Aito kansanyhteisöllisyys ja terve, luonnollinen kansallistunne, se "me"-henki, jonka voimalla tähänkin maahan on rakennettu kattava hyvinvointi ja vauraus, edellyttää sitä että kansa on sosiaalisesti yhtenäinen. Aito nationalismi, johon olennaisena kuuluu kansanyhteisöllisyys, edellyttää siis sosiaalista-, sekä riittävässä määrin myös taloudellista tasa-arvoa.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun väestön selvä enemmistö kokee olevansa samaa sosiaaliluokkaa ja samassa veneessä taloudellisesti ja liian suuria tuloeroja ei laajemmin esiinny, ihmiset eivät ala jaotella oman kansan jäseniä luokkiin "meihin" ja "noihin". Tämä muodostaa koko hyvinvointivaltion yhteiskuntamoraalin pohjan. Kun kaikki kokevat yhteenkuuluvuudentunnetta, olevansa samaa kansaa, ja että heidän maksamansa verot menevät kaikkien "meidän" hyväksi, he hyväksyvät korkean verotuksen. Jokainenhan auttaa omiaan.
Tähän liittyy myös kulttuuri- ja arvoyhteinäisyys. Kun kaikilla samaan kansaan kuuluvilla on, ainakin suurinpiirtein, sama kulttuuri ja maailmankuva, kaikki kokevat olevansa samaa laumaa "meitä".
Kun tuloerot kasvavat liian suuriksi, rikkaat eivät enää halua kustantaa verorahoillaan "noiden" köyhien terveys- ja koulutuspalveluja, vaan vaativat veronalennuksia. Kun veronalennukset alkavat, köyhät eivät enää koe rikkaiden olevan samassa veneessä, ja alkavat vaatia, ettei "noille" rikkaille saa antaa "meille" proletaareille kuuluvia etuuksia, kuten lapsilisiä, yms.
Samalla tavoin, jos kansallinen yhtenäiskulttuuri hajoaa ja pirstaloituu, alkavat ihmiset jakaa toisiaan "meihin" ja "noihin". Tämä tarkoittaa merkittäviä, arjessa selvästi esiin tulevia ja näkyviä eroja tavoissa, arvoissa, uskomuksissa ja maailmankuvissa. Tällöin ihmiset alkavat vastustaa, että "meidän" veroilla kustannetaan ja ylläpidetään "noiden", toista kulttuuria edustavien, arvoiltaan ja uskomuksiltaan erilaisia koulutus- ja kulttuuri- ja sosiaalipalveluja. Tämäkin hajottaa kansanyhteisöllisyyden ja syö pohjan hyvinvointiyhteiskunnalta.
Näillä tavoilla, sekä taloudellisesti että kulttuurisesti, niin kansanyhteisöllisyys, joka on terveen nationalismin (siis ei sairaan, militaristisen ja vääristyneen) että hyvinvointivaltion moraalinen pohja, joko pysyy tai hajoaa. Ja hajoamisen seurauksena on luokkien ja/tai eri kulttuuristen ihmisten kamppailu toisiaan vastaan.
Juuri tuollainen jako, ja kansanyhteisöllisyyden hajottaminen on kommunistien päämäärä, ja talousliberaaliporvarien talouspolitiikan, sekä vääränlaista monikulttuurisuutta ylläpitävän kulttuuripolitiikan seuraus.
Sen takia väitän, että aito, nationalisti, joka kannattaa oikeasti tervettä kansanyhteisöllisyyttä, on välttämättä vasemmistolainen, ainakin mitä sosiaalipolitiikkaan tulee, tai hän ei ole oikeasti ole aito nationalisti. Jos hän ei ole, niin hän ei ehkä tajua, että hänen talouspoliittisesti kovat arvonsa hajottavat ja tuhoavat juuri sen, mitä hän haluaa kannattaa; yhtenäisen kansakunnan ja kansanyhteisöllisyyden.
