Suurin osa väittää haluavansa asua maalla, mutta muuttaa kaupunkiin. Suuri osa kaupunkia ympäröivän haja-asutuksen asukkaista sanoo halunneensa pois kaupungin ja auton haitoista, mutta he muuttavat viettämään elämää, jossa taatusti ja eniten tuottavat sitä mitä muka pakenevat. Tässä siis pari esimerkkiä.
Suunnittelijat unohtavat myös yhden olennaisen tekijän, ihmisen epärationaalisuuden mutta toisaalta primäärin rationaalisuuden. Ihminen kun ei ole kone. Eli ihminen sopeutuu "pakon" edessä moniin asioihin, joita ei halua tai joista on haittaa. Ihminen saadaan huijatuksi jopa vapaaehtoisesti toimimaan oman etunsa vastaisesti. Esimerkkinä tästä on kauppakeskusten suosio. Ilman niitä ihmisillä olisi enemmän aikaa ja rahaa shoppailuun, mutta heidät saadaan tuhlaamaan suuri osa rahoistaan autoon ja ajastaan autolla ruuhkassa matkustamiseen. Kaupan keskusliikkeille on tietysti hyvä saada halpoja tontteja syrjästä ja säästää jakelukustannukset pikkukauppoihin, kun ihmiset maksavat itse kotiinkuljetuksen. Kumpi on teistä järkevämpää, tavaroiden kuljetus ihmisten kotien lähelle yhdellä kuorma-autolla ja niiden hakeminen 10 minuutissa kävellen, vai se että 5 kg ruokakassin hakee jokainen erikseen 1000 kg teräslaatikolla tukusta (=automarketista) ja aikaa menee 30 min.
Primäärirationaalisuus tulee kuvaan sitten seurauksena kokonaisuudesta. Ihmiset stressaantuvat, kun heillä ei ole aikaa ja voimia lepoon ja rentoutumiseen työn vastapainoksi. Ja toisaalta, se mitä luullaan levoksi luo vain lisää paineita pärjäämiseen ja ansaitsemiseen. Kauppakeskukseen shoppailemaan matkustaminen kun on oikeasti stressaavaa. Väsytään, tulee loppuunpalamista, elämä menee sekaisin ja erotaan jne. Elämästä volvoineen, bemareineen, omakotitaloineen ja veneineen muodostuu kulissi, joka ei tuota enää iloa, kun ei ole aikaa eikä voimia nauttia mistään. Kaikki kun on mennyt sen kulissin aikaansaamiseen.
Menee aika etäälle liikenteestä, mutta: Jos henkilöautoa ei olisi, kuinka moni asia olisikaan toisin? Nimenomaan niistä, jotka meitä vaivaavat. Miten moni meitä ahdistava asia ei olisi mahdollinen, jos ei olisi autoja. Mitä me todellakin menettäisimme siihen nähden, mitä elämä oli ennen autojen aikaa? Erityisesti jos ajattelemme, että tekniika olisi muuten kehittynyt kuten se on nyt.
Mehän olemme nähneet menneisyydestä, että yhteiskunta ja talous toimivat mainiosti myös joukkoliikenteen sekä julkisen yksilöllisen liikenteen (suomeksi taksit) varassa. Nykyään on taksillekin huokeita ja laajemmin ja monipuolisemmin palvelevia vaihtoehtoja niitä tarvitseville, nimittäin yhteiskäyttöautot.
Miksi tähän ei päästä? Ehkä syy löytyy komisaario Palmun ohjeilla: Syyllinen on se, joka tästä hyötyy.
Suunnittelijat unohtavat myös yhden olennaisen tekijän, ihmisen epärationaalisuuden mutta toisaalta primäärin rationaalisuuden. Ihminen kun ei ole kone. Eli ihminen sopeutuu "pakon" edessä moniin asioihin, joita ei halua tai joista on haittaa. Ihminen saadaan huijatuksi jopa vapaaehtoisesti toimimaan oman etunsa vastaisesti. Esimerkkinä tästä on kauppakeskusten suosio. Ilman niitä ihmisillä olisi enemmän aikaa ja rahaa shoppailuun, mutta heidät saadaan tuhlaamaan suuri osa rahoistaan autoon ja ajastaan autolla ruuhkassa matkustamiseen. Kaupan keskusliikkeille on tietysti hyvä saada halpoja tontteja syrjästä ja säästää jakelukustannukset pikkukauppoihin, kun ihmiset maksavat itse kotiinkuljetuksen. Kumpi on teistä järkevämpää, tavaroiden kuljetus ihmisten kotien lähelle yhdellä kuorma-autolla ja niiden hakeminen 10 minuutissa kävellen, vai se että 5 kg ruokakassin hakee jokainen erikseen 1000 kg teräslaatikolla tukusta (=automarketista) ja aikaa menee 30 min.
Primäärirationaalisuus tulee kuvaan sitten seurauksena kokonaisuudesta. Ihmiset stressaantuvat, kun heillä ei ole aikaa ja voimia lepoon ja rentoutumiseen työn vastapainoksi. Ja toisaalta, se mitä luullaan levoksi luo vain lisää paineita pärjäämiseen ja ansaitsemiseen. Kauppakeskukseen shoppailemaan matkustaminen kun on oikeasti stressaavaa. Väsytään, tulee loppuunpalamista, elämä menee sekaisin ja erotaan jne. Elämästä volvoineen, bemareineen, omakotitaloineen ja veneineen muodostuu kulissi, joka ei tuota enää iloa, kun ei ole aikaa eikä voimia nauttia mistään. Kaikki kun on mennyt sen kulissin aikaansaamiseen.
Menee aika etäälle liikenteestä, mutta: Jos henkilöautoa ei olisi, kuinka moni asia olisikaan toisin? Nimenomaan niistä, jotka meitä vaivaavat. Miten moni meitä ahdistava asia ei olisi mahdollinen, jos ei olisi autoja. Mitä me todellakin menettäisimme siihen nähden, mitä elämä oli ennen autojen aikaa? Erityisesti jos ajattelemme, että tekniika olisi muuten kehittynyt kuten se on nyt.
Mehän olemme nähneet menneisyydestä, että yhteiskunta ja talous toimivat mainiosti myös joukkoliikenteen sekä julkisen yksilöllisen liikenteen (suomeksi taksit) varassa. Nykyään on taksillekin huokeita ja laajemmin ja monipuolisemmin palvelevia vaihtoehtoja niitä tarvitseville, nimittäin yhteiskäyttöautot.
Miksi tähän ei päästä? Ehkä syy löytyy komisaario Palmun ohjeilla: Syyllinen on se, joka tästä hyötyy.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitäpä jos muuttaisit Pennsylvaniaan. Sieltä löýtyy elämäntyylillesi sopivaa seuraa. Katso kuitenkin mihin kouluun laitat lapsesi kun tuppaavat ammuskelemaan siellä.
Seuraavan kerran lomalennolle lähtiessäsi muistanet, että pari lentäen tehtyä lomamatkaa kuormittaa ympäristöä yhtä paljon kuin vuoden autoilu.
Syntinen olen itsekin, olen elämäni aikana tehnyt lentäen neljä lomamatkaa. Ja päälle muutamia työmatkoja. Autossani poltan vuodessa bensaa n.1500 litraa. Vaihtoehtona on työttömyys ja korvausten sekä asumistuen haku yhteiskunnalta.
Entäs ne pienhiukkaset jotka liihottelevat katutasolla? Ei niitä lentokone aiheuta. Ne minut ja sinut vielä tappavat ennen aikoja.