Enkä totaviekööt usko,että uskosta luopuminen asiaan auttaisi. Niin ettei kannata kirjoitella typeryyksiä!!!!
Uskosta ei edes voi noin vain luopua,sehän on selvä asia.
Mulla on vain niin voimakkaat kuolemantoivomiset,vaikka kaikki elämässäni on hienosti.
On mahtava aviomies,lapset,eläimet,omakotitalo,ei velkaa mutta sisälläni jokin kamala jyllää.
Osaako kukaan auttaa, tai kertoa omia kokemuksiaan????????? Onko niitä? En voi olla ainoa.
Aamusta iltaan on paha olla,väsyttää,masentaa,ahdistaa,kuolemanpelko yms. Tiedän, että ovat paniikkihäiriöitä ja mulla on sopiva lääkitys ja ammattiapuakin saan mutta aivan kuin paholainen koittaisi kokoajan ottaa vallan minusta.
KAIKKEA HYVÄÄ SINULLE JA VOIMIA, JOKA LUIT TÄMÄN!
Uskosta ei edes voi noin vain luopua,sehän on selvä asia.
Mulla on vain niin voimakkaat kuolemantoivomiset,vaikka kaikki elämässäni on hienosti.
On mahtava aviomies,lapset,eläimet,omakotitalo,ei velkaa mutta sisälläni jokin kamala jyllää.
Osaako kukaan auttaa, tai kertoa omia kokemuksiaan????????? Onko niitä? En voi olla ainoa.
Aamusta iltaan on paha olla,väsyttää,masentaa,ahdistaa,kuolemanpelko yms. Tiedän, että ovat paniikkihäiriöitä ja mulla on sopiva lääkitys ja ammattiapuakin saan mutta aivan kuin paholainen koittaisi kokoajan ottaa vallan minusta.
KAIKKEA HYVÄÄ SINULLE JA VOIMIA, JOKA LUIT TÄMÄN!
Vastaukset 26
Vanhimmat
on ollut minullakin. Pelkotiloja, järjettömiäkin. Todellakin se tuntuu siltä kuin olisi paholaisen koeteltavana. Sellaisen, joka ei em. tuntemuksia ole kokenut, on aika turha muistutella, että sinä et turvaa Jeesukseen. Ei ole ihan helppo pelkojensa keskellä heittäytyä Jeesuksen turvalliseen syliin. Kun pelkää kuollakseen, on vaikea uskoa turvaa antavaan Jumalaan. Ja kuitenkin Jeesus on ainoa mahdollisuus.
Juuri silloin kun minä olin kaikkein ahtaimalla pelkoineni ja ahdistuksineni ja mikään enää ei auttanut, huusin herraa Jeesusta apuun. Apu tuli, joskaan ei ihan heti aina, mutta tuli. Enkä huutanut vain kerran, vaan kymmeniä kertoja.
Uskon, että minulla kyseessä oli eräänlainen Jumalan järjestämä minun omien voimien, kykyjen, ylpeyden ja kaikenlaisen omavanhurskauden riisuminen, jota Raamatussa kutsutaan Jumalan kuritukseksi. Siellä muuten sanotaan, että jokaista jota Jumala rakastaa, Hän kurittaa. Uskon että Jumala testasi minua useampaan kertaan siksi, että alkaisin todella turvata Jeesukseen. Nyt näen sen siunaukseksi, vaikka silloin se ei siltä todellakaan tuntunut.
Sinulla voi olla kysymys jostain muusta. Mutta apu on aina sama. Jeesus kristus.
Minullakin ulkoisesti kaikki oli hyvin mutta ei sisäisesti. Myös minulla oli lääkitys ja sain ammattiapua, jotka koin erittäin tärkeiksi Jumalan antamiksi kainalosauvoiksi.
