Tämä olisi terveellistä kokoomukselaisenkin lukea :)
"Miksi rahat eivät riitä sairaiden ja vanhusten hoitoon?
12.11.2006 Kuntien talous on suurissa vaikeuksissa. Sairaiden ja vanhusten hoitoon ja moniin muihin välttämättömiin palveluihin ei tahdo löytyä tarpeeksi rahaa. Valtiovalta on vetäytynyt vastuustaan palveluiden rahoituksessa ja siirtänyt taakkaa kunnille. Kuntapäättäjät ovat puun ja kuoren välissä kasvavien tarpeiden ja niukkojen resurssien puristuksessa.
Samaan aikaan meille kerrotaan, että taloudessa menee hyvin. Suuret yritykset tuottavat tähtitieteellisiä voittoja ja niiden johtajien palkat kasvavat kymmeniä prosentteja vuodessa.
Miten on mahdollista, että rikkaaksi sanottu Suomi ei kykene huolehtimaan kunnolla kaikista sairaistaan ja vanhuksistaan? Miksi muihinkaan peruspalveluihin, koulutukseen tai vaikkapa syrjäseutujen teihin ei riitä tarpeeksi rahaa?
1980-luvulla kokonaistuotanto kasvoi Suomessa 30 prosenttia. Samaan aikaan valtion budjetti kolminkertaistui 50 miljardista 150 miljardiin markkaan.
1990-luvulla tuotanto kasvoi lamasta huolimatta kaksinkertaisesti edelliseen vuosikymmeneen verrattuna, eli 60 prosenttia ja bruttokansantuote melkein kaksinkertaistui. Valtion budjetti sen sijaan pysyi lähes samalla tasolla koko vuosikymmenen. Laman jälkeen tuotanto on enemmän kuin kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut, mutta tästä kasvusta ei ole herunut juuri mitään hyvinvointipalveluihin.
Mistä sitten johtuu, että raha menee osinkoihin ja optioihin eikä sitä saada tarpeeksi peruspalveluihin? Se johtuu harjoitetusta politiikasta. Poliitikot eivät ole osanneet tai halunneet ulosmitata kasvaneesta taloudesta riittävää osuutta yhteiseksi hyväksi.
Verotuksemme on vanhanaikaista ja epäoikeudenmukaista. Suurimpiakin pääomatuloja verotetaan alle 30 prosenttia kun sama veroprosentti on jo keskituloisella palkansaajalla. Pääomatulojen verotus tulisi muuttaa progressiiviseksi, jolloin suurista pääomatuloista vero olisi ainakin samansuuruinen kuin suurten palkkojen vero.
Hyvin tärkeää työllisyyden kannalta olisi nykyisten ihmistyöhön kohdistuvien työn sivukulujen korvaaminen tuotannon jalostusarvon perusteella perittävällä verolla. Jalostusarvon nousua pitäisi verottaa riippumatta siitä, tekeekö sen kone vai ihminen. Nyt koneilla ei ole työn sivukuluja rasitteenaan. Siksi ihmisten korvaaminen koneilla on niin kannattavaa.
1980-luvun lopun "hallittu rakennemuutos", joka oli kaikkea muuta kuin hallittu, merkitsi pääomien siirtojen vapauttamista. Se oli alkusoittoa EU-sopeutukseen. Pääoma on harjoitetun politiikan seurauksena keskittynyt ja eriarvoisuus ihmisten ja alueiden välillä lisääntyy koko ajan.
Pääomat on mahdollista ja tärkeää saada poliittiseen valvontaan valuutansiirtoveron eli ns. Tobinin veron avulla. Tämän veron toteuttamiseen ei EU-tasolla ole halua, koska EU:n tärkeimpiä taustavaikuttajia ovat juuri ne, jotka keinottelusta ja pääomien keskittymisestä eniten hyötyvät, eli suuryritykset ja niiden omistajat. Vero on mahdollista toteuttaa kansallisella tasolla, esim. Suomessa. Ei kuitenkaan EU-Suomessa, sillä EU kieltää puuttumasta pääomien liikkeisiin.
Harjoitettu politiikka on johtanut siihen, että Helsingin pörssin arvosta jo n. 70 prosenttia on ulkomaisessa omistuksessa. Suomesta on vuotanut pääomia ulkomaille enimmillään 17 miljardin euron vuosivauhtia. Nyt viedään osinkojen ja voittojen lisäksi yhä enemmän tuotantoa ja työpaikkojakin.
Kun suuriin ongelmiin ei maan hallituksessa ja eduskunnassa ole halua tai kykyä puuttua, on tyydytty näpertelyyn. Kuntaliitokset eivät korjaa perusongelmia, mutta näyttävät siltä, että jotakin yritetään tehdä.
EU:n aluepolitiikan toteuttaminen ja ns. kasvukeskuspolitiikka vain pahentavat alueellista eriarvoisuutta ja lisäävät julkisia menoja, kun ihmisiä revitään juuriltaan ja keskitetään lähinnä pääkaupunkiseudulle.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja"
http://www.itsenaisyyspuolue.fi/default.asp?page=10
"Miksi rahat eivät riitä sairaiden ja vanhusten hoitoon?
