asperger psykiatriseen

hoitoon

Poikani on vahvasti as-piirteinen, tosin neurologilta diagnoosia ei tullut, ainoastaan maininta piirteistä. Nyt edessä on nuorten psykiatriseen meno psykoottisen häiriön takia. Onko kellään kokemusta miten tuo vaikuttaa poikaan jos taustalla sitten kuitenkin on asperger ? Onko siitä apua ?

24

4020

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • perusskitso

      Kannattaa informoida hoitohenkilökuntaa AS:sista. Itsellä meni sairaalassa puoli vuotta, kun minun "normaalit" as-piirteet tulkittiin psykoottisuudeksi eli en muka parantunut millään.

      • mutta testien jälkeen

        lopputulos oli että on joku kriisi ja taipumusta skitsofreniaan. Korkea älykkyys esti skitsofrenia-diagnoosin tai jotain. Oli kyllä sairaalassa psykologi, jonka kanssa oli mukava jutella. Mutta sairaalakokemukset itsellä ei ole hyviä ollenkaan. Olin tosin jo yli parikymppinen silloin, en mikään lapsi siis.


      • hoito...
        mutta testien jälkeen kirjoitti:

        lopputulos oli että on joku kriisi ja taipumusta skitsofreniaan. Korkea älykkyys esti skitsofrenia-diagnoosin tai jotain. Oli kyllä sairaalassa psykologi, jonka kanssa oli mukava jutella. Mutta sairaalakokemukset itsellä ei ole hyviä ollenkaan. Olin tosin jo yli parikymppinen silloin, en mikään lapsi siis.

        ...analyyttista psykoterapiaa kokeiltiin jopa autismin hoitoon. Vanhemmille selitettiin, että lapsen sairaus on osittain heidän omaa syytään. Nykyisin tiedetään, että autismi on neurologinen häiriö, johon tepsii parhaiten järjestelmällinen oppimisterapia.

        ...Ehkä oli niin, että monet terapeutit ja lääkärikunta ovat saaneet koulutuksensa juuri psykoanalyyttisesta viitekehyksestä käsin ja omaksuneet sen suuntaisen ajattelutavan tai maailmankatsomuksen. He ovat epäilemättä halunneet tehdä parhaansa.

        ...mutta autismi on nyt vain ollut sellainen ilmiö ja kohderyhmä ja autististen lasten perheet siinä mukana, että ne ovat joutuneet noitavainon uhreiksi ruotsalaisen Christoffer Gilberin mukaan.(autismitutkija joka on sekä psykiatri että neurologi).

        http://www.yle.fi/mot/191098/kasis.htm

        ...Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että geeneillä on suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla. Autismi ja skitsofrenia osoittautuivat perinnöllisiksi aivosairauksiksi.

        Monet kognitiiviset prosessit tapahtuvat aivotutkimuksenkin mukaan "alitajuisesti". Freudin "dynaaminen tiedostamatonta" ei kuitenkaan ole löydetty. Esimerkiksi muistitutkijat tietävät, ettei ihminen suinkaan "torju" traumoja, vaan muistaa ne oikein hyvin...

        http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Freud katosi psykologiasta - ja päätyiyhteiskuntaklassikoksi/HS20060506SI1KU01y09


      • syylisyydentunteesta?
        hoito... kirjoitti:

        ...analyyttista psykoterapiaa kokeiltiin jopa autismin hoitoon. Vanhemmille selitettiin, että lapsen sairaus on osittain heidän omaa syytään. Nykyisin tiedetään, että autismi on neurologinen häiriö, johon tepsii parhaiten järjestelmällinen oppimisterapia.

        ...Ehkä oli niin, että monet terapeutit ja lääkärikunta ovat saaneet koulutuksensa juuri psykoanalyyttisesta viitekehyksestä käsin ja omaksuneet sen suuntaisen ajattelutavan tai maailmankatsomuksen. He ovat epäilemättä halunneet tehdä parhaansa.

