Moro!
Itse en ole uskovainen mutta rupesin eräänä päivänä miettimään erästä asiaa:
Jos lähdetään siitä että kristinusko on oikeassa ja on olemassa taivas ja helvetti, niin millä oikeutuksella jumala laittaa ihmiset kärsimään.
Siis eivätkö lähimmäisenrakkaus ja anteeksi anto sido jumalaa itseään.
Siis jos jumala pistää jonkun helvettiin vain sen takia että tämä poloinen yritti elää sen mukaan minkä uskoi oikeaksi (Ateistit jotka kuitenkin yrittävät elää perinteisen moraalikäsityksen mukaan oikein), niin se tekee mielestäni jumalasta hirviön joka haluaa pelkästään hallita.
Minulle itselleni tämä ajatuskulku tekee kristinuskon tyhjäksi, koska "pakon edessä tehdyllä teolla ei ole moraalista arvoa".
Jos joku joka kuluu EV.lut. kirkkoon voisi vastata tähän. Kiihkouskovaiset eivät kuitenkaan perustele kunnolla. Kaipaan siis asiallisia vastauksia.
Itse en ole uskovainen mutta rupesin eräänä päivänä miettimään erästä asiaa:
Jos lähdetään siitä että kristinusko on oikeassa ja on olemassa taivas ja helvetti, niin millä oikeutuksella jumala laittaa ihmiset kärsimään.
Siis eivätkö lähimmäisenrakkaus ja anteeksi anto sido jumalaa itseään.
Siis jos jumala pistää jonkun helvettiin vain sen takia että tämä poloinen yritti elää sen mukaan minkä uskoi oikeaksi (Ateistit jotka kuitenkin yrittävät elää perinteisen moraalikäsityksen mukaan oikein), niin se tekee mielestäni jumalasta hirviön joka haluaa pelkästään hallita.
Minulle itselleni tämä ajatuskulku tekee kristinuskon tyhjäksi, koska "pakon edessä tehdyllä teolla ei ole moraalista arvoa".
Jos joku joka kuluu EV.lut. kirkkoon voisi vastata tähän. Kiihkouskovaiset eivät kuitenkaan perustele kunnolla. Kaipaan siis asiallisia vastauksia.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Toivon, että löydät asiallisia vastauksia vakaviin kysymyksiisi tästä :
http://www.nic.fi/~jlindell/kysykr-usko.htm
ja sen alalinkit
Moro!
Ei pahalla mutta toi linkeillä vastaaminen on joskus tosi ärsyttävää. Melkein sama asia kun että joku kirjoittaisi että lue raamattu ;)
Tiedän että olen laiska mutta jos joku voisi kirjoittaa hiukan tiiviimmän vastauksen.
Minä en koskaan avaa mitään linkkejä. Tämä on keskustelupalsta ja tarkoitus on keskustella tässä ja nyt. Sitten oman sanallisen vastauksensa jälkeen voi laittaa linkin, jos välttämättä haluaa, mutta mielstäni pitää sanoa muutakin, kuin että lue tämä linkki.
Olen ihan samoja juttuja ihmetellyt, kuin sinäkin. Ja tullut siihen johtopäätökseen, että Jumala on armoton, huono itsetuntoinen(kaipaa palvontaa), julma, kostonhimoinen vihan, ei rakkauden, Jumala. Mikäli siis Jumala on Raamatun kertomusten mukainen olio.
Helvetillä peloteltu usko, ei ole vapaan tahdon luomaa todellista uskoa. Ja pelkohan on päällimmäinen asia uskomisessa, väittivät uskovaiset vaikka mitä, niin siitä kadotuksen/Helvetin tulimeren/ikuisen kuoleman pelostahan niiden kaikkien pakonomainen "uskominen" kuitenkin johtuu...
Olen aika monta kirjoitusta lukenut tämän (nimim,jli,n) kirjoituksia ja olen vakuuttunut,että hänellä on kyllä omiakin mielipiteitään aivan riittävästi. Hän lienee kuitenkin tuolla linkillä halunnut vain tarkoittaa sitä ,että hän ei laittaisi mitään "omiaan" ! ettei vastaus olisi hänen omaa "höpinäänsä"! vaan että muitakin saman mielisiä kirjoituksia on kuin hänellä itsellään!
