Kun olen seurannut kolarikeskusteluja täällä sekä tosielämässä, niin olen huomannut, että onnettomuudet sattuvat aina samoille tyypeille, oli ne sitten omaa syytä tai ei.
Tuolla alempanakin joku väitti, että hänen autoonsa on osuttu kaupan parkkipaikalla neljä kertaa. Minun autooni ei kertaakaan. Kaverini perään on ajettu kolme kertaa. Minun perääni ei kertaakaan. Ja tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta 20 vuoden aikana ja noin miljoonan tieliikenteessä vietetyn kilometrin aikana en ole joutunut onnettomuuteen koskaan, en omaa syytä, enkä toisen syystä.
Mistäköhän tuo johtuu? Johtuisikohan siitä, että minulle on pitkän ajokokemuksen johdosta kehittynyt ns. liikennesilmä. Huomaan esim. edellä ajavan auton käytöksestä sen kääntymisaikeet jo ennenkuin vilkku edes välähtää.
Toinen on joustavuus. Tarkkailen koko ajan muuta liikennettä ympärilläni ja teen kaikkeni onnettomuuksien estämiseksi, vaikka ne olisivatkin toisten syytä. Onhan noita läheltä piti tilanteita ollut, on tultu jopa kolmion takaa eteen ja olen juuri ja juuri saanut väärän kaistan kautta väistetyksi ja estettyä onnettomuuden.
Tuolla alempanakin joku väitti, että hänen autoonsa on osuttu kaupan parkkipaikalla neljä kertaa. Minun autooni ei kertaakaan. Kaverini perään on ajettu kolme kertaa. Minun perääni ei kertaakaan. Ja tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta 20 vuoden aikana ja noin miljoonan tieliikenteessä vietetyn kilometrin aikana en ole joutunut onnettomuuteen koskaan, en omaa syytä, enkä toisen syystä.
Mistäköhän tuo johtuu? Johtuisikohan siitä, että minulle on pitkän ajokokemuksen johdosta kehittynyt ns. liikennesilmä. Huomaan esim. edellä ajavan auton käytöksestä sen kääntymisaikeet jo ennenkuin vilkku edes välähtää.
Toinen on joustavuus. Tarkkailen koko ajan muuta liikennettä ympärilläni ja teen kaikkeni onnettomuuksien estämiseksi, vaikka ne olisivatkin toisten syytä. Onhan noita läheltä piti tilanteita ollut, on tultu jopa kolmion takaa eteen ja olen juuri ja juuri saanut väärän kaistan kautta väistetyksi ja estettyä onnettomuuden.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kirjoitit paitsi etten malta olla piruilematta että mitenköhän se ajokokemus auttaa välttämään kaupan parkkipaikalla osumiset.
Oletko niin ylivoimainen valitsemaan parkkipaikan ja saat kehitettyä autoasi suojaavan reviirin?
Mäihää se vaan on eikä mitään muuta. Hyvällä liikennesilmällä voit ehkä saada paremmat mahdollisuudet selvitä ilman kolareita, mutta jos noppa niin päättää, niin jo huomenna saatat olla vainaa.
tulos.Noi parkkipaikkakolhujen syntysijat liikennesilmän omaava henkilö välttää siten,ettei tunge joka väliin,ei parkkeeraa oven eteen,vaan vie autonsa hieman kauemmaksi,jossa kummasti on tilaa vaikka kuinka paljon.Ei noilla sun nopillasi ole mitään tekoa asian kanssa,pidä ne roikkumassa vaan sun taustapeilistäsi.Noi parkkien pullonkaulat oppii näkemään kyllä aika hyvin jos on vaan vähänkin älyä päässä.
Kuka vaan voi sielläkin ajaa tai peruuttaa kylkeen tai puskuriin, ihan vaikka oma autosi olisi jo pysäköitynä. Kyllä se vaan on nopista kiinni sielläkin. Mutta niinhän se on, 90% kuljettajista kuvittelee olevansa keskimääräistä parempi kuski. Et taida itsekään olla poikkeus siinä.
