Jos olette, kertokaa esim. mitä rukoilitte ja miten vastaus tuli.
Oletteko saaneet
rukousvastauksia?
19647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Rukoilin perheelleni omakotitaloa ja sen saimme muutama kuukausi rukoukseni jälkeen.
Rukoilin lapselleni apua vaikeaan asiaan ja apu annettiin viivyttelemättä.
Pyysin Jumalaa parantamaan pahan, kuukausia vaivanneen känsän jalkapohjasta. Se parani yhdessä yössä.
Saadakseni erääseen toiseen asiaan tarkan vastauksen, rukoilin että alkaisin odottaa lasta (olin ollut vuosia lapseton). Vastaus tuli muutamassa viikossa.
Rukoilin lastani syntyväksi juuri tiettynä päivänä, jotta uskoni vahvistuisi eräässä asiassa. Näin tapahtui (viikkoja etuajassa).
Perheessämme oli ristiriita erään asian takia.
Mieheni oli järkähtämätön mielipiteissään. Rukoilin, että Jumala muuttaisi hänen mielensä asiassa. Mielenmuutos tapahtui yhdessä hetkessä ja asiat lähtivät etenemään toivomaani suuntaan.
Pyysin Jumalaa vahvistamaan itseäni vaikeassa tilanteessa. Minua vahvistettiin kolmesti.
Läheiseni teki teon, joka vahvisti (hän ei tiennyt tilanteestani). Tuntematon laittoi juuri oikean raamatun paikan sähköpostitse(vaikkei tiennyt tilannettani ja sitä minkä kanssa kipuilin), olin vain häntä kiittänyt eräästä lehtiartikkelista. Kolmas vahvistus tuli samana päivänä 3-vuotiaan lapseni kautta, joka laski kätensä kädelleni ja sanoi: "Jumala vastasi. Jumalaan voi luottaa."
Rukoilin itselleni aviomiestä. Olin tarkka rukouksessani, kuvailin ulkonaisia piirteitä, kuvailin toivomiani taloudellisia asioita, kuvailin luonteenpiirteitä, kuvailin sukulaissuhteita, ystävyyssuhteita. Juuri tällainen mies annettiin elämääni eikä hän kaukana asunut. Parin kortteli päässä.
Jälkikäteen olen miettinyt, että oliko ihan pakko mennä rukoilemaan niin yksityiskohtaisesti No, todellisuudessa olen hyvin kiitollinen Jumalalle Hänen vastauksestaan.
Rukoilin minua kohtaan vähän epäystävällisesti käyttäytyneen perheen puolesta, että heillä kaikinpuolin olisi asiat hyvin. Muutama päivä tämän jälkeen heidän lapsestaan tuli lapseni paras ystävä.
Rukoilin, että eräälle erämaapalstalle tulisi ostaja. Ehkä viikko tämän jälkeen soi puhelin, puhelu tuli ulkomailta suomalaiselta, joka olisi halunnut ostaa palstan. En edes tiedä, miksi tällaista menin rukoilemaan, joten en tehnyt kauppoja (enhän ollut laittanut edes ilmoitusta minnekään).
Halusin lähteä ns. "maailmaa kiertämään", perheeni arkielämää se olisi ehkä vain vaikeuttanut. Rukoilin, että Jumala puhuisi minulle jotain kautta, miten tulisi toimia.
Lähipäivinä pieni lapseni alkoi juttelemaan minulle nukkumaan mennessämme: "Äiti, sinä olet ruoho, sinä pysyt paikallasi. Me äiti olemme kukkia, jotka kasvamme ruohossa."
Oliko riittävä vastaus minulle. Totisesti oli.
Kesäpaikassamme oli maa-aluetta paljon, mutta rantaviivaa vähän. Huokailin kerran Jumalalle, että jospa saisimme vähän enemmän tuota rantaviivaa omistukseemme. Meni ½-1 vuosi eteenpäin, tuli soitto rantojen omistajalta. Hän halusi tehdä vaihtokauppaa, saatte rannat, jos me saamme ottaa pienen palan soraa harjusta tien tekoon.
