On tämmöinen! Missä on voimakas !!!
Synnintunto ja herkkä omatunto !!!
Syvä synnintunto on aina ollut todellisen herätyksen tuntomerkki. Ihmisten suurempi innostuminen hengellisistä asioista ei ansaitse nimitystä 'herätys', ellei siihen samalla liity omantunnon herkistymistä ja hengen syvää nöyrtymistä ja murtumista Jumalan edessä.
Herätyksen aikana synnin viheliäisyys koetaan uudella tavalla, ja ihmiset näkevät tämän asian ennen kaikkea itsessään ja omassa elämässään. Sana anteeksiantamuksesta ristin kautta tulee ihmisille tärkeämämksi ja rakkaammaksi kuin koskaan, kun he näkevät, kuinka suuresti he sitä tarvitsevat.
Herätykselle tunnusomainen Jumalan pyhyyden läsnäolon tuntu johtaa ihmiset katumukseen ja syntien tunnustamiseen hänen edesään.
Herätysten aikana on nähty ihmisten itkevän ja valittavan syntejään ja kokonaisten seurakuntien lankeavan kasvoilleen Jumalan eteen synnintunnustuksessa ja parannuksenteossa. Lähetystyöntekijät, saarnaajat, vanhimmat ja evankelistat ovat tehneet julkista parannusta
Eräs lähetystyöntekijä kertoo Korean herätyksestä v. 1907: “Rukouksen jatkuessa kuulijoiden ylle laskeutui raskas synnintunto. Salin laidalla joku alkoi itkeä, ja pian kaikki muutkin itkivät. Mies toisensa jälkeen nousi tunnustamaan syntejään, murtui itkien, heittäytyi maahan ja takoi lattiaa nyrkeillään synnin tuskassa.” Kaikki saivat nähdä tämän Jumalan työn, joka sai aikaan ensin synnintuntoa, sitten suurta rauhaa ja anteeksisaamisen iloa.
Synnintunto on kuitenkin vain keino, ei lopullinen päämäärä: Jumalan Henki herättää synnintunnon johtaakseen ihmisen parannukseen.
Yksi herätyksen aikojen hätkähdyttävistä piirteistä onkin ollut, kuinka syvään parannukseen ne ovat johtaneet niin uskovia kuin uskosta osattomia.
Parannus ei ole pelkästään katumusta ja synnin tuskaa, vaan kääntymistä ja muuttumista. Pietari johti helluntaipäivänä tuhannet synnintunnon koskettamat ihmiset uskoon, parannukseen ja opetuslapseuteen Apt. 2:37-42.
Herätys johtaa aina synnintunnon kautta parannukseen ja rakastavan ja anteeksiantavan Herran armon vastaanottamiseen.
“Herätys tuo erityisen synnintunnon uskovan omalle kohdalle sekä näyn syntisten onnettomasta tilasta.” — Jonathan Edwards
“Herätys on osoitus siitä, kuinka Jumalan Henki vuodattaa suurten joukkojen ylle synnintunnon, tukkii laittomuuden lähteet, täyttää seurakunnat ja antaa vanhurskauden arvojen tuntua koko kansakunnassa.”
“Se on todellista 'Jumalan liikehdintää' ja luo hengellisen perustan Jumalan siunauksille tulevia sukupolvia varten.”
— Tri Campbell Morgan Walesin herätyksen aikana 1904
Synnintunto ja herkkä omatunto !!!
Syvä synnintunto on aina ollut todellisen herätyksen tuntomerkki. Ihmisten suurempi innostuminen hengellisistä asioista ei ansaitse nimitystä 'herätys', ellei siihen samalla liity omantunnon herkistymistä ja hengen syvää nöyrtymistä ja murtumista Jumalan edessä.
Herätyksen aikana synnin viheliäisyys koetaan uudella tavalla, ja ihmiset näkevät tämän asian ennen kaikkea itsessään ja omassa elämässään. Sana anteeksiantamuksesta ristin kautta tulee ihmisille tärkeämämksi ja rakkaammaksi kuin koskaan, kun he näkevät, kuinka suuresti he sitä tarvitsevat.
