Koko asia taitaa olla epäselvänä, siis
ohittaminen ihan yleensä ottaen.
Onko ohittamista, jos 'ohitan' vaikkapa puun,
joka on tien vieressä? Entäpä sitten vaikka
parkkeeratun auton, jos on yksi kokonainen tyhjä
kaista välissä kaikkine viivoineen? Mitä kaikkea
pitää olla välissä tai miten kaukana pitää olla,
että kyseessä olisi ohitus? Onko mahdollisesti
niin, että silloin ei ohiteta, kun välissä on
vaikkapa ajorataan maalattu yhtenäinen valkoinen
sulkuviiva taikka sitten keltainen vai riittääko
katkoviiva, vaikka samaan suuntaan kuljetaankin.
Risteyksessäkin voi tietenkin ohittaa, mutta
miten kaukana pitää toisen vehkeen olla
sivutiellä, että se tulee ohitetuksi? Mikä sen
pitää olla -- auto, pyöräilijä, ihminen, koira,
hirvi, puu, mummon mökki?
Onko vastaantulija ohitettava vai ohittaja?
Asiaa kun hieman veivaa, niin ei se ehkä
sittenkään ihan itsestään selvää ole?
Entäs, jos toinen peruuttaa -- päisikö minunkin
peruuttaa ja lujempaa kaiken lisäksi, etten
joutuisi ohittajaksi? Kumpi on ohittaja, se joka
menee eteenpäin vai peruuttaja vai ratkaiseeko
vauhti ja jos, niin kumman?
Onko sivuuttaminen ohittamisen synonyymi?
ohittaminen ihan yleensä ottaen.
Onko ohittamista, jos 'ohitan' vaikkapa puun,
joka on tien vieressä? Entäpä sitten vaikka
parkkeeratun auton, jos on yksi kokonainen tyhjä
kaista välissä kaikkine viivoineen? Mitä kaikkea
pitää olla välissä tai miten kaukana pitää olla,
että kyseessä olisi ohitus? Onko mahdollisesti
niin, että silloin ei ohiteta, kun välissä on
vaikkapa ajorataan maalattu yhtenäinen valkoinen
sulkuviiva taikka sitten keltainen vai riittääko
katkoviiva, vaikka samaan suuntaan kuljetaankin.
Risteyksessäkin voi tietenkin ohittaa, mutta
miten kaukana pitää toisen vehkeen olla
sivutiellä, että se tulee ohitetuksi? Mikä sen
pitää olla -- auto, pyöräilijä, ihminen, koira,
hirvi, puu, mummon mökki?
Onko vastaantulija ohitettava vai ohittaja?
Asiaa kun hieman veivaa, niin ei se ehkä
sittenkään ihan itsestään selvää ole?
Entäs, jos toinen peruuttaa -- päisikö minunkin
peruuttaa ja lujempaa kaiken lisäksi, etten
joutuisi ohittajaksi? Kumpi on ohittaja, se joka
menee eteenpäin vai peruuttaja vai ratkaiseeko
vauhti ja jos, niin kumman?
Onko sivuuttaminen ohittamisen synonyymi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
totta tosiaan...toivottavasti et omista ajokorttia
Tottahan toki tienvieressä olevien puidenkin ohi
ajamista voidaan suomenkielessä kutsua
ohittamiseksi, mutta ilmaisua "puun ohitus" ei
usein käytetä, koska sillä ei ole useinkaan
informatiivistä arvoa. Ehkä puun ohi ajaminen
voidaan kuvastaa paremmin sanalla "Sivuuttaminen",
kuin ohittaminen.
Esim. Englannin kielessä käytetään sanaa Passing
kun tarkoitetaan jotain lyhytaikaista ohitusta
(sivuuttaminen), esim puun tai rakennuksen, mutta
jos ohitetaan esim. toinen auto sanotaan
"overtaking" (ohitus)
Mitä tulee sitten etäisyyskysymykseen ja
termeihin: Yleisenä sääntönä pidetään ns.
Vesbergin sääntöä, joka määrittelee sekä ohituksen
että sivuutuksen.
Ohitus tarkoittaa liikkeellä olevan esineen tai
asian sivuuttamista, kun taas sivuutus tarkoittaa
paikallaan olevan esineen tai asian ohi
kulkemista. Jotta voidaan käyttää termiä ohitus,
täytyy ohitettavan esineen ja ohi kulkevan esineen
olla toistensa vaikutuspiirissä, eli niiden
energiakentät kulkevat päällekkäin ohituksen ajan.