        ...mutta autismi on nyt vain ollut sellainen ilmiö ja kohderyhmä ja autististen lasten perheet siinä mukana, että ne ovat joutuneet noitavainon uhreiksi ruotsalaisen Christoffer Gilberin mukaan.(autismitutkija joka on sekä psykiatri että neurologi).

        http://www.yle.fi/mot/191098/kasis.htm

        ...Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että geeneillä on suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla. Autismi ja skitsofrenia osoittautuivat perinnöllisiksi aivosairauksiksi.

        Monet kognitiiviset prosessit tapahtuvat aivotutkimuksenkin mukaan "alitajuisesti". Freudin "dynaaminen tiedostamatonta" ei kuitenkaan ole löydetty. Esimerkiksi muistitutkijat tietävät, ettei ihminen suinkaan "torju" traumoja, vaan muistaa ne oikein hyvin...

        http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Freud katosi psykologiasta - ja päätyiyhteiskuntaklassikoksi/HS20060506SI1KU01y09

        Suhtautuminen autismin ja yleensä kehitysvammaisuuden psykoanalyysiin nykytiedemaailmassa on usein ja hyvin emotionaalisesti negatiivista, joskus yllättävän ja epäasiallisen voimakkaastikin negatiivista. On kerrottu monenlaisia "kauhutarinoita" psykoanalyyttisen terapian tapauksista ja äitejä on "vapautettu" syyllisyyden tunteista selittämällä, että autismi on kognitiivinen häiriö, jonka syyt ovat biologisia. Erityisesti psykoanalyyttikkojen väite, että vanhemmillekin on aina hyväksi käydä terapiassa, on suututtanut vanhempia ja ei-psykoanalyyttisia asiantuntijoita. On kyllä muitakin näkökulmia, kuten esimerkiksi venäläisten tutkijoiden (Lebedinskaya, Nikolskaya, Bayenskaya ja muut) teoria autismista kuin myös emotionaalisista häiriöistä. Teoria on kehitetty mm. psykofysiologisia tutkimuksia käyttäen. Tällaiset tutkimukset ovat hyvin harvinaisia.

        http://www.tiedonpuu.fi/lehti/lehti.php?sivu=aihe&juttu=1997a2&kode=


      • the Victim
        syylisyydentunteesta? kirjoitti:

        Suhtautuminen autismin ja yleensä kehitysvammaisuuden psykoanalyysiin nykytiedemaailmassa on usein ja hyvin emotionaalisesti negatiivista, joskus yllättävän ja epäasiallisen voimakkaastikin negatiivista. On kerrottu monenlaisia "kauhutarinoita" psykoanalyyttisen terapian tapauksista ja äitejä on "vapautettu" syyllisyyden tunteista selittämällä, että autismi on kognitiivinen häiriö, jonka syyt ovat biologisia. Erityisesti psykoanalyyttikkojen väite, että vanhemmillekin on aina hyväksi käydä terapiassa, on suututtanut vanhempia ja ei-psykoanalyyttisia asiantuntijoita. On kyllä muitakin näkökulmia, kuten esimerkiksi venäläisten tutkijoiden (Lebedinskaya, Nikolskaya, Bayenskaya ja muut) teoria autismista kuin myös emotionaalisista häiriöistä. Teoria on kehitetty mm. psykofysiologisia tutkimuksia käyttäen. Tällaiset tutkimukset ovat hyvin harvinaisia.

        http://www.tiedonpuu.fi/lehti/lehti.php?sivu=aihe&juttu=1997a2&kode=

        Siinä missä Urvater Freud myönsi, ettei psykoanalyysista ole apua skitsofreniaan, olivat hänen amerikkalaiset seuraajansa (ja Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset psykoanalyytikot) paljon optimistisempia ja uhkarohkeampia. Koska he uskoivat skitsofrenian ja autismin johtuvan ympäristötekijöistä, he löysivät sairauden syyt vanhempien ja erityisesti äitien tavassa kasvattaa lapsiaan.

        Psykiatrien slogan "jääkaappiäiti" kertoo, mihin lääkäreiden syyttävä sormi osoitti: ei orgaaniseen, geneettiseen tekijään (eli biologiaan) vaan potilaan läheisiin. Autistinen lapsi tai skitsofreeninen nuori aikuinen olivat emotionaalisesti kylmien ja siten "huonojen" vanhempien kasvatuksen tulos.

