yksiä ...un talibaaneja kaikki tyynni, kostaa pitää miljoona vuotta jo kaikki vanhatkin synnit.
Ihmisläheistä aitoa maailmanrauhaa ei varmaan tule ikinä, koska joka poppoolla on jumaliensa suojelus ja ainoa totuus lakkarissaan. Kumma heppu, se ainoa oikea jumala, ja outoja virityksiä nuo uskonnot, aivokuumeet itse kelläkin vahvasti punaisella, ja monet edelleen vain mumisevat avaruuksien tyhjyyteen peläten pienen perseensä puolesta.
Ihmisen on itse itsensä pahin vihollinen, eikä muuta vihollista tietenkään olekkaan, täytyy sitä vaan ihmisen tapella itsensä kanssa. Tämmönen systeemi tällä kertaa, avaruuden lentävä sirkus, Monthy Python spektaakkeli hulluimmasta päästä, oli sitten mistä tahansa alkupamauksesta, tai oikean jumalan taskusta kotoisin.
Lieneekö muualla avaruuden syövereissä yhtä aivokuumeista porukkaa, jos nyt on mitään, edustammehan me mahdollisesti maailmankaikkeuden älyn huipun huippua, juhuu, näyttäisi äkkiseltään menneen haaskuuseen koko hieno homma, versumi kaikkine lapsineen.
No, ei siltikään heitetä vielä sitä kirvestä kaivoon, vuoleskellaan sillä kiiltävä hi-tec avaruusarkki, ja lähdetään käännyttämään niitä mahdollisia muita avaruuden hörhöjä ainoan oikean jumalan uskoon, kirveellä, pommilla ja vaikka millä killersäteellä ja kaasulla sen teemme me.
Maailmakaikkeuden elämänkerrassa me ihmiskunta tärkeyksinemme olemme yx rupistakin rupisempi pilkun palan puolikas, turha on hillua ainoan oikean jumalan puolesta, jos sellaisella tyypillä olisi todella jotain asiaa, kyllä se tulisi sen myös sanomaan, niin että jokainen voisi sitten sanoa: "uskonhan minä kyllä kun näen".
No, eipä tule sanomaan, palvotaan me edelleen sitä tyhjää vaan, kuten aina on tehty, ja on varmasti oikeassa, oikeassapa hyvinkin niin.
Heh, paska homma, tulin aikoinaan tänne planeetalle ihan toiveikkain mielin, sanottiin kohta jo, että "kyllä se sunkin hymys vielä hyytyy, vedetään ne hymyt sinne persiiseen"!
No, ehkä se hymy on aavistuksen hyytynyt, mutta hymyillään me siltikin vain kun tavataan, ja vaikka ei tavattaiskaan, tämä liveshow, tämä elämä on älyttömän hauskaa ja varsin kummaa, kokemisen arvoinen keikka, eikä maksa mitään paitsi mitä nyt vaivan, joista niistä vaivoistakin pääsee kun kuuppa himmenee.
Ps. Tämä suami kaksneljän palstan lähetys kaavake breikkaa pahasti välillä, aina ei tiedä joko viesti meni vai meneekö se ollenkaan, outoa, taitaapi se ainoa oikea jumala kökkiä tuolla gsm-pylväässä lajittelemassa näitä viestejä.
Muista Heba, että eivät kaikki tokikaan ole omasta mielestään Jumalan nyrkkejä ja ainoan totuuden omistajia... oli muuten minustakin järkyttävä dokkari. Mutta toisaalta, se on ainoa keino noilla lentäjillä pysyä henkisesti koossa. Tuskin meillä on oikeutta heitäkään arvostella, syyt ovat paljon syvemmällä tässä maailmassa, jos ihmiset lentävät pommittamassa toisiaan. Parempi olisi muuttaa sitä mitä voi, eikä vaan arvostella toisia.
sattuu kun hikeentyy, se on ymmärrettävää, mutta jäjestelmällistä idioottimaisuutta en ymmärrä. Hyvä on usein se paha ja maailma ei tietenkään ole mustavalkoinen. Yritetään olla ihmisiksi, mitä se sitten hyvässä mielessä tarkoittaakaam!
Aika pahasti tais eilen tökkiä tää Suomi24. Iltapäivällä en nähnyt yhtään vastausta viestiini, vaikka olit niitä jo useammankin lähettänyt.
Dokkaria en nähnyt, mutta jostain luin, vai tuliko telkkarista, en nyt muista, että jenkeissä jotkut kiihkouskovaiset ovat antaneet sotatoimille täyden hyväksyntänsä. Jos oikein ymmärsin, jotkut sekopäät jopa riemuitsevat sotasuunnitelmista ja vääräuskoisten tappamisesta.
Kiihkoilu on surullista ja vaarallista, oli kyseessä äärimuslimit, äärikristityt tai mikä tahansa ryhmä. Enkä nyt tarkoita vain uskonnollisia ryhmiä, näitä äärirymiä löytyy liikaa politiikastakin.
Uskonnon kohdalla kiihkoilun tekee erityisen surulliseksi se, että käsittääkseni kaikkien uskontojen perusperiaate on muiden ihmisten kunnioittaminen, heistä huolehtiminen ja välittäminen. Tästä ihmisten keskinäisestä kunnioituksesta ja huolehtimisesta pitäisi syntyä maailmanrauha ja jonkinlainen tasa-arvo. Sanon jonkinlainen, koska naisten asema uskonnoissa on monesti alisteinen. Kuitenkin, jos uskonnolliset ryhmät kannattavat sotaa, ollaan näistä ihanteista ajauduttu todella kauas.
mutta elä kerro sitä kaikille, voipi suuri kupla puhjeta, ja ihmisten pitää ryhtyä ottamaan itse vastuuta elämästään, ainoan oikean jumalan ja saatanan sijaan. No ei puhkea kupla...
Näitkö sen dokkarin pari päivää sitten, Usan lentäjistä entisessä jugoslaaviassa, voi jumanhgegga! Ne jätkät ja lentotukialuksen henkilökunta olivat kertomansa mukaan ainoan oikean jumalan asialla, ja ainoan oikea jumalan kostava nyrkki ja jumala lensi kuulema niiden kanssa tappaen saatanallisia serbejä. Jätkät olivat ihan vilpittömiä omassa aivokuumeessaan, apuuva!
Sama isompi meno pian taas lienee Irakin ilmatilassa, milloin missäkin, ainoan oikean jumalan nyrkit päättää asioista vääräuskoisia tappavilla aseilla. Sama meno tietysti aina myös "vihollisleirissä", yksiä ...un talibaaneja kaikki tyynni, kostaa pitää miljoona vuotta jo kaikki vanhatkin synnit.
Ihmisläheistä aitoa maailmanrauhaa ei varmaan tule ikinä, koska joka poppoolla on jumaliensa suojelus ja ainoa totuus lakkarissaan. Kumma heppu, se ainoa oikea jumala, ja outoja virityksiä nuo uskonnot, aivokuumeet itse kelläkin vahvasti punaisella, ja monet edelleen vain mumisevat avaruuksien tyhjyyteen peläten pienen perseensä puolesta.
