1+1+1=1???????????

Olen kopioinut eräältä toiselta palstalta raamatuntutkijan vastauksen aiheesta. Siis, en ole itse tämän tekstin kirjoittaja. Säilytin vain vastauksen, koska se oli niin hyvä, ja arvelin sillä olevan käyttöä myöhemmin. Kirjoittaja esiintyi nimellä Lux. Toivottavasti en loukkaa ketään tai riko mitään lakia, kun sitä tässä kierrätän.

Lux:

"Kun kirkkoisät muotoilivat ensimmäisillä vuosisadoilla kristillistä oppia uskonlausumiksi – formuloiksi – he eivät koskaan ajatelleet synnyttävänsä tässä prosessissa jotakin uutta. Kirkkoisien periaatteen mukaan se, mikä formuloitiin opiksi on aina ollut kristillinen totuus, joka nyt vaan ilmaistaan kirkkaammin ja selkeämmin. Tämä sama periaate koskee myös kolminaisuusoppia.

On totta, että on raamatuntutkijoita, jotka kiistävät, että Raamatusta löytyisi kolminaisuusoppia. Harva heistä kuitenkin väittää, ettei sieltä löydy edes kolminaisuusopin siemeniä (edes Kari Kuula uudessa Paavali –kirjassaan ei väitä tällaista, vaikka hänen kokonaistulkintansa muuten on melko radikaali). Sitten meillä on myös niitä vakavasti otettavia tutkijoita, joiden mukaan karkeamuotoinen kolminaisuusoppi näkyy jo Raamatussa (suomalaisista tutkijoista esimerkiksi Timo Eskola). Dogmatiikan tutkijoista enemmistö (myös minä) on tätä mieltä.

Koska olen itse perehtynyt erityisesti varhaisten kristittyjen käsitykseen Isän ja Pojan suhteesta, tulen keskittymään tässä kirjoituksessa enemmin siihen. Isän ja Pojan olemuksen ja keskinäisen suhteen käsittely kuuluu kolminaisuusoppiin, joten vastausasetelmani lienee relevantti.

On vääristelevää väittää muutaman Raamatunkohdan perusteella, ettei Jeesus pitänyt itseään Jumalana, tai etteivät evankelistat, Paavali muut Raamatun kirjoittajat uskoneet hänen olevan Jumala – ja jättää lukemattomat muut raamatunkohdat huomioitta, jotka tukevat kristittyjen kolminaisuusoppia. Lähdetäänpä katsomaan mitä Raamatusta löytyy. Tässä muutamia esimerkkejä:

”Mutta näinä viimeisinä aikoina hän (Jumala) on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin (Jumalan) oikealle puolelle. -- Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.’ Ei myöskään näin: ’Minä olen oleva hänen Isänsä ja hän on oleva minun Poikani.’ Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: ’Kaikki enkelit kumartakoot häntä’.” (Hepr. 1:2-6)

Kolossalaiskirjeessä puolestaan sanotaan näin (Kol. 1:15-17):
”ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoisena syntynyt ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät -- .”

Johanneksen evankeliumin alussa Kristus-Sana identifioituu suoraan Jumalaan. Jeesuksen pre-eksistenssi (=oleminen ennen inkarnaatiota) on ehdoton: milloinkaan ei ole ollut aikaa ilman häntä. Kristus-Sana oli alusta lähtien, ja jo ennen alkua (Joh. 1:1-3,18):

”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mikään mikä syntynyt on. Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa on hänet ilmoittanut.”

Johanneksen evankeliumiin sisältyy myös eräs erittäin mielenkiintoinen kohta – nimittäin sille, joka tuntee juutalaista teologiaa ja kreikan kieltä. Luvussa 8 kerrotaan, kuinka Jeesus keskustelee juutalaisten kanssa. Nämä ihmettelivät Jeesuksen sanoja hänen kerrottuaan vuosituhansia sitten Abrahamin nähneen hänen päivänsä ja iloinneen siitä (Joh. 8:56-58):

”Juutalaiset sanoivat hänelle: ’Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!’ Jeesus vastasi: ’Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi minä olin!’”
Tämän jälkeen kerrotaan, kuinka juutalaiset raivostuivat Jeesukselle ja aikoivat kivittää hänet hengiltä. Miksi ihmeessä tällainen vastareaktio? Mitä muuta Jeesus sanoi kuin sen, että hän oli ennen Abrahamin aikoja? Kaheleita ihmisiähän ollut aina. Miksi Jeesuksen kommenttia ei olisi voinut tulkita vain harmittoman höpsön sanomaksi?

