Ongelmani on se, että olen uskossa. Mutta en usko kirkkoon! Kirkossa on liian paljon ihmisiä, jotka ajattelevat juuri niin kuin täällä monet atet kritisoivat. Siellä pienellä porukalla on valta. Se valta kulkee usein kirkkolautakunnan yli. Virka kysymyksissä tämä sisäpiiri valmisteleet ja suosittelevat lautakunnan jäsenille sopivaksi katsomiaan suosikkeja. Ja aivoton lautakunta valitsee,,,Tietysti, että tulevat seuraavissakin vaaleissa valittua tähän "tärkeään ja vastuulliseen tehtävään". Jos en olisi kokenut elävää Kristusta eroaisin kirkosta välittömästi,,,mutta, mutta,,,Taidan olla luopio?
Kirkossa sorrettu
nainen!
24954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Noille kristinuskon ja kirkon asioille on ihan omat palstansa, mikset kirjoita sinne.
Asiasi ei kuulu ollenkaan tänne.
Ja toisekseen - jos kerran vapaaehtoisesti itse työntää kätensä paskaan, niin sitten on aivan turha valittaa hajusta...
Asiaa voisi jatkaa siten, että onko ateissa samanlaista kokeneita?
Noin äkkipäätä veikkaisin, että ateistien joukosta löytyy aika hemmetin vähän tyyppejä jotka ovat "kokeneet elävän Kristuksen" ja juuri sen vuoksi sinun kannattaisi keskustella muilla palstoilla, joista löydät hengenheimolaisiasi.
Harmi. Oletettavasti olisin päässyt hedelmällisempään keskusteluun täällä kuin krisselipalstoilla,,,
Ateistit eivät ole luopioita. Jos et tajua edes sitä mikä ero on ateistilla ja luopiolla, niin sekin kertoo kuinka iloisesti pihalla ja toisaalta kuinka väärällä palstalla olet.
En tarkoittanut, että atet olisi luopioita,vaan itse olen,,,
Mikähän ihme sunkin pointtisi on täällä keskustelemisessa, noin yleensä? Aivan käsittämätöntä kitinää ja turhasta vittuilua - onko se niin kamalaa jos joku on hiukan väärällä palstalla? Ensinnäkin, jos tajuaa tulleensa kusetetuksi, voi jossain vaiheessa oikeasti hiffata että koko juttu alusta loppuun oli harhaa. Ihan jo sen takia kannattaisi pysyä asialinjalla.
Ketjun aloittajalle, elävän kristuksen kokeminen on täysin yksilön päässä tapahtuva juttu, ja täysin vastaavaa tapahtuu kaikille ihmisille. Kaikki eivät kuitenkaan ajattele että kyse olisi kristuksesta. Kirkko on sinulle valehdellut, halunnut että luulet päässäsi tapahtuvia sähköisiä prosesseja kristukseksi - ihan vain jotta pysyisit mukana. Vähintä mitä voit tehdä on erota koko laitoksesta. Sitten jos uskallat, kannattaa alkaa tutkia aihetta mahdollisimman monelta kantilta, lopputulos voi yllättää.
Kun lopulta tajuaa eläneensä harhassa, ei enää koskaan voi palata uskovaiseksi. Vähän niinkuin se hetki jolloin tajuaa ettei joulupukkia ole.
jos et pidä kirkosta. Pitääkö sulla olla lauma ympärillä että voit uskoa ja rukoilla?
Onhan ollut erakkomunkkeja ja -nunnia, ota niistä mallia.
Olen miettinyt, että mikä kirkon rooli todella on jos uskovainen ihminenkin tuntee paikan vasten mieliseksi. Voihan sitä todella mennä "kammioonsa ja rukoilla" siellä. Kenenkähän asialla kirkko tänäpäivänä on?
ja ilmeisesti haluat kun kerta olet uskossa, niin voisi tietenkin kysyä että mihin sinä sitä kirkkoa tarvitset? Paitsi tietenkin jos olet kirkon työntekijä tai sellaiseksi havitteleva? Minun käsittääkseni uskomiseen ei tarvita kirkkoa tai yleensäkään mitään instituutioita, vaan sitä voi jokainen täysin vapaasti harjoittaa omassa päässään ja ihan missä tahansa paikassa. Jos sinä taas kaipaat sitä yhteisöllisyyttä ja niitä tuttuja rituaaleja, niin löytyyhän niitä muitakin hengellisiä yhteisöjä ja seurakuntia. Noissa muissa pienemmissä tosin voi olla vieläkin vanhoillisempi ja nurkkakuntaisempi meininki, joten siinä voi sitten joutua ojasta allikkoon.