Ihmisen on itse itsensä pahin vihollinen, eikä muuta vihollista tietenkään olekkaan, täytyy sitä vaan ihmisen tapella itsensä kanssa. Tämmönen systeemi tällä kertaa, avaruuden lentävä sirkus, Monthy Python spektaakkeli hulluimmasta päästä, oli sitten mistä tahansa alkupamauksesta, tai oikean jumalan taskusta kotoisin.
Lieneekö muualla avaruuden syövereissä yhtä aivokuumeista porukkaa, jos nyt on mitään, edustammehan me mahdollisesti maailmankaikkeuden älyn huipun huippua, juhuu, näyttäisi äkkiseltään menneen haaskuuseen koko hieno homma, versumi kaikkine lapsineen.
No, ei siltikään heitetä vielä sitä kirvestä kaivoon, vuoleskellaan sillä kiiltävä hi-tec avaruusarkki, ja lähdetään käännyttämään niitä mahdollisia muita avaruuden hörhöjä ainoan oikean jumalan uskoon, kirveellä, pommilla ja vaikka millä killersäteellä ja kaasulla sen teemme me.
Maailmakaikkeuden elämänkerrassa me ihmiskunta tärkeyksinemme olemme yx rupistakin rupisempi pilkun palan puolikas, turha on hillua ainoan oikean jumalan puolesta, jos sellaisella tyypillä olisi todella jotain asiaa, kyllä se tulisi sen myös sanomaan, niin että jokainen voisi sitten sanoa: "uskonhan minä kyllä kun näen".
No, eipä tule sanomaan, palvotaan me edelleen sitä tyhjää vaan, kuten aina on tehty, ja on varmasti oikeassa, oikeassapa hyvinkin niin.
Heh, paska homma, tulin aikoinaan tänne planeetalle ihan toiveikkain mielin, sanottiin kohta jo, että "kyllä se sunkin hymys vielä hyytyy, vedetään ne hymyt sinne persiiseen"!
No, ehkä se hymy on aavistuksen hyytynyt, mutta hymyillään me siltikin vain kun tavataan, ja vaikka ei tavattaiskaan, tämä liveshow, tämä elämä on älyttömän hauskaa ja varsin kummaa, kokemisen arvoinen keikka, eikä maksa mitään paitsi mitä nyt vaivan, joista niistä vaivoistakin pääsee kun kuuppa himmenee.
Ps. Tämä suami kaksneljän palstan lähetys kaavake breikkaa pahasti välillä, aina ei tiedä joko viesti meni vai meneekö se ollenkaan, outoa, taitaapi se ainoa oikea jumala kökkiä tuolla gsm-pylväässä lajittelemassa näitä viestejä.
taas sadat sotilaspastorit psyykkaavat sotilaita jumaliensa asialle..se on niin äärettömän naivia..ja toivovat että jumala voiton kautta osoittaa olevansa heidän puolellaan. Sitä voisi luulla että tälläistä ajattelua ei enää tarvittaisi mutta se on kuitenkin totisinta totta. Jotenkin ymmärtäisi että jos sotaa käydään ihminen itse ottaisi vastuun tietoisesti tekemisistään mutta että jumalan tahtoa toteuttamassa.. on niin paksua juttua, joo näin sen dokkarin ja kun kemialliset aseet paukkuvat jumalan armosta ja jumalan suomin valtuuksin ihmisen typeryys on taas parhaassa vedossaan. Yökkiä tuo uskolla manipuloinnin voima.
Vaikea käsittää miten "jumala" sotketaan joka asiaan, eikö rahkeissa muuten riitä.
"Jos maailmassa todella olisi vain yksi ja ainoa Jumala, niin kaikkien pitäisi "palvoa" häntä samalla tavalla."
Ja jos on olemassa esim. vain yksi ja ainoa auto, niin kaikkien pitäisi nähdä se samalla tavalla. Silti joku näkee saastuttavan vehkeen, joku näkee romun, joku näkee harvinaisen vanhan klassikon, joku näkee jotain muuta. Todistaako tämä, että autoa ei olekaan olemassa, kun kaikki näkevät sen erilailla?
Maailman synnystä puhuttaessa, olemme kai kaikki samassa lähtöpisteessä, sinä voit sen kertoa yhtälailla kuin minäkin.
Autovertaus ontuu. Ensinnäkin auto on konkreettinen asia, tottakai sen voi ja pitääkin nähdä eri tavalla. Erilaisista suhteista autoon ei kuitenkaan seuraa mitään. Tai seuraa sen verran, että se joka näkee saastuttavan vehkeen, ei aja autolla, kun taas toinen rakastaa autoa ja puunaa sitä joka viikko. Jos uskonto olisi löyhä elämänohje, vertaus toimisi tähän asti. Voisi olla yksi Jumala, jonka ihmiset näkisivät eri tavalla ja harjoittaisivat uskoaan omalla tavallaan.
Ristiriita syntyy siitä, että uskomisesta seuraa aina jotain. Uskonto ei ole löyhä elämänohje, vaan uskonnolla on tavoitteita. Esimerkiksi kristinuskoon liittyy voimakkaasti helvetinpelko/taivaaseen pääsy ja kristittyjen aikakäsitystä voitaisiin kuvata suoralla viivalla, kun taas hindut uskovat jälleensyntymiseen ja heidän aikakäsitys on kehämäinen. Koska nämä uskonnot ovat muutenkin hyvin erilaisia, on mahdoton hyväksyä ajatusta samasta jumalasta näiden uskontojen takana, varsinkin kun hinduilla on useita jumalia. Tästä päästään jälleen alkuperäiseen ongelmaan, mikä nyt sitten olisi se oikea uskonto vai onko uskossa järkeä ollenkaan?
Maailman syntyyn en odottanutkaan vastausta. Tarkoitus oli lähinnä osoittaa yksi ristiriita. Jokaisella uskonnolla on "ainoa oikea" selitys maailman synnystä. Voimme varmasti olla samaa mieltä siitä, että maailma on voinut syntyä vain yhdellä tavalla, toisin sanoen useammat "ainoat oikeat" selitykset ovat järjettömiä. Se millä tavalla maailma on syntynyt, ei tässä keskustelussa ole olennaista, olennaista on se, että tapoja voi olla vain yksi.
No, jos auto on konkreettinen asia, ja sen näkee jokainen omalla tavallaan, niin eikö abstraktia asiaa nähdä vielä enemmän omalla tavallaan? Tarkoitus ei ollut suoraan verrata jumalaa autoon, kai sen ymmärrät? Kyseessä oli analogia.
Sinä oletat, että käsitykset ajasta jne. seuraavat uskonnosta?
Voisiko olla kysymys paljon laajemmasta asiasta, siis ihmisen kulttuuri, missä hän syntyy (eli aikaisempien ihmisten käsitykset yms), määrittää sekä käsityksen ajasta, että käsityksen jumalasta?