Ikävä kyllä näitä "tuomion julistajia" aina riittää näinäkin päivinä. Tuokin asia on kyllä sellainen ,että jos sen "taidottomasti" julistaa niin kyllä se pelottaa! Mutta asia on kuitenkin >Raamatun keskeinen sanoma siltä osin ,että on olemassa paikka johon "saatana" ja hänen enkelinsä eräänkerran syöstään - JA MYÖS NE JOTKA EIVÄT OLE USKONEET JUMALAN SANAA JEESUKSESTA KRISTUKSESTA!
Jos ihminen ei ota Jumalan järjestämää vapautusta hänen sanansa=(Jeesuksen)- kautta ,niin ihminen automaattisesti on silloin valinnut tuon toisen "isännän" ja hänen henkensä joka on "maailman" hengen ja sen tuottamaan "materiaan" mielistynyt,ja tuntee suuruutta ja omahyväisyyttä sen tuottamalla voimalla ja hengellä.
Jos ihmisen turvallisuus on tuossa edellämainitussa,niin jumalan sana ei silloin "elä" tuossa ihmisessä ja hän on silloin sielunvihollisen "opetuslapsi" ja irrallaan pois Jumalan opetuslapsien yhteydestä!
Ja sellaisen osa on iankaikkinen ero Jumalan yhteydestä.Miten se muutenkaan voisi olla?
Kahdessa paikassa ei voi olla yhtäaikaa! se on loogillisesti aivan selvä asia!vaan jompikumpi on valittava.
Jos valitsen Jumalan sanan ja hänen opastamansa tien Jeesuksessa ,niin Raamattu ilmoittaa mikä on lopullinen päämäärä!!! Tämä ajallinen aika on kilvoitusta sitä kohti ja täällä ajassa me teemme hetkittäin tiliä tekemisistämme ."Opettelemme" Jumalan hengen johdatuksessa kulkemista ja pyrimme Jumalan Hengen avulla "kuolettamaan" luonnollisen =(lihallisen) ihmisen teot,jotta Jumalan sanoma tulisi näkyviin selvemmin!
Näilläkin palstoilla selvästi on havaittavissa,että vaikka kirjoitellaan Kristillisiä kirjoituksia,niin Jumalan Henki on niistä todella kaukana! Kirjoitellaan ja kiivaillaan ikäänkuin "hyvän asian",ja oman "lihallisen tunnon" puolesta voimakkaastikin Jumalasta ,mutta ei Jumalan Hengessä.
Kuolema ei ole Jeesukseen uskoville pelko!!!ei todellakaan. Olen havainnut että jotkut "veteraani"uskovat ovat aivan innoissaan kun lähdön aika lähenee ja vielä ymmärryksesssään ovat! He ymmärtävät että Taivaan Herra on heitä vastassa ja iankaikkisuus Jumalan luona on pian varmistumassa.
Mutta päästetään nyt muitakin tänne kirjoittamaan siitä mitä minulta jäi pois!!!
Ei ollut kyllä tarkoitus ärsyttää. Kysymyksesi olivat niin syvällisiä ja vaikeita, ettei niihin löydy tyydyttäviä vastauksia muutamilla lauseilla. Koska lisäksi sekä kysyjän että lukijoiden taustatekijät, tiedot ja kokemukset eivät ole tiedossa, viittaan monasti linkkeihin, joissa mielestäni vastauksia voi löytyä hieman laajemmin, kuin tässä on mahdollista.
Totean tässä vielä, että ihmisillä on todella monenlaisia kysymyksiä, joihin tuskinpa edes löydy tyydyttäviä vastauksia.
Kun itse olen pohtinut erilaisia vaihtoehtoja, olen päätynyt siihen, että ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto kokonaisuuden kannalta on uskoa Jumalaan, Raamattuun ja evankeliumin sanomaan. Tietenkin sydämen usko Jeesukseen ei ole järjen tuote, vaan on Jumalan lahja niille, jotka ottavat lahjan vastaan. Mutta mielestäni tämä usko ei sodi järkeä vastaan, vaikka en kaikkea ymmärrä. Sen sijaan nykyinen monesti vinoutunut ajan henki ei hyväksy tätä uskoa.
Kokonaisuus koostuu monista tekijöistä, jotka eivät mahdu muutamaan lauseeseen. Sen takia hyvin usein viittaan internetsivuni kirjoituksiin : http://www.nic.fi/~jlindell
Ei ollut kyllä tarkoitus ärsyttää. Kysymyksesi olivat niin syvällisiä ja vaikeita, ettei niihin löydy tyydyttäviä vastauksia muutamilla lauseilla. Koska lisäksi sekä kysyjän että lukijoiden taustatekijät, tiedot ja kokemukset eivät ole tiedossa, viittaan monasti linkkeihin, joissa mielestäni vastauksia voi löytyä hieman laajemmin, kuin tässä on mahdollista.