Mikäli kentät eivät kohtaa puhutaan
sivuuttamisesta. Jotta voidaan puhua yleensäkään
esineen tai asian sivuuttamisesta täytyy
sivuuttamisen objekti olla okularitiivisen säteen
sisällä (käytänössä näkökentässä juuri ennen
tapahtuman alkua, joka määritellään erikseen
Vesbergin säännössä, mutta en puutu nyt siihen).
Eli toisin sanoen sivuuttaminen on input
ohitukselle. Jos sivutus ei ole mahdollinen ei ole
myöskään ohitus.
Toivottavasti tästä oli jotain iloa ja mietittävää
sinulle viikonlopuksi.
Mikäli haluat voi lähettää sähköpostilla otteen
Vesbergin säädöstöstä, "G.F Vesberg, The Physical
Environment"
Ymmärsinkö oikein, että ohittaminen on ikäänkuin
sivuuttamisen perimä?
Jos niin ja vaikutuspiiri huomioon ottaen eli
päällekkäiset energiat, niin liikenteen kannalta
vallitsee kuitenkin keinotekoiset rajat sille
mikä vaikutus milloinkin on vallitsevana. Tätä
taustaa vasten voidaan katsoa, että on olemassa
jokin keinotekoinen raja, vaikkapa sulkuviiva,
joka ikäänkuin kumomoaa energiakentän vaikka ei
se sitä todellisuudessa tekisikään. Tälläisiä
keinotekoisia rajoja voi olla muitakin vaikkapa
verbaaliset säännöt, fyysiset merkit tai esteet,
näköyhteys etc...
Nyt kysymys edelleenkin kuuluu, että milloin
liikenteen kannalta ohitetaan?
se noin vaikeaa ole: Ohittamista on samaan
suuntaan kulkevan tai paikallaan pysyvän kohteen
ohi kulkemista. Jos kohde liikkuu vastakkaiseen
suuntaan kyseessä on sivuutus. Etäisyyksillä tms
ei ole merkitystä.
Jos naapuri on sadan metrin päässä ?
Jos toinen on paikoillaan eikä siis liiku samaan
suuntaankaan, niin sinä sanot, että se on
sivuuttamista, hyvä niin. Entäpä, jos se toinen
on peruuttamassa. Äkkiä voisi päätellä, että
peruuttavan ohittaminen ei siis ole ohittamista
eikä sivuuttamista.
Mitäs se sitten on?
Tarkkaan ottaen voisi kuvitella, että siinä voisi
olla samanlaisia sääntöjä kuin suojatien eteen
pysähtyneelläkin. Jos on vapaa ja tyhjä kaista
välissä, niin sitten tulkitaan taas toisin -- vai
miten se nyt olikaan?
se niin mene. Siis: Paikallaan oleva tai samaan
suuntaan kulkeva: > ohitus
Vastakkaiseen suuntaan liikkuva > sivuutus
Peruuttava vastaantulija = vastakkaiseen suuntaan
liikkuva > sivuutus
Peruuttaminen ei vaikuta asiaan.
Huomaa että jos pysähdyt ja alat peruuttaa
samalla kaistalla ts. liikut kulkusuunnassasi
keskiviivan vasemmalla puolella ja jos kolahtaa,
maksaja olet sinä. Sillä ei ole väliä, kumminko
päin auto on, ainoastaan kulkusuunnalla.
Entäpä jos kummatkin peruuttaa?
toisen kottero kulkee kovempaa pakilla, niin se
ohittaa...jos taas pakittavat eri suuntiin niin
eivät ohita eivätkä sivuuta.
Mummo ajaa 100:n alueella mittarinopeutta 85km/h.
Olen aamulla myöhässä aikataulustani. Saavutan
mummelin Micran ja joudun hidastamaan, koska muu
liikenne estää ohittamisen. Verisuonet
pullottavat ohimollani. Mutkan jälkeen aukeaa
suora. Survaisen 2:lle ja polkaisen pedaalin
pohjaan. Vilkku vasemmalle, vilkaisu peileihin ja
nostan nopeuden 110km/h mittarinopeuteen
viereisellä kaistalla, tyrkkään isompaa vaihdetta
ja mummo jää jonnekkin kauas taakse. Vilkkua
oikealle, jälleen vilkaisu peileihin ja palaan
takaisin kaistalleni. Jatkan matkaani verisuonet
pullottaen ja kerkeän juuri ja juuri
määränpäähäni...
epäterveellisen tuntuista puuhaa.Täytynee
väistellä edessäolevia autoja, ettei tartte
ohitella.
Siinen sopisi vielä, että yhtä sakkolappua
rikkaampana, mutta rahallisesti köyhempänä.
Heh heh...
...no, sellaista se elämä on .... vaan minkäs
teet...