http://www.weekendavisen.dk/apps/pbcs.dll/article?AID=/20070126/IDEER/101260141
http://www2.adm.ku.dk/portal/universitetsavisen/enkelNyhed.asp?nid=465
http://sensuellqkonsult.wordpress.com/
Tanskalaisen tutkijan, sosiologi Cristina Alzagan kenttätutkimuksesta tanskalaisista bordelleista saadaan prostituutiosta edustavampi, monipuolisempi ja hieman totuudenmukaisempi kuva kuin fiktiivisestä Lilja4 ever elokuvasta ja ruotsalaisen ja suomalaisen median ja abolutionistisen miesviha-Roks-feminismin tarjoilemasta käsityksestä, että kaikki prostituutio on katuprostituutiota ja kaikkia seksipalveluja myyvät ovat narkkarihuoria ja että kaikki prostituutio pakkoprostituutiota.
Alzaga työskenteli kahdeksan kuukauden ajan kahdessa hierontaklinikassa (kuten tanskalaisia bordelleja kutsutaan) puhelindaamina ja oppi tuntemaan alaa sisältäpäin. Hierontaklinikoiden työympäristö omine pelisääntöineen ja sosiaalisine koodeineen, johon hän tutkimuksessaan tutustui, ei vastannut ollenkaan hänen ennakkokäsityksiään alasta. Hierotaklinikoissa hän tutustui palvelusuuntautuneisiin, rohkeisiin ja voimakastahtoisiin naisiin, jotka kieltäytyvät olemasta uhreja ja ympäristöön, jossa alastomuuteen ja seksuaalisuuteen suhtaudutaan ujostelematta.
Alzaga on ensimmäinen tutkija, joka on tehnyt tällaista kenttätutkimusta prostituutiosta Skandinaviassa. Hän on ryhtynyt tieteellisesti tutkimaan aihetta, jota sävyttää polarisoidut joko puolesta tai vastaan käsitykset ja suurin osa aiheeseen liittyvä kirjallisuus sisältää poliittisen ja moraalisen agendan. Prostituution tutkiminen tieteellisesti on vaikea ja arkaluontoinen asia, koska nykyisessä vallitsevassa julkisessa keskustelussa kaikkeen prostituutioon liittyvään sisällytetään ja kaikkea prostituutioon liittyvää tulkitaan aina siten, että sen keskeisenä julistuksena on moraalinen ja poliittinen kannanotto. Tutkimustulokset prostituutiosta eivät täten jollakin tapaa tule välttymään siltä, että niitä hyväksikäytetään argumentaatiossa joku prostituution puolesta tai prostituutiota vastaan ja että niitä tullaan vääjäämättä sekoittamaan agendoihin, jotka ovat kaukana tieteellisyydestä. On kuitenkin mahdollista – ja välttämätöntä – tutkimuksen avulla puhkaista ja harkita uudelleen median ja poliitikkojen jatkuvasti toistamat yleiset kertomukset prostituutiosta.
Alzaga suhtautuu skeptisesti tyypillisiin skandinaavisiin empiirisiin määrällisiin ja laadullisiin sosiaaliseen haastattelututkimuksiin, jotka lähtökohtaisesti itsestäänselvästi keskittyvät vain prostituution haittoihin ja joiden tavoite on vain osoittaa, että onnellista huoraa ei ole, ja joissa jo lähtökohtaisesti tutkimuksen lopputulos on päätetty etukäteen. Prostituutio on oma suljettu maailmansa, johon voi olla vaikea tunkeutua haastattelututkimuksilla. Tutkijat tietävät aivan liian vähän tästä aiheesta voidakseen asettaa oikeita kysymyksiä. Jos prostituoiduilta kysytään kliseitä, saavat tutkijat vastaukseksi samoja yleisesti kierrätettyjä kliseitä. Tällä tavalla tutkijat pääsevät vain samaan toistoon siitä keskustelusta, joka jo on yhteiskunnassa olemassa. On itsestään selvää, että tutkimusmetodit ja kysymyksenasettelu vaikuttaa tutkimusprosessiin. Vastoin kuin muut tutkijat, Alzaga on keskittynyt enemmän dokumentoimaan niitä kiehtovia elementtejä, joita prostituutio sisältää. Prostituoidun ammatissa täytyy olla hyödyllisiä puolia, koska niin suhteellisen monet naiset valitsevat tämän ammatin, vaikka eivät olisikaan suoranaisesti taloudellisesti pakotettuja siihen.