        Vielä 1970- ja jopa 1980-luvuilla, jolloin skitsofrenia, autismi ja obsessiivis-kompulsiiviset häiriöt oli vakuuttavasti osoitettu perinnöllisiksi sairauksiksi, jatkoivat jotkut psykoanalyyttisesti orientoituneet psykiatrit vanhempien syyttelyä ja "puheterapiaa", josta - niin kuin jo eräs paljon huomiota saanut 1960-luvun tutkimus oli osoittanut - ei ollut yksinään yhtään mitään hyötyä (Dolnick, Edward (1998): Madness on the couch. Blaming the victim in the heyday of psychoanalysis. New York, Simon & Schuster, s. 161).

        http://www.tsv.fi/ttapaht/008/pietikainen.htm


    • hyödyttää

      Omaa poikaani tutkiskeltiin 10 vuotta psykiatrisena tapauksena, kunnes hän sai as-diagnoosin nuoriso-osastolla ollessaan.
      Asperger ja psyyken sairaudet eivät sulje toisiaan pois, hoitohenkilökunnalle kannattaa mainita as-epäilyt erotusdiagnoosin tekoa varten. Assien elämän ongelmat altistavat joillekin psyyken häiriöille, mutta oli miten hyvänsä, niin kaikki apu on tarpeen ja tervetullutta.

    • El desconocido

      heti informoida niistä AS-piirteistä. Usein Asperger-ihmisillä lääketoleranssi on heikompi kuin neurologisesti normaaleilla ja kallonkutistajat saattavat syöttää AS-henkilölle täysin sopimattomia psykoosilääkkeitä. Niistä voi sitten aiheutua vaikka elinikäistä haittaa.
      Monesti myös AS-oireet (esim. aistiyliherkkyytenä kosketus ja sen pelko) tulkitaan psykoottisiksi oireiksi suoraan. Minä en luottaisi yhteenkään kallolääkäriin.

    • ap.

      Kiitoksia vastauksista ! Näin ajattelinkin toimia, että kerron heti aloitusneuvottelussa (vielä kerran) as-piirteistä. Ajattelin kirjata asperger-testiin joka kohdalle esimerkkejä pojan käytöksestä. Kenties esimerkit herättävät enemmän kuin pelkät rastit ruudussa.

    • että Assilla

      voi olla psykoottista käyttäytymistä ihan yhtä paljon (jopa useammin) kuin ei-assillakin! No en siis tiedä tätä tapausta, mutta jos papereissa on mainitte se, että piirteitä Assiin löytyy ja maininnat psykoottisesta käyttäytymisestä, tietävät kyllä mitä tehdä. Tietysti kannattaa vielä erikseen muistuttaa, että ei toinen peity toisen alle papereissa.

      • psykoosiksi

        niine kriteirein, jotka psykiatrian puolella on käytössä. Lapsemme jopa tuomittiin vähä-älyiseksi ja hulluksi. Kun epäilimme as-vastaus oli, että se on muotidiagnoosi. Koko perhettä ahdisti psykodynaaminen hoito, johon lapsemme pakotettiin, vaikka alunperin hakeuduimme itse lapsen kanssa hoitoon.

        Eikä tämä ole yksittäistapaus. Olin vanhempien tukiryhmässä, jossa kaikien psykoosi-diagnoosin saaneitten lasten diagnoosisiksi tuli lopulta asperger! Miksi ette mene suoraan lastenneurologin puheille.

        Psykiatrit eivät halunneet konsultoida neurologian osastoa, vaan piti viedä yksityiselle lapsi. Sinnekään ei haluttu päästää, vaan piti mennä kesätauon aikana.

        Niin loppujen lopuksi lapsi pääsi pois intensiivihoidosta ja on todettu testeissä keskivertoa älykkäämmäksi!


