Tosimies on tosimies! Or not...
Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän
perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista
yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen
verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran
kuussa.
Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin
uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä,huumorin-tajuinen
nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös
hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse
elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata
sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja
nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat
kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen
sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on
tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään.
Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle:
pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun
Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä
haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat
pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein
tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin.
Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo
kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä
lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle,kun minun koira
istuu aina edessä. Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos
toimitettu tavara tuoretta.
Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen
odotteli koiran kanssa autossa. Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan
lenkinpätkällä, kaikki mausteet,
extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että
ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä
ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat.
Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä
meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän
alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja
eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun
markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen
kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että
piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman
kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä
täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja
pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan.
Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä
ei turhaan hienostella!
Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät
viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä. Illalla
soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen
piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti
porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin
sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä
pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt
sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille
myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään
pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui
matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti
tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy. Minun piti se
Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun
minä en millään jaksanut. Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti
ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia
meikattuja
kaupunkilaisvosujakin. Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki.
No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää
meikäläisen naisella olla
kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän
perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista
yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen
verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran
kuussa.
Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin
uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä,huumorin-tajuinen
nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös
hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse
elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata
sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja
nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat
kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen
sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on
tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään.
Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle:
pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun
Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä
haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat
pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein
tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin.
Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo
kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä
lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle,kun minun koira
istuu aina edessä. Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos
toimitettu tavara tuoretta.
Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen
odotteli koiran kanssa autossa. Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan
lenkinpätkällä, kaikki mausteet,
extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että
ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä
ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat.
Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä
meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän
alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja
eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun
markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen
kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että
piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman
kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä
täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja
pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan.
Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä
ei turhaan hienostella!
Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät
viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä. Illalla
soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen
piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti
porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin
sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä
pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt
sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille
myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään
pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui
matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti
tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy. Minun piti se
Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun
minä en millään jaksanut. Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti
ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia
meikattuja
kaupunkilaisvosujakin. Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki.
No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää
meikäläisen naisella olla
kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
Vastaukset 8
Vanhimmat
luvan julkaista hänen ainoan naiskokemuksensa. Muuut seksikerrat ovatkin sitten navetan puolelta.
;-))))
tosimies on tosimies.
mistä olet kopsannut?
Viimeksi nauratti yhtä paljon, kun luin Pikku-Ykän maailmankirjoja..
Olisi kohteliasta ilmoittaa kirjailijan nimi, sitä paitsi otsikkokin on muutettu. Tarina on Oiva Sarkkisen, tekstiksi sen on pukenut elokuvaohjaaja Markku Pölönen.
Alkuperäinen otsikko on
MIKÄHÄN PIRU SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ
http://www.dundernews.com/vitsi_base/wmview.php?ArtID=2460
Tuo löytyi ensimmäisenä.
Minä tuossa kanssa pistäydyin naisissa, ihan Helsingissä. Netistä vonkasin kun kuulin tupaillassa että sieltä irtoo, Mattikin oli saanut. Oli kultturelli tyttö, pyysi heti että mentäskös teatteriin, eikä ollenkaan minun esittämiin soittoruokaloihin. Mikäs siinä, tilasin oman aition Kansallisteatterista ja kävin hakemassa liput
Nainen se valmistautui huolella teatteria varten ja siinä touhussa meni aikaa pirusti. Käväsin siinä odotellessa hotellin baarissa nauttimassa kaljat ja vielä toiset ja kolmannetkin. Ja konjakit päälle
Näytelmää kateltiin jonkin aikaa kun nautitut kaljat saivat aikaan sen, että alkoi kusettaa niin pirusti. livahdin aitiosta käytävään ja etsiskelin ovea miestenhuoneeseen. Kaikki ovet näyttivät kuitenkin johtavan toisiin aitioihin ja tarve senkun lisääntyi.
Kaikeksi onneksi lopulta löytyi aivan tyhjä huone, muutama tuoli sentään ja pöytä, ja pöydällä suuri kukkavaasi. Tempasin kiireesti kukat pois ja tyhjensi paineen vaasiin. Sitten kukat paikalleen, vaasi pöydälle ja nopeasti pois huoneesta.
Kun tulin takasin aitioon kysäsin nuorikolta:
- Missäs vaiheessa näytelmä menee?
Nainen tiuskaisi: - Paremmin sun se pitääs tietää, kun olit juuri näyttämöllä.
Tulin vielä pistäytymään ja harmikseni huomasin, että kommentoimani Keriksen avaus oli poistunut eivätkä Oiva ja Mielipidepankkikaan olleet suvainneet vastata mainioihin vastineihini heille. Olin jo pois lähdössä, kun huomasin tämän.
Aivan mainio ketju! Avauksesta tuli minunkin mieleeni heti sama, jonka (o) oli sanoiksi pukenut, ja voihan asia niin ollakin: ehkäpä Pölösellä on siitä "sisäpiiritietoa", sillä hänhän liikku noissa junttipiireissä, joista hyviä aiheitaan ammentaa.
Mutta tuo "näyttämölle päässyt" on ainakin ollut aito kepulainen, olkoonpa hän kuka tahansa! Siitä sain tämän illan parhaat naurut, vaikka olen jo lukenut niin Oivaa kuin Keristäkin. Kiitoksia ja hyvää yötä!