Olen kovasti miettinyt vuosien varrella lapsen kasvatusta ja
sitä ruumiillisen kurituksen osuutta.
Nuorena uskovana
katselin ja kuuntelin toisten, jo vanhempien uskovien, jopa
saanaajien perheitä myöten
tapaa kurittaa fyysisesti.Itsekin alussa LUULIN että se olisi
jopa Raamatun linja,puhutaanhan
siellä kurituksesta.Mutta sittemmin muutin mieltäni,luettuani
enemmän sanaa.Jumalan Henki ei
kehoita kenenkään itsetunnon alaspainamiseen, sillä vähänkään
psykologiaa ymmärtävä henkilö tajuaa, ettei itsetuntoa
kasvateta toista nujertamalla.
Meillä suomalaisilla on tunnetusti huono itsetunto.Itsetunto on
huono monesta syystä. Lapsuudella on tietysti siihen
suurin panoksensa.Siellä koetut asiat jäävät ihmissieluun
pysyvästi ja vaikuttavat koko elämän ihmissuhteissa kaikkialla.
Liian monet valitettavasti eivät itse edes tiedosta sitä omassa
käyttäytymisessään, mutta tarkkasilmäinen ulkopuolinen
saattaa huomata helposti itsetunnon heikkouden osuuden
käyttäytymistavoissa, vieraan ihmisen kohdalla.
Huonolla itsetunnolla varustettu henkilö asettuu heti
puolustuskantaan,jos hän kokee itsensä uhatuksi tavalla tai toisella.
Uhatuksi tuleminen pelkillä mielipiteiden eroavaisuuksilla on
hyvin usein tapahtuva ilmiö, kaikissa yhteisöissä kuten uskonnolliset
yhteisöt, työpaikat, kerhot jne.Missä vain ihmiset kokoontuvat
usein tiiviisti toistensa kanssa.
Myös tällaisella keskustelufoorumilla itsetunnon osuus tulee
selvästi näkyviin.
Miten itsetunto syntyy ja kuinka sitä voi kehittää?
Itsetunto on ihmisessä oleva tunne tai käsitys omasta itsestä.
Itsetunto
muodostuu kokemusten - hyvien ja huonojen - pohjalta, se ei ole
peritty ominaisuus. Itsetunto on yksi ihmisen persoonallisuuden
ominaisuus.
Jokaisella meistä on oma sisäinen käsitys itsestämme, se mitä
hiljaa mielessämme
itsestämme ajattelemme ja miten hyviä omasta mielestämme
olemme. Toinen puoli
itsetuntoa on se, mitä haluamme kertoa itsestämme muille.
Se näkyy käytöksessä
ja siinä millaisen kuvan haluamme itsestämme antaa.
Itsetunto on yksi herkimmistä ominaisuuksistamme. Se
kehittyy läheisissä
ihmissuhteissa kanssakäymisen kautta. Kun meitä rakastetaan,
meistä
huolehditaan ja meidät hyväksytään jo aivan pienestä pitäen,
itsetunto
kehittyy ja antaa suuntaa tulevalle - nuoruudelle ja aikuisuudelle.
Moite
ja arvostelu omien vanhempien taholta ja terveen hyväksynnän
puute
saattavat aiheuttaa myöhempinä ikäkausina huonoa itsetuntoa.
Elämänkolhut
ja vastoinkäymiset koulivat toisia entistä vahvemmiksi ihmisiksi,
toiset jäävät helpommin
hautomaan huonoja kokemuksiaan, eivätkä pääse ikävän asian
tai kokemuksen yli.
Onneksi itsetuntoaan voi kaikissa elämänvaiheissa kehittää
parempaan suuntaan.
Luottamus itseen ja ulkomaailmaan kasvaa pikkuhiljaa.
Itsetunto JUMALAN SANASTA
Hyvä itsetunto uskovalla henkilöllä on mahdollista kasvaa
Jumalan sanan kautta.
Pääpiirteittäin se tapahtuu jatkuvana itsensä tutkiskeluna
ja parannuksen tekona
syntien tunnustamisena Jeesuksen edessä.Avoimuus
itseään kohtaan sekä
rehellinen tiedostaminen turhista
luuloista ja vääristymistä oman itsensä suhteen on kaiken
A ja O.
Mitkään ihmisen omat teot eikä korkea moraali edes ole
Jumalan edessä
esitettävä puolustus.
Itsetunto kasvaa sitä mukaa kuinka uskova ymmärtää
Kristuksen sisäisesti
omassa elämässään.Vain Kristuksen anteeksiantavan
armon kautta, voi huono itsetunto
saada alun kasvaa paremmaksi.
Kristuksen tunteminen kasvaa siis sanan kautta.Hän elää
sanassaan, sillä Jumala on sana.