      • ap.
        psykoosiksi kirjoitti:

        niine kriteirein, jotka psykiatrian puolella on käytössä. Lapsemme jopa tuomittiin vähä-älyiseksi ja hulluksi. Kun epäilimme as-vastaus oli, että se on muotidiagnoosi. Koko perhettä ahdisti psykodynaaminen hoito, johon lapsemme pakotettiin, vaikka alunperin hakeuduimme itse lapsen kanssa hoitoon.

        Eikä tämä ole yksittäistapaus. Olin vanhempien tukiryhmässä, jossa kaikien psykoosi-diagnoosin saaneitten lasten diagnoosisiksi tuli lopulta asperger! Miksi ette mene suoraan lastenneurologin puheille.

        Psykiatrit eivät halunneet konsultoida neurologian osastoa, vaan piti viedä yksityiselle lapsi. Sinnekään ei haluttu päästää, vaan piti mennä kesätauon aikana.

        Niin loppujen lopuksi lapsi pääsi pois intensiivihoidosta ja on todettu testeissä keskivertoa älykkäämmäksi!

        Kävimme noin puoli vuotta sitten neurologin testeissä. Sieltä vastaus oli että testejä ei saatu kaikin osin tehtyä luotettavasti, koska 13v poikamme ei ollut yhteistyökykyinen, mutta as-piirteitä havaittiin muttei diagnoosiin asti. On kuulemma toiveita että käytös olisi parannettavissa...


      • oma kokemus
        psykoosiksi kirjoitti:

        niine kriteirein, jotka psykiatrian puolella on käytössä. Lapsemme jopa tuomittiin vähä-älyiseksi ja hulluksi. Kun epäilimme as-vastaus oli, että se on muotidiagnoosi. Koko perhettä ahdisti psykodynaaminen hoito, johon lapsemme pakotettiin, vaikka alunperin hakeuduimme itse lapsen kanssa hoitoon.

        Eikä tämä ole yksittäistapaus. Olin vanhempien tukiryhmässä, jossa kaikien psykoosi-diagnoosin saaneitten lasten diagnoosisiksi tuli lopulta asperger! Miksi ette mene suoraan lastenneurologin puheille.

        Psykiatrit eivät halunneet konsultoida neurologian osastoa, vaan piti viedä yksityiselle lapsi. Sinnekään ei haluttu päästää, vaan piti mennä kesätauon aikana.

        Niin loppujen lopuksi lapsi pääsi pois intensiivihoidosta ja on todettu testeissä keskivertoa älykkäämmäksi!

        on omasta hoidostani: ensimmäistä kertaa kun hakeuduin itse hoitoon saamaan keskusteluapua ongelmiini, vastaus oli jotain että "tarvitset pitkää ja tiivista terapiaa". Eli assi on sellainen että voi vaikuttaa todella vakavalta tapaukselta lääkärille, joka on tietämätön aspergerista. Kun mulle tolkutettiin kuinka huonosti asiat mulla oli, aloin jo itsekin uskoa siihen vaikka sitä ennen oli ihan hyvä tunne omasta toiminnasta lukuunottamatta muutamaa ongelmaa jotka sai mut hakeutumaan hoitoon.


      • AnitAs
        psykoosiksi kirjoitti:

        niine kriteirein, jotka psykiatrian puolella on käytössä. Lapsemme jopa tuomittiin vähä-älyiseksi ja hulluksi. Kun epäilimme as-vastaus oli, että se on muotidiagnoosi. Koko perhettä ahdisti psykodynaaminen hoito, johon lapsemme pakotettiin, vaikka alunperin hakeuduimme itse lapsen kanssa hoitoon.

        Eikä tämä ole yksittäistapaus. Olin vanhempien tukiryhmässä, jossa kaikien psykoosi-diagnoosin saaneitten lasten diagnoosisiksi tuli lopulta asperger! Miksi ette mene suoraan lastenneurologin puheille.

        Psykiatrit eivät halunneet konsultoida neurologian osastoa, vaan piti viedä yksityiselle lapsi. Sinnekään ei haluttu päästää, vaan piti mennä kesätauon aikana.

        Niin loppujen lopuksi lapsi pääsi pois intensiivihoidosta ja on todettu testeissä keskivertoa älykkäämmäksi!