Minusta uskonnoissa on hyvinkin paljon samanlaisia piirteitä. Mutta niissä on myös omanlaisiaan piirteitä. Emmehän me muutenkaan pelaa samanlaisilla käsitteillä ympäri maailmaa. Me syömme täällä ruisleipää ja Intiassa syödään riisiä. Toki voimme mekin syödä riisiä, tai hekin voivat syödä ruisleipää, mutta ruisleipä ei heille merkitse varmasti samaa kuin meille tai riisi meille samaa kuin heille. Se taas johtuu koko kulttuuristamme. Siis kumpikin ruokalaji on omimmillaan omassa kulttuurissaan.
Sinä kysyt, mikä on se oikea uskonto? No eikö se riipu ihan ihmisestä, vai oletatko, että on olemassa jokin tietty, ainoa, oikea uskonto? Luuletko, että jokin uskonto kykenee hahmottamaan uskonnollisista asioista sen absoluuttisen totuuden? Eikö uskonto ja ihmiset yleensäkin hahmota asioita pitkälti symbolien ja mielikuvien kautta? Eivätkö uskonnot itsekin sano, että jumala on käsittämätön. Se on eri asia, jos on joku fanaatikko ja ottaa kaiken kirjaimellisesti ja uskoo jumalan olevan partainen mies pilven reunalla. Harva näin kuitenkaan uskoo.
Tottakai jumalia ja maailman synty-tapoja voi olla vain yksi. Tottakai siitä yhdestä tavasta voi myös olla monta eri näkemystä. Mielestäni maailman synty-kertomukset pelaavat myös symboleilla ja mielikuvilla jne. Tuskin sitä kukaan oikeasti tietää, niinkuin sanoin? Ja kuten on jo monesti todettu, Suomessakin on hyvin vähän kreationisteja, jotka uskovat maailman konkreettisen synnyn tapahtuneen juuri niin kirjaimellisesti kuin Raamatussa kerrotaan. Lähes kaikki kristityt ymmärtävät uskonnollisen kirjoituksen poikkeavan luonteen, ja lukevat luomiskertomusta hyvin symbolisella tasolla. Se liittyy uskontomme laajempaan symbolirakenteeseen, ja siksi ei siihen sopisikaan esim. sama käsitys kuin vaikkapa Kalevalassa.
Kaiken lisäksi, myös uskontojen sisällä on hyvin erilaisia jumalakuvia. Varmasti kaikilla ihmisillä on oma jumalakuvansa. Siksi en olisikaan niin kärkäs kertomaan, minkälainen on kristityn tyypillinen jumalakuva, niitä on varmasti hyvin erilaisia. Esim. en usko, että kovinkaan monella kristityllä on voimakas helvetinpelko?
Siis, jokaisen ihmisen jumalakuva rakentuu pitkällisen prosessin aikana, joka tietysti riippuu jonkin verran uskonnosta, mutta myös ihmisen omasta elämästä, perheestä, yhteiskunnasta, koulusta, hyvin vahvasti kielestä ja hyvin monesta eri asiasta jotka voidaan summata sanalla kulttuuri. Tästä samasta lähteestä on eräisin myös käsitys ajasta ja moni muukin käsitys. Ja kaikkea tätä vielä muovaa ihminen itse.
Ei lähtenyt viesti liikkeelle.
Yritin hieman valottaa omia ajatuksiani tuossa vastauksessa spacemanille, lue sinäkin se.
Tattis O-Jay haasteellisesta kirjoituksesta. Siinä oli monia kohtia, joita tekisi mieli enemmänkin analysoida ( esim. mitä kaikkea sanat ‘jumala’, ‘palvonta’, ‘pelastuminen’ tarkoittavat), mutta menisi liian pitkäksi. Tässä kuitenkin edes puolustuspuhe maailmankatsomuksien moninaisuuden puolesta.
Mielestäni eri katsomustapojen olemassaolo on vääjäämätöntä, ja suuri rikkaus. Se kertoo siitä, miten kompleksinen asia eläminen ja maailmankaikkeus on , ja miten kaikki asiat liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa. Olisi hullua luulla, että kaikille ihmisille voisi rakentua samanlainen opillinen käsitys siitä, mikä on elämisen päämäärä, maailman synnyn syy, totuus kuolemanjälkeisestä elämästä yms. Nämä käsityksethän kun saattavat vaihdella paljonkin samallakin yksilöllä ajan kuluessa.
Elämä on suuri mysteeri, ja jokainen elävä olio kantaa itsessään arvoitusta siitä, minkä juuri tämä olento kokee tärkeäksi ja mihin suuntaan hän kehittyy. Jokainen ihminen syntyy ainutkertaisena geeniyhdistelmänä ainutlaatuisiin olosuhteisiin (perhe, lähiympäristö jne.), joihin taas vaikuttavat isommat kultturelliset tekijät jne. Koko ihmiskulttuuri on jatkuvaa virtausta sukupolvesta toiseen, jossa tietoja, tapoja ja maailmankatsomuksen aineksia siirretään eteenpäin ja omaksutaan tahtomattaankin jatkuvasti. Meidän tietoyhteiskuntamme on tässä mielessä jossain määrin erityisasemassa aiempiin sukupolviin nähden – mehän voimme tulla ainakin jonkunasteiseen kosketukseen kaukanakin olevien kulttuurien ja heidän maailmankatsomuksien kanssa mm. matkustelun, kirjojen, netin yms. kautta ja näin ottaa itsestämme hyvältä tuntuvia aineksia maailmankuvaamme paljon aiempaa laajemmasta kentästä. Joka tapauksessa jokaisella on omat ainutkertaiset kokemuksesta tästä mystisestä asiasta, jota elämäksi kutsumme, ja siksi uskomuksia elämän päämäärästä jne. on niin paljon erilaisia kuin on niitä olioitakin, joilla on uskomuksia näistä asioista. Näiden uskomuksien ryhmittely niiden samankaltaisuuksiensa vuoksi “uskontoihin” on tietysti näin ollen aina jonkinlainen “karkeistus”.
Kun sanon eri katsomustapojen olevan rikkaus, en tietenkään tarkoita tällä kaikkia niitä sotia tms. julmuuksia, joita ihmiset kautta historian oman katsomustavan varjolla ovat käyneet toisin uskovia vastaan. Mielestäni vapaus löytää itse oma sellainen elämänkatsomus, joka tuntuu hyvältä ja jonka puitteissa uskoo parhaiten kehittyvänsä, on ihmisen tärkeimpiä oikeuksia. Miksi sitten on tarve kehittää maailmankatsomus? Nähdäkseni ihminen on oliona sen luonteinen, että (viimeistään) kun hänen perustarpeensa (ruoka, turva, rakkauden saanti, itsearvostus) ovat tyydytetyt ja kognitiiviset, tiedolliset kyvyt riittävästi kehittyneet, hänen katseensa kurottuu kohti maailman salaisuuksia ja elämän tarkoituksen kysymyksiä. Järkeviä, oman kehitysvaiheen kanssa luotettavalta tuntuvia vastauksia olemisen peruskysymyksiin on saatava, jotta oma oleminen voisi olla aidompaa ja jotta kärsimykselle, maailmankaikkeuden olemassaololle yms. mieltä askarruttaville asioille olisi jokin (edes mahdolliselta tuntuva) selitys. Tämän selityksen ei tietenkään tarvitse olla mikään kirjasta otettu, vaan (ehkä mielumminkin) omakohtainen intuitiivinen kokemus, “välähdys” elämän tarkoituksesta, jonka sanoiksi pistäminen voi tuntua vaikealta.