Nyt täytyy olla asiantuntemusta, jotta tietää mikä suututti juutalaiset. Kiinnitä huomiosi Jeesuksen vastaukseen! Juju piilee sanoissa ”minä olin”. Alkutekstissä käytetään tässä kohtaa preesensmuotoa – eli todellisuudessa Jeesus sanookin: ”minä o l e n (ego eimi)”. Vanhassa testamentissa Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle sanoilla: ”Minä olen se joka olen. – näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne’.” (2.Moos. 3:14) Tästä sanonnasta tulee hepreankielen Jumalaa tarkoittava erisnimi Jahve. Eli todellisuudessa Jeesus rinnastikin itsensä Israelin Jumalaan(!!!). Tämän vuoksi hän juutalaisten mielestä syyllistyi majesteettirikokseen, jonka rangaistus oli kuolema. Muistutan myös siitä, että Jeesuksen oikeudenkäynnissä yksi kriteeri hänen tuomitsemiselleen kuolemaan oli, että juutalaisten mukaan hän oli tehnyt itsensä Jumalan veroiseksi (esim. Mt.26:63-66)

Lisäksi Jeesus toistaa lukemattomia kertoja Johanneksen evankeliumissa, että ”minä ja Isä olemme yhtä”, (mm.Joh. 17:11) ja ”minä olen Isässä ja Isä on minussa.” (mm. Joh.14:10)

Mitä siis voimme sanoa Uuden testamentin tekstimateriaalista? On oleellista huomata, että Jeesus itse näki itsensä kiinteässä yhteydessä Jumalaan ja ainakin minun mielestäni – myös Jumalana. Myös varhaiset kristityt näkivät Jeesuksen Jumalana. Mitä tulee olemukselliseen samankaltaisuuteen, niin sitä tuskin vielä edes ajateltiin (vaikka varsinkin Johanneksen evankeliumissa tälle on selvät siemenet à vert. lausumat ”minä ja Isä olemme yhtä” jne.) – tästä huolimatta kristityt pitivät itseään hyvinä monoteisteinä. Eli heille ei näyttänyt olevan ongelmallista pitää samanaikaisesti kiinni yksijumalaisuudesta ja Jeesuksen jumaluudesta.

Toisin sanottuna: 1 1=1 ei ollut heille mahdoton lausuma (eikä vastaavasti myöskään 1 1 1=1 kolminaisuusopista puhuttaessa)!!! Ongelma tästä lausumasta tuli vasta sitten, kun kristityt alkoivat toiselta vuosisadalta lähtien perehtymään kreikkalaiseen filosofiaan – erityisesti keskiplatonismiin ja logiikkaan.

Esimerkiksi toisen vuosisadan lopulla syntyi kristilliseen traditioon uusi tulkinnan haara nk. ”modalistinen monarkianismi”, jonka kannattajat väittivät Jumalassa olevan vain yhden olemuksen ja yhden persoonan: Isä, Poika ja Pyhä Henki olivat vain tämän yhden persoonan erilaisia ”naamareita” tai rooliasuja, joita tämä yksipersoonainen Jumala vaihteli esiintyessään ihmisille kulloisessakin roolissa. Valtaosa kristityistä ei kuitenkaan hyväksynyt tällaista oppia. Heidän mukaansa se ei ollut Raamatun ja tradition mukainen.

Edellä oleva edustaa vain yhtä esimerkkiä siitä, kuinka harhaopit pakottivat kristillisen kirkon muotoilemaan opin Isän ja Pojan suhteesta sekä kolminaisuudesta. Mutta kuten sanottu – kriteerinä oli ajatus, ettei mitään uutta sanota. Ainoastaan se, mikä on aina ollut kristillinen totuus sanotaan nyt kirkastetummin.

Jo varhaiset kirkkoisät toiselta vuosisadalta lähtien siis taistelivat A) harhaoppeja vastaan, jotka tahtoivat typistää kolmiyhteisen Jumalan yhteen persoonaan, sekä B) filosofeja vastaan, jotka väittivät kristityillä olevan kolme erillistä Jumalaa. Eli nykypäivän kolminaisuuskeskustelu ei ole mikään uusi keksintö. Kristinuskon ulkopuoliset tahot ovat kyseenalaistaneet sitä lähes aina. Kirkkoisillä ei kuitenkaan mennyt sormi suuhun. He olivat oman aikansa huippukoulutettuja, jotka hallitsivat filosofiset käsitteet ja filosofisen keskustelun. Miten he esimerkiksi selittivät Pojan ”syntymän” Isästä?

Kirkkoisien mukaan Poika on ennen luomista ollut ikuisesti Jumalassa. Poika on Isän Järki ja hänen Sanansa. Jumala on olemukseltaan Järkeä, kuten myös Sana. Kun Jumala nyt synnyttää Poikansa – eli Sanan – ei Poika irtoa hänestä erilliseksi olennoksi, koska jos Poika on olemukseltaan Järkeä, jäisi Isä ilman olemuksellista yhteyttä vähemmän järjelliseksi tai järjettömäksi. Tällöin Jumala ei enää olisi täydellinen. Origeneen (185-254) mukaan tämä ”antaminen” Pojan syntymässä on vastavuoroista: Isä antaa itsestään Pojalle ja Poika itsestään takaisin Jumalalle. Tämä jatkuu ikuisesti, jonka vuoksi Jumala ei vähene millään tavalla synnyttäessään oman Poikansa.

