Perussuomalaiset puolueena on uusi ja eri puolue, joka ei linjauksiltaan ole yksi yhteen vanhan SMP:n kansa, vaikka sen perillinen onkin.
Yksi ero on se, että PS ei ole vain pienviljelijöiden puolue, vaan on koko maan puolue. Sen äänestäjistä yhä useammat asuvat kaupungeissa, eivät maaseudulla. Huomattava osa PS:n äänestäjistä on nuoria, kapunkilaisia miehiä.
PS on maltillisen kansallismielinen puolue. Tony Halme oli enemmänkin kuin maltillinen, mutta hänen vanavedessään puolueeseen on tullut laumoittain nuoria, kansallisesti orientoituneita ja isänmaallisia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat mm. monikulttuurisuuden ja rajattoman maahanmuuton siunauksellisuuden itsestäänselvyyden.
Kaikki eivät ole kokonaan torppaamassa maahanmuuttoa, mutta noiden aatteiden lähes ideologisen dogmin kaltaisen itsestäänselvän hyvyyden, kyseenalaistaa melkoinen osa PS:stä. Tämä ei tarkoita, että PS puolueena olisi ulkomaalaisvastainen, vaan se on maahanmuuttokriittinen. Maahanmuuttokriittinen on eri asia kuin maahanmuuttajavastainen. On eri asia kritisoida ilmiötä, siihen liittyvää politiikkaa ja sen puhua varoittavaan sävyyn sen seurauksista, kuin vastustaa ulkomaalaisia ihmisinä.
Tutkimukset vahvistavat osaltaan tätä monikulttuurisuudesta tarpeeksensa saaneiden kaupunkilaisnuorten tuloa Perussuomalaisiin.
11,6% 15-30 vuotiaista olisi valmis äänestämään Persuja (Lähde: Nuorten osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet paikallistasolla 2004. Tampereen yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 2005). 23% 18-29 -vuotiaista, jotka eivät äänestäneet viime eduskuntavaaleissa, voisi äänestää Perussuomalaisia (Helsingin Sanomat 28.1.2004)
Viime keväänä julkistetun nuorisobarometrin mukaan viidennes 15-18 -vuotiaista pojista (ja noin 11% kaikista tytöt mukaan lukien) on "rasisteja" siinä mielessä, että he suhtautuvat kriittisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen.
Vihreät vetää puoleensa nuoria, koulutettuja, kaupunkilaisnaisia. PS: taas nuoria, sekä koulutettuja että kouluttamattomia miehiä, niin maalta kuin kaupungista.
Vastattain julkaistun nuorten poliittisia mielipiteitä ja äänestyskäyttäytymistä kartoittavan tutkimuksen mukaan nuorten äänet menevät kolmelle taholle: Talousliberaaliselle uusoikeistolle (Kokoomus), Vihreälle uusvasemmistolle (De Gröna) ja "kovien arvojen" oikeistopopulisteille (PS). Kun nykyiset 15-30 vuotiaat ovat keski-ikäisiä ja sukupolvena vallan kahvassa, nämä kolme ryhmää tulevat olemaan "Kolme Suurta". Tämä tarkoittaa että nykyisistä suurista puolueista vain Kokoomus olisi olemassa nykyisenkaltaisena.
Tämä on selvästi nähtävissä myös puolueiden jäsenmäärissä. Toissa vuonna ainoat puolueet, jotka kasvattivat absoluuttista jäsenmääräänsä, olivat Vihreät ja Perussuomalaiset. Viime vuonna myös Kokoomus nousi kasvavien listalle. Muiden puolueiden jäsenmäärä laskee jatkuvasti.
Pelkästään viime presidentinvaalien jälkeisen vajaan vuoden aikana Perussuomalaisten jäsenmäärä on kasvanut vähän yli 30%. Edellisenä vuotena kasvua oli samansuuruista.
Meissä nuorissa on tulevaisuus, varautukaa siihen.
Yksi ero on se, että PS ei ole vain pienviljelijöiden puolue, vaan on koko maan puolue. Sen äänestäjistä yhä useammat asuvat kaupungeissa, eivät maaseudulla. Huomattava osa PS:n äänestäjistä on nuoria, kapunkilaisia miehiä.
PS on maltillisen kansallismielinen puolue. Tony Halme oli enemmänkin kuin maltillinen, mutta hänen vanavedessään puolueeseen on tullut laumoittain nuoria, kansallisesti orientoituneita ja isänmaallisia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat mm. monikulttuurisuuden ja rajattoman maahanmuuton siunauksellisuuden itsestäänselvyyden.