Yksi niistä asioista, jonka Alzaga oivalsi hierontaklinikoilla työskennellessään oli, että me kaikki, ei vai hierontaklinikoilla työskentelevät naiset vaan myös akateemiset tutkijat, olemme sekä omien himojemme subjekteja että toisten ihmisten himojen objekteja. Hän totesi myös, että hierontaklinikat olivat jännittäviä paikkoja oleskella. Hän vietti paljon aikaa tyylikkäästi sisustetussa parfyyminhajuisessa kahvihuoneessa, joissa oli kaikenmaailman tingeltangelia, dildoja ja seksikkäitä alusasuja. Juuri täällä hän tutustui klinikalla työskenteleviin naisiin ja alkoi ajatella klinikkaa enemmänkin jonkinlaisena ala/vaihtoehtokulttuurin kohtauspaikkana, joka muistutti enemmänkin vapaamuurariloosia tai hiphop-porukkaa kuin työpaikkaa. Klinikoilla työskentelevät naiset astuvat ulos siviili minästään ja astuvat täysi toiseen maailmaan, jossa pukeudutaan seksikkäisin alusasuihin ja käytetään roolinimiä. Klinikoilla työskentelevät naiset eivät ole sellaisia passiivisia objekteja millaisiksi prostituoidut usein kuvataan. Vaikka he ovatkin asiakkaiden seksuaalisten fantasioiden objekteja, he ovat samalla vahvoja itsevarmoja subjekteja ja kohtaaminen asiakkaan kanssa tapahtuu siten, että naiset voivat asettaa ja he voivat aina halutessaan sanoa ei. Monet klinikoilla työskennelleet naiset korostavat myös, että tämä työ on antanut heille lisää itsevarmuutta.
Kenttätyössään bordelleissa Alzaga tajusi, että hänen aikaisemmin lukemansa stereotyyppiset tutkimukset prostituutiosta, eivät vastanneet sitä arkipäivän konkreettista todellisuutta, jonka hän kohtasi bordelleissa. Prostituoidun työssä voi olla samanlaista yrittäjyyttä ja riskinottoa ja kiehtovuutta kuin pörssimeklarilla. Prostituoidun työ on erikoistyötä ja voi olla erityisen kiehtovaa juuri sellaisille ihmisille, jotka haluavat panna itsensä kokonaan peliin ja kokeilla rajojaan ja jotka eivät halua elää yhtä sosiaalisesti kontrolloidussa ympäristössä kuin muut ihmiset.
Tanskan lainsäädännön mukaan bordellit ovat laillisia, mutta niillä ei saa tehdä rahaa. Bordelleissa työskentelevät eivät siis ole työsuhteessa olevia työntekijöitä, vaan frilansereita, siis yksityisyrittäjiä, jotka maksavat vain vuokraa klinikalle. Klinikoilla työskentelevät naiset ovat iältään suunnilleen 18-35-vuotiaita, osa on opiskelijoita, osa työskentele sivutoimisesti, osa kokopäiväisesti. Osa on sinkkuja, osa elää parisuhteessa.
http://www2.adm.ku.dk/portal/universitetsavisen/enkelNyhed.asp?nid=465
http://sensuellqkonsult.wordpress.com/
Tanskalaisen tutkijan, sosiologi Cristina Alzagan kenttätutkimuksesta tanskalaisista bordelleista saadaan prostituutiosta edustavampi, monipuolisempi ja hieman totuudenmukaisempi kuva kuin fiktiivisestä Lilja4 ever elokuvasta ja ruotsalaisen ja suomalaisen median ja abolutionistisen miesviha-Roks-feminismin tarjoilemasta käsityksestä, että kaikki prostituutio on katuprostituutiota ja kaikkia seksipalveluja myyvät ovat narkkarihuoria ja että kaikki prostituutio pakkoprostituutiota.
