Helluntailaisuuden kuolinkouristus

Kuulostat aivan adolf Hitleriltä,ennen toista maailmansotaa,kun hän puhui liittoutuneista.

Kuten aikaisemminkin olen todennut, en itse kuulu helluntaiseurakuntaan eikä sitä asuinpaikkakunnallani olekaan. Tarkastelen aloituksessa mainittua asiaa siis ulkopuolisen silmin, vaikka samaan hengenvetoon on todettava, että minulla on helluntaiseurakuntiin kuuluvia uskonveljiä ja -sisaria sekä muitakin lähteitä, joista käsin olen tehnyt omia johtopäätöksiäni.

Aivan ensiksi on tunnustettava se tosiasia, että helluntailiike on suuresti muuttunut vuosikymmenien myötä sen alkuvuosien toimintaa vasten asiaa tarkasteltaessa. Syitä on monia, miksi herätyksen tulet historiassa ovat hiipuneet, enkä nyt tartu käsittelemään asiaa syvemmin. Todettakoon vain, että 40-luvulla helluntailaisissa uskovissa oli nähtävissä suurta janoa palata herätyksen alkuaikojen "sykkeeseen ja ensirakkauteen Jeesukseen". 50- ja 60-luvuilla herätyksen piirissä vaikutti useampi mies, joka johti liikettä pois evankeliumin raittiudesta ja puhtaudesta (esim. Branham ja Hull). Monet seurakunnat torjuivat heidät myöhemmässä vaiheessa, mutta jonkinlainen "vääristynyt karismaattisuus" jäi kytemään pinnan alle. Yhä odotettiin Jumalan väkevämpää ilmestymistä ja 80-90-luvuilla rupesi tapahtumaan yhä enemmän "Jumalan voimavaikutuksia" nimekkäiksi tulleiden miesten ja naisten kautta. Monet janoiset sielut ottivat tämän "uuden voiman ja voitelun" vastaan -ja ottavat tänäkin päivänä- ja useimpiin aikamme "herätyksiin" kätkeytyy eksytyksiä.

Helluntaiherätys on ehkä maassamme kokenut tässä mielessä eniten vastoinkäymisiä; riidat ovat hajoittaneet kokonaisia paikallisseurakuntia ja alttarille on tuotu vierasta tulta. Uskovat ovat odottaneet Herran ilmestymistä ja nämä uudenlaiset kokemukset on otettu vastaan "uusina Jumalalta tulleina asioina" ja unohtaen, että se, mitä emme löydä Raamatusta, ei ole Jumalasta. Raamatun ilmoitus on Jumalan lopullinen ja muuttumaton ilmoitus ihmiskunnalle. Tämä "uusien asioiden" vastaanottaminen ei kuitenkaan koske kaikkia yksilöuskovaisia helluntaiseurakunnissa, jotka kantavatkin suurta taakkaa sydämissään siitä, mihin suuntaan Suomen Siion on menossa (ei vain helluntailaisuus vaan monet muutkin uskonsuunnat).

Helluntailaisuus on kriisissä. Mielestäni kaikki vanhat herätysliikkeet ovat. Kaikkien niiden tulevaisuuden ratkaisee se, millaisen suhteen ne ottavat Jumalan Sanaan. Totellaanko Sanaa ja etsitäänkö Herraa itseään vai vain Hänen voimavaikutuksiaan. Raamattua tutkiessamme ei tarvitse olla enempää kuin "sisälukutaitoinen" niin tiedämme, että Saatana saa aikaan samankaltaisia voimavaikutuksia kuin Jumala. Se tekeytyy valon enkeliksi eikä se olekaan sille vaikeaa, sillä se todellakin oli kerran laajalti suojaava kerubi, yksi kolmesta Jumalan valtaistuimen edessä ja nimeltään Lucifer, valon tuoja.