Matkani on yhä kesken, tiedän että jos lipeän liian kauaksi Jeesuksesta, pelot ja ahdistus palaavat. Uskosta luopuminen ei missään nimessä ole ratkaisu. Ratkaisu on päinvastoin Jeesukseen turvaaminen aina ja kaikessa, ja erityisesti pelkojen ja ahdistuksen keskellä. Jeesus on luvannut auttaa meitä heikkoja, ja synnittömänä hän ei valehtele. Siihenkin voit turvata. Raamatun lukeminenkin auttaa tavattomasti, koska sieltä esiin tulee Jumalan rakkaus. Ammattiapu on tärkeää niin kauan kuin pelot ja ahdistus alkavat hellittää. Joku saa avun Jeesukselta heti, joku, kuten minä, saa avun pikkuhiljaa, askel askeleelta vapautuu Jeesuksen turvaan.
Niin kummallista kuin se onkin, näen nyt Jumalan minuun kohdistaman kurituksenkin rakkautena, rakkaudellisena kasvatuksena turvaamaan yksin Häneen Jeesuksen kristuksen kautta.
Voin kuvitella miltä sinusta tuntuu. Mutta usko Jeesukseen, Hän antaa avun. Älä luovuta. Jos et missään muussa jaksa pysyä kiinni, niin pysy uskossa Jeesukseen. Jeesus on sanonut jotenkin näin: joka minussa pysyy siinä minä pysyn. Jeesuksessa on täydellinen rakkaus, joka hävittää kaiken pelon.
Minä en ole kovin hyvä rukoilemaan toisten puolesta, siinä minulla on paljon opittavaa, mutta sinun puolestani rukoilen täydellä sydämellä.
Ja minä rukoilen aloittajan ja nimimerkki sörenin puolesta - niin paljon samanlaisia kokemuksia minullakin!
Olisi ihan kiva tietää ne pelkojenne kohteet ja aiheet. Uskon, että niin lääkärit kuin terapeutitkin tätä teiltä kysyvät, myöskin uskonnolliset sielun hoitajat, ainakin melko usein tätä kysyvät. Eihän muitakaan sairauksia hoideta, ennen kuin tiedetään mikä vaivaa ja mistä vaivaa. Kyllähän Jeesus vaivanne tietää, mutta niitten jotka puolestasi rukoilevat, varmaan mielellään kuulisivat ne syyt mitkä pelottaa.
1. Pietarin kirje 4:12 "Rakkaani,älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,"
Omassa elämässäni on ollut todellisia, konkreettisia vaikeuksia, sellaisia, mille pystyi sanomaan selvän syyn. Silloin pystyin Jumalan edessä helposti nimeämään sen, että auta tässä ja tässä asiassa. Jumala kuuli ja Hän auttoi noissa asioissa joskus pikkuhiljaa, toisinaan heti.
Sitten on näitä aikoja, jolloin kaikki ulkonaiset asiat ovat niin hyvin kuin nyt vain voi olla. Ei tarvitse käyttää kaikkea aikaa omien asioidensa setvimiseen, jää jopa aikaa toisten kuormien kantamiseen, toisten puolesta rukoilemiseen, jää enemmän aikaa lukea Jumalan sanaa, viipyä Hänen edessään ja ennenkaikkea kiittää Häntä kaikesta jne. Tämä saa ilmeisesti sielunvihollisen suunnitelmat täysin sekaisin ja se hyökkää täydellä voimallaan.
Paholainen käyttää kaikki keinonsa saadakseen uskovat masentumaan, se kuiskuttelee korvaan milloin mistäkin asiasta.
Esim. joku uskova ihminen voi olla luonteeltaan äkkipikainen tai jotenkin herkempi, enemmän masennukseen taipuvainen (heikkouksiahan meissä riittää). Paholainen käyttää tällaisetkin asiat hyödykseen ja kuiskuttelee: "Katso nyt kuinka masentunut ja surkea sinä olet, vaikka uskot Jeesukseen. Miten sinä voit kenellekään sanoa olevasi uskossa, kun olet tuollainen? Unohda koko asia, luovu uskostasi. Katso nyt, miten iloisia ja empaattisia maailman ihmiset ovat, vaikka he eivät usko kuin itseensä." jne. jne.