Alzaga työskenteli kahdeksan kuukauden ajan kahdessa hierontaklinikassa (kuten tanskalaisia bordelleja kutsutaan) puhelindaamina ja oppi tuntemaan alaa sisältäpäin. Hierontaklinikoiden työympäristö omine pelisääntöineen ja sosiaalisine koodeineen, johon hän tutkimuksessaan tutustui, ei vastannut ollenkaan hänen ennakkokäsityksiään alasta. Hierotaklinikoissa hän tutustui palvelusuuntautuneisiin, rohkeisiin ja voimakastahtoisiin naisiin, jotka kieltäytyvät olemasta uhreja ja ympäristöön, jossa alastomuuteen ja seksuaalisuuteen suhtaudutaan ujostelematta.
Alzaga on ensimmäinen tutkija, joka on tehnyt tällaista kenttätutkimusta prostituutiosta Skandinaviassa. Hän on ryhtynyt tieteellisesti tutkimaan aihetta, jota sävyttää polarisoidut joko puolesta tai vastaan käsitykset ja suurin osa aiheeseen liittyvä kirjallisuus sisältää poliittisen ja moraalisen agendan. Prostituution tutkiminen tieteellisesti on vaikea ja arkaluontoinen asia, koska nykyisessä vallitsevassa julkisessa keskustelussa kaikkeen prostituutioon liittyvään sisällytetään ja kaikkea prostituutioon liittyvää tulkitaan aina siten, että sen keskeisenä julistuksena on moraalinen ja poliittinen kannanotto. Tutkimustulokset prostituutiosta eivät täten jollakin tapaa tule välttymään siltä, että niitä hyväksikäytetään argumentaatiossa joku prostituution puolesta tai prostituutiota vastaan ja että niitä tullaan vääjäämättä sekoittamaan agendoihin, jotka ovat kaukana tieteellisyydestä. On kuitenkin mahdollista – ja välttämätöntä – tutkimuksen avulla puhkaista ja harkita uudelleen median ja poliitikkojen jatkuvasti toistamat yleiset kertomukset prostituutiosta.
Alzaga suhtautuu skeptisesti tyypillisiin skandinaavisiin empiirisiin määrällisiin ja laadullisiin sosiaaliseen haastattelututkimuksiin, jotka lähtökohtaisesti itsestäänselvästi keskittyvät vain prostituution haittoihin ja joiden tavoite on vain osoittaa, että onnellista huoraa ei ole, ja joissa jo lähtökohtaisesti tutkimuksen lopputulos on päätetty etukäteen. Prostituutio on oma suljettu maailmansa, johon voi olla vaikea tunkeutua haastattelututkimuksilla. Tutkijat tietävät aivan liian vähän tästä aiheesta voidakseen asettaa oikeita kysymyksiä. Jos prostituoiduilta kysytään kliseitä, saavat tutkijat vastaukseksi samoja yleisesti kierrätettyjä kliseitä. Tällä tavalla tutkijat pääsevät vain samaan toistoon siitä keskustelusta, joka jo on yhteiskunnassa olemassa. On itsestään selvää, että tutkimusmetodit ja kysymyksenasettelu vaikuttaa tutkimusprosessiin. Vastoin kuin muut tutkijat, Alzaga on keskittynyt enemmän dokumentoimaan niitä kiehtovia elementtejä, joita prostituutio sisältää. Prostituoidun ammatissa täytyy olla hyödyllisiä puolia, koska niin suhteellisen monet naiset valitsevat tämän ammatin, vaikka eivät olisikaan suoranaisesti taloudellisesti pakotettuja siihen.
