Ei NATO:lle

Vastaan vuorostani näkemyksiisi.

1) Sodan uhkaa ei ole

On totta se vanha Murphyn laki, että jos maassa ei ole armeijaa sinne kohta tulee vieras sellainen. Tästä syystä Suomellakin on puolustusvoimat, mutta merkki alituisesta sodan uhkasta se ei kuitenkaan ole.

2) NATO ei välttämättä takaa turvallisuutta

Jos mikään ei takaa turvallisuutta, NATOkaan, siis miksi siihen pitäsi liittyä jos tilanne ei paranisi vanhasta puolustusvoimiin pohjautuvasta systeemistä. Mielestäni suomalaiset ovat kuitenkin suhteellisen turvassa.

3) Suomen puolueettomuus

Olet oikeassa, "puolueettomuus" on vähän huono sana näissä asioissa. Liittoutumattomuus kuvaa paremmin. Esittämäsi skenaario siitä, että jos länsimaiden ja Venäjän Kiinan Lähi-Idän maiden välillä syttyisi sota, on ajatuksenakin hirvittävä. Tuloksena tulee lähinnä mieleen maailmanloppu.

Näinkään kauheassa tilanteessa Suomen ei tulisi liittyä puoleen eikä toiseen, vaan keskittyä turvaamaan oma itsenäisyytensä ja turvallisuutensa. Ei siis liittyä mihinkään suuntaan koska muutkin liittyy. Yksinkertaisin resepti on pysyä erossa muiden ongelmista ja ristiriidoista. Toki jos jommalta kummalta suunnalta alkaisi näkyä vakavia kansallista turvallisuutta uhkaavia tekijöitä, tulisi puoli valita tilanteen mukaan, mutta PAKKOA liittyä mihinkään ilman mainitsemiani turvallisuusriskejä ei ole. Liittoutuminen jomman kumman puolen kanssa kyseenlaisen konfliktin aikana olisi varma menolippu taisteluhautoihin.

Käsittääkseni Suomi ei II maailmansodan aikanakaan kiemurrellut kelkasta toiseen vaan yksinkertaisesti yritti pitää Suomen itsenäisenä. Aseveljeys Saksan kanssa johtui yksinkertaisesti siitä, että mistään muualta ei apua tullut. NL kun oli liittoutunut muiden länsimaiden kanssa. Tästä johtuen Suomella oli siis talvi ja jatkosodan aikaan hyökkäävänä vihollisena käytännössä koko maailma lukuun ottamatta Saksaa ja muita akselivaltoja. Suunta liittoutumisessa itsenäisyyden säilyttämiseksi oli siis enemmän kuin selvä. Sitten kun lopultakin jatkosodan rauha saatiin aikaiseksi, Suomi ei hypännyt NL:n kelkkaan vaan yksinkertaisesti toteutti rauhan ehdot.

4) Mahdollisia NATO -jäsenyyden seurauksia

Sanotaan, että mennyt aika ei koskaan palaa, mutta sanotaan myös, että historia toistaa itseään. Tämä seikka on yhtä selvästi havaittavissa kuin sekin, että mennyt aika ei koskaan palaa.

5) Suomen puolustus

60 rauhan vuotta todellakin todistaa sen, että puolustusvoimat täyttävää tehtävänsä. Tässä viittaan jälleen siihen seikkaan, että mikäli maassa ei ole armeijaa, sinne tulee kohta vieras sellainen. Eipä noita ole näkynyt. Yksi plus yksi on siis kaksi.

Mitä etuja NATO sitten toisi sen vastapainoksi, että Suomi sotkisi itsensä automaattisesti kaikkiin konflikteihin mitä maailmalla voisi sattua? Mitä hyötyä siitä olisi jos puolustus kuitenkin hoidettaisiin yksin?

6) NATOn hinta

En sano sitä, että rahaa olisi jaossa puolustukseen riittävästi. NATO tulisi kuitenkin auttamatta kalliimmaksi kuin nykyinen rahoitus sallii. Tämä korotus voitaisiin silti käyttää NATOn sijasta Puolustusvoimien modernisointiin.

7) Sotilaalliset liittoumat

Niitä on todella aina ollut. Aina ne eivät kuitenkaan ole johtaneet sotaan. Sitä en väittänytkään. Väitin vain, että mitä jakautuneempi maailma sotilaallisesti on, sitä matalammaksi käy kriisin porras.

Liittoutua ei todellakaan pidä sotilaallisesti kenenkään kanssa jos ei mikään uhkaa nimen omaan Suomen turvallisuutta. Flirttailla ei todellakaan puoleen eikä toiseen.