Tämä kaikki on pelkkää valhetta ja sen tarkoituksena on vain ja ainoastaan saada meidät luopumaan uskostamme Kaikkivaltiaaseen ja Hänen antamaan pelastukseen.
Meitä hämmentää tässä elämässämme se, ettemme pysty näkemään konkreettisesti sitä taistelua, jota henkivalloissa käydään jatkuvasti ihmissieluista.
Jokainen vilpitön rukous, jokainen eteenpäin vievä uskon askel jne. saa aina vastahyökkäyksen ennemmin tai myöhemmin. Uskovan elämä on todellista taistelua joka päivä, mutta silti on helppo olla Voittajana Voittajan puolella.
Meidän ilomme ei ole sama kuin maailman ilo. Nehemia 8:10 "Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne."
Meidän todellinen, pysyvä, taivaallinen ilomme ei saa olla kiinni tunteista, sillä ilomme on Herrassa ja Hän on muuttumaton. Tunteet menevät ja tunteet tulevat, mutta Herra on sama.
Haluaisin kysyä otatko kaikki uskosi perustat kirjasta joka on tehty 2000 vuotta sitten, jonka kirjoittajasta ei ole tietoa, ja jossa on todistettavasti ollut erittäin paljon epäkohtia ja ristiriitaisuuksia?
parempiakaan dokumentteja ei ole saatavilla. Vai uskotko itse enemmän vaikkapa Dawkinsia ja Darwinia :)
Jos joskus ottaisimme ns järjen käteen näissä uskon asioissa, niin ensinkin alkuperäinen paha ei ollut peräisin meistä ihmisistä. Se lähti liikkeelle enkeli lusiferista jonka Jumala oli luonut, josta sittemmin tuli saatana. Saatana houkutteli sitten ihmisen syntiin.Siis ilman JUmalan luomaa enkeli Lusiferia, ei siis raamatun mukaan olisi ollut pahuutta ollenkaan eikä syntiä. Nyt kehoittaisi jokaista hiukan ajattelemaan tätä asiaa kukin tykönänsä, kenen johdosta synti yleensä on maailmassa? Jumalanko joka loi Enkeli lusiferin? Tai Saatananko jonka alkujansa loi Jumala? Ihmisen logiikalla olen tullut siihen johtopäätökseen, että synti tuli ihmiseen hänestä riippumattomilta tahoilta. Nyt siis ihmisen oletetaan olevan näitten kahden mahtavan voiman välissä eräänlaisena kiistan aiheena, ja oikeastaan ilman syytä jos näissä syissä ptäydytään raamattuun ja niihin tekiöihin jotka synnin on alunpitäen aiheuttaneet.
Vähemmästäkin menettää järkensä............ luopukaa nyt siitä raamatustanne. Tiedän että se auttaa teitä heikkoja kun ette voi hyväksyä kuolemaa ettekä mitään muutakaan pahaa mutta ajatte itsenne sairauden partaalle tuolla löpinällä. Ei ole paholaista eikä jumalaa. Kaikki on jonkun keskiaikaisen älykääpiön keksintö hallita maailmaa. Nykyään se on vain rahastuskeino. Eläkää omaa elämäänne ja hallitkaa itseänne. Ymmärtäkää nyt että minulla ei ole koskaan ollut mitään henkisiä vaikeuksia (paitsi rippikoulussa ja sen jälkeen) kunnes erosin kirkosta 2kk rippikouluni jälkeen. Te olette aivan hermoraunioina ja luulette että paholainen käy kimppuunne???? Lupaan että jos luovutte tuosta hulluudesta ja alatte tutkia joitain tiedekirjoja ja sellaisia, te vapaudutte. Teidän pitää myös hyväksyä kuolema ja se että sen jälkeen olette lopullisesti poissa, ette missään taivaassa.......... olin lentokoneessa juuri eikä näkynyt siellä pilven päällä ketään.......... olkaa vahvoja ja eläkää normaalia elämää ilman sairasta uskontoanne, jolla on pilattu miljardin ihmisen elämä
Mun mielestä nämä Olavi Peltolan kirjoitukset näistä ahdistus-masennus ym. asioista on hyviä. Voisit ehkä löytä sieltä sanasen omaankin tilanteeseesi. Hän kirjoittaa usein omasta kokemuksestaan:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat2.htm
Totta.