En voi kuvitella, että uskoni tulisi koskaan “valmiiksi”, vaan se muokkautuu jatkuvasti, joskin jotkut elementit voivat pysyä mukana koko ajan ja olla ikäänkuin uskon tärkeimpänä “ytimenä”. Tätä omaa uskoa kohtaan on varmasti vaikeampi osoittaa samanlaista kriittisyyttä ja objektiivisuutta kuin muiden uskomuksiin, mutta tähän olisi silti hyvä pyrkiä ja olla tietoinen siitä, että kukaan ihminen ei todella voi tietää kuka näissä asioissa on oikeassa – olla ikäänkuin objektiivisena tuomarina – edes siihen kysymykseen, että onko yhden ainoan oikean vastauksen etsiminen vain jokin ihmisen “ajatusvirhe”. Mielestäni jokaisen opin tai uskonnon totuusarvoa voidaan testata ainoastaan elämän käytännöllisellä pelikentällä – miten se vaikuttaa maailmaan ja sitä harjoittaviin ihmisiin. Uskon, että “Totuus” on luonteeltaan pakostakin sellaista, että se on yhtä onnelliseksi tulemisen kanssa, ja siksi jokainen sellainen oppi tai uskomus, mikä vakaasti toteutettuna tuottaa maailmaan ja sitä harjoittaville ihmisille kurjuutta, riitaa, sotaa yms. on pakostakin väärä tai väärin tulkittu. Ja päinvastoin – jos uskonoppien mukaan vakaasti eläminen tuo rehellistä hyvinvointia, rauhaa, onnellista tyytyväisyyttä, ei se voi olla kovin väärä. (Ja tietysti tämäkin sanomani on vain samanlainen testattava uskomus). Mielestäni uskontojen olennaisin osa on niiden antamien opetusten todentaminen tosiksi oman kokemuksen kautta – oppien todeksi tekeminen tässä ja nyt. Luulen, että tässä mielessä kaikilla suurilla maailmanuskonnoilla on sisässään potentiaalinen totuus. Yhden luonteelle ja meneillään olevalle kehitysprosessille sopii paremmin islam, toiselle buddhalaisuus, kolmannelle ateismista ponnistava elämänfilosofia. Oppeja voidaan rakennella ja niistä voidaan kiistellä loputtomasti, mutta vasta kokeilemalla elää niitä tiedetään mitä noiden oppien sisään kätketyt asiat todella pitävät sisällään.
Oma tämänhetkinen uskoni (lyhytversiona) on, että kaikki, koko maailmankaikkeus ja siinä oleva energia, on aina ollut olemassa jossakin muodossa. Koko kysymys universumin alusta ja siitä, että alkuräjähdyksen takana oleva tekijä pitäisi ja voitaisiin jotenkin selittää, on ihmisen ajatusvirhe, jonka perustana on se, että energiaton “tyhjyys” olisi “perustila”, josta lähdetään. Miksei yhtä hyvin voi ajatella, että perustila on “energian olemassa oleminen”, joka vain muuttaa ja on aina muuttanut muotoaan (vrt. Energian säylymis-laki). Se energia, mistä maailmankaikkeus syntyi (räjähti?) ja mistä me kaikki täällä olevat olennot rakennumme, on aina ollut olemassa jossakin muodossa. Kun ajatellaan näin (näppärästi), niin koko kysymys kaiken alusta näyttäytyy ikäänkuin väärin asetetuksi, mielettömäksi.
Maailmankaikkeudessa vallitsee jatkuva muutoksen laki -– kaikki muuttuu, eikä mikään asia, yksikään atomi, pysy hetkeäkään samassa olotilassa. Muutos mahdollistaa kehittymisen, ja evoluution kautta syntyy yhä tiedostavampia olentoja itsensä ja maailman suhteen – tällä pallolla ihminen. Sitten maailmankaikkeuden valtavuus ja aineellinen rakenne aletaan hahmottaa, minkä jälkeen ihminen suuntaa katseensa kaikkein syvimpään mysteeriin – omaan tietoisuuteensa ja sen rakenteisiin: miten se liikkuu, havaitsee, kehittyy, mikä sen tekee kaikkein syvimmässä mielessä tyydyttyneeksi ja onnelliseksi. Tällöin havaitaan, että tietoisuudentiloja, joita kutsumme sanoilla ‘viha’, ‘omahyväisyys’, ‘aistinautintojen jatkuva himoaminen’ yms. ovat itse asiassa jokaisen onnettomaksi tekevä lähde, ja ne synnyttävät loputtomasti riitaa, pelkoja, sotaa ja kaikkea muuta maailmaa tuhoavaa. Ne erottavat ihmisiä toisistaan sen sijaan, että pyrittäisiin yhdessä, toisia tukien, eteenpäin, onnellisemmaksi, minkä ymmärretään tarkoittavan tietoisuuden tiloja, joihin viitataan sanoilla ‘rakkaus’, ‘ykseys’, ‘hyvyydestä tuleva ilo’. Miksi näin on, on mysteeri. Sellainen vain tämän maailmankaikkeudeksi ja olennoiksi rakentuvan energian luonne sattuu olemaan – mikä on ilo. Sitten pikku hiljaa, ystävyyden ja rakkauden hengen kasvaessa, yhä suureneva joukku ihmisiä käsittää, ettei ole olemassa mitään suurempaa kuin itse elämä, ja yhä laajemmin yhdessä panostetaan siihen, että jokainen ihminen saisi ainakin mahdollisuuden siihen, että hän kokisi olemisen mahdollisimman antoisaksi, arvokkaaksi kokemukseksi, ihmeelliseksi seikkailuksi. Lopulta ihmisolio saavuttaa tietoisuuden tason, jossa koetaan suoraan ja totaalisesti ettei mitään olemassaolevaa lopulta voi erottaa toisistaan – syvällä tietoisuuden tasolla kaikki on mystisesti yhtä, ajatonta ja perustavaa. Tässä totuuden tilassa ei ole mitään “ minä ja muut”- erottelua, on vain täydellinen tässä ja nyt oleminen.
Idealismi forever! Rauhaa kaikkiin maailmoihin!
Ajatuksia herättävä vastaus. En pysty ihan helposti kokoamaan omia ajatuksiani, mutta yritetään.