Totean tässä vielä, että ihmisillä on todella monenlaisia kysymyksiä, joihin tuskinpa edes löydy tyydyttäviä vastauksia.
Kun itse olen pohtinut erilaisia vaihtoehtoja, olen päätynyt siihen, että ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto kokonaisuuden kannalta on uskoa Jumalaan, Raamattuun ja evankeliumin sanomaan. Tietenkin sydämen usko Jeesukseen ei ole järjen tuote, vaan on Jumalan lahja niille, jotka ottavat lahjan vastaan. Mutta mielestäni tämä usko ei sodi järkeä vastaan, vaikka en kaikkea ymmärrä. Sen sijaan nykyinen monesti vinoutunut ajan henki ei hyväksy tätä uskoa.
Kokonaisuus koostuu monista tekijöistä, jotka eivät mahdu muutamaan lauseeseen. Sen takia hyvin usein viittaan internetsivuni kirjoituksiin : http://www.nic.fi/~jlindell
Helvetti-pelote on Helvetti-pelote, sanoi sen sitten lempeästi hymyillen tai kiivaasti saarnaten.
Ei luulisi kaikkivoivan olennon olevan noin itseään täynnä ja kostonhimoinen. Jos on kaikkivoipa, superviisas, niin eiköhän silloin riitä se, että itse tietää kaiken luoneensa, vaikka ne kaikki luodut eivät uskoisikaan. Tuskin tarvitsee uskovaisten suitsutusta tai tuntee tarvetta kadotukseen syöstä epäuskoisia.
Jos taas Jumala tuntee tarvetta kostoon ja haluaa pönkittää itseään luotujensa palvonnalla, niin herää kysymys, että onko Jumala edes niin mahtava ja viisas, ei ainakaan kovin rakstavalle vaikuta? Silloin tulee myöskin mieleen, että se vastavoima, Saatana, onko sekään sitä mitä Jumala/Raamattu/uskonto/papit sanovat? Ja Taivas ja Helvetti, ehkä Helvetissä onkin hauskaa ja Taivaassa todella tylsää?
Ei uskomista voi valita. Jos ei usko, niin ei usko. Jos pelästyy Helvetti pelotteluja ja yrittää väkipakolla "valita" uskomisen, niin ei se ole mitään oikeaa uskoa.
Itse en usko mihinkään fyysisen kuoleman jälkeiseen olemiseen. En Taivaaseen, en Helvettiin, en uudelleensyntymään. Kun aivojen sähkökemiallinen toiminta loppuu, niin silloin ihminen on kuollut ja ruumiin voi hävittää polttamalla tai maahan maatumaan kuoppaamalla. Mitään ns. sielua tai henkeä, joka jäisi tänne lillumaan tai siirtyisi johonkin toiseen "ulottuvuuteen" tms., ei ole.
Jumala ei peloittele!!!Jumala todella Rakastaa ihmisiä paljon kun
ILMOITTAA ! että sellainen kuin ikuinen kadotus on olemassa - Helvetti!
Jos hän ei olisi sitä ilmoittanut ,niin silloin hän olisi ollut todellakin raakimus!mutta hän rakastaa todellakin sitä sielua jonka hän on luonut omaan yhteyteensä olemaan iankaikkisesti,ja kun ihminen ei totellut Jumalan ohjeita ,niin hän poistui "viattomuuden" olotilastaan omaan ihmis valintaansa! ja valitsi siis huonosti!=(tottelemattomuuden)!
Käärme=(saatana) sai houkuteltua ihmisen valitsemaan väärän valinnan ja tulos on se ,että Helvetti valmistettiin tuolle "käärmeelle" (saatana) jonne se eräänkerran joutuu!
Jumala antoi ihmiselle uuden mahdollisuuden tulla tykönsä Sanansa kautta =(Jeesus)- ja siksi hän ilmoittaa että saatana ja sen hengen omaavat ihmiset joutuvat sinne elleivät he käänny Jeesuksen Kristuksen,Jumalan voidellun puoleen =(Jumalan sana)! Kun Jumalan Sana ja Henki saa ihmisen "sielussa" elää ,niin ihminen on tullut uudelleen siihen tilanteeseen johon Jumala alkujaan halusi ihmisen asettaakkin! Kanssaan olemaan iankaikkisesti.
