Miten niistä selviydytään? Väittääkö joku kokevansa vain myönteisiä tunteita ja leppoisaa harmoniaa arkipäivän puserruksessa? Mitä hyviä keinoja löytyy? Nyrkkeilysäkki ja -hanskatko? Löytyykö täältä vielä niitä uskiksia jotka hallitsevat ajatuksensakin, muistaakseni Tero-Tapio aikoinaan näin väitti, vaan eipä ole näkynyt näillä main aikoihin. Vai kiitteleekö uskis Jumalaa kaikista kielteisistä tunteistaan tyyliin "kiitä joka tilassa"?
Uskiksen kielteiset tunteet?
sun-glasses
8428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joskus tuntuu että kielteisten tunteiden tunteminen on jotenkin itsessään jos synti ja väärin.
Tavallaan jotain siihen suuntaan että kielteiset tunteet pitäisi vain haudata piiloon.
Miksi ei voisi antaa tunteiden tulla ulos, eikä antaa niiden tehdä tuhojaan tukahdutettuna?
Onhan ihminen kokonaisuus jossa monet asiat vaikuttaa kokonaisuuteen.
Säkki ja hanskat on hyvä, samoin musiikki. Punttisali (friikkirasvalihasmutanteille) toiminee. En tarkoita että kielteisille tunteille pitäisi antaa valta. Tarkoitan että voisi olla varsin hyvä jotta ne saisivat tulla ja mennä luonnollisina.
Niin, Hengen voimallahan meitä raamatussa kehoitetaan
saattamaan lihaamme kuriin... Ei siellä kuitenkaan kai
ole sanottukaan, että se olisi helppoa, tai että se onnistuisi
heti kokonaisvaltaisesti; mutta pikku-hiljaa. Koko elämämme
loppuun asti meissa varmaan on Hengellä melkoinen työmaa,
että saisimme itseämme ja tuntemuksiamme paremmin hillittyä
ja hallittua; "emme me, vaan Kristus joka meissä asuu..."
Joh.17:20. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä,
vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21. että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä,
olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat,
niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
22. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä
olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin
me olemme yhtä - 23. minä heissä, ja sinä minussa - että
he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi,
että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä,
niinkuin sinä olet minua rakastanut.
Ts. pitäisi pyrkiä sellaiseen käyttätymiseen, ettei
meille alettaisi sanomaan "ai uskovainen; -sinä vai?"
että "maailmassa teillä ON ahdistus".
Sellaisina aikoina on vähän vaikea kiittää, mutta mä ainakin pyrin ajattelemaan positiivisesti.
Eikö "Sana"neuvo niin?
Mitenkäs se Raamattu sanokaan:
Jaak. 3:2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
Silloin kun olin ns. uskossa, purin negatiivisia tunteita ihan normaalisti kuten muutkin ihmiset: löin muutamaa ihmistä ja hajotin tavaroita. Oikein ikäviin tunteisiin auttoi pamit ja kalja.
Kirjoitit ,,, Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme, Niin me mutta Uusi lämä EI hairahdu enää koska se Elämä on Kristus Elämä ja siinä emme me elää ja hairahdaa niinkuin tyytyväisenä väität puolustuxeasi sun synnin elämä...
Pystytkö sinä savis elämään synnittä edes yhtäkään päivää?
No mutta mitenkäs rvelet Apostolien miettineen ristille naulittuina, taikka Johannes-kastaja ilman rakasta päätänsä, joka oli viety lautasella, hopeil´sella toki tanssitytön äidin tarpeisiin.
otettaisko mallia sieltä suunnalta uskoneloon, eikä sieltä mihin oma minä hetimmiten ohjaa.
ei koko elämää tarvi lapsenkaltaisuudessa viettää.