Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit läsnä.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot:
"Palatkaa tomuun, kaikki ihmiset."
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi,
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Sinun vihasi musertaa meidät,
kiivautesi saa meidät järkkymään.
Otatko sinä syntimme silmiesi eteen,
salaisetkin synnit paljastat katseellasi.
Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat, vuotemme haihtuvat kuin henkäys.
Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä,
tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää.
Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa,
ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.
Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden?
Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Kuinka kauan vielä viivyt täällä?
Niin kuin annoit murheen,
anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit läsnä.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot:
"Palatkaa tomuun, kaikki ihmiset."
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi,
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Sinun vihasi musertaa meidät,
kiivautesi saa meidät järkkymään.
Otatko sinä syntimme silmiesi eteen,
salaisetkin synnit paljastat katseellasi.
Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat, vuotemme haihtuvat kuin henkäys.
Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä,
tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää.
Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa,
ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.
Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden?
Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Kuinka kauan vielä viivyt täällä?
Niin kuin annoit murheen,
anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässä on nyt menty vähän yli 30 vuotta.
Eikä kovin kauaa aikaa taia enää olla.
Ja murhetta on kyllä annettu enemmän ku jaksaa kantaa.
Viisasta sydäntä tuskin ehdin saaha ennenkuin ruoho kuivuu ja kuihtuu pois.
Sellaset ihmiset vie ensinnä pois joita eniten rakastaa.
Sitte kaikki muutkin asiat menee päin persettä.
Vähemmästäki alkaa vituttaan ja ihan sama.
Siinä se meiän rakastava Jumala.
Ihan sama pistää käsiä ristiin.
Mitään ei auta.
Syntinen oon mutta eikös sen justiin syntisiä pitänytkin rakastaa?
"Rakastava Jumala", se on nähty.