Niinhän siinä sitten kävi että olen ollut erään yksinhuoltajamiehen kanssa joka ei ole kirkon jäsen. Ottanut lapset lähes omikseni ja huoltanut ja kiintynyt heihin. Nyt sitten srk-johtaja ilmoitti että syntinen esiaviollinen suhde (ei näillä sanoilla) pitäisi lopettaa. Ja ajatella ikuisuuden kannalta asioita. Ajattelen lähinnä miestäni ja lapsia, enkä millään pysty enkä halua lähteä heidän luotaan. Mutta en kyllä haluaisi kirkkoakaan jättää.. siinä on nyt sitten miettimistä... (tämä ei ole provo)
Ulos kirkosta
Maarit67
732025
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Olet kirjoittanut ongelmastanne tänne jo aikaisemmin. Avioitumisen este oli miehessäsi, vai kuinka? En vakuuttunut, että este olisi ollut ylittämätön, mutta jos on, niin jotain on korjattava, että este poistuisi tai sinun on tosiaan ajateltava asioita pitemmällä tähtäyksellä.
Perheonnen kannalta on parempi, ettei kumpikaan kuulu ahdasmieliseen kirkkoon.
Perheonneen kuuluu myös vapaus valita oma uskontonsa ja elää omantuntonsa mukaan. Siinä vaiheessa, kun toinen eroaa kirkosta puolison vuoksi, ollaan jo hakoteillä. Jokaisella täytyy olla mahdollisuus määrätä itse näistä asioista.
Niinhän se on, ja sama pätee myös siihen että pappi painostaa eroamaan puolisosta koska se ei täytä Hyvän Uskovaisen tunnusmerkkejä.
Oletko sinetöity kaikkien vaimojesi kanssa.
>Perheonneen kuuluu myös vapaus valita oma uskontonsa...
Niin ehdottomasti kuuluisi. Ahtaiden suuntien jäsenet vain aloittavat jossain vaiheessa puolisonsa painostuksen, joka tiukkenee ja tiukkenee...
Juuri siksi olisi paljon yksinkertaisempaa, jos sen ahtaan suuntauksen jäsen eroaisi kirkostaan ja alkaisi elää normaalia elämää, jossa toista ei painosteta.
Saattaisihan se olla paljon yksinkertaisempaa, jos sen ahtaan suuntauksen jäsen eroaisi kirkostaan, kuten neuvot.
Kysynpä vain: Kenelle se olisi yksinkertaisempaa?
Kysyn myös: Kuka saa ja voi määritellä, mitä on normaali elämä?
Ja kysyn vielä: Kuka tässä oikein yrittää painostaa ja ketä?
>Kysynpä vain: Kenelle se olisi yksinkertaisempaa?
Molemmille.
>Kysyn myös: Kuka saa ja voi määritellä, mitä on normaali elämä?
Normaali, tervejärkinen sen voi parhaiten määritellä. Sitä voit kysyä keneltä tahansa psykiatrilta, että onko tervejärkisempää olla jossain ahtaassa uskossa pakkokalsareineen vaiko elää ilman keinotekoisia rajoitteita.
>Ja kysyn vielä: Kuka tässä oikein yrittää painostaa ja ketä?
Voi joskus se ko kirkkoon kuulumatonkin painostaa, mutta näissä kysymyksissä se painostaja on yleensä se ahtaassa uskossa oleva. Vaikka toinen miten antaisi mahdollisuuden hänelle mennä kirkkoonsa ja touhuta siinä mielensä mukaan, kyllä tämä kuitenkin alkaa painostaa myös toista osapuolta mukaan.
Tuosta tulikin mieleen kun eräs mies ei estänyt vaimoaan kulkemasta kirkossa tai seurakuntatilaisuuksissa kaiket illat vaikka itse ei ollut uskovainen himpunkaan vertaa. Kerran vaimo sitten sairastui ja pyysi miestään menemään puolestaan kirkkoon. Kilttinä tyyppinä mies meni, vaikka haistokin asiassa vähän käännytyksen makua.