Ihminen voi uudestisyntyä tässä ja nyt! siinä olotilassa missä hän on,kunhan hän vain haluaa kohdata Jumalan SANAN =(Jeesuksen)ja JUMALAN HENGEN! Silloin ihminen oppii hetkessä näkemään asioita aivan "uusin silmin"!siten ettei aikaisemmin edes ole niin tullun ajatelleeksikaan.
Hänestä tulee Jumalan SANAN välittäjä muille ihmisille!Opastamaan tietä Jeesuksen luo joka johtaa iankaikkiseen rauhaan Jumalan yhteydessä.
Luetaan mitä Jeesus sanoo ihmisestä joka vain haluaa pitää hänen sanansa.
>Johanneksen evankeliumi:
4:14...mutta joka juo sitä vettä=(SANAA), jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.">26:17 Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän
26:18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
Viaton toimii tietämättään oikein tai väärin. Jos Aatami ja Eeva olivat viattomuuden tilassa Paratiisissa, niin eiväthän he ymmärtäneet tekeväsä mitään kiellettyä. Tuskin he ymmärsivät edes mitä kielto-tarkoittaa. Pikkulapsikin on viaton ja voi vaikka tappaa toisen täysin tarkoittamatta, ollenkaan ymmärtämättä, eikä häntä voi laittaa vankilaan ja edesvastuuseen teostaan. Aatami ja Eeva olivat pikkulapsenkaltaisia, edesvastuuttomia.
Ja ansapuuhan se oli. Ei olisi Jumalan ollut mitään syytä semmoista kiellettyä puuta sinne Paratiisiin laittaa. Ilkeyttään niin teki.
Ja jos väsäsi Saatanalle Helvetin, niin pystyisi halutessaan estämään epäuskoisten Helvettiin heiton. Mutta kun on ilkeä ja kostonhimoinen, niin epäuskoiset mielellään Helvettiin heivaa...
Jumala loi ihmisen itsenäiseksi ja ajattelevaksi, sellaiseksi joka voi rakastaa takaisin. Rakkaudessaan Jumala on pitkämielinen ja antaa kaikille mahdollisuuden tulla itse Hänen luokseen, ei pakottamalla, vaan jokainen saa tehdä oman mielen mukaan.
Raamatussa Jumala on ilmoittanut tahtonsa ja sen kuinka syntinen pelastuu.
Niinkuin itse kirjoitit:
"pakon edessä tehdyllä teolla ei ole moraalista arvoa"
Samoin ei vastarakkautta meissä ihmisissä synny pakottamalla...
Taivas ja Helvetti ovat todellisia paikkoja missä molemmissa vietetään iäisyys!!
Todellinen rakkaus ei aseta mitään yksipuolisia määräyksiä ja sääntöjä ehdoksi rakkauden saamiselle...
jos rakastat jotain, niin rakastaako se toinen automaattisesti sua takaisin, vai haluaistitko pakottaa??
Koska Jumala on Pyhä eli ei yhtään pimeyttä (syntiä), niin meidänkin tulee olla Kristuksessa pyhät!! Synti ei kelpaa!!
"Rakkaudessaan Jumala on pitkämielinen ja antaa kaikille mahdollisuuden tulla itse Hänen luokseen, ei pakottamalla, vaan jokainen saa tehdä oman mielen mukaan"
On aivan kuin väittäisit kristinuskon uskovan vapaaseen tahtoon. En saa tehdä mieleni mukaan, koska jos en tee Jumalan toivomalla tavalla, joudun helvettiin. Miten löydät vapaan tahdon tästä? Miten vapaa tahto voi olla jonkun toisen?
...Siunausta
okei, se oli huonosti muotoiltu lause...
Raamatusta löytyy kuitenkin vastaus...
Jos (ja näin on parikin kertaa käynyt)minä olen rakastanut jotain, mutta hän ei olekaan rakastanut minua, niin minä en ole mennyt kostonhimoisesti tappamaan kyseistä ihmistä, vaan olen tyytynyt siihen tietoon, että en tule saamaan vastarakkautta.
Sen sijaan kun Jumala rakastaa ihmistä. Ja jos ihminen ei rakastakkaan Jumalaa, niin Jumalapa käytännöllisesti katsoen tappaakin ihmisen, kun passittaa Helvettiin ikuiseen kadotukseen. Ja takaisin rakastavat ihmiset jättää henkiin, siis päästää Taivaaseen ikuiseen elämään.
Mielestäni minä käyttäydyn tässä vastarakkaus asiassa Jumalaa paljon rakastavammin, vailla kostonhimoa loukatun itsetuntoni kanssa...