        Perheeni on taistellut viisi vuotta Auroran sairaalan tietämättömyyttä ja ammattitaidottomuutta vastaan tässä asiassa. Kaikki autismin kanssa tekemisissä olevat ammatti-ihmiset sanovat omaiseni oleva suorastaan autismin kirjon prototyyppi, ja että hänellä diagnosoidut "psykoosioireet" ovat suoraan Aspergerin oireluettelosta. Meidän vaatiessamme neurologisia tutkimuksia tai ylipäänsä edes puhuessamme As:sta, lääkäri oikein suuttuu ja kysyy ivallisesti"Oletteko te oikein lääkäri, kun asetatte diagnooseja?"
        Tietämys siellä on 60 -luvulta eikä uutta tietoa haluta, ja se on tuhonnut niin omaiseni kuin muun perheen elämää tosi pahasti. Voi vain kuvitella, mitä suljetun osaston pakkohoito aiheuttaa assille, joka ei edes yhtään ymmärrä, miksi on siellä ja vahvat lääkitykset muuttavat hänet vapisevaksi Zombiksi.


      • keinoemot
        AnitAs kirjoitti:

        Perheeni on taistellut viisi vuotta Auroran sairaalan tietämättömyyttä ja ammattitaidottomuutta vastaan tässä asiassa. Kaikki autismin kanssa tekemisissä olevat ammatti-ihmiset sanovat omaiseni oleva suorastaan autismin kirjon prototyyppi, ja että hänellä diagnosoidut "psykoosioireet" ovat suoraan Aspergerin oireluettelosta. Meidän vaatiessamme neurologisia tutkimuksia tai ylipäänsä edes puhuessamme As:sta, lääkäri oikein suuttuu ja kysyy ivallisesti"Oletteko te oikein lääkäri, kun asetatte diagnooseja?"
        Tietämys siellä on 60 -luvulta eikä uutta tietoa haluta, ja se on tuhonnut niin omaiseni kuin muun perheen elämää tosi pahasti. Voi vain kuvitella, mitä suljetun osaston pakkohoito aiheuttaa assille, joka ei edes yhtään ymmärrä, miksi on siellä ja vahvat lääkitykset muuttavat hänet vapisevaksi Zombiksi.

        mikä nöyryytys lapsellemme nimitettiin uusi isä ja äiti. Lomina ja viikonloppuina käy keinoemojensa luona. Mikä tuska ja häväistys. Ei keinoemo aspergeria miksikään paranna!


      • psykiatrille
        ap. kirjoitti:

        Kävimme noin puoli vuotta sitten neurologin testeissä. Sieltä vastaus oli että testejä ei saatu kaikin osin tehtyä luotettavasti, koska 13v poikamme ei ollut yhteistyökykyinen, mutta as-piirteitä havaittiin muttei diagnoosiin asti. On kuulemma toiveita että käytös olisi parannettavissa...

        Neurologian apulaislääkäri oli toiminut Ruskeasuon koulussa vaikeavammaisten kanssa, muttei ymmärtänyt, mistä aspergerissa on kyse. Kysyi: Paneeko lelut riviin. Kun vastasin "Ei" sanoi, että ei voi olla asperger ja passitti psykiatrille.

        Sieltä olikin sitten vaikea päästä uudestaan todelliseen asperger-diagnoosiin. Uusi diagnoosi ei lkuitenkaan muuttanut psykiatrien diagnoosia. Ihmettelivät vain, miksi halusimme toisen diagnoosin, eihän se hoitoa miksikään muuta he totesivat.

        Mistä me se olisi ymmärretty. Oli kuitenkin sitten yhteinen konsultaationeuvottelu, jossa neurologi ehdotti kognitiivista terapiaa. Psykiatri tyrmäsi sen täysin ja määräsi analyyttistä psykoterapiaa, vaikka usimmassa lasten psykoterapia kirjassakaan ei sitä suositella assille. Vaikka asetuin neurologin kannalle ei mielipidettäni kuuneltu. Kun kysyin, mikä hyöty on neurologin diagnoosista, lääkäri sanoi, voitte käyttää sitä myöhemmin.