Samoin aidon vasemmistolaisen, joka kannattaa laajoja ja kattavia, verovaroin rahoitettuja sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja, on välttämättä kannatettava kulttuurisesti yhtenäista kansallisvaltiota, ja oltava ainakin maltillinen nationalisti, tai hän ei ole aito vasemmistolainen. Vaihtoehtoisesti hän ei tajua, että kannattamalla vääränlaista monikulttuurisuutta hän on hajottamassa juuri sitä moraalista kivijalkaa, joka pitää yllä hänelle niin tärkeitä julkisia palveluja ja hyvinvointiyhteiskuntaa.
Siksi minun nationalismiini kuuluu olennaisena hyvinvointiyhteiskunnan kannattaminen, talous- ja sosiaalipoliittisesti pehmeät arvot, ja minun vasemmistolaiseen talous- ja sosiaalipolitiikkaani taas olennaisena terve, maltillinen, nationalismi.
Tällainen terve nationalisti, joka arvostaa omaa kansaansa, maataan, yhteiskuntaansa ja kulttuuriaan, haluten rakentaa ja ylläpitää niitä, ei ole ekspansionistinen militaristi, joka haluaisi sotia muita kansoja vastaan ryöstäen niiltä tai tuhoten niitä.
Koska hänellä on tukevasti juuret oman maan mullassa, näin vertauskuvallisesti sanoen, ja tuntee oman kulttuurinsa arvostaen ja suojellen sitä omassa maassaan, niin hän osaa myös antaa paikan ja arvon muille kansoille ja heidän kulttuureilleen, heidän omissa maissaan. Näin ollen aito ja terve nationalismi luo ympärilleen rauhaa ja hyvinvointia, eikä sotaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun väestön selvä enemmistö kokee olevansa samaa sosiaaliluokkaa ja samassa veneessä taloudellisesti ja liian suuria tuloeroja ei laajemmin esiinny, ihmiset eivät ala jaotella oman kansan jäseniä luokkiin "meihin" ja "noihin". Tämä muodostaa koko hyvinvointivaltion yhteiskuntamoraalin pohjan. Kun kaikki kokevat yhteenkuuluvuudentunnetta, olevansa samaa kansaa, ja että heidän maksamansa verot menevät kaikkien "meidän" hyväksi, he hyväksyvät korkean verotuksen. Jokainenhan auttaa omiaan.
Tähän liittyy myös kulttuuri- ja arvoyhteinäisyys. Kun kaikilla samaan kansaan kuuluvilla on, ainakin suurinpiirtein, sama kulttuuri ja maailmankuva, kaikki kokevat olevansa samaa laumaa "meitä".
Kun tuloerot kasvavat liian suuriksi, rikkaat eivät enää halua kustantaa verorahoillaan "noiden" köyhien terveys- ja koulutuspalveluja, vaan vaativat veronalennuksia. Kun veronalennukset alkavat, köyhät eivät enää koe rikkaiden olevan samassa veneessä, ja alkavat vaatia, ettei "noille" rikkaille saa antaa "meille" proletaareille kuuluvia etuuksia, kuten lapsilisiä, yms.
Samalla tavoin, jos kansallinen yhtenäiskulttuuri hajoaa ja pirstaloituu, alkavat ihmiset jakaa toisiaan "meihin" ja "noihin". Tämä tarkoittaa merkittäviä, arjessa selvästi esiin tulevia ja näkyviä eroja tavoissa, arvoissa, uskomuksissa ja maailmankuvissa. Tällöin ihmiset alkavat vastustaa, että "meidän" veroilla kustannetaan ja ylläpidetään "noiden", toista kulttuuria edustavien, arvoiltaan ja uskomuksiltaan erilaisia koulutus- ja kulttuuri- ja sosiaalipalveluja. Tämäkin hajottaa kansanyhteisöllisyyden ja syö pohjan hyvinvointiyhteiskunnalta.
Näillä tavoilla, sekä taloudellisesti että kulttuurisesti, niin kansanyhteisöllisyys, joka on terveen nationalismin (siis ei sairaan, militaristisen ja vääristyneen) että hyvinvointivaltion moraalinen pohja, joko pysyy tai hajoaa. Ja hajoamisen seurauksena on luokkien ja/tai eri kulttuuristen ihmisten kamppailu toisiaan vastaan.
Juuri tuollainen jako, ja kansanyhteisöllisyyden hajottaminen on kommunistien päämäärä, ja talousliberaaliporvarien talouspolitiikan, sekä vääränlaista monikulttuurisuutta ylläpitävän kulttuuripolitiikan seuraus.