Ja klikkaa ja lue sydämellä auki "Jumala ja ahdistus"
Niin saat vastauksia.
ei ihmisestä tule täydellistä vaikka uskookin Jumalaan.
Tässä elämässä ollaan syntiinlankeemuksesta lähtien eletty Jumalan tarkoittamaa maailmaa vajaammassa versiossa...
Että kyllä niitä kipuja ja traumoja vaan kantaa uskis myös. Mutta niitä voi yrittää selvittää lääkäreiden ja terapeuttien kanssa, ja toki rukoilla.
Ehkä asiat ovat sinulla ns "liian hyvin" Kysyt haluaisinko, että asiat olisivat toisin? Entä jos minulla EI OLISI lapsia ja aviomiestä?
Varo silti mitä pyydät! Joskus Jumala todella kuulee rukouksesi. Jos pyydät kuolemaa, hän voi antaa sinulle kuoleman. Hän voi antaa sinulle kokonaan uudenlaisen elämänkin. Sellaisen, jossa ei ole aviomiestä ja lapsia ahdistamassa. Mieti kahdesti, onko se TODELLA mitä sinä haluat!?
Karma siellä vain kolkuttelee. Et vain muista kun muisti pyyhitään ennen uutta syntymää.
Ensinnäkin, uskonnot kannattaa jättää tässä vaiheessa pois, moni on sevonnut täysin ahdinko tilanteessa kun uskoon on kääntynyt, kun se ei ole todellista. Kannattaa alkaa miettiä tulevaisuutta, jättää kuoleman pelot, itsellä ,yös asiat ns. liian hyvin mutta aina löytyy uuttaa asiaa ja mielenkiintoa, usko ei ole ratkaisu.
Lapsena uskoin Jumalaan hyvin vilpittömästi. Mutta:
Ensin isä hakkasi äidin. Isä hakkasi meidät. Isä käytti siskoani hyväksi. Minua koulukiusattiin ala-asteelta yläasteelle. Olen menettänyt lähes kaikki ihmiset, joita olen koskaan rakastanut. Olen joutunut luopumaan monesta rakkaasta hitaasti ja varmasti. Pari ystävää on tehnyt itsemurhan tai yrittäneet sitä. Ja aina se, mitä olen eniten tässä maailmassa halunnut, saada lapsen, ei toteudu. Millaiseen JUmalaan minä uskon? Aina tulee uutta kärsimystä. Mitä minulle tahdotaan opettaa? Olen aina laittanut toiset etusijalle. Olen kasvattanut sisareni, maksanut molempien koulutukset. työelämässä olen tehnty paljon sellaisiakin töitä mitä ei minulle kuulu. En ole saanut mitään helpolla, enkä ilmaiseksi. Vieläkin tahdon uskoa Jumalaan, mutta siitä tehdään äärettömän vaikeaa...
I'm sorry - really. Mulla paljon samanlaisia kokemuksia, ahdistusta ahdistuksen perään. Mutta. Sen olen huomannut että jos mulla ei olisi näin suuria ahdistuksia, niin ei minulla olisi myöskään näin suuria ilon hetkiä. Tasapainossa nämä asiat jotenkin, kuitenkin, ovat. Vaikka toivoisinkin enemmän kaikille iloa ja onnea ja lepoa&rauhaa sydämeen.
Jospa Jumala sitä antaisikin?