Yksi niistä asioista, jonka Alzaga oivalsi hierontaklinikoilla työskennellessään oli, että me kaikki, ei vai hierontaklinikoilla työskentelevät naiset vaan myös akateemiset tutkijat, olemme sekä omien himojemme subjekteja että toisten ihmisten himojen objekteja. Hän totesi myös, että hierontaklinikat olivat jännittäviä paikkoja oleskella. Hän vietti paljon aikaa tyylikkäästi sisustetussa parfyyminhajuisessa kahvihuoneessa, joissa oli kaikenmaailman tingeltangelia, dildoja ja seksikkäitä alusasuja. Juuri täällä hän tutustui klinikalla työskenteleviin naisiin ja alkoi ajatella klinikkaa enemmänkin jonkinlaisena ala/vaihtoehtokulttuurin kohtauspaikkana, joka muistutti enemmänkin vapaamuurariloosia tai hiphop-porukkaa kuin työpaikkaa. Klinikoilla työskentelevät naiset astuvat ulos siviili minästään ja astuvat täysi toiseen maailmaan, jossa pukeudutaan seksikkäisin alusasuihin ja käytetään roolinimiä. Klinikoilla työskentelevät naiset eivät ole sellaisia passiivisia objekteja millaisiksi prostituoidut usein kuvataan. Vaikka he ovatkin asiakkaiden seksuaalisten fantasioiden objekteja, he ovat samalla vahvoja itsevarmoja subjekteja ja kohtaaminen asiakkaan kanssa tapahtuu siten, että naiset voivat asettaa ja he voivat aina halutessaan sanoa ei. Monet klinikoilla työskennelleet naiset korostavat myös, että tämä työ on antanut heille lisää itsevarmuutta.
Kenttätyössään bordelleissa Alzaga tajusi, että hänen aikaisemmin lukemansa stereotyyppiset tutkimukset prostituutiosta, eivät vastanneet sitä arkipäivän konkreettista todellisuutta, jonka hän kohtasi bordelleissa. Prostituoidun työssä voi olla samanlaista yrittäjyyttä ja riskinottoa ja kiehtovuutta kuin pörssimeklarilla. Prostituoidun työ on erikoistyötä ja voi olla erityisen kiehtovaa juuri sellaisille ihmisille, jotka haluavat panna itsensä kokonaan peliin ja kokeilla rajojaan ja jotka eivät halua elää yhtä sosiaalisesti kontrolloidussa ympäristössä kuin muut ihmiset.
Tanskan lainsäädännön mukaan bordellit ovat laillisia, mutta niillä ei saa tehdä rahaa. Bordelleissa työskentelevät eivät siis ole työsuhteessa olevia työntekijöitä, vaan frilansereita, siis yksityisyrittäjiä, jotka maksavat vain vuokraa klinikalle. Klinikoilla työskentelevät naiset ovat iältään suunnilleen 18-35-vuotiaita, osa on opiskelijoita, osa työskentele sivutoimisesti, osa kokopäiväisesti. Osa on sinkkuja, osa elää parisuhteessa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
http://www.aftonbladet.se/vss/kvinna/story/0,2789,982805,00.html
Cecilia on myynyt seksiä 16 vuotiaasta asti. Hän on 25-vuotias, suoritti lukion hienolla todistuksella ja on koulutukseltaan lastenhoitaja. Vaikka hän tienaakin 4000-7000 kruunua parin tunnin seksityöstä, korostaa Cecilia kuitenkin ettei hän myy seksiä pelkästään rahasta ja että katuprostituution ja escorttina olon välillä on ero.
-En harrasta seksiä rahasta ostaakseni heroiinia tai maksaakseni vuokrani tai jotain muuta. Selviäisin taloudellisesti muutenkin. Sitä paitsi valitsen itse ketä haluan tavata ja ja kenen kanssa haluan seksiä. Koko escorthomma hoituu hienosti.
-Työillan jälkeen voin hyvin ja tunnen itseni tyytyväiseksi. Ja, tyydytetyksi yksinkertaisesti.
Cecilia sanoo rakastavansa seksiä ja haluaa harrastaa seksiä useiden ihmisten kanssa.
-Minulla on aina ollut suuri seksin tarve ja olen aina puhunut seksistä avoimesti. Minusta on harmi, jos seksi pitäisi pitää vain neljän seinän sisällä, seksi on niin kiinnostava aihe.