Kristuksen tuntemisen kautta huononkin itsetunnon omaava
ja usein lankeava uskova
oppii tuntemaan myös oman itsensä.
Kuka minä olen ja miksi elän? Mikä on minun tehtäväni ja
osuuteni, millaisia lahjoja ja luovia
kykyjä minulla on?
Kun luottamus Jumalan sanaan, Kristuksen aina anteeksiantavaan
armon syvyyteen kirkastuu
uskovalle, oppii hän samalla siis tuntemaan itsensä.Huonot ja
hyvät puolensa ja turhat itsesyytökset
sekä turhat luulot itsestään häipyvät pikkuhiljaa.
Hän tietää olevansa hyväksytty juuri sellaisena syntisenä ja
vajavaisena kuin hän on.
Jumala hyväksyy hänet ainoastaan Poikansa
Jeesuksen Kristuksen Golgatalla sovitetun työn kautta.
Usein lankeava syntinen uskova, sillä syntiä tekee jokainen
uskovakin lopun elämäänsä, oppii Kristuksen armon kautta lopulta
näkemään oman itsensä.
Lainkirjain ei paranna, ainoastaan evankeliumin anteeksiantava
armon sanoma.
Ainainen lainjulistuksen kautta tuleva kuritus on vain itsetunnon
alaspainamista
ja yksilö ei voikaan kehittyä persoonallisessa kasvussaan
ihmisenä, toisten ihmisten joukkoon.
Kun taas armon syvyys ja tietoisuus siitä, että olen hyväksytty vain
Kristuksen sovitustyön kautta, ilman lain tekoja ja suorituksia
alkaa kirkastua uskovalle, luottamus ja rauha Jumalan Poikaan
hänen henkilökohtaisena puolustajanaan kasvaa.
Hänen uhmakkuutensa lakia vastaan alkaa väistyä
kun armo on saanut sijaa hänen sisimmässään.
Hän uskaltautuu nyt avoimemmaksi Kristuksen kasvojen edessä,
ja tunnustaa syntinsä ja virheensä sekä
alkaa kasvaa hengellistä kasvua, mikä näkyy pyhityksenä
ja kasvuna ihmisenä, toisten ihmisten joukossa.
Hän pystyy antamaan anteeksi itselleen sekä toisille syntisille.
Myös anteeksipyynnöt omasta mahdollisesta huonosta
käyttäytymisestä tulevat helpommiksi.
Synti ei enää kiehdo samalla tavalla kuin ennen,sillä
kunnioitus omaa itseään ja Jumalaa kohtaan on saanut
sen merkittävimmän alun;
Olen rakastettu ja hyväksytty tällaisenaan, enkä tahdo
enää synnissä elää.
Paavalin kirjeet Galatalaisille sekä Roomalaiskirje.
Kirjoittanut Rea Aalto
[email protected]
sitä ruumiillisen kurituksen osuutta.
Nuorena uskovana
katselin ja kuuntelin toisten, jo vanhempien uskovien, jopa
saanaajien perheitä myöten
tapaa kurittaa fyysisesti.Itsekin alussa LUULIN että se olisi
jopa Raamatun linja,puhutaanhan
siellä kurituksesta.Mutta sittemmin muutin mieltäni,luettuani
enemmän sanaa.Jumalan Henki ei
kehoita kenenkään itsetunnon alaspainamiseen, sillä vähänkään
psykologiaa ymmärtävä henkilö tajuaa, ettei itsetuntoa
kasvateta toista nujertamalla.
Meillä suomalaisilla on tunnetusti huono itsetunto.Itsetunto on
huono monesta syystä. Lapsuudella on tietysti siihen
suurin panoksensa.Siellä koetut asiat jäävät ihmissieluun
pysyvästi ja vaikuttavat koko elämän ihmissuhteissa kaikkialla.
Liian monet valitettavasti eivät itse edes tiedosta sitä omassa
käyttäytymisessään, mutta tarkkasilmäinen ulkopuolinen
saattaa huomata helposti itsetunnon heikkouden osuuden
käyttäytymistavoissa, vieraan ihmisen kohdalla.
Huonolla itsetunnolla varustettu henkilö asettuu heti
puolustuskantaan,jos hän kokee itsensä uhatuksi tavalla tai toisella.
Uhatuksi tuleminen pelkillä mielipiteiden eroavaisuuksilla on
hyvin usein tapahtuva ilmiö, kaikissa yhteisöissä kuten uskonnolliset
yhteisöt, työpaikat, kerhot jne.Missä vain ihmiset kokoontuvat
usein tiiviisti toistensa kanssa.
Myös tällaisella keskustelufoorumilla itsetunnon osuus tulee
selvästi näkyviin.
Miten itsetunto syntyy ja kuinka sitä voi kehittää?