Kyllä varmaan kannataakin peljätä jumalaa. Hänhän lupaa kostaa meidän syntimme vielä kolmamteen ja neljänteen polveen. Joten helpolla eivät pääse lapsemme eikä lapsen lapsemmekaan. On toisaalta hyvä, että et ole saanut lasta, Vältyt näin mahdollisuudelta, että Jumala kostaisi sinun synnit sinun lapsellesi. Kun et hanki lasta niin vältyt ehkä, mahdollisuudelta, että Jumala kostaa lapsellesi menneitten sukupolvien pahat teot, niin kuin hän raamatussa lupaa kostaa.Lisäksi hän lupaa meistä monelle jotka ei häneen usko helvetin tulen ja kadotuksen. JUmalamme on verinen hirveä Jumala, joka vanhan testamentin aikoihin käski israelilaisten tappaa monessa kaupungissa kaiken elävän. Naiset, lapset, miehet, sekä eläimet. Edellä kirjoitettu ei ole minun keksintöäni, vaan kaikki löytyy raamatusta.
On helppo todistaa, että Jumalaa ei ole olemassa. Tästä linkistä löytyvä kaavio selittää sen kaikessa yksinkertaisuudessaan:
http://adf.ly/5kGVd
ei voi todistaa että Jumalaa ei ole, sillä Jumala on jos uskoo.
On täs mälleen samat kaikki. On niin kauan kuin jaksan muistaa. Ei siis ole mitenkään tavatonta.
rukoukset kyllä auttavat ja keskusatelut jumalan kanssa kuten myös itsensä kanssa.Esim. viime aikaiset unet ja mitä tunteita koit? millaiset ovat tämän hetkiset tunteet ja eristä ne aiheittain jotta voit käsiteelä ne yksitellen.
Olen Lapsesta asti kokenut panikiikit ja ahdistukset niiden seuraukset. Kyllä niistä selviää:). tiedän sen. kaikki voima sinulle
autetaan ajallaan.
Omat neuvoni on:
Ajattele aina positiivisesti, luota Herraan, rukoile säännöllisesti, pyri aina hyvään..
tällä kaavalla olen voittanut masennukset, heittänyt lääkkeet menemään, luopunut alkoholista ym positiivista.
Minulla ei ole ollut sellaisia kokemuksia. Olen 100% ateisti. Tieteet, matematiikka, fysiikka ja kemia ovat ainoat jumalani. En usko jumalaan enkä paholaiseen joten se eivät voi riivata minua. Ymmärrän että sinulla on kamala olla, mutta alappa tutkia fysiikkaa ja aloita vaikka alkuräjähdysteoriasta ja kvanttimekaniikasta :) itse tarvitsin rippikoulun jälkeen melkein psykologin apua koska kaikki yliluonnollinen soopa sotii omaa luontoani vastaan. Aloita tieteet ja ole itsesi herra! :) :) :)
En usko jumalaan enkä koskaan ole uskonutkaan enkä tule uskomaan. Uskovaisilla on aina vaikeaa koska siitä ei saa mitään irti. Koska koko jumalaa tai jeesusta ei edes ole. Ei ole mitään merkkejä koskaan tullut vastaan. Jos jeesus kerran osaa parantaa, miksi joka sekunti joku kuolee. Kokeile vaikka päästää irti uskosta ja elää onnellista elämää ilman uskoa. Olen onnellinen siitä että en usko jumalaan, sillä kuoltuani varmasti tiedän että jään maan alle eikä kukaan minua ongi mato-ongella. Olen tutkaillut muita keskusteluja ja siitä otinkin tuon mato-onki jutun. Mutta jokaisella omat mielipiteet ja tämä on minun mielipiteeni. Mieti rauhassa jatkatko uskomista jumalaan vai haluatko päästää irti, kukaan ei painosta tai väheksy sinua olit uskossa tai et. Jokainen ihminen on arvokas oli uskossa tai ei, eläkää niin kuin tahdotte älkääkä antako kenenkään pilata elämäänne. Älä unelmoi elämääsi vaan elä unelmaasi!
Tuo piristää kummasti!!!