Cecilia sanoo, että seksin myynnissä vaaditaan vahvaa psyykettä. Monet luulevat, että vain rikkinäiset ja epävarmat naiset myyvät seksiä. Mutta se ei koskaan toimisi pidemmän päälle. Asiakkaat hän löytää pääasiassa kotisivujensa kautta ja chateista. Tapaamiset asiakkaan kanssa voivat sisältää puhtaan seksideitin lisäksi myös hierontaa, päivillisiä ja seuralaisdeittejä.
Useimmat asiakkaista ovat naimisissa ja perheellisiä. Asiakkaiden mielestä escorttien kanssa homma sujuu ongelmitta ja sulavasti, he saavat mitä haluavat ja sitten hejdå.
Asiakkaan yksityiselämä ei Ceciliaa kiinnosta, moraalitantaksi hän ei halua ruveta. Hän on vain nainen, joka tyydyttää sekä miehen että itsensä seksin tarpeita, samalla kun tienaa sillä rahaa. Niin kauan kuin tuntuu hyvältä ja hän on sinkkuna, aikoo Cecilia jatkaa escorttina työskentelemistä.
http://www.aftonbladet.se/vss/kvinna/story/0,2789,982808,00.html
Pornoa, huoria ja feministejä kirjan kirjoittaja Petra Östergren haluisi prostituution lailliseksi.
Onko olemassa onnellisia huoria?
-Miksei kukaan kysy onko olemassa onnellisia journalisteja tai lääkäreitä? Tottakai on olemassa niitä, jotka pystyvät myymään seksiä ilman että se on vahingollista heille. He myyvät seksiä vapaa-ehtoisesti ja se on tapa ansaita rahaa enemmänkuin harrastus.
Onko seksin myyminen tavallinen työ?
-Työ on hyvin erityislaatuinen. Osaksi siitä syystä miten yhteiskunta suhtautuu siihen ja osaksi siksi koska se voi olla hyvin intiimiä. Mutta samaan aikaan on hyvin paljon seksin myyjiä, jotka haluaisivat että seksin myynti olisi kuin mikä tahansa ammatti kuten hieroja tai terapeutti. Mutta prostituutiolainsäädännön takia he eivät voi perustaa yritystä tai työskennellä sillä tavalla kuin he haluaisivat.
Jos on kymmenen miestä päivässä onko silloin kyse työskentelystä tavalla jolla itse haluaa?
-Jos on näin monta asiakasta päivässä silloin on useimmiten kyse ulkopuolisesta painostuksesta. Eli tarkoittaa että silloin kyse ei ole vapaa-ehtoisuudesta. Ja silloin ei ole kyseessä prostituutio, vaan ihmiskauppa ja seksuaalinen väkivalta. Minusta prostituutio pitäisi laillistaa ja parituslaki tarkistaa uudelleen, ja kaikki tämä pitäisi tehdä yhteistyössä seksityöntekijöiden kanssa.
Jos nyt on olemassa onnellisia huoria, miksei heitä näy eikä kuulu julkisessa keskustelussa? Kun joku puhuu on hän useimmiten anonyymi?
-Se joka tulee kaapista ulos ja sanoo myyvänsä seksiä tulee sosiaaliseksi hylkiöksi. Tätä voidaan verrata siihen millaista homoseksuaaleilla oli sata vuotta sitten. Ja sitten on vielä juridinen puoli, partneria voidaan syyttää parituksesta ja pidetään huonona äitinä.
Lukiessani Cacilian haastattelua en voi olla enempää samaa mieltä.
Suomessa on joitakin prostituoituja, paremmin sanottuna seksin myyjiä, jotka ovat esiintyneet julkisuudessa - minä mukaan lukien, mutta myös pari muuta kollegaani ovat lähteneet mukaan median riepoteltavaksi. Toivoisin todella, että meitä olisi enemmän.
Tuntemani seksin myyjät ovat korkeasti koulutettuja ja kunnian himoisia, kuten minäkin. En koe häpeää siitä, että myyn seksiä, mutta valitettavasti sukulaiseni ja muut tutut joutuvat häpeämään seksityötäni.