Miehen palattua vaimo kysyi, että mistä pappi oli puhunut.
Synnistähän se puhui, mies vastasi.
No mitäs hän siitä sanoi, vaimo tiedusteli.
Kovasti tuo tuntui vastaan olevan, mies tokaisi.
ihmisiä (miehiä?), joiden mielestä kaikki olisi helpompaa, hauskempaa ja halvempaa, jos muut ihmiset sulautuisivat samaan massaan, missä te itse olette, kenelläkään, varsinkaan vaimolla, ei olisi omia mielipiteitä, ja itse saisitte elellä niin kuin lystäätte. Etpä ole ainoa laatuasi.
Mutta muista kuitenkin, että elämme vapaassa maassa, jossa kaikilla, jopa naisilla, on oikeus mielipiteisiinsä ja uskontoonsa. Kyllä kuka tahansa psykiatrikin sen tietää.
Tyrmistyttävä on tuo kohta kaskustasi, jossa kerrot, että "mies ei estänyt vaimoaan". Ilmeisesti vaimokaan ei raahannut miestään väkisin mukaan, eikö totta?
Pidä sinä oma uskontosi, minä pidän omani, ja opetelkaamme yhdessä kulttuurienvälistä vuorovaikutusta!
Asukaa vaan yhdessä, mutta älkää harrastako seksiä.
Erilaisuus on suurta rikkautta, käännyttäminen on suurta köyhyyttä.
tyrkytät ratkaisuksi, että sen "ahtaan" - sinä sanoit sen - suunnan edustaja eroaisi kirkostaan.
Tuohan alkaa olla jo mustamaalausta ja pakkokäännytystä - ja niin kovin nurinkurista.
Anna sen toisen pysyä omassa suuntauksessaan, niin pysytte rikkaina!
Olkoon sinun mielestäsi vaikka köyhyyttäni, mutta ratkaisu olisi paras monista syistä: Map-kirkkoon ei ole mitään syytä kuulua. Jos tyyppi eroasi, ratkaisu olisi yksinkertainen. Jos tyyppi ei eroasi, seurauksena olisi loputon painostus. Tietysti painostusta vois olla molempiin suuntiinkin, mutta ainakin toiseen.
Väität, ettei MAP-kirkkoon ole mitään syytä kuulua. Miksi ihmeessä esimerkkisi henkilö sitten kuuluu siihen? Luuletko, että monikaan ihminen ainakaan Suomessa kuuluu MAP-kirkkoon ilman mitään syytä, ikään kuin vahingossa?
Olisiko asia niin, että sinä et vain ymmärrä hänen syitään etkä haluakaan ymmärtää?
Väität myös, että jos tyyppi eroaisi, ratkaisu olisi yksinkertainen. Olemme jälleen alkuperäisessä kysymyksessäni. Yksinkertainen kenelle?
Painostuksen varman suunnan tiedän jo tähänastisen kirjoittelusi perusteella.
>Väität, ettei MAP-kirkkoon ole mitään syytä kuulua. Miksi ihmeessä esimerkkisi henkilö sitten kuuluu siihen?
On tietysti psykologisia syitä. Muita ei ole. Ihminen voi eheytyä ja päästä irti turhista riippuvuuksistaan.
Sikäli kun tyyppi eroasi ja pääsisi eroon riippuvuudestaan, asia todellakin olisi yksinkertainen.
huumetta. :)
Tekstisi perusteella kaikki olisi yksinkertaista, jos kaikki olisivat samaa mieltä kuin sinä.
Minä taas olen sitä mieltä, että jos me kaikki ajattelisimme samoin kuin sinä, olisimme kaikki yksinkertaisia.
Mitä muuten sinun syysi ovat paitsi psykologisia?
Ei tarvitse olla samaa mieltä minun kanssani. Erilaisuus on suuri rikkaus. Itse asiassa lähipiiristäni melkein kaikilla on erilaisia uskonnollisia käsityksiä kuin minulla. Vakavia (käännyttämään pyrkiviä) riippuvaisia ei ole.