Kirjoitukseni perimmäinen tarkoitus oli kritisoida ns. tosiuskovia, jotka julistavat omaa uskoaan ainoana totuutena. Odotin saavani palautteena jotain käsittämätöntä uskonnollista paatosta, mutta vastauksissa onkin ollut varsin syvällistä pohdintaa. En kuvittele, että kaikki ihmiset voisivat omata samanlaisen käsityksen maailmasta ja elämän tarkoituksesta. Absoluuttista totuutta asiasta ei varmaankaan koskaan löydetä.
Lainaan kirjoituksestasi yhden virkkeen: "Mielestäni vapaus löytää itse oma sellainen elämänkatsomus, joka tuntuu hyvältä ja jonka puitteissa uskoo parhaiten kehittyvänsä, on ihmisen tärkeimpiä oikeuksia." Olen samaa mieltä kanssasi. Erityisesti tuota vapautta pitäisi mielestäni lisätä ja rohkaista ihmisiä muodostamaan elämänkatsomuksensa itsenäisesti.
Periaatteessa lapsikasteesta pitäisi luopua ja antaa lasten liittyä haluamaansa uskontokuntaan vasta täysi-ikäisenä. Tämä toimii kuitenkin lähinnä symbolisena eleenä, koska lapset muodostavat elämänkatsomuksensa väkisinkin vanhempiensa arvojen pohjalta. Suurempi vaikutus olisi lopettaa uskonnon opetus koulussa ja korvata se elämänkatsomustiedolla. Elämänkatsomustiedon opetuksen tulisi olla monipuolista ja opettaa avointa suhtautumista eri uskontoja kohtaan. Näin nuorilla olisi paremmat valmiudet muodostaa omat mielipiteensä uskonasioista. Tämä menee jo hieman alkuperäisen aiheen ohi, joten ei tästä enempää.
Keskustelunavauksessani oli mukana hieman provosointia ja siitä saattoi saada käsityksen, että julistaisin ateismia ainoana järkevänä vaihtoehtona. Todellisuudessa kannatan yksilön- ja uskonvapautta, eikä tarkoitukseni ole pakottaa ketään mihinkään.
Kuten alussa sanoin, kritisoin "ainoan totuuden" kannattajia. Joillain ihmisillä usko tuntuu olevan niin voimakas, että sen takaa ei enää nähdä mitään muuta. Silloin olisi syytä pysähtyä pohtimaan, mikä tekee siitä omasta uskonnosta niin ylivertaisen suhteessa muihin. Koska uskontoja todella on kymmeniä, ei kukaan voine varmasti väittää, että oma uskonto olisi ainut oikea, mutta kuitenkin jotkut niin tekevät. Vaikka en usko minkään jumalan olemassaoloon, en sitä silti varmasti tiedä. Ehkä synnyn joskus uudestaan, ehkä pääsen taivaaseen, ehkä joudun helvettiin tai ehkä vain kuolen ja kaikki loppuu kohdallani siihen. Sittenhän se joskus selviää, kun aika koittaa.
Sinä spaceman vaikutat varsin avarakatseiselta ja olet varmaankin pohtinut näitä asioita paljon. Jotain tällaista asioiden pohdintaa minäkin kannatan. Jotenkin vaan tuntuu, että suurin osa suomalaisista ei kovin paljon näitä asioita mieti. Voin hyvin olla kyllä väärässä, koska usko on aika henkilökohtainen asia, eikä juuri näy päällepäin. On näitä asioita pohdittu tai ei, niin useimmilla lienee tervettä kriittisyyttä Raamattua ja Jumalaa kohtaan, mikä on tietysti ihan hyvä asia.
Kiitos O-Jay, asioita pohtivalta itsekin vaikutat. Arvostan suuresti totuuden-nälkääsi ja rehellisyyttäsi. Olemme epäilemättä monista asioista aika samoilla linjoilla. Ja vaikkemme olisikaan, toivon sinulle joka tapauksessa mitä syvimpiä ja antoisimpia elon tuntemuksia sillä tiellä, jonka ikinä valitsetkin kulkeaksesi.
Muuttukoon ajatuksemme ja pohdintamme ja niistä saadut oivallukset teoiksi, pudotkoon pohdinnan hedelmät syvälle sisimpäämme ja muuttukoon todelliseksi viisaudeksi elämämme kaikilla tasoilla, älkäämme luulko ajattelun synnyttämiä oppirakennelmia ja niiden pohdintaa muuksi kuin ensimmäiseksi portiksi sillä tiellä, joka vie elämän täyteen kokemiseen!
“Rakkaus näyttää minusta tärkeämmältä kuin mikään muu, se on pääasia. Maailman salaisuuksien paljastamisen, sen selittämisen, sen halveksimisen, minä jätän suurten ajattelijoiden tehtäväksi. Minulle merkitsee jotakin vain se, että kykenen rakastamaan maailmaa, etten halveksi sitä, etten vihaa sitä enkä itseäni, että kykenen katselemaan sitä ja itseäni ja kaikkia olentoja rakastaen ja ihaillen ja kunnioittaen.”
- Ote Hermann Hessen kirjasta “Siddhartha”
Kiitos O-Jay, asioita pohtivalta itsekin vaikutat. Arvostan suuresti totuuden-nälkääsi ja rehellisyyttäsi. Olemme epäilemättä monista asioista aika samoilla linjoilla. Ja vaikkemme olisikaan, toivon sinulle joka tapauksessa mitä syvimpiä ja antoisimpia elon tuntemuksia sillä tiellä, jonka ikinä valitsetkin kulkeaksesi.
Muuttukoon ajatuksemme ja pohdintamme ja niistä saadut oivallukset teoiksi, pudotkoon pohdinnan hedelmät syvälle sisimpäämme ja muuttukoon todelliseksi viisaudeksi elämämme kaikilla tasoilla, älkäämme luulko ajattelun synnyttämiä oppirakennelmia ja niiden pohdintaa muuksi kuin ensimmäiseksi portiksi sillä tiellä, joka vie elämän täyteen kokemiseen!
“Rakkaus näyttää minusta tärkeämmältä kuin mikään muu, se on pääasia. Maailman salaisuuksien paljastamisen, sen selittämisen, sen halveksimisen, minä jätän suurten ajattelijoiden tehtäväksi. Minulle merkitsee jotakin vain se, että kykenen rakastamaan maailmaa, etten halveksi sitä, etten vihaa sitä enkä itseäni, että kykenen katselemaan sitä ja itseäni ja kaikkia olentoja rakastaen ja ihaillen ja kunnioittaen.”
- Ote Hermann Hessen kirjasta “Siddhartha”
Minusta taas uskonnonopetus on erittäin tärkeää... en tiedä, voinpa olla väärässäkin, mutta lapsille on nimenomaan tärkeää uskonnollinen kasvatus, oman uskonnon opetus. Vanhemmilla pitää olla oikeus itse kasvattaa lapsi omaan uskontoonsa. Mutta toki pitää myös opettaa suvaitsevaisuutta muita uskontoja kohtaan. Siinä auttaa yhteiskunnan tuki: opetetaan koulussa ei-tunnustuksellisesti, mitä uskonto, ja etekin OMA uskonto tarkoittaa. Silloin ei voida syöttää lapsille mitä tahansa uskontona kotona ja kirkoissa.