12.11.2006 Kuntien talous on suurissa vaikeuksissa. Sairaiden ja vanhusten hoitoon ja moniin muihin välttämättömiin palveluihin ei tahdo löytyä tarpeeksi rahaa. Valtiovalta on vetäytynyt vastuustaan palveluiden rahoituksessa ja siirtänyt taakkaa kunnille. Kuntapäättäjät ovat puun ja kuoren välissä kasvavien tarpeiden ja niukkojen resurssien puristuksessa.
Samaan aikaan meille kerrotaan, että taloudessa menee hyvin. Suuret yritykset tuottavat tähtitieteellisiä voittoja ja niiden johtajien palkat kasvavat kymmeniä prosentteja vuodessa.
Miten on mahdollista, että rikkaaksi sanottu Suomi ei kykene huolehtimaan kunnolla kaikista sairaistaan ja vanhuksistaan? Miksi muihinkaan peruspalveluihin, koulutukseen tai vaikkapa syrjäseutujen teihin ei riitä tarpeeksi rahaa?
1980-luvulla kokonaistuotanto kasvoi Suomessa 30 prosenttia. Samaan aikaan valtion budjetti kolminkertaistui 50 miljardista 150 miljardiin markkaan.
1990-luvulla tuotanto kasvoi lamasta huolimatta kaksinkertaisesti edelliseen vuosikymmeneen verrattuna, eli 60 prosenttia ja bruttokansantuote melkein kaksinkertaistui. Valtion budjetti sen sijaan pysyi lähes samalla tasolla koko vuosikymmenen. Laman jälkeen tuotanto on enemmän kuin kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut, mutta tästä kasvusta ei ole herunut juuri mitään hyvinvointipalveluihin.
Mistä sitten johtuu, että raha menee osinkoihin ja optioihin eikä sitä saada tarpeeksi peruspalveluihin? Se johtuu harjoitetusta politiikasta. Poliitikot eivät ole osanneet tai halunneet ulosmitata kasvaneesta taloudesta riittävää osuutta yhteiseksi hyväksi.
Verotuksemme on vanhanaikaista ja epäoikeudenmukaista. Suurimpiakin pääomatuloja verotetaan alle 30 prosenttia kun sama veroprosentti on jo keskituloisella palkansaajalla. Pääomatulojen verotus tulisi muuttaa progressiiviseksi, jolloin suurista pääomatuloista vero olisi ainakin samansuuruinen kuin suurten palkkojen vero.
Hyvin tärkeää työllisyyden kannalta olisi nykyisten ihmistyöhön kohdistuvien työn sivukulujen korvaaminen tuotannon jalostusarvon perusteella perittävällä verolla. Jalostusarvon nousua pitäisi verottaa riippumatta siitä, tekeekö sen kone vai ihminen. Nyt koneilla ei ole työn sivukuluja rasitteenaan. Siksi ihmisten korvaaminen koneilla on niin kannattavaa.
1980-luvun lopun "hallittu rakennemuutos", joka oli kaikkea muuta kuin hallittu, merkitsi pääomien siirtojen vapauttamista. Se oli alkusoittoa EU-sopeutukseen. Pääoma on harjoitetun politiikan seurauksena keskittynyt ja eriarvoisuus ihmisten ja alueiden välillä lisääntyy koko ajan.
Pääomat on mahdollista ja tärkeää saada poliittiseen valvontaan valuutansiirtoveron eli ns. Tobinin veron avulla. Tämän veron toteuttamiseen ei EU-tasolla ole halua, koska EU:n tärkeimpiä taustavaikuttajia ovat juuri ne, jotka keinottelusta ja pääomien keskittymisestä eniten hyötyvät, eli suuryritykset ja niiden omistajat. Vero on mahdollista toteuttaa kansallisella tasolla, esim. Suomessa. Ei kuitenkaan EU-Suomessa, sillä EU kieltää puuttumasta pääomien liikkeisiin.
Harjoitettu politiikka on johtanut siihen, että Helsingin pörssin arvosta jo n. 70 prosenttia on ulkomaisessa omistuksessa. Suomesta on vuotanut pääomia ulkomaille enimmillään 17 miljardin euron vuosivauhtia. Nyt viedään osinkojen ja voittojen lisäksi yhä enemmän tuotantoa ja työpaikkojakin.
Kun suuriin ongelmiin ei maan hallituksessa ja eduskunnassa ole halua tai kykyä puuttua, on tyydytty näpertelyyn. Kuntaliitokset eivät korjaa perusongelmia, mutta näyttävät siltä, että jotakin yritetään tehdä.
EU:n aluepolitiikan toteuttaminen ja ns. kasvukeskuspolitiikka vain pahentavat alueellista eriarvoisuutta ja lisäävät julkisia menoja, kun ihmisiä revitään juuriltaan ja keskitetään lähinnä pääkaupunkiseudulle.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja"
http://www.itsenaisyyspuolue.fi/default.asp?page=10
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.