Matkustamme niin vauhdikkaasti uuteen uljaaseen maailmaan, että näkyjen näkijätkin kertovat vain latteuksia tai omia synkkyyksiään.
Tieteiskirjailija H. G. Wells osui oikeaan monissa ennustuksissaan. Tosin tulevaisuuden ennustaminenhan ei ole vaikea; pitää vain ennustaa paljon ja moniselitteisesti. Mutta esimerkiksi vuonna 1899 ilmestyneessä kirjassaan Kun nukkuja herää (suomennettu ensi kerran 1907) Wells osui lähes kaikessa olennaisessa oikeaan.
Autosta on muodostunut keskeinen liikenneväline, joka on muuttanut yhteiskuntarakenteita. Asutus keskittyy kaupunkeihin yhä selvemmin. Pitkillä matkoilla liikenne hoidetaan suurilla lentokoneilla. Televisio ja elokuvat hallitsevat viestintää. Yleinen vauraus on kasvanut, mutta samalla yhteiskunnalliset erot ovat kärjistyneet – kohti maailmanlaajuista yhteenottoa. Tämä kaikki oli vaikeasti ennustettavissa reilut sata vuotta sitten.
Merkittävää on tosin sekin, että Wells ei ennustanut mitään Internetiä vastaavaa.
Meidän aikamme tieteiskirjailijat ja visioiden esittäjät osaavat kuvata lähinnä kolmea vaihtoehtoa: synkkää totalitarismia, synkkää muutamien suuryritysten hallitsemaa maailmaa ja synkkää jätteisiinsä tukehtuvaa maailmaa. Parempaa tulevaisuutta ei juuri edes osata kuvitella.
Tämä on oudossa ristiriidassa sen kanssa, että tekniikka lisää elämän mukavuutta, viihteellisyyttä ja mahdollisuuksia nopeammin kuin koskaan. Internet on muuttanut maailman toisennäköiseksi. Valokuvaaminenkin on digitalisoitu yhdessä hujauksessa. Pelit kehittyvät kohti todellista virtuaalitodellisuutta.
Kaikki tämä on tapahtunut noin kymmenessä vuodessa. Kuka osaisi sanoa, mitä tapahtuu seuraavien sadan vuoden aikana? Haluavatko ihmiset esimerkiksi asua kaupungeissa vielä sitten, kun lähes kaikki asiat voidaan tehdä etäältä ja verkon kautta? Entä mihin johtaa tuotannon siirteleminen maailmanlaajuisesti aina sinne, missä tuotanto on kulloinkin halvinta?
Yrityksissä tehdään kvartaalisuunnitelmia ja valtiollisessa elämässä tyhjiä toimintaohjelmia. Vaikka lyhyellä aikavälillä kaikki on laskelmoitua, kokonaisuutena me ajaudumme tulevaisuuteen. Jopa sana ”visio” on latistunut niin, että se tarkoittaa käytännössä juhlapuhetta. Toisinajattelijat puuhastelevat jätteiden lajittelun ja tuulimyllyjen kanssa ikään kuin niillä olisi jotain tekemistä maailman suurien ongelmien kanssa.
Luultavasti meidän aikanammekin on tulevaisuuden näkijöitä. Joku heistä on varmaan jo kirjoittanut ajatuksensa verkkoonkin. Niitä vain on vaikea löytää, koska verkko on aivan liian tasa-arvoinen julkaisuväline: siellä saa yhtäläisesti esille niin latteudet kuin oivalluksetkin.
Lainattu MicroPc:n uutiskirjeestä.
Tieteiskirjailija H. G. Wells osui oikeaan monissa ennustuksissaan. Tosin tulevaisuuden ennustaminenhan ei ole vaikea; pitää vain ennustaa paljon ja moniselitteisesti. Mutta esimerkiksi vuonna 1899 ilmestyneessä kirjassaan Kun nukkuja herää (suomennettu ensi kerran 1907) Wells osui lähes kaikessa olennaisessa oikeaan.
Autosta on muodostunut keskeinen liikenneväline, joka on muuttanut yhteiskuntarakenteita. Asutus keskittyy kaupunkeihin yhä selvemmin. Pitkillä matkoilla liikenne hoidetaan suurilla lentokoneilla. Televisio ja elokuvat hallitsevat viestintää. Yleinen vauraus on kasvanut, mutta samalla yhteiskunnalliset erot ovat kärjistyneet – kohti maailmanlaajuista yhteenottoa. Tämä kaikki oli vaikeasti ennustettavissa reilut sata vuotta sitten.
Merkittävää on tosin sekin, että Wells ei ennustanut mitään Internetiä vastaavaa.
Meidän aikamme tieteiskirjailijat ja visioiden esittäjät osaavat kuvata lähinnä kolmea vaihtoehtoa: synkkää totalitarismia, synkkää muutamien suuryritysten hallitsemaa maailmaa ja synkkää jätteisiinsä tukehtuvaa maailmaa. Parempaa tulevaisuutta ei juuri edes osata kuvitella.
Tämä on oudossa ristiriidassa sen kanssa, että tekniikka lisää elämän mukavuutta, viihteellisyyttä ja mahdollisuuksia nopeammin kuin koskaan. Internet on muuttanut maailman toisennäköiseksi. Valokuvaaminenkin on digitalisoitu yhdessä hujauksessa. Pelit kehittyvät kohti todellista virtuaalitodellisuutta.
Kaikki tämä on tapahtunut noin kymmenessä vuodessa. Kuka osaisi sanoa, mitä tapahtuu seuraavien sadan vuoden aikana? Haluavatko ihmiset esimerkiksi asua kaupungeissa vielä sitten, kun lähes kaikki asiat voidaan tehdä etäältä ja verkon kautta? Entä mihin johtaa tuotannon siirteleminen maailmanlaajuisesti aina sinne, missä tuotanto on kulloinkin halvinta?
Yrityksissä tehdään kvartaalisuunnitelmia ja valtiollisessa elämässä tyhjiä toimintaohjelmia. Vaikka lyhyellä aikavälillä kaikki on laskelmoitua, kokonaisuutena me ajaudumme tulevaisuuteen. Jopa sana ”visio” on latistunut niin, että se tarkoittaa käytännössä juhlapuhetta. Toisinajattelijat puuhastelevat jätteiden lajittelun ja tuulimyllyjen kanssa ikään kuin niillä olisi jotain tekemistä maailman suurien ongelmien kanssa.
Luultavasti meidän aikanammekin on tulevaisuuden näkijöitä. Joku heistä on varmaan jo kirjoittanut ajatuksensa verkkoonkin. Niitä vain on vaikea löytää, koska verkko on aivan liian tasa-arvoinen julkaisuväline: siellä saa yhtäläisesti esille niin latteudet kuin oivalluksetkin.
Lainattu MicroPc:n uutiskirjeestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.