Kysymys on nyt riippuvuuksista, jotka voivat häiritä normaalia elämää. Uskonnon lisäksi riippuvuuksia voivat aiheuttaa muutkin asiat, esim. alkoholi. Jokainen on jollain tavalla riippuvainen. Jotkut riippuvuuden ovat suureksi haitaksi. Kahden mormonin kesken uskontoriippuvaisuus ei tietenkään ole millään muotoa haitaksi. Kyseisessä esimerkkitapauksessa, jossa toinen on mormoni ja toinen ei, tuo riippuvuus mitä todennäköisemmin aiheuttaisi ongelmia.
pidät erilaisuutta rikkautena.
Suvaitsevainen näkemyksesi on kuitenkin valitettavasti rajoittunut. Mormonit eivät sen piiriin kuulu. Väität, että heillä on haitallisia riippuvuuksia. Et kuitenkaan perustele, miksi mielestäsi juuri mormoneilla on noita haitallisia riippuvuuksia, mutta lähipiiriisi kuuluvilla ei.
Väität, että tapauksessa, jossa toinen on mormoni ja toinen ei, tuo riippuvuus mitä todennäköisemmin aiheuttaisi ongelmia. Kahden mormonin kesken taas ei.
Aiemmin olet esittänyt ainoana ehdotuksena, että mormoni luopuisi uskostaan. Onhan tässä toinenkin mahdollisuus: että se toinen rupeaisi mormoniksi. Ja vielä kolmas, jota suosittelen ainakin aluksi: molemmat pysyisivät uskossaan ja opettelisivat suvaitsemaan toisiaan ja elämään yhdessä rauhassa ja rakkaudessa.
Olen varma, että jokaisesta kolmesta lähestymistavasta on Suomessakin eläviä esimerkkejä.
>Et kuitenkaan perustele, miksi mielestäsi juuri mormoneilla on noita haitallisia riippuvuuksia, mutta lähipiiriisi kuuluvilla ei.
Siksi että yksikään ei ole sanot olevansa ainoassa oikeassa uskossa eikä yksikään ole yrittänyt käännyttää.
>Onhan tässä toinenkin mahdollisuus: että se toinen rupeaisi mormoniksi.
Mahdollistahan se on, mutta riippuvuuteen vajoaminen ei tietenkään ole suotavaa. Koska tuo henkilö ei ole jo kääntynyt, sehän tarkoittaa sitä, että kääntyäkseen hän tarvitsisi käännyttämistä.
Ja vielä kolmas, jota suosittelen ainakin aluksi: molemmat pysyisivät uskossaan ja opettelisivat suvaitsemaan toisiaan ja elämään yhdessä rauhassa ja rakkaudessa.
Mikäli mormoni sellaiseen pystyisi, ettei yrittäisi käännyttää, se olisi tietenkin ihannetila. Valitettavasti sellaista tapahtuu vain saduissa... Voihan toki olla, että joku on vuosikausia piinattuaan ja käännytettyään todennut toisen toivottomaksi tapaukseksi.
sellaisia, että kasvokkain en viitsisi enää jatkaa. Uskon jo saaneeni selville, mitä tyyppiä edustat.
Toisaalta nuo väitteesi ovat niin täysin vailla perusteita, että niitä jää ikäänkuin lumoutuneena tutkimaan. Voiko olla totta: Suomessa? EU:ssa? Vuonna 2007?
Perustelehan aluksi vaikkapa väitteesi, että sellaista tapahtuu vain saduissa, siis ettei mormoni yritä käännyttää (puolisoaan).
- Missä saduissa sellaista tapahtuu? Kaksi esimerkkiä riittää.
- Mistä tiedät, ettei sellaista tapahdu todellisuudessa? Mihin tietosi perustuvat? Onko asiasta tutkimuksia?