Rannat olivat meidän, sora heidän.
Vilpittömät rukoukset Jumala kuulee. Hän vastaa ajallaan ja niinkuin Hän haluaa. Joskus vastaus tulee viivyttelemättä, toisinaan vasta vuosien päästä. Joihinkin rukouksiin ei vastausta tule (Tai tunnu tulevan, onko meillä sittenkään silmää nähdä asioiden oikea laita?) tämän maallisen vaelluksemme aikana ja sekin on meille parhaaksi.
Vaikka meidän rukouksiimme vastattaisiin ja meillä olisi yltäkyllin kaikkea, meidän tulisi muistaa, ettei se ole meidän omaamme. Jumala antaa, mutta Hän voi myös ottaa pois. Eikä meidän tulisi kiintyä mihinkään enempää kuin Jumalaan, ei tavaraan, ei ihmisiin, ei omaan erinomaisuuteemme. Joka päivä meidän tulisi kiittää Jumalaa Hänen hyvästä huolenpidostaan ja rakkaudestaan. Kun tulee murheen päivä, tulisi vain painautua yhä lähemmäksi Taivaan Isää, sillä sieltä apu tulee.
Meidän ei tulisi myöskään unohtaa, että vielä enemmän saamme siunausta elämäämme, jos jaksamme rukoilla toistemme puolesta. Toisillemmehan me voimme rukoilla rajattomasti hyvää puhtaalla omalla tunnolla ja ennekaikkea sitä, että jokainen saisi elää lähellä Jumalaa.
Luukas 11:9 "Niinpä sanon teille: Pyytäkää niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kunpoika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidänIsänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät."
Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että Jumala kuulee vilpittömät rukoukset. Olen niin monta kertaa saanut avun, en ihan siinä muodossa kuin olisin heti ymmärtänyt pyytää, mutta kuitenkin lopulta minulle parhaalla tavalla.
Nyt olen kuitenkin tilanteessa, jossa olen useasti ja mitä nöyrimmin pyytänyt apua, olen pyytänyt myös esirukousapua, niin apua ei vaan taida tulla . Olen jo epätoivoinen ja uskoani koetellaan nyt todella, enkä oikein tiedä mitä nyt tekisin.
Minulla on ollut elämässäni vaikeita aikoja, jolloin olen joutunut vuosiakin kulkemaan lähes päivittäin kyynellaaksoissa. Olen menettänyt itse paljon tärkeitä asioita (uppiniskaisuuteni takia), mutta asia on koskenut myös läheisiäni.
Minulla ei noina aikoina ole ollut muuta mahdollisuutta kuin porautua aina vain syvemmälle Jumalan sanaan, luottaa Hänen apuunsa, välillä olen huutanut Jumalan puoleen. Välillä napissut ja kiukutellut Hänen edessään. Välillä olen ylistänyt Häntä lauluin ja soittimin kyynelten läpi.
Voin sanoa, että juuri noina synkeimpinä aikoina Jumala on puhunut minulle ihmeellisiä asioita esim. näyn, unien ja enkelten kautta.
Silloin kun ahdistus oli pahin, rukoilin tietysti, että pääsisin ahdingostani heti vapaaksi. Niin ei tapahtunut. Jollen olisi joutunut olemaan ahtaassa paikassa pitempään, en myöskään "lihallisuuttani" olisi varmaankaan niin palavasti Jumalan läheisyyteen kaivannut, Häntä etsinyt ja Hänen apuansa tarvinnut enkä myöskään olisi saanut kokea noita uskoani vielä tänäänkin vahvistavia asioita.
Edelleen olen ahtaalla joidenkin asioiden takia.
En tiedä kasvustani, Jumala sen yksin tietää, mutta ehkä tänään kyselen enemmän sitä:
"Mitä Jumala tahtoo minulle opettaa näiden vaikeiden asioiden kautta?"
Ne opittavat asiat, joista Hän on minulle puhunut eivät ole mitenkään ihmisluonnolle mieluisia, niissä joutuu sananmukaisesti pala palalta "kadottamaan elämänsä".