Löytyykö?
Pystytkö toditamaan sen? Toistaiseksi kukaan ei ole voinut.
Lainaus:
"Jos joku joka kuluu EV.lut. kirkkoon voisi vastata tähän. Kiihkouskovaiset eivät kuitenkaan perustele kunnolla. Kaipaan siis asiallisia vastauksia"
sama kuin kysyisi:
"Mikä on autossa mäntä, mutta voisiko joku "naisautoilija" vastata, ketä kuuluu autoliittoon, automekaanikot eivät perustele, kaipaan siis asiallisia vastauksia...
Minkähänlaisia vastauksia kaipaat?? No, ei tarvi vastata tohon...
("naisautoilijat" ei viittaa kirjoittajan omaan mielipiteeseen, vaan karrikoi juttua)
Moro!
Huomasin että kiihkouskovaiset oli näköjään väärä sana. Itse asiassa toivoin että asiasta keskusteltaisiin EV.Lut. Kirkon opetusten pohjalta. Tämä sen takia että olen oman kristillisen kasvatukseni saanut ko. kirkon alaisuudessa, eli tiedän siitä jotain. Tällöin minun on helpompi arvioida vastauksia.
En tarkoita pahaa mutta kun olen seurannut näitä palstoja usein ja minusta tuntuu että esim. herätysliikkeitten jäseniltä puuttuu keskustelun taito. He vain vain julistavat omaa "ehdotonta totuuttaan", mikä kyllä sopisi matematiikasta keskusteluun mutta ei uskontoon.
Eli jos aiotte tämän sielun pelastaa, niin avoin keskustelu on varmasti parasta lääkettä.
Kun Raamattu on Jumalan sanaa ja Jumala on ehdoton totuus, niin Raamattu on silloin myös ehdoton totuus, siinä mielessä on vaikea olla "saarnaamatta" ehdotonta totuutta. Toisaalta tapoja, perinteitä ja raamatun tulkinta ongelmia yms. on ajan myötä tullut Raamatun rinnalle, joita pyritään nostamaan samaan kategoriaan, mistä tulee näitä pieniä ja isompia ristiriitaisuuksia...
vaan joitain juttuja sun kysymyksiin suoraan raamatusta...
Opista:
1Joh.4:1. Rakkaani: Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa ja tutkikaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monia vääriä profeettoja on tullut maailmaan.
sekä
Matt.7:
15.
Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia.
16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita!
17. Jokainen hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, ja huono puu tuottaa huonoja hedelmiä.
18. Hyvä puu ei saata kasvaa huonoja hedelmiä eikä huono puu tuottaa hyviä hedelmiä.
19. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
ihmisten erilaisuudesta maailmassa:
Room.9:19.
Sinä sanonet minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Kuka voi vastustaa hänen tahtoaan?"
20. Niinpä niin, ihminen, mutta mikä sinä olet väittelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi savi sano muovaajalleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
21. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22. Entä jos Jumala tahtoo näyttää vihansa ja osoittaa voimansa? Suuressa kärsivällisyydessään hän on sietänyt vihan astioita, jotka ovat olleet valmiit kadotukseen.
Jumalan rakkaudesta ja armosta:
Joh.3:
15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi ikuinen elämä.
16. Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.
17. Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttaan pelastuisi.
18. Häneen uskovaa ei tuomita, mutta joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainoan Pojan nimeen.
19. Tämä on tuomio, että valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja.
20. Jokainen pahaa tekevä vihaa valoa eikä tule valoon, ettei hänen tekojaan nuhdeltaisi.
21. Mutta joka noudattaa totuutta, tulee valoon, että hänen tekonsa tulisivat julki, koska ne on tehty Jumalassa."
eli vaikka olemme tehneet Jumalan tahtoa vasten, niin silti hän haluaa antaa meille mahdollisuuden tulla Hänen tykönsä eli helppo homma!!
Moro!
Eli sinun käsityksesi on juuri se mitä ajoin takaa aloitusviestissäni. Eli jumala loi ihmisen ja saa tehdä tälle mitä haluaa. Eli tällöin ei mielestäni voida puhua rakkaudesta. Niin kuin joku jo sanoikin niin todellinen rakkaus ei aseta ennakkoehtoja eli päädytään taas tähän pakkoon. Ihmisen on pakko tehdä mitä jumala käskee että ei joudu helvettiin.