Kaikki eivät ole kokonaan torppaamassa maahanmuuttoa, mutta noiden aatteiden lähes ideologisen dogmin kaltaisen itsestäänselvän hyvyyden, kyseenalaistaa melkoinen osa PS:stä. Tämä ei tarkoita, että PS puolueena olisi ulkomaalaisvastainen, vaan se on maahanmuuttokriittinen. Maahanmuuttokriittinen on eri asia kuin maahanmuuttajavastainen. On eri asia kritisoida ilmiötä, siihen liittyvää politiikkaa ja sen puhua varoittavaan sävyyn sen seurauksista, kuin vastustaa ulkomaalaisia ihmisinä.
Tutkimukset vahvistavat osaltaan tätä monikulttuurisuudesta tarpeeksensa saaneiden kaupunkilaisnuorten tuloa Perussuomalaisiin.
11,6% 15-30 vuotiaista olisi valmis äänestämään Persuja (Lähde: Nuorten osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet paikallistasolla 2004. Tampereen yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 2005). 23% 18-29 -vuotiaista, jotka eivät äänestäneet viime eduskuntavaaleissa, voisi äänestää Perussuomalaisia (Helsingin Sanomat 28.1.2004)
Viime keväänä julkistetun nuorisobarometrin mukaan viidennes 15-18 -vuotiaista pojista (ja noin 11% kaikista tytöt mukaan lukien) on "rasisteja" siinä mielessä, että he suhtautuvat kriittisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen.
Vihreät vetää puoleensa nuoria, koulutettuja, kaupunkilaisnaisia. PS: taas nuoria, sekä koulutettuja että kouluttamattomia miehiä, niin maalta kuin kaupungista.
Vastattain julkaistun nuorten poliittisia mielipiteitä ja äänestyskäyttäytymistä kartoittavan tutkimuksen mukaan nuorten äänet menevät kolmelle taholle: Talousliberaaliselle uusoikeistolle (Kokoomus), Vihreälle uusvasemmistolle (De Gröna) ja "kovien arvojen" oikeistopopulisteille (PS). Kun nykyiset 15-30 vuotiaat ovat keski-ikäisiä ja sukupolvena vallan kahvassa, nämä kolme ryhmää tulevat olemaan "Kolme Suurta". Tämä tarkoittaa että nykyisistä suurista puolueista vain Kokoomus olisi olemassa nykyisenkaltaisena.
Tämä on selvästi nähtävissä myös puolueiden jäsenmäärissä. Toissa vuonna ainoat puolueet, jotka kasvattivat absoluuttista jäsenmääräänsä, olivat Vihreät ja Perussuomalaiset. Viime vuonna myös Kokoomus nousi kasvavien listalle. Muiden puolueiden jäsenmäärä laskee jatkuvasti.
Pelkästään viime presidentinvaalien jälkeisen vajaan vuoden aikana Perussuomalaisten jäsenmäärä on kasvanut vähän yli 30%. Edellisenä vuotena kasvua oli samansuuruista.
Meissä nuorissa on tulevaisuus, varautukaa siihen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
puheenjohtaja mörähtikin lausuntonsa: "Islamilaisuus rikastuttaa kulttuuriamme?"
On yhden asian jankkaaja.Tuskin Soini on ihan tismalleen noin sanonutkaan.
Totta virkat, mutta unohda se vasemmistolaisuus ja sosialismi. OLE REILUSTI KONSERVATIIVI!!!
Aito kansanyhteisöllisyys ja terve, luonnollinen kansallistunne, se "me"-henki, jonka voimalla tähänkin maahan on rakennettu kattava hyvinvointi ja vauraus, edellyttää sitä että kansa on sosiaalisesti yhtenäinen. Aito nationalismi edellyttää siis ainakin jonkinlaista sosiaalista tasa-arvoa, myös taloudellisessa mielessä.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun väestön selvä enemmistö kokee olevansa samaa sosiaaliluokkaa ja samassa veneessä taloudellisesti ja liian suuria tuloeroja ei laajemmin esiinny, ihmiset eivät ala jaotella oman kansan jäseniä luokkiin "meihin" ja "noihin". Tämä muodostaa koko hyvinvointivaltion yhteiskuntamoraalin pohjan. Kun kaikki kokevat yhteenkuuluvuudentunnetta, olevansa samaa kansaa, ja että heidän maksamansa verot menevät kaikkien "meidän" hyväksi, he hyväksyvät korkean verotuksen. Jokainenhan auttaa omiaan.