Meillä pitää olla vain yksi päämäärä, Suomen itsenäisyys. Puoli valitaan tarvittaessa sen mukaan.

free-or-not kirjoitti:

Vastaan vuorostani näkemyksiisi.

1) Sodan uhkaa ei ole

On totta se vanha Murphyn laki, että jos maassa ei ole armeijaa sinne kohta tulee vieras sellainen. Tästä syystä Suomellakin on puolustusvoimat, mutta merkki alituisesta sodan uhkasta se ei kuitenkaan ole.

2) NATO ei välttämättä takaa turvallisuutta

Jos mikään ei takaa turvallisuutta, NATOkaan, siis miksi siihen pitäsi liittyä jos tilanne ei paranisi vanhasta puolustusvoimiin pohjautuvasta systeemistä. Mielestäni suomalaiset ovat kuitenkin suhteellisen turvassa.

3) Suomen puolueettomuus

Olet oikeassa, "puolueettomuus" on vähän huono sana näissä asioissa. Liittoutumattomuus kuvaa paremmin. Esittämäsi skenaario siitä, että jos länsimaiden ja Venäjän Kiinan Lähi-Idän maiden välillä syttyisi sota, on ajatuksenakin hirvittävä. Tuloksena tulee lähinnä mieleen maailmanloppu.

Näinkään kauheassa tilanteessa Suomen ei tulisi liittyä puoleen eikä toiseen, vaan keskittyä turvaamaan oma itsenäisyytensä ja turvallisuutensa. Ei siis liittyä mihinkään suuntaan koska muutkin liittyy. Yksinkertaisin resepti on pysyä erossa muiden ongelmista ja ristiriidoista. Toki jos jommalta kummalta suunnalta alkaisi näkyä vakavia kansallista turvallisuutta uhkaavia tekijöitä, tulisi puoli valita tilanteen mukaan, mutta PAKKOA liittyä mihinkään ilman mainitsemiani turvallisuusriskejä ei ole. Liittoutuminen jomman kumman puolen kanssa kyseenlaisen konfliktin aikana olisi varma menolippu taisteluhautoihin.

Käsittääkseni Suomi ei II maailmansodan aikanakaan kiemurrellut kelkasta toiseen vaan yksinkertaisesti yritti pitää Suomen itsenäisenä. Aseveljeys Saksan kanssa johtui yksinkertaisesti siitä, että mistään muualta ei apua tullut. NL kun oli liittoutunut muiden länsimaiden kanssa. Tästä johtuen Suomella oli siis talvi ja jatkosodan aikaan hyökkäävänä vihollisena käytännössä koko maailma lukuun ottamatta Saksaa ja muita akselivaltoja. Suunta liittoutumisessa itsenäisyyden säilyttämiseksi oli siis enemmän kuin selvä. Sitten kun lopultakin jatkosodan rauha saatiin aikaiseksi, Suomi ei hypännyt NL:n kelkkaan vaan yksinkertaisesti toteutti rauhan ehdot.

4) Mahdollisia NATO -jäsenyyden seurauksia

Sanotaan, että mennyt aika ei koskaan palaa, mutta sanotaan myös, että historia toistaa itseään. Tämä seikka on yhtä selvästi havaittavissa kuin sekin, että mennyt aika ei koskaan palaa.

5) Suomen puolustus

60 rauhan vuotta todellakin todistaa sen, että puolustusvoimat täyttävää tehtävänsä. Tässä viittaan jälleen siihen seikkaan, että mikäli maassa ei ole armeijaa, sinne tulee kohta vieras sellainen. Eipä noita ole näkynyt. Yksi plus yksi on siis kaksi.

Mitä etuja NATO sitten toisi sen vastapainoksi, että Suomi sotkisi itsensä automaattisesti kaikkiin konflikteihin mitä maailmalla voisi sattua? Mitä hyötyä siitä olisi jos puolustus kuitenkin hoidettaisiin yksin?

6) NATOn hinta

En sano sitä, että rahaa olisi jaossa puolustukseen riittävästi. NATO tulisi kuitenkin auttamatta kalliimmaksi kuin nykyinen rahoitus sallii. Tämä korotus voitaisiin silti käyttää NATOn sijasta Puolustusvoimien modernisointiin.

7) Sotilaalliset liittoumat

Niitä on todella aina ollut. Aina ne eivät kuitenkaan ole johtaneet sotaan. Sitä en väittänytkään. Väitin vain, että mitä jakautuneempi maailma sotilaallisesti on, sitä matalammaksi käy kriisin porras.

Liittoutua ei todellakaan pidä sotilaallisesti kenenkään kanssa jos ei mikään uhkaa nimen omaan Suomen turvallisuutta. Flirttailla ei todellakaan puoleen eikä toiseen.