Sen takia väitän, että aito, nationalisti, joka kannattaa oikeasti tervettä kansanyhteisöllisyyttä, on välttämättä vasemmistolainen, ainakin mitä sosiaalipolitiikkaan tulee, tai hän ei ole oikeasti ole aito nationalisti. Jos hän ei ole, niin hän ei ehkä tajua, että hänen talouspoliittisesti kovat arvonsa hajottavat ja tuhoavat juuri sen, mitä hän haluaa kannattaa; yhtenäisen kansakunnan ja kansanyhteisöllisyyden.
Samoin aidon vasemmistolaisen, joka kannattaa laajoja ja kattavia, verovaroin rahoitettuja sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja, on välttämättä kannatettava kulttuurisesti yhtenäista kansallisvaltiota, ja oltava ainakin maltillinen nationalisti, tai hän ei ole aito vasemmistolainen. Vaihtoehtoisesti hän ei tajua, että kannattamalla vääränlaista monikulttuurisuutta hän on hajottamassa juuri sitä moraalista kivijalkaa, joka pitää yllä hänelle niin tärkeitä julkisia palveluja ja hyvinvointiyhteiskuntaa.
Siksi minun nationalismiini kuuluu olennaisena hyvinvointiyhteiskunnan kannattaminen, talous- ja sosiaalipoliittisesti pehmeät arvot, ja minun vasemmistolaiseen talous- ja sosiaalipolitiikkaani taas olennaisena terve, maltillinen, nationalismi.
Tällainen terve nationalisti, joka arvostaa omaa kansaansa, maataan, yhteiskuntaansa ja kulttuuriaan, haluten rakentaa ja ylläpitää niitä, ei ole ekspansionistinen militaristi, joka haluaisi sotia muita kansoja vastaan ryöstäen niiltä tai tuhoten niitä.
Koska hänellä on tukevasti juuret oman maan mullassa, näin vertauskuvallisesti sanoen, ja tuntee oman kulttuurinsa arvostaen ja suojellen sitä omassa maassaan, niin hän osaa myös antaa paikan ja arvon muille kansoille ja heidän kulttuureilleen, heidän omissa maissaan. Näin ollen aito ja terve nationalismi luo ympärilleen rauhaa ja hyvinvointia, eikä sotaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
VIHERNUORET HALUAVAT SUOMALAISTEN VERORAHAT AFRIKKALAISILLE
Vaselin kannattajat ovat enimmäkseen varttunutta työnsä tehnyttä väkeä.
Viherhörhöt ovat aloittaneet työläiseläkeläisiä vastaan luokkasodan:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kansaneläkkeeseen ei tule tasokorotusta/1135224783146
Esityksen 20 euron tasokorotuksesta teki Leena Rauhala (kd). Sitä kannattivat äänestyksessä kaikki muut oppositiopuolueet paitsi vihreät sekä hallitusrintamasta livenneet kolme demaria. Kuusi vihreää äänesti tyhjää, nuorimmat vihreiden edustajat äänestivät korotusta vastaan.
No mitäs uutta tuossa nyt oli? Ns. järkivihreät ovat olleet iät ja ajat mukana Vihreiden politiikassa ja osaltaan vieneet puoluetta kohti oikeistoa. Vihreät ovatkin mm. Helsingissä olleet tekemässä paljon sellaisia päätöksiä Kokoomuksen peesaajina, joilla on ollut todella ikävä vaikutus vähävaraisten elämään.
Muistaakseni Kokoomuksen entisen puheenjohtajan Ville Itälän sukulainen on yksi näkyvimpiä järkivihreitä Vihreissä. Suvi-Anne teki samaa myyräntyötä Vasemmistoliitossa, jonka seurauksena puolueen politiikka olisi rapautunut ja sitä myöten puolue olisi ajautunut kohti Sosiaalidemokraatteja ja ehkä jopa sulautunut osaksi... Ilmankos Laitinenkin sai suorastaan raivarin, kun Suvi-Anne lensi ulos puolueesta - tai no, entinen PJ ehti kuitenkin itse vetää johtopäätökset ennen, kuin niin olisi oikeasti käynyt.