Teen muuta työtä seksin myynnin ohessa. En tee sitä siksi, että haluaisin peitellä toista työtäni, vaan puhtaasti työntekemisen ilosta.
Monet uskaltavat väittää, ettei kukaan voi myydä seksiä silkasta mielihalusta. Minulla seksin myynti on paitsi rahan ansaitsemiskeino, myös puhdasta nautintoa. Lisäksi olen kokenut työn erittäin turvallisena.
Antakaa siis meidän seksityöntekijöidenkin olla ihmisiä muiden joukossa. Me emme useimmitenkaan ole alistettuja, olosuhteiden pakottamia tms. tehdäksemme tätä työtä, vaan teemme sitä onnellisina vapaasta tahdostamme.
että olet elämääsi tyytyväinen, jatka vain samaan malliin, mutta älä vaan tee koskaan lapsia tähän maahan, kukaan kun ei halua takuulla olla huoranpenikka...sitä häpeää kun ei moni kestä.
Mulla on ihan vakaa aikomus jossain vaiheessa saattaa lapsia tähän maailmaan mieheni kanssa (kyllä, minulla on mies, joka hyväksyy työni). Haluan kasvattaa lapseni siten, etteivät he koskaan tulisi yhtä ahdasmielisiksi kuin sinä tunnut olevan.
Suomi on siitä hyvä maa, että täällä alkaa tasa-arvo jollakin lailla pikku hiljaa pelata, vaikkei kaikki vieläkään ole kohdallaan. Joka tapauksessa naisen arvostus, tekipä hän mitä hyvänsä työkseen, on onneksi parantunut huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana.
Itse en ikimaailmassa haluaisi olla roskakuskin tai vaikkapa metroaseman siivojan penikka, sinä et halua lapsesi olevan huoran penikka. Meitä on moneen junaan, ja jokainen arvostakoon mitä tahtoo.
miten käy sanoo tohtori.
Milloin meinaat että maailmasta tulee niin suvaitseva että lapsi uskaltaisi koulussa kertoa äitinsä tekevän huoran töitä elääkseen???
Ei taida ihan heti koittaa tuota päivää, todennäköisesti ei koskaan.
Mielenkiinnolla jään seuraamaan.
lapselle kaikkea, että mitä vanhemmat ovat tehneet?
Edes sitäkään, että kun isä selittää lapselleen, että liikennesääntöjä tulee noudattaa. Ja että ei isä nyt mitään pahaa tarkoittanut, kun hän humalassa ajoi autollaan suojatietä ylittäneen lapsen päälle.
Suvaitsemattomuutta tulee aina olemaan.
mutta joku roti nyt sentään...
sinä huoria ihmisinä? Minun mielestäni huora on saastainen loinen.
koulussa bilsantunnit?
perseenmyyntikuviesi kanssa poissa yleisiltä palstoilta joihin nuoret ja lapsetkin pääsevät, niin mekin olemme helvetin onnellisia. Meitä ei kiinnosta kenelle lehmä jakaa persettänsä, mutta älä ole vinkumassa itsellesi arvostusta ja samoja oikeuksia kuin kunnon työtä tekevät ihmiset jotka maksavat veronsa. Ja mitä tulee korkeasti koulutettuihin huoriin, niitä löytyy Suomesta n. 3 % ja sinäkään tuskin kuulut niihin.
että olet huora? Sääliksi käy sitä lasta. Ja mitä tulee huoran parisuhteeseen. Sellaista niillä ei ole. Huorista suurin osa on moneen kertaan jätettyjä ylijäämänaisia. Jos odotat että huoria aletaan arvostamaan, älä pitkästy. Sitä ei tule tapahtumaan koskaan, Huora on huora. Lehmä. Yhteiskunnan loinen ja pohjasakkaa.
vihaat huoria noin paljon? Kerro rehellisesti sillä haluan todella tietää?
Harva mies haluaa maksaa jonkun syrjäytyneen surkimuksen nussimisesta, mutta sen sijaan palvelusuuntautuneen, rohkean ja voimakastahtoisen naisen kanssa sekstaaminen on joka euron arvoista!
