Pari päivää näitä keskusteluja luettuani
olen tullut samaan johtopäätökseen
kuin pyhä profeettamme Nietzcshe:
"Pappiin ei tehoa väittely, vaan vankila."
olen tullut samaan johtopäätökseen
kuin pyhä profeettamme Nietzcshe:
"Pappiin ei tehoa väittely, vaan vankila."
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jatkanpa vielä sen verran.
Nietzche sanoi: "Yksilön saadessa yhä enemmän koulutusta sen pettymys
vanhoihin järjestelmiin johtaa ensin kyynisyyteen ja sitten jonkinlaiseen psykologiseeen ja sosiaaliseen sekasortoon.
Psykologisesti tulee esiintymään enemmän masentuneisuutta ja jonkin muotoista huumeriippuvuutta, uskonnon toimittua ennen suurena huumeena.
Kun se pettää, kemialliset huumeet leviävät laajalle. Sosiaalisesti tulevat lisääntymään kaunaan ja
pikkumaisuuteen perustuva vihamielisyys ja itsekeskeisyys."
Oliko Nietzcshe profeetta? Skädäm!
Nietzsche ei sanonut: "Jumalaa ei ole", vaan: "Jumala on kuollut". Siinä on valtava ero. Nietzsche ymmärsi uskonnon ja kulttuurin orgaanisen suhteen paljon selkeämmin kuin nykyiset nettiateistit.
Vaan kyllä niissä jutuissa aika vahva ateismin sävy on.
Jumala on kuollut, eli kuolemassa lakkaa olemasta.
Ja ehkäpä tuo "Jumala on kuollut" on enemmänkin käsite, viite hänen filosofiaansa kuin
todelliseen jumalan kuolemaan.
"Jumala on kuollut" oli metafora sille, että ihmisen pitäisi keskittyä tähän maailmaan, eikä enää kuolemanjälkeiseen elämään.
Nietzcshe ymmärsi kyllä asiat paremmin kuin nykyiset nettisatanistit. Itseäni vituttaa suunnattomasti nämä, "olen ateisti, siis true"-tyypit, vaikken kristitty olekaan.
Nietzsche höpöttää paljon Zarathurstastaan. En tiedä höpöttääkö hän siitä omana hahmonaan kuinka paljon, ja taas kuinka paljon Zarathurstasta oikeana ihmisenä. Zarathursta kuitenkin oli se hyvän ja pahan keksijä. Häntä voimme siis kiittää hahmosta Saatana. Kuitenkin Nietzsche puhuu siitä kuinka hyvä ja paha-käsitykset pitäisi murskata.
Nietzcshehän on sitä mieltä, että kaikki arvot pitää uudelleen arvioida ja näin edespäin.
Kuitenkin, kaikesta päätellen Nietzche oli ateisti. Vaikkakin vaikutti paljon satanismin kehitykseen, mikä taas ei ole ateismia.
Satanismi taitaa puhtaimmillaan olla ateistinen suuntaus. Tosin usein tuo liittyy saatananpalvontaan (missä liitoksessa ei minusta ole järjen hiventäkään, mutta harvassapa saatananpalvojaassakaan sitä on), jolloin se tietysti ei ole ateistista.
Herran lausahdukset ovat kyllä hienoja ja hänen teesinsä raflaavia, mutta minuun henkilökohtaisesti hän ei koskaan vedonnut...
Tosin...
Oletko menossa naisesi luo? Älä unohda piiskaa.
Mutta tuosta saatananpalvonnasta. Että kannattaisi alkuun miettiä mitä on jumalanpalvonta. Onko se sama kuin Jumalan palvelus, eli kirkossa käynti ja rukoileminen?
Mitä muuta se olisi?
"Palvonta" sana aiheuttaa kaikille assosisaation ylettömästä kumartelusta ja perseennuoleskelusta.
Kuitenkin kun miettii, mitä tarkoittaa rituaaleilla kunnioittaminen, niin ainakin sanakirjan mukaan se on palvontaa. Satanistisissa rituaaleissa kunnioitetaan Saatanaa. Harva satanisti kuitenkaan tuntee palvovansa Saatanaa, ainoastaan tuntee tekevänsä satanistisia rituaaleja. "Saatananpalvonta" on jo käsitteenä niin leimattu, että kannattaa ottaa Nietzschestä mallia ja nakata vanhat käsitykset mäkeen ja arvioida itse alusta loppuun. Eihän saatananpalvonta loppupeleissä ole muuta kuin yksi satanistien uskonnollisesta puolesta. Hui hai.