Minulla on puolestani tiedossa montakin tapausta, jossa joku mormonikirkkoon kuulumaton on vuosikausia piinattuaan ja käännytettyään (sekä joskus myös uhkailtuaan, kiristettyään, mustamaalattuaan, alistettuaan, rajoitettuaan, pahoinpideltyään) todennut mormoniosapuolen "toivottomaksi tapaukseksi". Siitä on sitten jatkettu eteenpäin jollakin seuraavista tavoista:
- on tullut ero
- on jatkettu yhdessä hiukan viisaampina
- toinenkin osapuoli on liittynyt mormonikirkkoon.
Toivon, että puolisosi ei ole mormoni, mutta jos on, näet tulevaisuutesi ehkä tuossa yläpuolella.
>- Missä saduissa sellaista tapahtuu? Kaksi esimerkkiä riittää.
Judithin sadussa ja sadussa Erilaisesta mormonista. Molemmat sadut olen itse kääntänyt reformoidusta ranskasta. Ne olivat kultalevyillä, mutta enkeli otti ne levyt pois.
>- Mistä tiedät, ettei sellaista tapahdu todellisuudessa?
Siitäkin, että koska mormonit ovat poikkeuksetta niin kovasti oman napansa ja korotuksensa perään ja korotukseen he tarvitsevat temppeliavioliiton. Jos ei omaa puolisoa saa käännytetyksi, on sitten turhaa työtä myöhemmin kun pitää etsiä muita puolisoita jossain vaiheessa.
>Siitä on sitten jatkettu eteenpäin jollakin seuraavista tavoista:
- on tullut ero
- on jatkettu yhdessä hiukan viisaampina
- toinenkin osapuoli on liittynyt mormonikirkkoon.
Jätit mainitsematta parhaan vaihtoehdon:
-mormoni tervehtyy ja eroaa kirkosta, jolloin ongelma on yksinkertaisesti ratkaistu.
Puolisoni ei ole mormoni, mutta jos olisi, silloin tuo minun ehdotukseni (jonka sinä jostain ihmeen syystä unohdit kokonaan!) olisi tietysti paras vaihtoehto. Minä en häntä käännyttäisi, mutta jos hän alkaisi tervehtyä, antaisin tukeni.
Jos avioliiton jatkumisen edellytys olisi minun mormoniksi kääntymiseni (eräällä tämän palstan kirjoittelijalla noin oli erään vaimon kohdalla), enhän minä mitään voisi, jos hän jättäisi erohakemuksen sen vuoksi. En voisi kuitenkaan olla epärehellinen ja teeskennellä kääntyväni mormoniksi.
Ja tietysti olisi se vaihtoehto (silloin piirtäisin seinään ison ruksin), että vaimoni tosiaankaan ei yrittäisi käännyttää minua mormoniksi.
Käytännössä olen nuoruudessani ollut sellaisessa tilanteessa, että minua on yritetty käännyttää samaan uskonsuuntaan ystävyyden jatkamiseksi. En kääntynyt, mutta en vastakäännyttänytkään vaan annoin vain jotenkin ymmärtää rivien välistä, että ei uppoa. Valitettavasti hän sitten katkaisi ystävyyden.
"Map-kirkkoon ei ole mitään syytä kuulua."
Tuo väittämäsi on vain oma mielipiteesi, joka ei ole kaikkien elämässä totta. MInulla on monta syytä kuulua MAP-kirkkoon, mutta ei yhtään syytä erota siitä.
Noinhan se menee jokaisen uskonsuunnan suhteen. Ihmisellä itsellään on mielestään hyvät syyt kuulua johonkin ryhmään tai lahkoon.
Jos nyt ihan tosissaan ryhdytään pohtimaan joitain oikeita syitä (enkä nyt tarkoita mitään itsekkäitä "henkilökohtainen pelastus"-tyylin juttuja), voihan niitäkin olla. Jonkun psyyke voi vaatia tuollaista itsepetosta pysyäkseen kasassa, mutta samallahan siihen jo kätkeytyy vaaran siemen, jos psyyke pysyy kasassa vain jonkin uskonlahkon varassa. Se tukipylväshän voi sortua, jos ihminen sittenkin alkaa ajatella omilla aivoillaan.