Ratkaisu suvaitsemattomuuteen ei ole se, että kielletään lapsilta oman uskonnon opetus. Tottakai vanhemmat yhä kasvattaisivat lapsiaan johonkin uskontoon. Saattaisi ilman yhteiskunnan opetusta tulla jopa fanaattisempia kansalaisia. Ja jos koulussa ei puhuta uskonnosta, sen harjoittaminen siirtyy yhä enemmän suljettuihin, eristäytyneisiin tiloihin, ja tulee yhä voimakkaammat lahkot.
Uskonto on minulle kuin äidinkieli, selvitän asiaa tässä kirjoituksessa http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=21500000000183989
Lapsi tarvitsee sen ei-tunnustuksellista, ja myös tunnustuksellista opetusta, että hänelle kehittyisi uskonnollinen "äidinkieli". Se ei tarkoita sitä, että lapsesta tulisi suvaitsematon muita kohtaan, päin vastoin, kun osaa hyvin oman äidinkielen, niin oppii myös muita.
Vapaus valita ei tarkoita sitä, että lapsi olisi kypsä valitsemaan ilman mitään opetusta ja ohjausta. Yhteiskunnan on mahdotonta kouluajan puitteissa tarjota niin laajaa opetusta kaikista uskonnoista, että niistä voisi valita. Ja en muutenkaan ymmärrä tuota, mitä väliä sillä on, mitä uskontoa tunnustaa (tunnustaako mitään), mitä väliä on sillä, mikä on oma äidinkieli? Kun vaan on joku. Ja sen jonkun saa yleensä kotoa, niinkuin kaiken muunkin kasvatuksen. Minusta yhteiskunnan ei tarvitse tarjota eikä se voi tarjota uskontokasvatusta, kyllä se lähtee kotona.
Mitä yhteiskunta voi tehdä? Se voi tukea kodin antamaan uskontokasvatusta antamalla sitä tukevaa opetusta. Niinkuin nyt, kaikki menevät oman uskontonsa tunneille koulussa.
Kodillahan se kaikki kasvatusvastuu kuitenkin on, ja sieltä ne tulevat joka tapauksessa ne suhtautumiset muihin uskontoihinkin. Yhteiskunnan on hankala tai mahdoton tällaisiin asioihin vaikuttaa.
Aihe on pudonnut jo toiselle sivulle, en tiedä muistaako tätä enää kukaan, mutta vastaan kuitenkin. Olen edelleen sitä mieltä, että uskonnon opetus kuuluu kirkolle. Koulun tehtävä on sivistää, opettaa lukemaan, laskemaan, antaa yleistiedot maailmasta ja sen historiasta. Tottakai uskontojakin pitää käsitellä, mutta tasapuolisesti ja ottamatta kantaa, mikä on oikea uskonto. Olennaista ei ole kutsutaanko tätä sitten elämänkatsomustiedoksi vai joksikin muuksi. Olennaista olisi opettaa erilaisten kulttuurien ja uskontojen ymmärrystä ja näiden keskinäisiä suhteita.
"Kodillahan se kaikki kasvatusvastuu kuitenkin on, ja sieltä ne tulevat joka tapauksessa ne suhtautumiset muihin uskontoihinkin. Yhteiskunnan on hankala tai mahdoton tällaisiin asioihin vaikuttaa."
Juuri tähän yhteiskunta voi vaikuttaa. Yhteiskunta voi käsitellä uskontoja yleisesti, suosimatta mitään uskontoa. Lapsella voi olla hyvinkin uskonnolliset vanhemmat, ja jos vanhempien uskontokäsitystä vielä vahvistetaan koulussa, niin mistä lapsi oppii muiden uskontojen periaatteita?
"Ja jos koulussa ei puhuta uskonnosta, sen harjoittaminen siirtyy yhä enemmän suljettuihin, eristäytyneisiin tiloihin, ja tulee yhä voimakkaammat lahkot."
En ole kokonaan kieltämässä uskonnosta puhumista, mielestäni opetuksen vain tulisi olla puolueetonta.
Uskonto on niin henkilökohtainen asia, ettei sen opettaminen kuulu koululle. Jos vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa oman uskontonsa mukaisesti, pitää kirkon järjestää uskonnon opetus, esimerkiksi pyhäkoulujen tavoin. Tosin siitäkin voidaan keskustella, onko vanhemmilla oikeus kasvattaa lapsi omaan uskontoonsa?
Periaatteessa on uskonvapauden vastaista kasvattaa lapsi uskontoon silloin, kun lapsi ei vielä asiasta mitään tajua. Jos minulla olisi lapsia, en haluaisi heitä kasvattaa uskontoon, vaan toivoisin, että he tekisivät joskus itsenäisen valinnan, oli valinta sitten ateismi, joku uskonto tai jonkinlainen uskontojen yhdistelmä.
Mutta eikö ole tärkeää osata nimenomaan oman uskontonsa TIEDOLLISET jutut? Koska jos ei niitä tunne, niin voidaan mitä tahansa syöttää esim. kristinuskona.
Tottakai minäkin kannatan sitä, ettei koulussa olla tunnustuksellisia, ja kannatan sitä, että muitakin uskontoja käsitellään. Silti mielestäni painopisteen täytyy olla omalla uskonnolla, jo senkin vuoksi, että nykyisessä tuntisuunnitelmassa ei ole aikaa käsitellä kuin yhtä uskontoa paremmin ja muita sitten pääkohtaisesti. Ja tottakai kannatan tiedon lisäämistä myös muista uskonnoista, jos siihen vain annettaisiin enemmän tunteja. En epäile, etteikö se lisäisi suvaitsevaisuutta.
Mutta on enemmän myös yhteiskunnan edun mukaista, että omaa uskontoa käsitellään myös TIEDOLLISELTA kannalta. Se voi jäädä oman seurakunnan opetuksessa, ja varmasti jääkin, ihan varjoon. Näin voitaisiin omassa seurakunnassa esim. valehdella oman uskonnon historiasta tai oman uskonnon opeista verrattuna muihin uskontoihin. Tämä vain lisäisi tietämättömyyttä ja niin myös suvaitsemattomuutta.
Uskonnonopetushan on nyt jo ei-tunnustuksellista, joten siinä mielessä asiat ovatn mielestäni ok.
"Periaatteessa on uskonvapauden vastaista kasvattaa lapsi uskontoon silloin, kun lapsi ei vielä asiasta mitään tajua."
Onko myös ihmisen valinnanvapauden vastaista kasvattaa lapsi puhumaan jotain kieltä äidinkielenään? Luitko kirjoitukseni, jossa vertasin äidinkieltä "äidinuskontoon"? Jos ei osaa omaa äidinkieltään kunnolla, ei tule koskaan ymmärtämään muitakaan kieliä. Sen sijaan äidinkielen täydellinen osaaminen ei ole mikään este, päinvastoin ediste, muitten kielten opetukselle.