Itsetunto on ihmisessä oleva tunne tai käsitys omasta itsestä.
Itsetunto
muodostuu kokemusten - hyvien ja huonojen - pohjalta, se ei ole
peritty ominaisuus. Itsetunto on yksi ihmisen persoonallisuuden
ominaisuus.
Jokaisella meistä on oma sisäinen käsitys itsestämme, se mitä
hiljaa mielessämme
itsestämme ajattelemme ja miten hyviä omasta mielestämme
olemme. Toinen puoli
itsetuntoa on se, mitä haluamme kertoa itsestämme muille.
Se näkyy käytöksessä
ja siinä millaisen kuvan haluamme itsestämme antaa.
Itsetunto on yksi herkimmistä ominaisuuksistamme. Se
kehittyy läheisissä
ihmissuhteissa kanssakäymisen kautta. Kun meitä rakastetaan,
meistä
huolehditaan ja meidät hyväksytään jo aivan pienestä pitäen,
itsetunto
kehittyy ja antaa suuntaa tulevalle - nuoruudelle ja aikuisuudelle.
Moite
ja arvostelu omien vanhempien taholta ja terveen hyväksynnän
puute
saattavat aiheuttaa myöhempinä ikäkausina huonoa itsetuntoa.
Elämänkolhut
ja vastoinkäymiset koulivat toisia entistä vahvemmiksi ihmisiksi,
toiset jäävät helpommin
hautomaan huonoja kokemuksiaan, eivätkä pääse ikävän asian
tai kokemuksen yli.
Onneksi itsetuntoaan voi kaikissa elämänvaiheissa kehittää
parempaan suuntaan.
Luottamus itseen ja ulkomaailmaan kasvaa pikkuhiljaa.
Itsetunto JUMALAN SANASTA
Hyvä itsetunto uskovalla henkilöllä on mahdollista kasvaa
Jumalan sanan kautta.
Pääpiirteittäin se tapahtuu jatkuvana itsensä tutkiskeluna
ja parannuksen tekona
syntien tunnustamisena Jeesuksen edessä.Avoimuus
itseään kohtaan sekä
rehellinen tiedostaminen turhista
luuloista ja vääristymistä oman itsensä suhteen on kaiken
A ja O.
Mitkään ihmisen omat teot eikä korkea moraali edes ole
Jumalan edessä
esitettävä puolustus.
Itsetunto kasvaa sitä mukaa kuinka uskova ymmärtää
Kristuksen sisäisesti
omassa elämässään.Vain Kristuksen anteeksiantavan
armon kautta, voi huono itsetunto
saada alun kasvaa paremmaksi.
Kristuksen tunteminen kasvaa siis sanan kautta.Hän elää
sanassaan, sillä Jumala on sana.
Kristuksen tuntemisen kautta huononkin itsetunnon omaava
ja usein lankeava uskova
oppii tuntemaan myös oman itsensä.
Kuka minä olen ja miksi elän? Mikä on minun tehtäväni ja
osuuteni, millaisia lahjoja ja luovia
kykyjä minulla on?
Kun luottamus Jumalan sanaan, Kristuksen aina anteeksiantavaan
armon syvyyteen kirkastuu
uskovalle, oppii hän samalla siis tuntemaan itsensä.Huonot ja
hyvät puolensa ja turhat itsesyytökset
sekä turhat luulot itsestään häipyvät pikkuhiljaa.
Hän tietää olevansa hyväksytty juuri sellaisena syntisenä ja
vajavaisena kuin hän on.
Jumala hyväksyy hänet ainoastaan Poikansa
Jeesuksen Kristuksen Golgatalla sovitetun työn kautta.
Usein lankeava syntinen uskova, sillä syntiä tekee jokainen
uskovakin lopun elämäänsä, oppii Kristuksen armon kautta lopulta
näkemään oman itsensä.
Lainkirjain ei paranna, ainoastaan evankeliumin anteeksiantava
armon sanoma.
Ainainen lainjulistuksen kautta tuleva kuritus on vain itsetunnon
alaspainamista
ja yksilö ei voikaan kehittyä persoonallisessa kasvussaan
ihmisenä, toisten ihmisten joukkoon.
Kun taas armon syvyys ja tietoisuus siitä, että olen hyväksytty vain
Kristuksen sovitustyön kautta, ilman lain tekoja ja suorituksia
alkaa kirkastua uskovalle, luottamus ja rauha Jumalan Poikaan
hänen henkilökohtaisena puolustajanaan kasvaa.
Hänen uhmakkuutensa lakia vastaan alkaa väistyä
kun armo on saanut sijaa hänen sisimmässään.