Aluksi pyydän anteeksi ateistit, sillä tämä viesti ei tosiaankaan kuulu teidän osastollenne. Tahdon kuitenkin vastata tälle ihmiselle. Älkää siis vaivautuko lukemaan!
Sympatiani ovat puolellasi. Et missään tapauksessa ole luopio! Olen itse ollut huolissani seurakunnan tileanteesta jo pitkän aikaa. Minullakaan ei ole senkaltaista seurakuntayhteyttä, jota kaipaan ja tarvitsen. Silti olen yrittänyt omalta osaltani olla vaikuttamassa seurakuntani tapoihin toimia. Olen esimerkiksi järjestämässä parin viikon päästä seurakunnassamme palaveria, jossa aion ottaa esille useita suunnitelmia yms.
Seurakunta on Kristuksen ruumis. Kristus on pää ja seurakunta on muu ruumis. Miten läheisessä suhteessa seurakuntalaisten siis tulisi toisiinsa olla! Jos yksi paikka on kipeänä, muun ruumiin tulisi ottaa se huomioon. Kristuksen ruumiin tulisi olla aktiivinen ja toimiva. Silti näen usein halvaantuneen ruumiin. Viesti/Käsky lähtee aivoista, mutta mitään ei tapahdu. Aika kamalaa! Mihin on kadonnut alkuseurakunnan voima ja innostus, yhteinen rukoileminen ja ylistäminen? Seurakunta tarvitsisi herätystä, sillä se on pahasti nukuksissa!
Laitan tähän erään itseäni paljon siunanneen kohdan raamatusta. Tämä on osa Jeesuksen viimeisestä rukouksesta ennen kuin hänet otettiin kiinni ja vietiin ristiinnaulittavaksi:
"Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut." Joh. 17:11,21
Halusin erityisesti tässä tekstissä korostaa sitä, kuinka läheisestä yhteydestä Jeesus puhuu. Siis Jeesus rukoilee, että uskovaiset olisivat keskenään yhtä samalla tavalla kuin Isä ja Poika ovat keskenään yhtä. Emme varmaan ihmisinä pysty edes oikein ymmärtämään, kuinka läheisessä suhteessa tässä on kysymys. Todella läheisestä kuitenkin!
Sitten Jeesus rukoilee, että seurakunta olisi yhtä Isän ja Pojan kanssa samalla tavalla kuin Isä ja Poika ovat yhtä. Eli todella läheisestä yhteydestä on tässäkin kysymys! Hieman monimutkaista asia on tosin selittää, mutta toivottavasti ymmärsit.
Iloitse suuresti, että tunnet elävän Kristuksen. Säilytä suhteesi häneen rukoilemalla (yksin tai ystäväsi/puolisosi kanssa)ja lukemalla raamattua. Rukoile itsellesi elävää ja toimivaa seurakuntaa ja uskon, että sellaisen löydät ennemmin tai myöhemmin. Tai ehkä Jumala alkaa muuttaa omaa seurakuntaasi, kun rukoilet seurakuntasi puolesta. Itse olen paljon rukoillut seurakuntamme puolesta. Myös minulle on sanottu kommentteja, että oletko ajatellut vaihtaa seurakuntaa, jos et ole tyytyväinen jne. Pitää muistaa kuitenkin, että syy ei ole Jumalassa, jos ihmiset toimivat/käyttäytyvät huonosti. Kannattaa muistaa myös, että rakkaus muuttaa ihmisiä. Sitähän taktiikkaa Jeesuskin käytti. Rakkaus vetää aina puoleensa.
Siunausta sinulle! Minäkin voin rukoilla puolestasi!
"Kannattaa muistaa myös, että rakkaus muuttaa ihmisiä. Sitähän taktiikkaa Jeesuskin käytti"
Monesta asiasta olin samaa mieltä. Tästä en. Jos Jeesus käski rukoilemaan vihollistensa puolesta, niin hänkö itse ei olisi niin tehnyt, siis tämä ristinmies? Ymmärrän, että muutos ei tapahdu kaikessa yhtä nopeasti, mutta haluan varjella ihmisiä sellaiselta uskottelulta, että psyko muuttuisi lässytyksellä. Ei muutu. Tämä vain tunnistaisi tilanteen hyötymismahdollisuutena.
Toivon, että et koe minun olevan Raamattua vastaan ja että tulkitsisit Raamattua muutenkin kuin omien inhimillisten ihanteittesi läpi. Te kyykäärmeiden sikiöt! Jeesus saattoi joskus käyttää räväkämpiäkin ilmaisuja ja keinoja. Ei tietenkään yksinomaan, vaan repertuaarinsa oli kovasti laaja.
P.S. Mukava kun täällä siunataan ja rukoillaan;) Laitatko puolestani tilauksen vetämään? Tsemppipläjäys sullekin!
Kiitos kommentista! Yritin pitkään käsittää, mitä oikein tarkoitat, mutta en ole ihan varma vieläkään, tajusinko oikein.
Mielestäni rakkaus ei ole nössöilyä tai alistumista, jalkarättinä olemista. Rakkaus on vahvuutta. Rakkaus on rajojen asettamista. Nöyryys ja nöyristely ovat eri asioita. Oikeanlainen nöyryys on vahvuutta - sellaista, mitä Jeesuksella oli. Oikeanlaiseen nöyryyteen kuuluu rakkaus ja rakkauteen kuuluu nöyryys.
En ole sen kannalla, että jonkun pitäisi vain rakastaa ja nöyrästi ottaa vastaan, mitä tuleman pitää. "Jos et halua nähdä kengänjälkiä kasvoillasi, niin miksi makaat lattialla? sanoo Tommy Hellsten. On totta, että kaikki ihmiset eivät muutu. Eivät edes, vaikka heidän puolesta rukoilisi paljonkin. Silloin voi olla paras vaihtaa maisemaa. Toisaalta suosittelisin kuitenkin sitä rakkauden osoittamista ja rukoilemista toisen puolesta ennen kuin vaihtaa maisemaa.
Ymmärrän erittäin hyvin, että Jeesus arvosteli kovin sanoin lainoppineitsa ja fariseuksia tekopyhyydestä/teeskentelemisestä, lakien vääristelemisestä yms. En tosin itse menisi seurakunnassa arvostelemaan ihmisiä kyykäärmeiden sikiöinä. Jeesus vihaa syntiä ja vääryyttä ja hänellä on oikeus sitä arvostella.
Itse yritän toimia siten, että vaikka saisin negatiivisia kommentteja seurakunnan puolelta yritän olla katkeroitumasta niistä. Viimeksikin, kun eräs seurakuntalainen yritti ehdottaa minulle seurakunnan vaihtamista, otin asian avoimesti puheeksi seurakunnassa nimiä mainitsematta ja ketään syyllistämättä. Tilaisuuden jälkeen ko ihminen tuli kyyneleet silmissään pyytämään anteeksi sanojaan.
On tärkeä tietää, milloin kääntää toisen poskensa (jonka senkään ei pitäisi olla nöyristelyä)ja milloin käyttää niitä Jeesuksen repertuaarin kovia sanoja.
Tavoitinko ajatuksiasi?
Tilaus on laitettu vetämään! :)
"Tavoitinko ajatuksiasi?"
Oikein hyvin, paremmin kuin mitä itse kykenin;)
"En tosin itse menisi seurakunnassa arvostelemaan ihmisiä kyykäärmeiden sikiöinä."
Pahimmillaan siinä syyttää syyllisenä syyttömiä, jotka ovat vieläpä varsin herkkiä, haavoittuvia.
"Jeesus vihaa syntiä ja vääryyttä ja hänellä on oikeus sitä arvostella."
Jeesus antoi meille tuossa myös vihjeen, mistä kertoo myös
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1170337636422&search=sikiöt&rng=0&submit1=Hae&ref=&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=&mod3=
Jeesus nimittäin toteaa näin:
Matt. 23:2
"Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa.
Kuten tiedät, käärme viittaa saatanaan. Jeesus puhui näitä hämärämiehiä vastaan monissa yhteyksissä, ja tuon käärmeviittauksen lisäksi hän pidätysyönä sanoi näiden tulevan yön turvin. Mitä syytä meillä on olettaa mitään muuta nykykirkomme tilasta?
Niin, ei mitään. Mitenkäs teidän seurakunnassa, oliko kirkkoherra vapaamuurari? Näillähän tuppaa olemaan salaisuuksia, mm. kuinka muurari uskoo yhteen jumalaan, mutta että tuo jumala on muslimiloossissa Allah, jossain muualla jokin muu. Toimituksen pyhä kirja vaihtelee kulttuureittain. Meikäläiset kirkkoherrat eivät jostakin syystä mainitse tätä, eivät myöskään sitä että Raamattu kieltää selkeästi tuon salakähmäilyn.