Herätykselle tunnusomainen Jumalan pyhyyden läsnäolon tuntu johtaa ihmiset katumukseen ja syntien tunnustamiseen hänen edesään.
Herätysten aikana on nähty ihmisten itkevän ja valittavan syntejään ja kokonaisten seurakuntien lankeavan kasvoilleen Jumalan eteen synnintunnustuksessa ja parannuksenteossa. Lähetystyöntekijät, saarnaajat, vanhimmat ja evankelistat ovat tehneet julkista parannusta
Eräs lähetystyöntekijä kertoo Korean herätyksestä v. 1907: “Rukouksen jatkuessa kuulijoiden ylle laskeutui raskas synnintunto. Salin laidalla joku alkoi itkeä, ja pian kaikki muutkin itkivät. Mies toisensa jälkeen nousi tunnustamaan syntejään, murtui itkien, heittäytyi maahan ja takoi lattiaa nyrkeillään synnin tuskassa.” Kaikki saivat nähdä tämän Jumalan työn, joka sai aikaan ensin synnintuntoa, sitten suurta rauhaa ja anteeksisaamisen iloa.
Synnintunto on kuitenkin vain keino, ei lopullinen päämäärä: Jumalan Henki herättää synnintunnon johtaakseen ihmisen parannukseen.
Yksi herätyksen aikojen hätkähdyttävistä piirteistä onkin ollut, kuinka syvään parannukseen ne ovat johtaneet niin uskovia kuin uskosta osattomia.
Parannus ei ole pelkästään katumusta ja synnin tuskaa, vaan kääntymistä ja muuttumista. Pietari johti helluntaipäivänä tuhannet synnintunnon koskettamat ihmiset uskoon, parannukseen ja opetuslapseuteen Apt. 2:37-42.
Herätys johtaa aina synnintunnon kautta parannukseen ja rakastavan ja anteeksiantavan Herran armon vastaanottamiseen.
“Herätys tuo erityisen synnintunnon uskovan omalle kohdalle sekä näyn syntisten onnettomasta tilasta.” — Jonathan Edwards
“Herätys on osoitus siitä, kuinka Jumalan Henki vuodattaa suurten joukkojen ylle synnintunnon, tukkii laittomuuden lähteet, täyttää seurakunnat ja antaa vanhurskauden arvojen tuntua koko kansakunnassa.”
“Se on todellista 'Jumalan liikehdintää' ja luo hengellisen perustan Jumalan siunauksille tulevia sukupolvia varten.”
— Tri Campbell Morgan Walesin herätyksen aikana 1904
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämme uutta aikaa, jossa herätykseksi sanotaan maahan kaatamista ja nauramista ja maassa sätkimistä, tyhjien ja mitäänsanomattomien puheiden kaikuessa tyhjille korville.
Sellaista toimintaa jossa ei ole hätää uskomattomien sieluista, ainoastaan heidän rahoistaan.
Parannustakin nykyisin käsketään vain tehdä arvostelusta ja panettelusta ja pahan puhumisesta, silloin kun kehdataan arvostella jonkun menestysteologin rahan ahnetta väärää toimintaa.
Kirjoitit hyvästä aiheesta, mutta pelkään ettei moniakaan tämän ajan uskovia kiinnosta oikeat herätykset, kun juhlivat ja ylistävät toinen toistaan mieluummin.
esim. seurakunnassamme, että seurakunta tarvitsee herätystä, niin tällaisen esirukouspyynnön esittäjä 'nauretaan' srk:sta ulos ja kivitetään portaille..
Meinaan Jumalan lasten 'iloinen' seurakuntahan kokee melkeimpä häväistyksenä tällaisen ajatuksen, että nimenomaan Jumalan lasten iloinen seurakunta tarvitsisi herätystä..
Moni uskonveljemme ja -sisaremme ei edes halua ns. nähdä "metsää puilta", koska paikalliset seurakuntamme onvat ottaneet muodolliseksi tavakseen rukoilla herätystä pelkästään epäuskoisille jumalattomille..
Niilo Ylivainion aikakauden herätys koski nimenomaan epäuskoisia uskovaisia, eikä niinkään luonnollisesti epäuskoisia jumalattomia..
Eikö näistä vanhoista tapahtumista haluta oppia mitään..