Meillä pitää olla vain yksi päämäärä, Suomen itsenäisyys. Puoli valitaan tarvittaessa sen mukaan.

"Esittämäsi skenaario siitä, että jos länsimaiden ja Venäjän Kiinan Lähi-Idän maiden välillä syttyisi sota, on ajatuksenakin hirvittävä. Tuloksena tulee lähinnä mieleen maailmanloppu.

Näinkään kauheassa tilanteessa Suomen ei tulisi liittyä puoleen eikä toiseen, vaan keskittyä turvaamaan oma itsenäisyytensä ja turvallisuutensa."

Valitettavasti vaan Suomi ei ole maantieteen vuoksi sellaisessa asemassa, että se voisi pelkästään keskittyä omiin asioihinsa. Tähän liittyy myös se, mitä sanoin II maailmansodasta; Suomi ei kyennyt yrityksistä huolimatta säilyttämään liittoutumattomuutta (taikka puolueettomuutta) tuossakaan konfliktissa, koska tänne hyökättiin idästä lähes saman tien. Eli toisinsanoen, olemme puolueellisuuden suhteen AINA itänaapurimme vihollisia, vaikka kuinka koittaisimme sotaa välttää. Siksi mielestäni olisi järkevää liittoutua niiden kanssa, jotka ovat samoilla linjoilla yhteiskuntajärjestyksemme ja elämäntapojemme kanssa. Maailma on nykyisellään sellainen, että kaikki sellaiset konfliktit joihin Suomi voisi realistisesti ajatellen joutua, ovat konflikteja idän ja lännen välillä. Ja idän ja lännen välisissä konflikteissa Suomi on sijaintinsa ja länsimaisen asenteensa myötä automaattisesti eturintamana; liittoutumattomana vain venytämme tämän eturintaman koko maamme kokoiseksi.

yhtä kohtaa tuosta: kirjoitti:

"Esittämäsi skenaario siitä, että jos länsimaiden ja Venäjän Kiinan Lähi-Idän maiden välillä syttyisi sota, on ajatuksenakin hirvittävä. Tuloksena tulee lähinnä mieleen maailmanloppu.

Näinkään kauheassa tilanteessa Suomen ei tulisi liittyä puoleen eikä toiseen, vaan keskittyä turvaamaan oma itsenäisyytensä ja turvallisuutensa."

Valitettavasti vaan Suomi ei ole maantieteen vuoksi sellaisessa asemassa, että se voisi pelkästään keskittyä omiin asioihinsa. Tähän liittyy myös se, mitä sanoin II maailmansodasta; Suomi ei kyennyt yrityksistä huolimatta säilyttämään liittoutumattomuutta (taikka puolueettomuutta) tuossakaan konfliktissa, koska tänne hyökättiin idästä lähes saman tien. Eli toisinsanoen, olemme puolueellisuuden suhteen AINA itänaapurimme vihollisia, vaikka kuinka koittaisimme sotaa välttää. Siksi mielestäni olisi järkevää liittoutua niiden kanssa, jotka ovat samoilla linjoilla yhteiskuntajärjestyksemme ja elämäntapojemme kanssa. Maailma on nykyisellään sellainen, että kaikki sellaiset konfliktit joihin Suomi voisi realistisesti ajatellen joutua, ovat konflikteja idän ja lännen välillä. Ja idän ja lännen välisissä konflikteissa Suomi on sijaintinsa ja länsimaisen asenteensa myötä automaattisesti eturintamana; liittoutumattomana vain venytämme tämän eturintaman koko maamme kokoiseksi.

Suomella on todella hieman hankala sijainti maantieteellisesti jos jokin konflikti syntyy idän ja lännen välille. Tilanne olisi sotatilanteen aikana Suomen kannalta vaikea ja siksi Suomi olisi ikään kuin kahden tulen välissä.

Olen samaa mieltä, että aseellisen selkkauksen sattuessa olisi järkevää liittoutua niiden kanssa, jotka ovat samoilla linjoilla yhteiskuntajärjestyksemme ja elämäntapojemme kanssa, mutta mielestäni tämä koskee vain ja ainoastaan sotatilaa. Rauhan aikana NATO-jäsenyys olisi vain kivi kengässä idän suhteissa.

Sitten joku voi sanoa, että ei ne ota meitä mukaan jos jotain vakavaa uhkaa kehittyä. Mielestäni asia ei varmaankaan menisi aivan niin. Sotatilan aikana varsinkin Suomi olisi todennäköisesti haluttu liittolainen, juuri maantieteellisen sijaintinsa ansiosta.