      • AnitAs
        psykiatrille kirjoitti:

        Neurologian apulaislääkäri oli toiminut Ruskeasuon koulussa vaikeavammaisten kanssa, muttei ymmärtänyt, mistä aspergerissa on kyse. Kysyi: Paneeko lelut riviin. Kun vastasin "Ei" sanoi, että ei voi olla asperger ja passitti psykiatrille.

        Sieltä olikin sitten vaikea päästä uudestaan todelliseen asperger-diagnoosiin. Uusi diagnoosi ei lkuitenkaan muuttanut psykiatrien diagnoosia. Ihmettelivät vain, miksi halusimme toisen diagnoosin, eihän se hoitoa miksikään muuta he totesivat.

        Mistä me se olisi ymmärretty. Oli kuitenkin sitten yhteinen konsultaationeuvottelu, jossa neurologi ehdotti kognitiivista terapiaa. Psykiatri tyrmäsi sen täysin ja määräsi analyyttistä psykoterapiaa, vaikka usimmassa lasten psykoterapia kirjassakaan ei sitä suositella assille. Vaikka asetuin neurologin kannalle ei mielipidettäni kuuneltu. Kun kysyin, mikä hyöty on neurologin diagnoosista, lääkäri sanoi, voitte käyttää sitä myöhemmin.

        Tuollainen ammattitaidoton "diagnosointi" lelujen rivittämisen perusteella pitäisi tuoda julkisuuteen! Kannattaa sellaisessa tilanteessa vaatia perusteluja("Miten niin?"/"Millä perusteella?"). Itse kysyin vastaavasta "diagnosoinnista", että missä kirjassa niin lukee. Eivät tienneet, ja sitten lääkäri sanoi, että ainahan tämän alan työ on arvelua! Helppo homma sillä perusteella; koskaan ei tarvitse olla vastuussa tekemisistään, eivätkä hoitovirhevalitukset mene läpi! Suurin osa psykiatreista ei pitäisi olla missään tekemisissä ihmisten kanssa.


      • syyllistäminen
        AnitAs kirjoitti:

        Tuollainen ammattitaidoton "diagnosointi" lelujen rivittämisen perusteella pitäisi tuoda julkisuuteen! Kannattaa sellaisessa tilanteessa vaatia perusteluja("Miten niin?"/"Millä perusteella?"). Itse kysyin vastaavasta "diagnosoinnista", että missä kirjassa niin lukee. Eivät tienneet, ja sitten lääkäri sanoi, että ainahan tämän alan työ on arvelua! Helppo homma sillä perusteella; koskaan ei tarvitse olla vastuussa tekemisistään, eivätkä hoitovirhevalitukset mene läpi! Suurin osa psykiatreista ei pitäisi olla missään tekemisissä ihmisten kanssa.

        psykoanalyyttinen terapia ei parhaimmillaankaan ole vaikuttanut juuri sitä eikä tätä potilaan sairauden kulkuun, mutta pahimmillaan se johti katteettomiin spekulaatioihin mielenhäiriöiden alkuperästä ja potilaan vanhempien, erityisesti
        äidin, syyllistämiseen.

        Erityisesti autismi houkutteli psykoanalyyttisiin tulkintoihin, joihin liittyy autistisen lapsen vanhempien syyllistäminen. Tunnettu psykoanalyyttinen ”autismiekspertti” Bruno Bettelheim osoitti tunnetusti syyttävää sormea äitejä kohtaan, joiden hän katsoi olevan viime kädessä syypää lastensa sairastumiseen.

        Asettuessaan hyväntahtoisesti potilaan puolelle psykoanalyytikot asettivat samalla vanhemmat syytettyjen penkille liian kärkkäästi, omien katteettomien teorioidensa vakuuttamina.