Helluntaiherätyksen tulevaisuus voi olla myös valoisa, jos yksilöihmiset paikallisseurakunnissa palaavat Raamatun ilmoittaman Jumalan Pojan evankeliumin väärentämättömille alkulähteille; se vaatii kaiken Raamatulle vieraan hylkäämistä, rehellistä syntiensä tunnustamista ja valoon tulemista, oman puutteellisuutensa ja vajavuuksiensa myöntämistä, Jumalan eikä ihmisten kunnian etsimistä ja Jumalan Kristuksessa osaksemme antaman armon vastaanottamista sen ohessa mihinkään itsessä tai seurakunnassa vetoamatta. Kaiken kestävän ja Jumalalle kelpaavan kasvun ainoa perustus on Hänen armonsa ja siinä eläminen. Tässä on siis kysymys syntiemme puolesta kuolleen ja ylösnousseen Jumalan Pojan henkilökohtaisesta tuntemisesta, elämisestä palvovassa rakkaussuhteessa Häneen ja sallien Hänen Henkensä kasvatuksen sekä teot, jotka Hän haluaa kauttamme tehdä. Kaikki Jumalan voimavaikutusten matkiminen ja apinoiminen johtaa hiekalle rakennetun talon vertaukseen, joka myrkyn tullessa sortui ja sen sortuminen oli suuri.

Tässä nyt jotain omista ajatuksistani. Totean lopuksi, että jokaisen herätysliikkeen tulevaisuus on Jumalan käsissä -olemme kyllä vakavalla vedenjakajalla- mutta on parempi rukoilla seurakuntien vastuunkantajien ja seurakuntalaisten puolesta kuin ennustaa heille hengellistä kuolemaa.

määrä Suomessa olisi aika pieni, jos he vielä noudattaisivat vanhaa seurakuntakuridogmiansa. Hellareilla ei ole siihen varaa. Tiedossani on 90-luvulta lähtien erään fundamentalistiseksi tunnetun seurakunnan käytäntö. Alkoholisteja ei enää erotettu seurakunnasta. Siellä olivat viereisessä putkissa mies ja vaimo. Molemmat juopumuksesta pidätettyinä. Toinen heistä on nyttemmin kuollut ja hellaripastori siunasi. Tämä henkilö ei elänyt ennen kuolemaansa n 15 vuoteen hellareille sopivalla tavalla. Pidettiin jäsenenä, jotta voidaan ylpeillä lukumäärällä. Toinen on tiettävästi edelleen hellareiden kirjoissa.

Että Jeesus ei omiaan hylkää, vaan vie työnsä helareissakin päätökseen.

Eli ole sinäkin rohkea julistamaan ristiin naulittua Kristusta joka kärsi meidän syntiemme tähden ja on todella ylösnuosemus voimalla katkova synnin kahleet, eli veri puhdistaa vielä tänäänkin synnin orjuudesta.

Saatan herättää ihmetystä, kun sanon, että mitä sitten?
Minulle ei ole niinkään tärkeää, tai ensisijaista se, menestyykö helluntaiseurakunta.
Mielestäni tärkeintä on se, että Jumala vie asiansa päätökseen, eli että Hän kutsuu ihmisiä pelastukseen, nämä kutsutut rakastavat Jeesusta ja haluavat seurata Häntä. Se, minkä srk-kyltin alla nämä uskovat vaeltavat on vähemmän tärkeää.
Tottakai seurakunta on silti tärkeää ja se, että uskovat kokoontuvat yhteen Jeesuksen nimessä.
Seurakunta on Jeesuksen perustama ja mikään ei voi sitä murskata. Herätysliike toisensa jälkeen on hiipunut, mutta Jumalan työ jatkuu ja Pyhän Hengen virta jatkaa kulkuaan.
Elämme varmastikin aikoja, jolloin seurakuntaa seulotaan, yksilötasolla. Erämaassa ei ole kivaa, mutta jokaisen usko koetellaan. Jeesukseen sitoutunut uskova kestää, sillä Jeesus on uskollinen ja pitää omistaan huolen. Seurakunta koostuu yksilöistä, sinusta, minusta. Meillä jokaisella on vastuu ennen kaikkea itsestämme ja elämästämme, pidämmekö suhteemme Jeesukseen kunnossa. Siltä pohjalta voimme olla siunaukseksi myös muille, rukoillen muiden puolesta, varsinkin niiden puolesta, joiden ote Jeesuksesta on kirpoamassa.

Matt. 16:18
"Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita".

Lopputulos on joka tapauksessa tämä:
Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta". Ilm. 7

...jakautuu. nopeimmin kasvava helluntailaisuuden ryhmä on uuskarismaattisuus ja menestysteologia. Tähän ryhmään maailman kaikista helluntailaisista voidaan lukea jo puolet (295 miljoonaa) ja perinteinen helluntailaisuus menettää asemiaan tulevaisuudessa myös Suomessa. Opillisesti muutos on valtava mutta uuskarismaattisuus myy 'draivia'. Nykyään uskostakin haetaan mielihyvää ja 'rajuja' kiksejä. Missä nöyryys ja Jumala?