Jos taas halutaan estää vanhempia kasvattamasta lapsiaan, niin lapset täytyy ottaa heiltä synnytyslaitoksella pois ja viedä kasvatuslaitokseen. Sekö on sinusta yksilönvapauden edistämistä?
Olemme jonkin verran samoilla linjoilla, mutta tuota ajatusta en todella kannata, että uskonnonkasvatus edistäisi jotenkin suvaitsemattomuutta. Minusta se on nimittäin ihan päinvastoin, ja suvaitsemattomat ajatukset tulevat jostain ihan muusta kuin oman uskonnon opetuksesta. Minusta se on ennemminkin seurausta oman uskonnon vajaaopetuksesta, siitä, että ei tiedetä oman uskonnon oikeita oppeja, vaan uskotaan sokeasti suvaitsemattomia johtajia/omaa suvaitsemattomuuden ääntä päässä.
Mutta eikö ole tärkeää osata nimenomaan oman uskontonsa TIEDOLLISET jutut? Koska jos ei niitä tunne, niin voidaan mitä tahansa syöttää esim. kristinuskona.
Tottakai minäkin kannatan sitä, ettei koulussa olla tunnustuksellisia, ja kannatan sitä, että muitakin uskontoja käsitellään. Silti mielestäni painopisteen täytyy olla omalla uskonnolla, jo senkin vuoksi, että nykyisessä tuntisuunnitelmassa ei ole aikaa käsitellä kuin yhtä uskontoa paremmin ja muita sitten pääkohtaisesti. Ja tottakai kannatan tiedon lisäämistä myös muista uskonnoista, jos siihen vain annettaisiin enemmän tunteja. En epäile, etteikö se lisäisi suvaitsevaisuutta.
Mutta on enemmän myös yhteiskunnan edun mukaista, että omaa uskontoa käsitellään myös TIEDOLLISELTA kannalta. Se voi jäädä oman seurakunnan opetuksessa, ja varmasti jääkin, ihan varjoon. Näin voitaisiin omassa seurakunnassa esim. valehdella oman uskonnon historiasta tai oman uskonnon opeista verrattuna muihin uskontoihin. Tämä vain lisäisi tietämättömyyttä ja niin myös suvaitsemattomuutta.
Uskonnonopetushan on nyt jo ei-tunnustuksellista, joten siinä mielessä asiat ovatn mielestäni ok.
"Periaatteessa on uskonvapauden vastaista kasvattaa lapsi uskontoon silloin, kun lapsi ei vielä asiasta mitään tajua."
Onko myös ihmisen valinnanvapauden vastaista kasvattaa lapsi puhumaan jotain kieltä äidinkielenään? Luitko kirjoitukseni, jossa vertasin äidinkieltä "äidinuskontoon"? Jos ei osaa omaa äidinkieltään kunnolla, ei tule koskaan ymmärtämään muitakaan kieliä. Sen sijaan äidinkielen täydellinen osaaminen ei ole mikään este, päinvastoin ediste, muitten kielten opetukselle.
Jos taas halutaan estää vanhempia kasvattamasta lapsiaan, niin lapset täytyy ottaa heiltä synnytyslaitoksella pois ja viedä kasvatuslaitokseen. Sekö on sinusta yksilönvapauden edistämistä?
Olemme jonkin verran samoilla linjoilla, mutta tuota ajatusta en todella kannata, että uskonnonkasvatus edistäisi jotenkin suvaitsemattomuutta. Minusta se on nimittäin ihan päinvastoin, ja suvaitsemattomat ajatukset tulevat jostain ihan muusta kuin oman uskonnon opetuksesta. Minusta se on ennemminkin seurausta oman uskonnon vajaaopetuksesta, siitä, että ei tiedetä oman uskonnon oikeita oppeja, vaan uskotaan sokeasti suvaitsemattomia johtajia/omaa suvaitsemattomuuden ääntä päässä.
tönäisy
liikkeelle
Mikä ihme näitä foorumeja vaivaa? Nykyään joutuu melkein jokaista viestiä odottelemaan puoli päivää. Perkele!:)
Juu, ollaan osittain samoilla linjoilla. Kynnyskysymykseksi on noussut, kenen tehtävä on opettaa uskontoa. Ymmärrän huolesi, ettei ymmärretä, mikä on oikeaa uskoa. Erityisesti olet huolissasi, että lapsille syötetään mitä tahansa kristinuskona, mutta eikö yhtä hyvin koulukin voi syöttää mitä tahansa? Kuka määrittelee, mitä oikea kristinusko on?
En ole väittänyt uskonnon opetuksen lisäävän suvaitsemattomuutta, vai olenko? No, ei ainakaan ollut tarkoitus. Olen sitä mieltä, että nykytilanne on neutraali, eli suvaitsemattomuus ei lisäänny, mutta ei myöskään suvaitsevaisuus.
Äidinkieli-juttusi oli melko pitkä, mutta päällisin puolin sen luin, enkä voi väittää, että vertaus olisi täysin väärässä.
Tuo vanhempien kasvatusoikeus on vaikea juttu, siksi käytinkin sanaa periaatteessa. En ole kovaäänisesti kieltämässä vanhempien oikeutta kasvattaa lasta uskontoon, mutta periaattellisella tasolla se on kuitenkin mielestäni väärin. Periaatteessa lasten pitäisi saada valita äidinkielensäkin itse, mutta käytännössä tämä on mahdotonta, kun kieli kuitenkin määräytyy asuinmaan mukaan. Ilman kieltä ei oikein voi elää, mutta ilman uskontoa voi elää, ainakin niin kauan, että lapsi on kypsä valitsemaan oman uskontonsa.
Miksi ihmeessä "möisin" sulle oman uskontoni? Mä olen nähnyt paljon vaivaa, että olen saanut kasattua tuosta sekavasta uskontojen sekamelskasta OMAN käsitykseni maailmasta, uskontoni joka on toimiva. Kyseessä on mun kokemukseni, mitä sä sillä teet? Enkä usko että halvalla saa hyvää...
Pidä pääsi, äläkä ota vastaan muiden uskontoja. Maailma on täynnä sekopäitä, tosin sieltä välillä löytyy ihan täyspäisiäkin tapauksia...
Juu, en minä tosissani ollutkaan "ostamassa" halusin vain kuulla "tarjoukset". Vastasin juuri spacemanille ja yritin valottaa siinä viestissä enemmän omia tarkoitusperiäni. Olen muodostanut oman käsitykseni elämästä ja maailmasta, eikä tämä käsitys varmasti ole lopullinen ja tulee muuttumaan siinä, missä minä itsekin.
"Mielestäni uskonto on aivan järjetön asia ja oma maailmankuvani on toimiva ilman yhtäkään jumalaa. Minulle perusteeksi riittää yksi ainoa asia."
Oletko varma ettei kyseessä ole vain resignaatio johonkin yhtä vajavaiseen, kuin esim. ihmisen määrittelemä organisoitu-uskonto?
Itse en kuulu mihinkään lahkoon yms. Vaan arvostan henkilökohtaista uskoa. Yhteen Jumalaan.