Jumalani kysyy myös minulta:
"Tahdotko oppia tuntemaan Herraasi enemmän?"
Minä olen tähän asti arasti sanonut, että tahdon.
Joten Hän kuljettaa minua kanssaan välillä kyynellaaksoihin ja sitten taas virvoittavien vetten tykö.
Jatka vain rukoustasi, hakeudu Isän eteen yksinäisyyteen kuuntelemaan mitä Hän sinulle puhuu, pyydä esirukousapua läheisiltä ja muiltakin. Kyllä Jumala sinua auttaa. Jos Hän on minuakin (villiaasia) auttanut, miksei sitten sinua?
Kiitos paljon kannustavista sanoistasi, pitäisi vaan jaksaa uskoa ja taas kerran uskoa.
Elämäni on niin monta kertaa ollut pelkkää kyynelvirtaa ja olen sieltä noussut feeniks-linnun lailla, Jumalan armosta. Luulin jo, että tämä ns. " sielun tumman yön" kulkeminen olisi osaltani ohi tai ainakin lieventynyt paljon, mutta ei, taas olen suossa ja syvällä synkkine ajatuksineni.
Jumala ei tietenkään hylkää, hän vaan koettelee, mutta aina niitä koettelemuksia ei jaksaisi millään ottaa vastaan.
Pitänee keskittyä vaan rukoilemaan entistä keskittyneemmin ja pyytää enemmän esirukousta, vaikka juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei mitään rukouksiani kuulla. Ehkä tämä tällainen on itsekästä itsesääliin vajoamista, mutta toivon hartaasti, että voin taas nähdä valoa elämässäni ja kokea elämän tarjoavan myös minulle aurinkoista puoltaan.
Kaikki vastaukset jumalalta mahtuu mielikuvituksen piikkiin ja näinhän se on koska jumala on satua ja höpötystä.
Olen saanut lukemattomia rukousvastauksia. Rukoilen yleensä vain Isä meidän rukouksen ja Herran siunauksen perhekuntani ja itseni ylle ja samoin teen esirukouslasteni kohdalla. Muuten puhun Jeesukselle kaikista asioitani, kuin vain parhaalle, kaikkivoipalle ystävälle puhua voi.
Aina, aivan aina, Hän on antanut minulle avun ja kaikessa Hän huolen pitää minusta ja perhekunnastani. Niin suuri on Hänen rakkautensa ja armonsa.
Jeesus on parantanut minut monta kertaa ja on tehnyt koko elämäni uudeksi ja onnelliseksi.
Kenenkään ei ikinä tule toivoaan menettää, sillä ei ole olemassakaan asiaa, mitä Jeesus ei kykenisi uudeksi tekemään. Luottamus Häneen on sitä lapsenmielisyyttä, jota Hän meiltä odottaa.
Luotetaan ja toivotaan, sillä toivo ei häpeään saata.
Kolmen aikaan yöllä tajusin että olin jäänyt lukkojen taakse. Rukoilin hätäpäissäni Jeesusta ja kuin tyhjästä tuli mies avaamaan oven.
Isäni on pelastanut enkeli kun hän putosi hyllyltä alas pienenä. Setäni näki tilanteen ja ihmetteli kuinka voit pudota noin höyhenenkevyesti.
En ole koskaan nähnyt niin suurta tähdenlentoa kuin sinä yönä ulkona. Kamalassa ahdistuksessa polvistuin rukoilemaan - ja samassa suhahti.
Ystäväni ovat alkaneet nähdä outoja unia (että luokseni pitää tulla, jos haluaa turvan, tai että luotani tulee todella kirkas valo) samalla kun olen rukoillut.
Muitakin pieniä juttuja, jotka menee enemmän siihen "en voi uskoa enää sattumaan"-piikkiin.
Uskon että Herra toimii paljon tavallaan "läpinäkyvien" rukousvaustausten kautta. Muutoinhan jokainen näkisi enkeleitä jokapäivä.