        Psykoanalyytikko Hug-Hellmuthiin murhasi vuonna 1924 hänen oma sisarenpoikansa, josta Hug-Hellmuth oli tehnyt psykoanalyyttisia havaintoja tämän ollessa lapsi, ja josta kertynyttä aineistoa hän oli käyttänyt omiin kliinisiin tapausselostuksiinsa. Sisarenpoika piti itseään psykoanalyysin uhrina

        http://www.tieteessatapahtuu.fi/0505/pietikainen.pdf


    • asiantuntijana

      Autistisen oireyhtymän ennustetta pidettiin aina 1970-luvulle saakka huonona ja eräiden tutkimusten mukaan aikuistuneista autisteista oli 38 – 76% sijoitettuina laitoksiin. Heidän koettiin olevan muihin laitosasukkaisiin verrattuna vaikeammin hoidettavia, koska he eivät olleet saaneet asianmukaista kuntoutusta.

      Lähes ainoa kuntoutusmuoto oli yksilöterapia,
      jota ei tosin ollut edes tarjolla kaikille autistisille lapsille. Pikkuhiljaa kuitenkin lääkkeiden ja yksilöllisen psykoterapian käyttäminen alkoi väistyä ja ajatus mahdollisimman varhain aloi-
      tetusta tiedonhankintaan ja jäsentämiseen tarvittavien toimintojen sekä sosiaalisen kommunikaation osuudesta kuntoutuksesta käyttäytymisongelmien vähentämiseksi alkoi yleistyä.

      Aikojen saatossa on tapahtunut myös suuria muutoksia asennoitumisessa autististen lasten vanhempiin ja heidän merkitykseensä lastensa kuntoutuksessa. 1940 – 1960 -luvuilla
      nähtiin autismin johtuvan äiti-lapsi –suhteen häiriöstä ja tuolloin puhuttiin tunneköyhistä niin sanotuista ”jääkaappivanhemmista”. Vanhempia pidettiin syyllisinä lapsensa vammaisuudesta, mutta nykyaikana tutkimukset ovat vahvistaneet autismin biologisen perustan.

      Vanhempien rooli lapsensa parhaina asiantuntijoina sekä kuntoutusryhmän jäseninä on noussut yhä enemmän esille. Jokaisen autistisen henkilön kohdalla tulee kuntoutus
      suunnitella yksilöllisesti ja miettiä, mikä on vanhempien rooli kuntoutuksessa.

      Autistisen lapsen vanhemmilla on hyvin haastava kasvatustehtävä. He tarvitsevat keinoja ja tukea, jotta jokapäiväiset askareet sujuisivat lapsen ja koko perheen kannalta tarkoituksenmukaisesti.

      Autistin kuntoutuksessa perheiden merkitys on suuri, koska heillä on lapsestaan pitkä kokemus, ja kuntoutus perustuu mahdollisimman tarkkaan tietoon juuri tästä autistisesta ihmisestä persoonana. Näin heidän asiantuntijuutensa huomioiminen myös aikuisen autistisen henkilön kuntoutuksessa on tärkeää.

      Toisaalta autistisen henkilön kuntoutus ei voi tapahtua ajallisesti tai paikallisesti irrallaan hänen tavanomaisesta elämästään, sillä saavutetut tulokset eivät itsestään siirry tai yleisty toiseen ajankohtaan tai paikkaan. Näin ollen kuntoutuksen tulee olla myös osa perheen arkielämää. Kuntoutus on kokonaisvaltaista arkipäivässä ryhmätyönä tapahtuvaa pitkäjänteisyyttä vaativaa tuloksia tuottavaa toimintaa.

      Monesti vanhemmilta saadaan myös tieto käytöshäiriöiden syyn selvittämiseen. Vanhemmat voivat tietää asioita ja ärsykkeitä, jotka aiheuttavat haastavaa käyttäytymistä, mitä ei esimerkiksi palveluyksikössä tiedetä. Säännöllinen keskusteleminen vanhempien kanssa ehkäisee monia ongelmia.