Jos teemme asioita vain koska meitä pakotetaan ei voida puhua uskosta vaan pelosta
Kristinusko, kuten kaikki tunnetut uskonnot, pitävät naista miestä alempana olentona. Siispä ei ollut mikään ihme, että puhut naisautoilijoista, etkä esim. vain tavallisista korjaustaidottomista autoilijoista ilman sukupuolista erottelua.
Jos olet uskit, alistat naisia, niin että turha yrittää "pehmentää" väittämällä, että "naisautoilija" ei viittaa sinun mielipiteeseesi...
Mistähän mielettömyydestä oot saanu käsityksen, että usko alentaa naisia??
Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi, ei mieheksi ja orjaksi tai muuta sen taipaista...
ilmeisesti kuitenkin pidät sitä alistamisena kun miehille ja naisille on annettu eri tehtävät seurakunnassa ja perheessä.
"naisautoilija" ei ole uskonnollinen määritelmä!!
"Jos lähdetään siitä että kristinusko on oikeassa ja on olemassa taivas ja helvetti, niin millä oikeutuksella jumala laittaa ihmiset kärsimään."
Jos lähdetään siitä, kuten sanoit, että kristinusko on oikea tie, niin kai Kaikkivaltiaalla Luojalla on täysi oikeus vihata syntiä. Hän määrittelee tahtonsa, eikä ihminen. Jos vain täydellinen synnittömyys kelpaa, se on sitten niin.
Syntistä Hän ei kuitenkaan vihaa, uusi liitto Jeesuksen veressä on solmittu juuri siksi, ettei kukaan joutuisi hukkaan.
Jos taas ei usko mokomaan luojajumalaan, mitä sitä suotta meuhkaamaan vääryydestä, jota ei oikeastaan ole olemassakaan. Kristittyjen näkökulmasta uskottomuus on todella surullista, mutta emme voi tehdä mitään muuta kuin pitää hyvää sanomaa esillä ja nähtävillä. Ihmisellä on vapaa tahto. Jumala kuitenkin kutsuu jokaista luokseen.
"Siis eivätkö lähimmäisenrakkaus ja anteeksi anto sido jumalaa itseään."
Kyllä, nimenomaan sitovat. Suurinta rakkautta osoitettiin ihmiskuntaa kohtaan siinä, että Jeesus tuli maailmaan ja otti maailman synnit harteilleen.
Tämä rakkaus on nimenomaan ehdotonta, sillä usko syntien anteeksiantamiseen ei ole teko, vaan lahja. Lahjan meille tuo Pyhä Henki, kun sitä vain itse pyydämme, vaikka kuinka hiljaa.
Jos ihmisestä tuntuu, että uskoa ei tule vaikka tahtoa olisikin, niin ei siitä pidä hätääntyä tai
kääntyä turhautuneena pois. Me voimme luottaa siihen lupaukseen, että Sana ei katoa ja se on luja kallio.
Jos vain tunnustamme syntisyytemme ja uskomme Jeesukseen Vapahtajamme, se riittää. Rauhassa voimme odottaa Hengen töitä sydämissämme ja teoissammekin.
Itse "tahdoin uskoa" noin 15 vuotta. Vasta pari vuotta sitten aloin kokea, että jotain tapahtui tietoisesti ja tahtomatta. Se oli tietysti hienoa, mutta pappi (ev.lut) jonka kanssa halusin asiasta jutella, oli sitä mieltä, että vaikka olisin kohdannut loppuni silloin, kun vielä vain "tahdoin" epäilyksistäni huolimatta, niin olin silloinkin aivan yhtä hyvä ja arvokas Jumalan lapsi. Minun kohdallani Henki vain vaikutti näin.
Vielä haluaisin pohtia helvetin olemusta. Minusta helvetti on ikuinen ero Jumalasta, ja sitä on verrattu kaikenlaisiin tulikuoppiin ja liekkeihin. Jos ajatellaan ateistia (ja siis lähdetään siitä, että kristinusko on oikeassa) niin mitä jää jäljelle ateistin maailmaan, kun maallista maailmaa ei ole: ei luontoa, ei rakkautta, ei turvallisuutta ja hyväksyntää, vain vihaa, ahdistusta ja pelkoa pimeydessä. Ei siinä lieskoja tarvita. Toivon, että helvetti olisi tiedottomuutta, mutta sitähän minä en tiedä.
Moro!
Vastauksesi oli hyvä ja mielenkiintoinen. Voisitko kuitenkin tarkentaa mikä on sinun käsityksesi siitä mikä on ateistin kohtalo?
