Siispä avaudun nyt omista oudoista tuntemuksistani. Mun persoonaan kuuluu sellanen että en ikinä tee mitään pahaa kellekään tai suutu koskaan mutta joskus on sellanen olo että alkaa mitta täyttyä ja pahasti. Siis oon kuunnellu koko elämäni erilaisten ihmisten mielipiteitä ittestäni ja sellasista asioista mitkä ei kuulu kellekään.
Alan kyllästyä vittumaisiin ihmisiin pikkuhiljaa, sellasiin kusipäihin jotka aina on puuttumassa toisten asioihin, sellasiin jotka ei elä omaa elämäänsä vaan keskittyy muiden elämien analysointiin ja nimenomaan heikkouksien esiinkaivamiseen ja niihin tarttumiseen ja niiden kautta itsetuntonsa kohottamiseen.
En oo ikinä välittänyt kun oon saanu sellasta paskaa palautetta jota en oo edes aina ansainnu moni pitää mua varsinaisena kusipäänä sen takia kun menneisyyden vuosina oon tehny aika poikkeuksellisen erikoisia asioita.. itse asiassa tää ei edes haittaa mua mutta tuntuu että tää kaikki vastaanotettu informaatio joskus herää henkiin mun päässä ja sen takia joskus mulla on sellasia ajatuksia joita en voi kontrolloida yhtäkkiä vaan ajatuksissani oon esimerkiks keskellä veristä tappelua joko hakattavana tai hakkaamassa jotain.
Näitä ajatuksia tulee nykyää jo jonkinverran ja oon alkanu huolestumaan. Sen takia kysyisin että minkälaisia keinoja teillä muilla on purkaa aggressioita?
Alan kyllästyä vittumaisiin ihmisiin pikkuhiljaa, sellasiin kusipäihin jotka aina on puuttumassa toisten asioihin, sellasiin jotka ei elä omaa elämäänsä vaan keskittyy muiden elämien analysointiin ja nimenomaan heikkouksien esiinkaivamiseen ja niihin tarttumiseen ja niiden kautta itsetuntonsa kohottamiseen.
En oo ikinä välittänyt kun oon saanu sellasta paskaa palautetta jota en oo edes aina ansainnu moni pitää mua varsinaisena kusipäänä sen takia kun menneisyyden vuosina oon tehny aika poikkeuksellisen erikoisia asioita.. itse asiassa tää ei edes haittaa mua mutta tuntuu että tää kaikki vastaanotettu informaatio joskus herää henkiin mun päässä ja sen takia joskus mulla on sellasia ajatuksia joita en voi kontrolloida yhtäkkiä vaan ajatuksissani oon esimerkiks keskellä veristä tappelua joko hakattavana tai hakkaamassa jotain.
Näitä ajatuksia tulee nykyää jo jonkinverran ja oon alkanu huolestumaan. Sen takia kysyisin että minkälaisia keinoja teillä muilla on purkaa aggressioita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselleen on vaikea antaa anteeksi joitain asioita. Sillä ei ole merkitystä ovatko isoja vai pieniä.Puhun nyt eritasoisesta anteeksiannosta kuin mitä moraalisesti odotetaan - esim. murhaajan ei monien mielestä kuulukaan saada mitään anteeksi saati antaa itselleen anteeksi. Entä jos on vaikea antaa anteeksi itselleen vaikka sitä, että "missasi" tärkeän tilaisuuden tai on vaikea hyväksyä virheitä, joita omat vanhemmat ovat tehneet, esimerkiksi vähätelleet lastensa arvoa ja mielipiteitä? Nämä ovat asioita, jotka käytännössä "kannattaa" antaa anteeksi, ihan sikis että pääsee elämässä eteenpäin. Kysymys ap:lle kuuluu siis, oletko sinut menneisyytesi kanssa ihan oikeasti itse? Jos asiat kummittelevat mielessäsi, eikö se ole merkkis iitä, että asioita on jäänyt käymättä läpi lähinnä itsesi kanssa? En tarkoita, että toisiin kohdistuva väkivalta on automaattisesti anteeksiannettava teko, jos tällaista on tapahtunut, mutta asiaa on kuitenkin syytä prosessoida, käsitellä ja - hyväksyä se, mitä ei voi muuttaa. Eli menneisyys. Mielenterveyteen kuuluu oleellisesti terve ja toiveikas suhtautuminen tulevaan, ei menneessä kieriskely.
Se tuli vielä mieleen, että agressio kasvaa vihan tunteilla. jokaisessa meissä on agressiivinen puoli, se on siksi että puolustaisimme itseämme. Tämän puolen ylivirittyminen on kuitenkin vaarallista. Kannattaa tasapainon vuoksi harjoittaa sitä oma apehmeämpää puolta. Itsellä toimii liikunta, ulkoilu raittiissa ilmassa, juokseminen, luonnossa kävely, klassinen musiikki, terveytä edistävät elämäntavat, positiiviset ajatukset. ASiat lähtevät pienestä liikkeelle. Ei heti tarvitse muuttua mr. tai mrs optimistiksi vaan riittää, että yhden kielteisen ajatuksen sijalle vaihtaakin myönteisen. Esim. joku tyyppi ärsyttää -> tää hänestä mielessäsi vitsi. Pidä asiaa naurettavana sen sijaan, että antaisit ärsytyksen kasvaa. Käy hierojalla tai juoksemassa tai tee jotain hyödyllistä ruumiillista työtä. Tee jotain, mistä voit olla ylpeä.Suunnittele tälainen asia ensin mielessäsi harkiten ja toteuta sitten, tunnet saavuttaneesi jotain ja tällöin ei tarvitse olla kenellekään vihainen. Ei edes itselle. Toista tarvittaessa.
se Petri Gertin tarina ( joka räjäytti Myyrmannin).
Hän lienee ollut sulkeutunut persoona, joka aina vaan nieli ja otti vastaan kaiken, kunnes...
Varo kaiken vastaanottamista. Ja sulkemista oman itsesi sisään.
Sun on alettava pitää itestäs parempi huoli: näytettävä, kun sua suututtaa, ilmaistava ettet pidä jostakin ( esim itsesi arvostelemisesta, paskanpuhumisesta ) jne. Laita rajat toisille, opeta niille, miten sinua saa kohdella.
On kuule sata kertaa parempi näyttää tunteita ulospäin kuin kätkee sisään. Aloita jo tänään!
sellaisia ihmisiä joita inhoat kutsutaan narsisteiksi. Eikä siinä mitään vaikka mielikuvissaan ajattelisi paloitella jonkun ja valaa betoniin kunhan sitä ei oikeasti toteuta
Sellaistahan se on, monet elää toisten kautta. Käyttää toisia vain vertailukohteena omalle, tai pikemmin luulemalleen, paremmuudelle. Monesti hyvän ihmisen "vika" on juuri herkkä vastaanottavaisuus. Kun ei halua pahaa kenellekään, ei sitä odota saavansakaan. Mutta toisin on. Törkylastien kippaajia tässä maailmassa riittää.
Olisi hyvä jos pystyisit purkamaan kaiken sen törkyinfon pois harteiltasi. Toisten huonommuuksia ei tarvitse kenelläkään kantaa mukanaan.