Kumma, että jotkut jaksaa mollata menestyviä ja itsenäisiä ilotyttöjä uhreiksi.
maksaa ylikalliista huoran kolmen asennon kymmenminuuttisesta. Näitä harvoja miehiä kutsutaan REPPANOIKSI.
Pidä Aamu/Iidatar turpas kii, tai tee palvelus ja pistä kyrpä sinne!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
naisilla on aina omat huvinsa ja hyvä niin. Kunhan ketään ei ole pakotetussa asemassa niin aivan sama.
"Klinikoilla työskentelevät naiset eivät ole sellaisia passiivisia objekteja millaisiksi prostituoidut usein kuvataan. Vaikka he ovatkin asiakkaiden seksuaalisten fantasioiden objekteja, he ovat samalla vahvoja itsevarmoja subjekteja ja kohtaaminen asiakkaan kanssa tapahtuu siten, että naiset voivat asettaa ja he voivat aina halutessaan sanoa ei. Monet klinikoilla työskennelleet naiset korostavat myös, että tämä työ on antanut heille lisää itsevarmuutta.
Kenttätyössään bordelleissa Alzaga tajusi, että hänen aikaisemmin lukemansa stereotyyppiset tutkimukset prostituutiosta, eivät vastanneet sitä arkipäivän konkreettista todellisuutta, jonka hän kohtasi bordelleissa. Prostituoidun työssä voi olla samanlaista yrittäjyyttä ja riskinottoa ja kiehtovuutta kuin pörssimeklarilla. Prostituoidun työ on erikoistyötä ja voi olla erityisen kiehtovaa juuri sellaisille ihmisille,"
Erinomainen artikkeli. Tukee hyvin kokemuksiani prostituoiduista hieman erilaisesta kuin pelkästään asiakasnäkökulmasta katsottuna. Molemmat postaukset torppaavat hyvin näitä sitkeästi eläviä stereotypioita.
Muistan kun edellisen hallituksen aikana käsiteltiin ajankohtaisessa kakkosessa tai vastaavassa keskusteluohjelmassa seksiostolain tarpeellisuutta. Keskustelijoina oli silloinen ministeri Biaudet, poliiseja, kirkonmiehiä, pro tukipisteen edustajia, prostituoituja (esim Sallin lakiasiainsihteeri). Biaudet ja muutama muuu perifeministi yrittivät työntää näkemystä, että ilotyttö on aina uhri ja hyväksikäytetty. Mihin Sallin lakiasiainsihteeri, joka tarjoaa myös seksipalveluita kuittasi ettei hän ainakaan eikä kukaan tuntemansa ilotyttö ole alalla vastoin tahtoaan eikä koe itseään hyväksikäytetyksi. Biaudet esitti sitten vastaan nokka pystyssä näkemyksensä, että alalla olevat eivät vain ymmärrä tilannettaan, ministeriössä nämä tiedetään paremmin.
Miettikää tilanne, valtiovalta tietää kansalaisia paremmin, mikä on heille parasta. Pelottavaa, eikö?
pitäisi ainoastaan pitää huoli ettei ketään käytetä hyväksi parittamalla tai pakottamalla, toisinsanoen pitäisi sallia vain kotimainen seksintarjonta...
Kuinka kauan tää touhu pysyy tällä tasolla?
Kukaan nainen ei tule hyväksymään prostituoituja.
Miksi hyväksyisivät, kun ne vetää välistä, pelaa omilla säännöillään - kenen vaan ukkomies tai poikaystävä käy.
Eikä huoleta huoraa pätkääkään, että lapset menettää touhun paljastuttua isänsä. Ei, kun oma vapaus ja omat rahat ratkaisee.
Idiootin moraali prostituoiduilla.
Raha ei haise, joten se on ihan sama vaikka kaikki asiakkaat olisivat naimisissa olevia miehiä. Ja niiden naimisissa olevien vikahan se on - he ovat tehneet itse päätöksen mennä vieraisiin. Huora on vain kohde.
Antaisi vaimo enemmän pillua tai persettä niin omat ukkokin pysyisi oman vaimonsa kanssa.