Monethan ateistit elävät usein "paremmin" kuin monet hartaatkin uskovaiset. Tämän tiedän koska olen seurakunnalle työskennellyt 2 vuotta.
Eli jos ihminen ei usko (sen kummemin asiaa edes ajattelematta) mutta ei kuitenkaan hylkää moraali arvoja ja tuntee syyllisyyttä toimiessaan joskus vastoin omia arvojaan, mikä on hänen kohtalonsa.
Eli onko sinunkin mielipiteesi että jumalan hyväksyntä ei ole ehdotonta. Olet varmasti lukenut muutkin viestit tässä keskustelussa mutta minua kiinnostaisi mielipiteesi seuraavista avainkohdista:
"Todellinen rakkaus ei aseta ennakkoehtoja"
"Jos minä rakastan jotakuta ja hän ei rakasta minua takaisin en suinkaan mene ja tapa häntä"
Lisäksi vielä kysyisin että kuka muka tarvitsee armoa enemmän kuin sellainen joka ei usko?
Tulipa monta kysymystä mutta jos kommentoisit edes jotain niin olisin kiitollinen ;)
Toki muutkin voi vastata
"Monethan ateistit elävät usein "paremmin" kuin monet hartaatkin uskovaiset."
Tämä on totta. Vieläpä tämä on joidenkin kohdalla tietoista, koska heidän käsityksensä mukaan elämän tarkoitus on tehdä _tämä_ maailma paremmaksi eikä vain odotella taivasten valtakuntaa. Itse koen tämän puolinaiseksi tarkoitukseksi, yritän minäkin tämän maailman puolesta parhaani, mutta täydellinen maailma on vasta taivaassa, jossa kaikki perimmäinenkin on selvää.
Jeesuksen aikalaisethan elivät aivan erilaisessa tietoisuudessa. Jumalaan uskominen oli lain noudattamista. Ei-uskominen oli sitä ettei Jumalaa "pelätty" tarpeeksi, jotta laki olisi tullut täytetyksi. Jumalan olemassaoloa ei kuitenkaan kielletty. En ainakaan muista Raamatusta kohtaa, jossa käsiteltäisiin varsinaista tietoista ateismia.
Uskon kuitenkin, että teot eivät meitä riitä pelastamaan. Jeesus on määritellyt "syntikynnyksen" niin pieneksi, että voidaan sanoa meistä jokaisen tekevän syntiä jokaisessa teossaan jokaisena hetkenä. Jopa "hyvät teot" voidaan käsittää ylpeilyksi omasta moraalisesta selkärangasta. (Tämähän ei sitten taaskaan tarkoita, että ihan sama, miten täällä rellestetään.) Mieleeni tulee palvelijavertaus, jonka sisältö kertoo meille, että vaikka me tekisimme kaikkemme Herramme eteen, me olisimme tehneet vain sen, mikä meidän kuuluikin tehdä, eikä uurastuksesta koidu mitään erityistä ansiota.
Emme me mahda tilanteelle mitään, synti on erottanut ihmisen luonnollisesta yhteydestään Luojaan. Luulen että synti astui ihmiseen samalla hetkellä, kun ihminen lajina tuli tietoiseksi kuolemastaan. Silloin tuli kiire haalia ja ahnehtia ja huolehtia vain itsestään ja jälkeläisten määrästä.
"Eli jos ihminen ei usko (sen kummemin asiaa edes ajattelematta) mutta ei kuitenkaan hylkää moraali arvoja ja tuntee syyllisyyttä toimiessaan joskus vastoin omia arvojaan, mikä on hänen kohtalonsa."
Ystävällämme Paavalilla oli teoria pakanoista, jotka tuomitaan oman lakinsa mukaan. Kysymys onkin, voidannko suomalaista pitää "pakanana", siis sellaisena, joka ei ole evenkeliumia kuullut. Jos sen on todella kuullut ja hylännyt, en olisi järin toiveikas hänen kohtalonsa suhteen. Mutta Jumala on oikeudenmukainen ja ainoa tuomari. Itse koen, ettei minulla olisi mitään jakoa tuomiolla, ellen voisi vedota KRistuksen sovitukseen syntieni edestä.
"Todellinen rakkaus ei aseta ennakkoehtoja"
Ei niin. Rakastavan Jumalan ajatus 2000 v. sitten oli kumouksellinen ja pöyristyttävä. Oli ihmisiä, jotka syntyperänsä tai ammattinsa tai yhteiskunnallisen luokkansa tähden eivät voineet kelvata vanhan liiton Jahvelle. Se ilo oli varattu henkilöille, joiden oli mahdollista suorittaa lakien teot ja uhrit yhtään fuskaamatta.