      Perheiden asiantuntijuuden hyödyntäminen perustuu vastavuoroiseen tiedonantoon. Vanhemmille tulee antaa riittävästi tietoa, jotta he voivat olla osallisina päätöksenteossa. Heillä tulee olla mahdollisuus valita eri vaihtoehdoista ja antaa niille hyväksyntänsä. Vanhemmat eivät kuitenkaan pysty tekemään tietoon perustuvaa valintaa, jos he eivät ymmärrä saamiaan tietojaan tai jos he eivät saa tietoa vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista.

      http://www.lappeenranta.fi/includes/file_download.asp?deptid=13580&fileid=2381&file=selvitys%20autismin%20kirjoon%20kuuluvien%20henkilöiden.pdf&pdf=1

    • ahdistaa

      Ahdistava tunne tuli, kun terapeutti pani muistelmaan sairaalakokemuksiani. Mieteen tuli eräs hoitaja, joka pakotti miut syömään rukia joita inhosin. En saanut enää nukutuksi, kun muistan, kuinnka toisesta kädestä roikottaen hän vei minut huoneeseeni ja heitti sängylle. Menin peiton alle itkemään. Sielläkään en saanut olla rauhassa. Tulivat hakemaan minut pian pois ja joukolla pakottivat nielmään rasvapaukun, jota inhosin. Kun kieltäydyin lääkkeestä ottivat kiinniopitoon ja asettuivat päälleni. En saanut edes peseytyä rauhassa. Sama kiduttaja tuli ja nosti minut kädestä ilmaan, kun en pessyt päätäni hänen määräämällään tavalla. Olen yrittänyt unohtaa nuo kauheudet, mutta nyt avivonkutistaja panee minut muistamaan tuon inhottavan menneisyyden, jonka haluan mieluummin unohtaa.

      • myös auttaa

        Terapeutti todennäköisesti ajattelee, että läpikäymällä ja käsittelemällä noita kauheita asioita pystyt jatkossa paremmin elämään niiden kanssa eivätkä ne vaivaa sinua niin paljon. Nyt, vaikka yrität unohtaa niitä, ne todennäköisesti varmaan kuitenkin vaivaavat sinua paljon ja huonontavat elämääsi. Vaikeiden asioiden läpikäyminen tuntuu pahalta ja on rankkaa, mutta pitkällä tähtäimellä se on todennäköisesti avuksi - niitä asioita työstämällä, vaikeat asiat läpikäymällä niiden elämääsi haittaava vaikutus toivottavasti pienenee. Sinun olisi varmasti hyvä puhua tästä asiasta terapeuttisi kanssa - selittää hänelle, kuinka paljon asioista puhuminen sinua ahdistaa ja että sinua ei haluttaisi niistä puhua, jolloin hän voisi perustella sinulle, miksi niistä on kuitenkin hyvä puhua.
        Hirvittävää, miten sinua on kohdeltu sairaalassa. Ihmisarvoa riistävää toimintaa. Ketään ei saisi kohdella tuolla tavalla, ei ikinä, ei missään tilanteessa. Epäammattimaista henkilökuntaa, jotka ovat toimineet kertomasi perusteella todella väärin. Paljon voimia sinulle!


    • Anonyymi

      Jatkakaa keskusteluja!

    • Anonyymi

      Minulla on diagnosoitu autismi mutta silti jouduin suljetulle osastolle psykoosiepäilyn takia. Ei siellä kuitenkaan tarvinut olla kuin muutama päivä ennenkuin pääsin pois kun mihinkään psykoosiin viittaavaa ei onnistuttu löytämään.

    • Anonyymi

      Ei missään nimessä psykiatrialle. Saat leiman ja mitään ei tutkita enää sen jälkeen. Tai saat sellaisen pskakasan niskaasi, että elämäsi on käytännössä ohi. Taloudellinen ja sosiaalinen itsemurha. Tähän väkeen en luota tippaakaan. Ei sillä, ei sinne psykiatrialle ihan niin vain edes pääse, vaikka hoito olisi siellä. Pyöröovitekniikkaa potilaille ja psykiatreille. Sitten palkataan joku eval, jolle printteri printtaa erikoislääkärin paperit. Ja tämä siis vielä pimitettiin piiloon. Koska tilanne nyt niin traumaattinen en uskalla edes kantaa avata.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      80
      1847
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1699
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      17
      1543
    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      19
      1243
    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1204
    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1202
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1166
    8. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1141
    9. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      8
      1139
    10. Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata

      Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot
      Kielipolitiikka
      7
      1124
    Aihe