Tähän liittyy myös kulttuuri- ja arvoyhteinäisyys. Kun kaikilla samaan kansaan kuuluvilla on, ainakin suurinpiirtein, sama kulttuuri ja maailmankuva, kaikki kokevat olevansa samaa laumaa "meitä".
Kun tuloerot kasvavat liian suuriksi, rikkaat eivät enää halua kustantaa verorahoillaan "noiden" köyhien terveys- ja koulutuspalveluja, vaan vaativat veronalennuksia. Kun veronalennukset alkavat, köyhät eivät enää koe rikkaiden olevan samassa veneessä, ja alkavat vaatia, ettei "noille" rikkaille saa antaa "meille" proletaareille kuuluvia etuuksia, kuten lapsilisiä, yms.
Samalla tavoin, jos kansallinen yhtenäiskulttuuri hajoaa ja pirstaloituu, alkavat ihmiset jakaa toisiaan "meihin" ja "noihin". Tämä tarkoittaa merkittäviä, arjessa selvästi esiin tulevia ja näkyviä eroja tavoissa, arvoissa, uskomuksissa ja maailmankuvissa. Tällöin ihmiset alkavat vastustaa, että heidän veroillaan kustannetaan ja ylläpidetään "noiden", toista kulttuuria edustavien, arvoiltaan ja uskomuksiltaan erilaisia koulutus- ja kulttuuri- ja sosiaalipalveluja. Tämäkin hajottaa kansanyhteisöllisyyden ja syö pohjan hyvinvointiyhteiskunnalta.
Näillä tavoilla, sekä taloudellisesti että kulttuurisesti, niin kansanyhteisöllisyys, joka on terveen nationalismin (siis ei sairaan, militaristisen ja vääristyneen) että hyvinvointivaltion moraalinen pohja, joko pysyy tai hajoaa. Ja hajoamisen seurauksena on luokkien ja eri kulttuuristen ihmisten kamppailu toisiaan vastaan.
Juuri tuollainen jako, ja kansanyhteisöllisyyden hajottaminen on kommunistien päämäärä, ja talousliberaaliporvarien talouspolitiikan, sekä vääränlaista monikulttuurisuutta ylläpitävän kulttuuripolitiikan seuraus.
Sen takia väitän, että aito, nationalisti, joka kannattaa oikeasti tervettä kansanyhteisöllisyyttä, on välttämättä vasemmistolainen, ainakin mitä sosiaalipolitiikkaan tulee, tai hän ei ole oikeasti ole aito nationalisti. Jos hän ei ole, niin hän ei ehkä tajua, että hänen talouspoliittisesti kovat arvonsa hajottavat ja tuhoavat juuri sen, mitä hän haluaa kannattaa; yhtenäisen kansakunnan ja kansanyhteisöllisyyden.
Samoin aidon vasemmistolaisen, joka kannattaa laajoja ja kattavia, verovaroin rahoitettuja sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja, on välttämättä kannatettava kulttuurisesti yhtenäista kansallisvaltiota, ja oltava ainakin maltillinen nationalisti, tai hän ei ole aito vasemmistolainen. Vaihtoehtoisesti hän ei tajua, että kannattamalla vääränlaista monikulttuurisuutta hän on hajottamassa juuri sitä moraalista kivijalkaa, joka pitää yllä hänelle niin tärkeitä julkisia palveluja ja hyvinvointiyhteiskuntaa.
Siksi minun nationalismiini kuuluu olennaisena hyvinvointiyhteiskunnan kannattaminen, talous- ja sosiaalipoliittisesti pehmeät arvot, ja minun vasemmistolaiseen talous- ja sosiaalipolitiikkaani taas olennaisena terve, maltillinen, nationalismi.
Tällainen terve nationalisti, joka arvostaa omaa kansaansa, maataan, yhteiskuntaansa ja kulttuuriaan, haluten rakentaa ja ylläpitää niitä, ei ole ekspansionistinen militaristi, joka haluaisi sotia muita kansoja vastaan ryöstäen niiltä tai tuhoten niitä.
Koska hänellä on tukevasti juuret oman maan mullassa, näin vertauskuvallisesti sanoen, ja tuntee oman kulttuurinsa arvostaen ja suojellen sitä omassa maassaan, niin hän osaa myös antaa paikan ja arvon muille kansoille ja heidän kulttuureilleen, heidän omissa maissaan. Näin ollen aito ja terve nationalismi luo ympärilleen rauhaa ja hyvinvointia, eikä sotaa.