Ihmetyttää kaikista eniten nuo puskurissa kiinni ajavat autoilijat. Pohjois-Suomessa on kyllä tilaa suhailla muuallakin kuin 20 m edellä ajavan persuksissa, nopeuden ollessa kuitenkin VÄHINTÄÄN 80/kmh.. (mittari tarkistettu ja lievä ylinopeus kai hyväksyttäneen..?) Mutta ei: aina löytyy, olipa valoisa aika tai pimeä, joku persekärpänen taakse mutkittelemaan. Ohittaminenkaan ei ole diesel-partikkeleiden ja tie/rengas/nastapölyn haistajan mielessä vaan hän kymmeniä kilometrejä jaksaa hinautua 10-20 m:n etäisyydellä, olipa nopeusrajoitus 40...100 km/h. Onko tämä apinan geenistä johtuvaa läheisriippuvaisuutta? Miksi ihminen voi olla nuin pölijä? Keskustellaan tästä... :D
Topicin aloittajana täytyy tunnustautua näihin perässä hiihtäjiin. Suurin syy tässä lähellä ajamiseen on se, että muuten ei kukaan tajua antaa tietä, tämä pätee erityisesti noihin moottoritietä vasempaa kaistaa körötteleviin. Ei auta keskieupoopasta tuttu pitkien väläyttäminenkään. Mutta jos selkeää alinopeutta vedetään, niin teen sen myöskin maanteillä.
Mutta pidän varani. On jopa heitetty liinat tiskiin edelläni ja olen silti onnistunut jarruttamaan ajoissa. Se on, kun osaa varautua siihen. Sinua opastaisin kuitenkin vetämään johonkin bussipysäkille tai liittymiskaistalle tai vastaavanlaiseen paikkaan ja päästämään nopeammin ajavan ohi. Se ei yleensä vaadi edes pysähtymistä, vähän vauhtia pois ja lievä koukkaus. Me tulemme perässä ainoastaan siksi, koska turvallista ohituspaikkaa ei esim. kelistä johtuen ole ja emme halua vaarantaa omaa emmekä toisen omaa terveyttä riskiohituksilla.
Siinäpä ajelet sitten tie-, nasta- ja rengaspölyjen vallassa. Ja tietysti dieselin ja muiden tärpättien partikkelit osanasi. Annan tietä ohittavalle, mutta kun on näitä pers'kärpäsiä, jotka paviaanin tavoin roikkuvat kannassa 10...20 m olipa nopeus 37...177 km/h. Antaa olla, ette työ kuitenkaan opi. Ihiminen o pohjimmiltaan meleko pölijä....
Täällä etelässä ihan tavallista. 5m raja kun lähenee niin silloin pistää vihaksi ja alan testaamaan, onko perässäajava oikeasti tilanteen tasalla. Kyllä siinä 5m perässä sopii ajaa, jos on ennaltanäkijä. Harvapa on.
siis olevasi helvetin huono ohittaja, muuten et siis pääse toisesta ohi, kuin että tämä ohitettava joutaa
< Suurin syy tässä lähellä ajamiseen on se, että muuten ei kukaan tajua antaa tietä >
Voi vittu sanon minä ..............
voimakkaampi auto, niin voit ohittaa turvallisesti.Huh huh,kaikille ne kortin antaakin.Sitten itketään kun ajotyylillään aiheuttavat juttuja.
Tottakai jätän ohituksen väliin ja yritän tavallani pyytää "latua", en nimittäin syyllisty riskiohituksiin. Ohitan normaalisti yleensä, mutta kelin ollessa huono, näkyvyys olematon tai tienpinta älyttömän jäässä, jätän ohituksen väliin ja odotan saavani tietä siltä nysväriltä, joka köröttelee 60 km/h mittarin mukaista edelläni 80 km/h alueella. Ja ainoa toimiva tapa meillä Suomessa huutaa "latua" on liimautua perseeseen kiinni, keskieuroopassa sentään riittää pitkien väläytys.