Nämä "hyvät" ihmiset, esim. fariseukset olivat ylpeitä omasta lakiuskostaan ja suorituksístaan. Hekään eivät nöyrtyneet uskomaan, että he olivat samalla viivalla rahvaan kanssa, ja että ylpeys ja kierot perinnäissäännöt (ja ihan tavallinen ihmisluonnekin) tekivät tyhjäksi kaikki teot.
Olen osittain sitä mieltä, että vähän samanlaista ylpeyttä on joissain uskonnottomissa, joka ajattelevat, että on itse tarpeeksi hyvä ollakseen hyvä ihminen. Minusta ateistin syyllisyydentunto on merkki tarpeesta saada anteeksi, mutta kuka on hänelle anteeksi antamassa? On paljon vaikkapa välinpitämättömyyden syntiä, jota ei voi erikseen pyytää anteeksi keneltäkään.
Minusta se ei ole ennakkoehtojen asettamista, jos kaikki on ihmiselle järjestetty ja valmistettu ja hänen vain tulee nöyrtyä sen edessä, että Jumala on.
"Jos minä rakastan jotakuta ja hän ei rakasta minua takaisin en suinkaan mene ja tapa häntä"
No, kyllähän aurinko paistaa samalla tavoin jumalattomille kuin uskovillekin. Tässä ajassa uskottomuudesta ei rangaistusta tule, vaan jokaisella on aikaa tehdä tilejä selviksi elämänsä loppuun asti.
Eihän Jumala edes edellytä, että rakastamme vaan että tunnustamme Jumalan eksistenssin ja syntisyytemme (eli asemamme maailmankaikkeudessa). Rakkaus on suurin armolahja, joka sitten annetaan, samoin kuin usko annetaan.
Uskon, että jonkinlainen epävarmuus kuolemanjälkeisestä ajasta on ihmisen perusluonteessa samoin kuin käsitys jostain perimmäisestä tarkoituksesta, siksi uskonnollisuus on syntynyt. Luulen myös, että ainakin täällä meillä Suomessa yhtenä vaihtoehtona käy mielessä myös se mahdollisuus, että Jumala on.
"Lisäksi vielä kysyisin että kuka muka tarvitsee armoa enemmän kuin sellainen joka ei usko?"
Jokainen ihminen tarvitsee armoa yhtä paljon. Uskova ihminen on armon varassa samoin kuin ei-uskovakin. Heidän välillään on vain se ero, että armosta tietoisena voi olla varma siitä, että lopulta kaikki käy hyvin.
Minä _todella_ toivoisin voivani sanoa, että kyllä joo, ateistille käy kyllä ihan hyvin, jos siivosti elää ja on pidetty ihminen. Toivon todella, että kaikille kävisi lopussa hyvin. Mutta minä itse uskon vain yhden varman tien, enkä minä tiedä, miten käy sellaisten, jotka eivät sille tielle tahdo tulla.
En kokisi pienintäkään vääryyttä siinä, että Jumala lopulta armahtaisi koko ihmiskunnan mistään riippumatta, mutta minä en voi sitä luvata. Jos helvetti on, toivon, että se olisi ikusta tajuttomuutta, niin että ateistille sitten kävisi niin kuin hän uskoikin itselleen käyvän. Taivaassa nähdään sitten Luoja kasvoista kasvoihin.
Lisäksi haluan vielä sanoa, että Jumala on oikeudenmukainen tuomiossaan ja Hänen tiensä ovat lopultakin tutkimattomat.
Moro!
Oli mielestäni mielenkiintoinen vastaus, asian ajattelua useammaltakin kantilta.
Sinä myönnät vastauksessasi loppujen lopuksi sen suurimmman viisauden eli et tiedä varmasti.
Usein täällä uskonto palstalla näkee ihmisiä jotka väittävät tietävänsä asiat varmoiksi. Mielestäni uskonnonhan tulisi olla sitä että päivän lopussa USKOMME asian olevan näin.
Mutta kiitoksia kirjoituksestasi...
Vanhat itämaiset uskot kertovat tämän elämän
olevan koulu jossa meidän luonne pitäisi kehittyä
sen kaltaiseksi . Että meidät voitaisiin hyväksyä
täydellisyyden elämään . Meidän luonteemme pitäisi
kehittyä sellaiseksi että voisimme rakastaa
vihamistämme . Minä Eminess: