Valitan otsikon raflaavuutta, mutta Numeromurha on naiselokuva paitsi ohjaajansa Barbet Schroederin myös päähenkilönsä puolesta. Numeromurha (Murder By Numbers) on varsin tyypillinen rikoselokuva, jossa kaksi lahjakasta ja älykästä opiskelijaa tekee täydellisen rikoksen, murhan tai oikeastaan useamman.
Elokuva on taitavaa työtä kaikin puolin, ainoa vika on siinä että samanlaisia elokuvia on tehty useita aiemminkin, joten elokuva ei erotu juurikaan muista kaltaisistaan muuten kuin siinä, että murhia tutkiva poliisi on nainen. Tätä poliisia esittää ikipirteä Sandra Bullock, joka monen vähemmän onnistuneen roolin jälkeen onnistuu nyt mainiosti. Bullock osaa näytellä, sittenkin ja täytyy sanoa, että minun silmää hän kyllä miellyttää, joten hänen roolisuoritustaan katsoo kyllä kovin mielellään.
Pinnalta katsoen Numeromurha on siis tyypillinen rikoselokuva. Katsoja tietää totuuden koko ajan, joten jännitys syntyy siitä pystyykö Bullockin esittämä Cassie Mayweather todistamaan murhat poikien työksi.
Tämän tarinan pinnan alla elokuvasta löytyy muitakin, vakavampia, tasoja. Kyse on monellakin tasolla vallasta ja vastuusta. Elokuvan henkilöt ovat vahvoja välillä dominoimaan pyrkiviäkin, jolloin ollaan niillä rajoilla, että mikä on vapautta tehdä yksilöllisiä ratkaisuja ja miten nämä ratkaisut liittyy muihin. Kuka on uhri ja voiko uhri muuttaa asemaansa ja jos voi millä hinnalla? Kumpi pojista on vahva ja kumpi on murhien dominoiva voima? Entä etsivä, miksi hän tekee ratkaisunsa ja voiko hän toimia vapaasti loukkaamatta muita? Nämä kysymykset ovat piiloitettuna tarinaan, eikä niitä välttämättä juuri korosteta, mutta näistä kysymyksistä tulee esille se, että kyseessä on naiselokuva, tosin ei mitenkään leimallisesti.
Sandra Bullock on tässä erinomainen ja muutenkin elokuva on erinomaista näyttelijätyötä kautta linjan. Schroederin ohjaus on pätevää työtä, tosin ei välttämättä kovin persoonallista. Numeromurha on mukava pikku rikoselokuva, joka on huolella tehty, mutta maatakaatava elokuva ei ole.
Koulunumerolla: 7
Elokuva on taitavaa työtä kaikin puolin, ainoa vika on siinä että samanlaisia elokuvia on tehty useita aiemminkin, joten elokuva ei erotu juurikaan muista kaltaisistaan muuten kuin siinä, että murhia tutkiva poliisi on nainen. Tätä poliisia esittää ikipirteä Sandra Bullock, joka monen vähemmän onnistuneen roolin jälkeen onnistuu nyt mainiosti. Bullock osaa näytellä, sittenkin ja täytyy sanoa, että minun silmää hän kyllä miellyttää, joten hänen roolisuoritustaan katsoo kyllä kovin mielellään.
Pinnalta katsoen Numeromurha on siis tyypillinen rikoselokuva. Katsoja tietää totuuden koko ajan, joten jännitys syntyy siitä pystyykö Bullockin esittämä Cassie Mayweather todistamaan murhat poikien työksi.
Tämän tarinan pinnan alla elokuvasta löytyy muitakin, vakavampia, tasoja. Kyse on monellakin tasolla vallasta ja vastuusta. Elokuvan henkilöt ovat vahvoja välillä dominoimaan pyrkiviäkin, jolloin ollaan niillä rajoilla, että mikä on vapautta tehdä yksilöllisiä ratkaisuja ja miten nämä ratkaisut liittyy muihin. Kuka on uhri ja voiko uhri muuttaa asemaansa ja jos voi millä hinnalla? Kumpi pojista on vahva ja kumpi on murhien dominoiva voima? Entä etsivä, miksi hän tekee ratkaisunsa ja voiko hän toimia vapaasti loukkaamatta muita? Nämä kysymykset ovat piiloitettuna tarinaan, eikä niitä välttämättä juuri korosteta, mutta näistä kysymyksistä tulee esille se, että kyseessä on naiselokuva, tosin ei mitenkään leimallisesti.
Sandra Bullock on tässä erinomainen ja muutenkin elokuva on erinomaista näyttelijätyötä kautta linjan. Schroederin ohjaus on pätevää työtä, tosin ei välttämättä kovin persoonallista. Numeromurha on mukava pikku rikoselokuva, joka on huolella tehty, mutta maatakaatava elokuva ei ole.
Koulunumerolla: 7
Vastaukset 8
Vanhimmat
En nyt ala kirjoittamaan mitään syväanalyysiä mutta hyvä oli, arviolta 8 tai jopa puolikas päälle.
Kelpo leffahan se oli, ehkä itselläni vaikuttaa arvosanaan se, että olen katsonut aika paljon leffoja, jolloin mukaan tahtoo tulla sellaista kisaväsymystä.
Rosewater taitaa olla kyyninen naisnäyttelijöitten suhteen..ettet olisi entinen harrastajanäyttelijä, haaveenaan päästä joskus isoille lavoille?
kyllähän sitä sanansäilää anonyymina voi harrastaa, niinhän minäkin, suorastaan rakastan sitä.Sandra Bullock on hiton hyvä koomikko ja piristävä poikkeus amerikkalaisissa naisnäyttelijöissä.
Rosewater taitaa olla kyyninen naisnäyttelijöitten suhteen..ettet olisi entinen harrastajanäyttelijä, haaveenaan päästä joskus isoille lavoille?
kyllähän sitä sanansäilää anonyymina voi harrastaa, niinhän minäkin, suorastaan rakastan sitä.Sandra Bullock on hiton hyvä koomikko ja piristävä poikkeus amerikkalaisissa naisnäyttelijöissä.
Ehkä vähän liiankin basic tavaraa.
Toisaalta Buldoggi oli normaalia katsottavampi, jotenkin on jäänyt semmoinen pieni inho kyseisestä näyttelijättärestä.
** / *****
Terve Rosewater, vanha ystävä.
Enpä tiedä naiselokuvasta. Sandra Bullock näyttäisi olevan nainen, mutta ohjaajasta, kaljupäisestä ukosta nimeltä Barbet Schroeder, en ole ihan varma. Olisiko Barbetti käynyt sukupuolenvaihdosleikkauksessa? Olisi kannattanut samalla ottaa uusi tukka.
Kyseinen elokuva perustuu ns. Leopold & Loeb-tapaukseen. Siinä kaksi nuorta miestä oli lukenut Nietzscheä ja päätteli siitä, että he olivat yli-ihmisiä. Tuntuuko tutulta? Heh-heh.
Koska he olivat yli-ihmisiä, he päättivät suorittaa täydellisen murhan. Poliisilta meni puoli tuntia selvittää tämä teko. Tapahtui 1924, eli eilen.
Jostakin syytä tämä vähän myönteistä sisältänyt teko on toiminut useiden elokuvien innoittajana, mm. Hitchcockin, oliko se nyt "Köysi?" Jotain sinne päin.
Typerä teko, typerät seuraamukset ja typerä loppu. Kuulostaa Rennyn seuraavalta leffalta.
Hei Rosewater, laadi taas uusi lista. Tämä palsta käy muuten niin tylsäksi.
No voi pyhä sylvi. Pyydän mitä nöyrimmin kaikilta anteeksi. Barbet Schroeder on tosiaankin mies. Luulin aina että Barbet on naisen nimi ja täten oletin tämän ohjaajan olevan nainen. Nyt hävettää ja ankarasti. Luulo ei ole tiedon väärti.
Arvoisa Pena. Ehkäpä yksi lista riittää. Kuten huomasit lainasin siinä hieman raamattua tai otin sen muodon tosiaankin Kymmenestä Käskystä, minusta se oli oikein hauska veto. Muista ei. Ehkä se on toisten vuoro yrittää tehdä jotain palstan eteen jotain, jos sen katsovat aiheelliseksi. Minä katson tehneen oman osuuteni. Hyötyähän siitä ei ollut, kun Pahat Pojat leffastakin jokaisen pitää avata oma ketju, vaikka sitä leffaa voisi vallan mainiosti käsitellä yhdessäkin ketjussa.
Ohjaajana mies tai nainen, ei sillä ole niin väliä. Leffan aihe on kuitenkin niin synkkä.
Mikähän siinä on, kun monet nykyajan elokuvat ovat synkistä aiheista vedettyjä synkkiä johtopäätöksiä?
Polanskikin teki elokuvan Varsovan ghetosta. Aarghh.
Seuraava suurteos on varmaan "Berliini 1945." Siinä dramaattinen jännite rakentuisi epäinhimillisyyden ja sadismin välille. Huippukohta saavutettaisiin kun 12-vuotiaat saksalaispojat lähtevät polkupyörillä neuvostopanssareita vastaan. Ja kuolevat kaikki, tietenkin. Paitsi se yksi, joka kertojaäänellään dominoi koko elokuvaa.
Raidista olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Ihan ok.
Suomalainen elokuva on vain sellaista pennienpyöritystä, että raha on aina tiukalla. Televisiossa on enemmän aikaa, niillä joilla on. Siksi sellaisestakin havumajasta kuin YLE voi joskus tulla jotain hyvää, kuten Raid aikanaan.
Oli se sentään toista maata kuin Venny. TV-sarja jossa merkittävä suomalainen kulttuurihenkilö alistetaan villapaidassa soutelevaksi papparaiseksi ja hänen keskinkertaisesta taiteita harrastavasta vaimostaan tehdä suuri piippua käryttelevä boheemi. Auttakee minnuu.
Mr. Rosewater. Älä ihmeessä lopeta kirjoittamista. Muuten tämä palsta alkaa tylsyydessään muistuttaa Taide & Kulttuuri-palstaa.