Tässä päästäänkin sitten siihen krusiaaliseen pisteeseen.
Aivan kuten on olemassa yksi Totuus, on olemassa myöskin yksi Jumala.
Sinänsä siis kritiikkisi on osuvaa. On melkoinen paradoksi olettaa että kaikki uskonnot voisi viedä samaan kohteeseen, jos kerran ne ovat toisiaan kohtaan ristiriitaisia, jopa vihamielisiä.
Tässä esitän eräänlaisen selityksen, tarinan miten asiat menivät tälle mallilleen:
Kelataanpa hieman alkua (karkea versio ja mahd.osia väliinjättävä, minun
eräänlainen komentaari Sefer Yetsirah'ista)
Alussa Olemassaolo, Elohim, loi elämän.
(Tästä syntyi olevainen, 42 merkillä/ sanalla.)
Peruselementeistä Ilmasta, vedestä ja maasta, muodottomasta aineesta, hän
muokkasi luomakunnan.
Makrokosmos antoi mikrokosmoksen, Golemin (sieluton ruumis, jonka sanottiin
Rabbi Löw:n saaneen aikaiseksi), joista molemmat koostuvat samoista elementeistä.
Kun tämä sai hengen, tulen, joka on taivaan elementti aka. hengen symboli,
tuli hänestä Adam-Kadmon. (Kun ihminen kuolee, hänestä lähtee henki, tuli,
ja hän kylmenee.)
Tämän kaiken teki, ja sai aikaan Jumala, ja hänen Sana.
(Näin voisi sanoa että liha halajaa kotiinsa maan tuhkaksi, aivan kuten
henkikin taivasten valtakuntaan.)
Tässä oli melkoisen krusiaalinen piste. Sillä muun luomakunnan kohdalla
Jumala sanoi näkevänsä että 'se on hyvä'. Mutta Ihmisen kohdalla näin ei
ollut. Liekö syy siinä että ihmisellä on vapaatahto, ja on olossaan kuin
eläin ja siltikin jumala?
Käärme/pahuus
eksytti ihmisen, ihan piruuttain.
Sanoi antavansa tietoa, jota eräät viisaudeksikin
kutsuivat. Haastoi, sekä kyseenalaisti Jumalan kaikkivoimaisuuden, kuten
useat vielä tänäkin päivänä tekevät.
Paratiisiolosuhteista tuli sitten kenkää, ansaitusti. Ihminen sai maistaa
kuolemaa. Hän kuoli ja on näin ollen "kuoleman varjon laaksossa" jonka Daavid
mainitsi psalmissaan, kun taas kuoleman toinen osa, onkin se kun heitetään
henkeselit kokonaan seinään. Hän joka on todellinen Tie (täydellisyyteen),
Totuus ja Elämä, tuleekin esittelyyn edempänä.
Kun paratiisista tuli potkut, osa lähti seuraamaan käärmettä joka oli luvannut
tietoa (kts. Gnostilaisuus, muinaiset käärmejumalatar-kultit), osa pysyi
kuuliaisina Tuntemattomalle Elohimille, Jumalalle.(Alttareita Hänelle oli
Paavalin mukaan esim. Kreikassa)
Tästä taas alkoi sivilisaatio, joka perustuu sille että ihmiset tiesivät
että oli Jumala, mutta siitä tietämisestä syntyi erilaisia koulukuntia,
uskontoja.
Näiden kautta taas tuli kulttuuri, tästä taas historia, ja historiahan toistaa
itseään.
Aikaa kului, sitten eräs Abram teki sopimuksen Jumalan kanssa.
Jumala palkitsi tämän ja antoi tämän suvulle valitunkansanosan, ja paljasti
tämän papeille salaisuuksia itsestään, ja antaen esim. profeetalleen Moosekselle
lain jossa oli 3: käskyä Jumalan rakastamisesta, 7 lähimmäisen.
Hänet, eli tuon tuntemattoman Jumalan tunsivat pakanakansat kautta-aikain,
mutta valitulle kansalle hän ilmoittu itsensä.
Hänet tunnettiin nimityksillä "kaikkivaltias, Tuntematon Jumala, Nimetön
Jumala"jne
(Tuntematon Jumala tunnetaan globaalisti.)
Tässä hän kertoo nimensä:
3:13 Mooses sanoi Jumalalle: "Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja
sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne',
ja kun he kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' niin mitä minä heille
vastaan?"
3:14 Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen." Ja hän
sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän
luoksenne."
Ja tässä selventää edellistä pointtia
2.Mooseksen kirja:
6:3 Ja minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille 'Jumalana
Kaikkivaltiaana', mutta nimelläni 'Herra' en minä ole tehnyt itseäni heille
tunnetuksi.
6:4 Ja minä tein myös liittoni heidän kanssansa, antaakseni heille Kanaanin
maan, sen maan, jossa he muukalaisina asuivat
Ja tässä sitä että kuka että kuka esittäytyi.
Tästä seuraa vielä mielenkiintoinen sanaleikki.
Raamatussa kun aluksi "kaikkivaltias Jumalana" esiintynyt Elohim kertoi
nimensä, oli käännettynä se suunniileen seuraava: 'Yahve ("minä olen") on
Herra (Elohim= Jumalat)'
Tätä seuraisi Hän joka lopullisesti polkee eksytyksen tuojan, käärmeenpään,
joka on Mooseksen tuoman teoreettisen rakkauden lain sijasta tuova taivaallista
leipää, ja oleva siten lain loppu, ja henkisen lain päivityksen alku.
Eli siis Yeshua, Messias, Kristus, Jumalan lihallinen inkarnoituma.
Sana, Viisaus joka on tullut lihaksi saattamaan armonsa kautta jälleen ihmiset
täydellisyyteen, johon he kadottivat kosketuksensa. Eivätkä siten epätäydellisyydessään
voi enää täydellisyyteen, ilman täydellisyyden itsensä armoa ja apua päästä.
Käärme taas jatkaa samaa vanhaa vitsiään, 'ette te Jumalaa tarvitse, kuunnelkaa
minua ja itseänne'!
Tästäkin on olemassa vaikka mitä ideologioita, pirstaloitumisen tuloksena,
nykypäivänä on ihmisellä pitkä historia jumalana pitämistään ideoista ja
objekteista aka. jumalan kuvien tekemisestä.
Myöskin eräs perustavanlaatuinen ero löytyy siitä että ovatko ne puolesta
vaiko vastaan.
Tämä riittäkööt alkuun, sillä tuo sinun Haasteesi eli "myykää" oma uskontonne minulle. Vakuuttakaa, että juuri teidän uskontonne on oikeassa, että juuri teidän uskontonne tarjoama maailmankuva on oikea. Erityisesti minua kiinnostaa maailman synty. Vakuuttakaa, että maailma on syntynyt juuri teidän uskontonne esittämällä tavalla."
Haisee siinä hieman palanut. Perustelujen heittäminen ihmiselle joka on periaatteesta vastaan, on kuin heittäisi helmiä sioille, taikka argumentteja vääristeltäviksi toiselle.