Efesolaiskirje 5
10 Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. [Room. 12:2]
11 Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. [Matt. 18:15; Room. 13:12; 2. Kor. 6:14]
12 Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin,
13 mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. [Joh. 3:20,21]
Seurakunta tarvitsee yhteyttä, mutta seurakuntayhteys ei tarkoita nykymuotoista kirkkorakennuspitoista instituutiota kirkkoherroineen (jotka ovat paimenia vain vaalien alla).
"Viimeksikin, kun eräs seurakuntalainen yritti ehdottaa minulle seurakunnan vaihtamista, otin asian avoimesti puheeksi seurakunnassa nimiä mainitsematta ja ketään syyllistämättä. Tilaisuuden jälkeen ko ihminen tuli kyyneleet silmissään pyytämään anteeksi sanojaan."
Minulla on tapana yrittää olla reilu, vaan suorasukaisuus on vaikeasti sovitettava piirre pyrkimykseen olla hienovarainen. Tällä palstoilla tuota viimeksimainitusta minua ei ainakaan tunne:D
Niin, asia... Naispappeus tuosta tuli mieleen, enkä sen kannattaja ole, mutta kiltisti hoidit tilaukseni ja vielä hymyilit,
"Tilaus on laitettu vetämään! :)"
joten olen tilapäisesti aseeton. Muistetaanhan jatkossa taittaa myös peistä.
P.S. Joskus on hauska kirjoittaa tolkuttoman väsyneenä. Toivottavasti sitä kärsii myös lukea.
Kiitos - sydämellisesti :)
On se vain kumma juttu, kun höperöt uskovat eivät löydä muuta kohtaamispaikkaa lööperilleen kuin attesivut.
Ei väliä kuulutko kirkkoon vai etkö kuulu. Tärkeintä on se uskotko itse henkilökohtaisesti Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhön syntiesi puolesta. Jos uskot tähän niin pelastut. Jeesus pelastaa yksilöihmisiä eikä kirkkoja tai kirkkokuntia!
Valen
Ei sen väliä kuuluuko kirkkoon vai ei. Silläkään ei ole väliä uskooko Jeesukseen, sovitustyöhön tai yhtään mihinkään. Usko ei pelasta ketään, eikä kirkko. Pelastusta ei vaan ole. Miltä ihmeeltä pitäisi pelastua? Kuolemalta? Kuolema on osa elämää, ei sitä tarvitse paeta. Älä juokse karkuun ja rakenna muureja mielikuvitukseesi.
-----
Meidät on rakennettu samasta materiasta, kuin mitä universumi on. Me emme ole täällä vain pakolaisina: olemme täällä kotona. Se on täällä, eikä missään muualla, jossa voimme kohdata jumalallisuuden kasvotusten. Jos pystytämme muureja mielikuvitukseemme - jos kuvittelemme, että kotimme ei ole täällä, vaan maassa joka sijaitsee kuoleman tuolla puolen - jos kuvittelemme, että jumalallisuus on löydettävissä vain vanhoista kirjoista, tai vanhoista rakennuksista, tai päämme sisältä - silloin näemme tämän todellisen, eloisan, valoisan maailman kuin hämärtyneenä ikkunan läpi.
-----
http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/panteismi/scipan-perusteet.html
miksi pullikoit vastaan?
raha kirstuun kolahtaa sielu taivaaseen vilahtaa ja,kirkkoherrat rikastuu...
jos uskovatkin ihmiset heräisivät huomaamaan kuinka kirkon eriarvoinen asema loukkaa myös kristittyjenkin uskonnonvapautta.
Tiesitkö ettö kirkon jäsenenä sinullla ei ole mielipidettä uskonnosta. Viranomaiset kysyvät kirkolta eivät sinulta jos tarvetta ilmenee.
Kirkon kanta on automaattisesti sinunkin kantasi!
Etkö voi uskoa ilman läpimätää kirkkolaitosta?
Toivon luonnollisesti että lakkaat uskomasta (en toivo kenenkään uskovan kusetukseen) mutta jos et ole valmis myöntämään kusetusta itsellesi, voit kuitenkin todeta ettei sinun uskosi ole kiinni kirkkoon kuulumisesta.
"Ongelmani on se, että olen uskossa."
Aivan, tästä on hyvä lähteä. Tule minun luokseni, niin katsotaan, mitä tuolle ongelmallesi voi tehdä.
Kaupanpäälle voin hieman sortaakin sinua, jos välttämättä haluat:)
Osaat ajatella vain itsenäisesti ja kriittisesti mielestäni. :) Itse uskomisen pitäisi olla tärkeämpää kuin kirkko uskossasi vain pelkkänä instituutiona jne...