Ja muista, ettei Saatana aina ole se ilmestyskirjan monipäinen lohikäärme, jonka olemassa olon mahdollisuudelle nauravat harakatkin.
Satanismissa ei kunnioiteta Saatanaa, koska satanismiin ei liity saatana mitenkään. Satanismi on terminä hieman huono...
Satanismi on filosofia joka painottaa itsekkyyttä ja egoistisuutta. Termi Saatana on tuossa mukana lähinnä painottamaan antikristillistä ajatusmaailmaa.
Tuolta lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Satanismi
Otteita wikipediasta:
"Saatana on hänelle vapauden, aistillisuuden, älykkyyden ja kehityksen mallikuva"
Eli Saatana kuitenkin, vaikkakin vain symboli.
"Ja vaikka satanismi ja saatananpalvonta eivät olisivatkaan sama asia, monet saatananpalvojat pitävät itseään satanisteina, mikä lisää epäselvyyttä"
Mainitse yksikin henkilö, joka kutsuu itseään "saatananpalvojaksi?"
"Vaikka satanismi väittääkin olevansa lähinnä yksilökeskeistä jumalattomuutta, ja rituaalien pelkkää "psykodraamaa", saa ainakin LaVeyn kirjoista lopulta hiukan ristiriitaisen kuvan siitä, mikä satanismin todellinen suhde jumalaan tai saatanaan uskomiseen ja niiden palvonnasta seuraaviin yliluonnollisiin ilmiöihin on."
Ja sitten höpötetään the Satanic Rituals-oppaasta, joka löytyy omastakin hyllystä. Siteeraanpa sitäkin: "Hail Satan!"
Lisää wikipediaa:
"Saatananpalvontaa käytetään satanismista erillisenä käsitteenä lähinnä Suomessa."
Ja tuo on jo aika oleellinen kohta.
Kirkko erotteli Suomessa satanismin saatananpalvonnasta vuonna 1992, koska satanistit tahtoivat pestä kätensä hautakivienkaadoista sun muusta vandalismista. Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, etteikö satanismissa Saatana edelleen olisi herra.
Ja painotan edelleen, ettei Saatanan tarvitse olla ilmestyskirjan peto.
Huomaa esim. tuo setiläinen satanismi, jonka temppeli tuolla mainitaan. Heidän Saatanansa on egyptin Jumala Set, joka tarun mukaan syö iltaisin auringon.
Saatana-käsitys on yksilöllistä.
Mitään todisteita vauvoja kaappaavista, lapsia raiskaavista, eläimiä uhraavista, ihmisiä tappavista kirkonpolttaja saatananpalvojista ei ole.
Esim. Jarno Elg tappoi ihmisen ja myönsi olevansa satanisti. Hänet tunnetaan nykyään saatananpalvojana. Eli onko tosiaan näin, että jos satanisti murhaa tai tekee vandalismia, häntä kuuluu kutsua saatananpalvojaksi?
Pitäisikö meidän kutsua ääri-islameja allahinpalvojiksi?
Kerroin aimmessa tekstissäni jo selvästi mitä on saatananpalvonta. Turhaan linkität pakanaverkkoa, satanismi.net´iä tai mitään muutakaan hömppänettisivua.
Sanot, ettei Saatana liity satanismiin mitenkään.
Silti on Saatanan raamatut, Saatanan kirkot sun muut. Satanismi on filosofinen uskonto. Kuten vaikka taolaisuus. Molemmat päääpiirteittäin filosofioita, mutta molempiin kuuluvat uskonnolliset rituaalit.
Tunnen yhden henkilön joka kyllä myöntää olevansa saatananpalvoja.
kieltääköhän satanismia?
Ja vastaappas noihin muihinkin väitteisiini. Se, että tunnet yhden hörhön, ei muuta mitään.
Ajattelit siis tulla tällekin palstalle julistamaan teesejäsi? Palstalle joka ei aihetta käsittele, arkikielellä väärälle palstalle. Eiköhän pidetä tämä kädenvääntö ihan omalla palstalla jookos?
...ensin tekisit itsellesi selväksi käsitteet "satanismi" ja "saatananpalvonta". Se että jotakin käsitettä käytetään vertauskuvallisesti, ei tarkoita että se ajateltaisiin samalla myös konkreettisesti.