Hän uskaltautuu nyt avoimemmaksi Kristuksen kasvojen edessä,
ja tunnustaa syntinsä ja virheensä sekä
alkaa kasvaa hengellistä kasvua, mikä näkyy pyhityksenä
ja kasvuna ihmisenä, toisten ihmisten joukossa.
Hän pystyy antamaan anteeksi itselleen sekä toisille syntisille.
Myös anteeksipyynnöt omasta mahdollisesta huonosta
käyttäytymisestä tulevat helpommiksi.
Synti ei enää kiehdo samalla tavalla kuin ennen,sillä
kunnioitus omaa itseään ja Jumalaa kohtaan on saanut
sen merkittävimmän alun;
Olen rakastettu ja hyväksytty tällaisenaan, enkä tahdo
enää synnissä elää.
Paavalin kirjeet Galatalaisille sekä Roomalaiskirje.
Kirjoittanut Rea Aalto
[email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sananlaskut 23:13. Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. 14 Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat. 3:11 Poikani,älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseen: 12. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.
usein varsin hauras, koska se perustuu hyvin yksipuoliseen ja rajoitettuun kasvuympäristöön.
Synnin, Jumalan ja seurakunnan johtohenkilöiden pelko istuu syvässä ja on aina läsnä.
Synnistä on niin monta määritystä, ettei kukaan voi tietää tarkoin, mikä on syntiä.
Pahinta on synnillisten asioiden ajattelu, joka siis lasketaan synniksi. Nuorella normaalilla miehellä on vastakkainen sukupuoli usein mielessä, eikä ajatukset kaikin ajoin ole julkaisukelpoisia. Itsetyydytys, jota usimmat jossain elämän vaiheessa harrastaa, aiheuttaa kovat paineet. Syntiä kun on sekin.
Uskovaisella tarkoitan tässä lahkolaista.
Henkinen pahoinvointi on tabu uskovaisten keskuudessa. Pitäähän uskovaisen olla henkisestikin vahva, koska jeesus on aina vierellä auttamassa. :) Jossain vaiheessa tuokin kupla puhkeaa.
Ihme lässytystä taas.
Rean malli kasvatuksesta on suoraan ruotsalaisten yhteiskunnasta kopsattu.
Siellä tuntuu että lalarat johtaa perheitään.
Siellä kakarat tekee mitä tahtoo ja vanhemmat katsovat voimattomina vierestä.
En ole tavannut ketään joka on saanut kakarana piiskaa olevansa siitä katkera vanhemmilleen.
Se että uskovia on monenlaisia on taas toinen asia.
Jos jollain on huonoitsetunto niin sitä ei tulisi yleistää.
Sitäpaitsi itsetunto sana on niin pieleen ymmärretty kuin voi Suomessa.
Luullaan että se on hyvää itsetuntoa kun ollaan röyhkeitä aina äänessä ja kukkona tunkiolla.
Yleensä asiat on juuri toisinpäin.
Kun on rauha Jumalan kanssa niiin ei tarvitse riidellä ja vängätä asioista ja olla aina äänessä ja kuninkaana kaikessa.
Ei uskovien kuva hyvästä itsetunnosta ei sovi uskoville.
Uskovat ovat rauhallisia ja vetäytyviä ja ottavat huomioon heikommat. Ne jotka kaikellatavalla yrittävät olla ties mitä ja kyynärpäillä hakevat valtaa omaavat heikon itsetunnon.
Kasvatus ja sitä kautta kunnioittaminen ovat Raamattullisia asioita.
Ei ole kyse että lapsi pelkäisi väärällä tavalla saatuaan piiskaa vaan lapsi tajuaa maailmassa tulevan turpaan jos ei ketään kunnioita.
Ruotsalaiset jotka eivät kunnioita ketään,ovat kaikkialla vihattuja juuri siksi kun eivät kunnioita ketään.
Sama on joillakin amerikkalaisilla.
Nöyrät aasialaiset ja suomalaiset ovat hyvin mieluisia joka paikassa ja heistä pidetään.
Tämä näin maailmaa nähneenä vanhana rokkivaarihotakaisena
Siis tietty kuritus pahanteosta on paikallaan.
Kerran elämässä on lapselle kuin lapselle hyvä antaa pikku selkäsauna.
Tietysti pahoinpitelyt ovat eriasia ja tuomittavia.
Rean kirjoituksista kuvastaa ruotsalainen malli ja huomaa miten hänen kirjoituksensa saa raivostumaan monet.
Rokkivaarihotakainen
Ne ihmiset raivostuvat, jotka eivät kestä koko totuutta.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus Ruumiillinen kuritus laskee lapsen älykkyyttä/1135249567278
http://www.vau.fi/Perhe/Kasvatus/Ruumiillinen-kuritus-lisaa-lapsen-aggressiivisuutta/
Aivan niin, me joskus unohdamme armon ja anteeksiannon.