Tertullianus (160-220) taas sanoo aivan suoraan, että se että Isän rinnalla on Toinen (eli Poika) ei tarkoita kahden Jumalan olemassaoloa, vaan sitä, että Poika syntyy Isästä kuin ”juuresta kasvaa puu, lähteestä juoksee joki ja auringosta lähtee säde”. Mikään näistä kolmesta ei ole erotettu alkulähteestään, vaan ne ovat erilaisesta muodostaan huolimatta jakamattomia ja yhteen liittyneitä. Täten Poika jakaa koko jumalallisen olemuksen i l m a n, että Jumalan olemuksessa tapahtuu jokin muutos: juuri, runko ja lehdet ovat kaikki samaa puun olemusta. Jos me erotamme ne toisistaan, puu kuolee. Sama koskee myös kolmiyhteistä Jumalaa: hän on yksi kokonaisuus – yksi Jumala – ainoastaan Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Lopuksi tahtoisin vielä sanoa, että osoittaa huonoa perustietämystä kasata kaikki kunnia kolminaisuusopin muotoilemisesta Athanasioksen harteille. Vielä hämmästyneempi olen väitetystä Katolisesta Ensyklopediasta, jonka mukaan triniteettioppi olisi muotoiltu vasta neljännen vuosisadan lopulla. Luulen että us-Samad on ymmärtänyt tai lukenut tarkoituksella kohdan väärin. En itse ole vielä ennättänyt tarkistaa lukeeko kyseisessä Ensyklopediassa pelkästään näin miten us-Samad väittää. Jos lukee, niin kirjoittajien teologinen ammattitaito vähintäänkin kyseenalainen, ellei surkea. Tulee näet muistaa, ettei kolminaisuusoppia muotoiltu tyhjiössä, yhtäkkiä. Jo Theofilos Antiokialainen toisen vuosisadan loppupuoliskolla käytti Jumalasta nimitystä ”trias”, ja pyrki karkeasti hahmottelemaan kolminaisuusoppia.

Tertullianuksen, Theofiloksen aikalaisen hahmotelma oli jo paljon hioutuneempi – jopa niin paljon, että voidaan jo puhua kolminaisuusopista. Isän ja Pojan suhdetta formuloitiin Nikaian konsiilissa vuonna 325, Konstantinopolissa 381 (Nikaian uskontunnustuksen täydennys) sekä Khalkedonissa 451. Se mitä tällöin muotoiltiin, koskee monilta osilta myös Pyhää Henkeä.

Miksi sitten varhaiset kristityt, tai varhaiset kirkkoisät eivät heti pystyneet muotoilemaan kolminaisuusoppia täydelliseksi? Kyseessä oli terminologisten työkalujen vähyys. Mitä enemmän näitä työkaluja saatiin, sitä tarkempaan ilmaisuun päästiin.

Tämä kirjoitus – vaikka siitä tulikin keskustelupalstan kirjoitukseksi luvattoman pitkä – edustaa vain pintaraapaisua kolminaisuusopista. Tarkoituksenani ei ollutkaan selittää koko kolminaisuusoppia, vaan korjata Ulfat Aziz-us-Samadin kirjoituksen räikeitä yksinkertaistuksia ja virhetietoja. Jos tahdot vielä tarkentaa johonkin käsittelemääni erityiskysymykseen, niin kysy ihmeessä, vastaan kyllä mielelläni.

Sitten vielä oma henkilökohtainen mielipide: minusta on paljon älyllisesti haastavampaa uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan kuin yksipersoonaiseen Jumalaan. Me selitämme osittain kolminaisuuden mysteeriä logiikan keinoin, mutta jätämme silti Jumalalle varaa olla mysteerin ja salaisuuden Jumala. Islamilaisella perinteellä on erilainen lähtökohta. Aristotelisen logiikan omaksuneena islamilaiset filosofit ovat pyrkineet rationalisoimaan miltei kaiken. Siksi Jumala, jonka olemukseen voisi kätkeytyä mysteeri, ei sovellu islamilaiseen ajatusmaailmaan. Kristityt oppineet ovat puolestaan aina lähteneet siitä, että ihminen on ihminen ja vajavainen ajatuksineen. Siksi hän ei voi kuvata Jumalaa vajavaisilla sanoillaan täydellisesti. Karl Barthin sanoin: ”Teologeina meidän tulee puhua Jumalasta. Mutta me olemme ihmisiä emmekä sellaisina voi puhua Jumalasta. Meidän tulee tietää molemmat, se että meidän täytyy ja se että emme voi, ja juuri siten antaa kunnia Jumalalle. Tämä on meidän ahdistuksemme. Kaikki muu sen rinnalla on lastenleikkiä.”
Terveisin: Lux, eli Valon lapsi

Tässä vielä muutamia kirjallisuusviitteitä kiinnostuneille:
Juha Pihkala: ”Yksi kahdessa” (paras saatavilla oleva suomenkielinen Kristus-uskon kehityksestä kertova kirja)
Aloys Grillmeier: ”Christ in the Christian Tradition”.
Encyclopedia of the Early Church (useita eri aiheita. Mm. kirkkoisistä ja kolminaisuusopista, kaksilounto-opista jne…)
Netin kautta voi tutustua kirkkoisien teksteihin. Hakusanalla ”Ante-Nicean Fathers” löytyy samannimisen kirjasarjan hyvätasoinen englanninnos."

1*1*1=1