Kyllähän täällä voisi keskustella satanismista, joka on ateistinen maailmankatsomus. Tuo vastaanvänkääjä vaan haluaa näköjään väkisin vääntää siitä teismiä :p
(ps. en silti ole satanisti vaikka tiedostan sen olevan ateistinen katsomus ja haluan tehdä sen selväksi myös niille jotka luulevat satanismia teistiseksi katsomukseksi)
Se, että satanismin jokaisessa muodossa on rituaaleja, tekee kyllä selväksi sen, ettei kyse ole ateismista. Lue nuo kommenttini uudelleen. Tai mene yksinkertaisesti vaikka Suomalaiseen Kirjakauppaan kysymään, the Satanic Rituals löytyy kyllä.
Ja "saatananpalvonta" ei edelleenkään ole sitä, mitä media väittää. Hautakivien kaataminen on vandalismia, ei palvontaa.
Mieti asioita, ennen kuin kirjoitat.
Ensinnäkin, se on Nietzsche, ei Nietzche, Nietzcshe, Nietse tai Nietze.
Jos olette yhtään opiskelleet saksaa, nimi menee lopulta varsin loogisesti: se alkaa "Nietz-", ja loppuu perinteiseen saksalaiseen "sch" tyyppiseen kirjainyhdistelmään. Eli Nietz-sche, Nietzsche.
Toiseksi, se on Zarathustra, ei Zarahustra, Zarathursta jne.
Kolmanneksi, muun muassa "Ecce Homo"-teoksessaan Nietzsche ilmoittaa varsin selväsanaisesti, että hän pitää ateismiaan hänelle "vaistomaisesti selvänä".
Neljänneksi, "Jumala on kuollut"-toteamuksellaan hänellä lienee ollut monia eri tarkoitusperiä (kuten tekstissään hän yleensäkin haluaa tarkoituksellisesti pysyä aina hieman moniselitteisenä), eikä tuskin ole väärin sanoa, että hän piti tätä Jumalan ei-olemassaolona.
Toisaalta, sanantarkasti Nietzsche ei tätä yllättäen tarkoittanutkaan, koska tällöinhän se merkitsisi, että Jumala olisi joskus ollut olemassa, kerran Jumala on kuollutkin. Jotta voi kuolla, täytyy elää.
Hän on voinut tarkoittaa tällä myös arvojen uudelleenarviointiaan: yli kahden tuhannen vuoden kristillisen ja juutalaisen Jumala-uskon jälkeen olisi vihdoin aika aloittaa usko ihmiseen, kääntyä katsomaan ihmistä itseään, ei niinkään Jumalaa: kuinka elämää voisi tarkastella ihmisen herruutena, ei vain Jumalan alamaisena.
Nietzsche saattoi pitää tätä myös metaforana perinteisesti ymmärretyn ihmisen kuolemalle subjektina, järjen ohjaamana kokonaisuutena. Ihmistä ei tulisi ymmärtää ainoastaan järkevänä olentona, vaan myös paljon tunteidensa (Nietzsche käyttää käsitettä "affekti") ohjaamana, irrationaalisena eläimenä.
Nietzscheä tuskin kannattaa lukea sanantarkasti, koska hänen sanoillaan on taipumus olla hyvin moniselitteinen kaiku. Tämä on tietoinen tyylin valinta, jättää tilaa avoimeksi mahdollisimman monelle tulkinnalle. Tämä tulee ymmärrettäväksi sitä kautta, että filosofia oli Nietzscheen mennessä ja Nietzschen aikaan aina painottanut jokaisen filosofian "yhtä ainoaa totuutta", ja hän halusi kumota tämän ajatuksen perspektivismillään, näköalojen laventamisella (mahdollisimman monella tarkastelukannalla). Tästä kertookin hyvin se, että Nietzscheen ovat vedonneet niin natsit, sosialistit, liberaalit kuin erilaisia katsomuksia omaavat filosofit.
AAppilkut ja niitten puuttumiset, ho ho, ikuiset bluessijat.
Nietzschen mina tunnen hyvin, enka valita
saksastani, mitä väliä kun en tarvitse paljoa.
Halutaanko mun kommenttiani, ei kai?
Tarvinneeko tunnistaa, valkovetisen veden äärellä
vaikertavien itkuja.
Koskeen hukkuu äänet, jalat kylmiksi jäävät
kahlaten pitkin virtaa.
Tukkeja pitkin eivät kaikki kävele, haluavat löytää maata, tukevaa ja pehmeää.