Toinen oikea syy voisi olla, että ihminen muuttuu jollain tavalla paremmaksi ihmiseksi kanssaeläjiään kohtaan. Sellaistakin toki tapahtuu. Joskus jopa siirtyminen riippuvuudesta (esim. alkoholi) toiseen riippuvuuteen (ahdas lahko) voi jonkun kohdalla olla hyväksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000259&posting=22000000022677405
Ei paljon ole muuttunut paitsi kui se että sinä olet vanhentunut 8 vuotta kahdessakymmenessäviidessä päivässä.
Jos todella olet kirkon jäsen, sinä jo tiedät oikean vastauksen.
Saat täältä myös neuvoa heiltä kenelle siveyden laki ei merkitse mitään (vaikka jotkut heistä kutsuvat itseään kristityiksi).
Miksi taas et voi mennä hänen kanssa naimisiin?
V.Mayfield
"Saat täältä myös neuvoa heiltä kenelle siveyden laki ei merkitse mitään (vaikka jotkut heistä kutsuvat itseään kristityiksi)."
No mutta Mayfield! Oletko viettänyt liikaa aikaa suomalaisten mormonien seurassa, kun sinusta on noin ilkeä tullut? Kommentillasi tarkoittanet tämän palstan ei-mormoneja. Onko sinulla näyttöä siitä, että "siveyden laki" ei merkitse meille mitään? Vai ketä tarkoitat?
Etkö muista kuin Maarit viimeksi kävi täällä? Oli hirveesti näitä "kristittyjä" jotka sanoi hänelle suurinpiirtein "riko siveyden lakia, ei se haittaa".
Sen takia sanoin:
"Saat täältä myös neuvoa heiltä kenelle siveyden laki ei merkitse mitään (vaikka jotkut heistä kutsuvat itseään kristityiksi)."
Siis, "jotkut heistä".
Oletko sinä semmoinen kristitty jolle siveyden laki ei merkitse mitään?
Jos et ole, niin en puhunut sinusta.
V.Mayfield
Minäkin ole varma, että tällä palstalla on monia, joille siveyden laki ei henkilökohtaisesti merkitse mitään. Avoliitot ja avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ovat niin yleisiä tänä päivänä, että olisi suorastaan ihme, jos kukaan sellainen ihminen ei olisi täällä palstalla vieraillut. Mutta tästähän ei tarvitse riidellä, eihän?
siis siveys,
mikä
ihmeen siveys?
Etkö sinä tiedä? Smith oli poikkeus, Jumala hänelle sanoi että koskaan et voi aviorikosta tehdä sillä minä lupaan sinun omaisuudeksi kaikki naiset ketkä haluat! Sama Youngille. He olivat siveitä miehiä sillä heillä oli Jumalan lupa - he eivät tarvinneet lupaa edes näiltä naisilta/tytöiltä, sen verran Jumalan alaisia olivat!
edellytti aina molempien suostumusta. Se oli uskonnollinen periaate eikä se suinkaan aina johtanut avioliiton fyysiseen toteuttamiseen.
Ja sitä molempien suostumusta Smith yritti hankkia pelottelemalla pikkutyttöjä ja heidän vanhempiaan sillä, mitä siitä seuraa, jos "Jumalan tahtoa" ei noudateta.
Miksihän sinä olet valinnut avoliiton, vaikka kirkon jäsenenä tiedät, miten kirkossa opetetaan? Olisitko voinut odottaa sitä, että miesystäväsi olisi ollut valmis menemään kanssasi naimisiin, ennenkuin muutat yhteen hänen kanssaan? Uskon, että olet tehnyt valinnan tietoisena siitä, että menttelysi on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa.
Nyt sinulla on mietittävä, haluatko seurata Häntä vai elää synnissä. Niinkuin aina, kun on tehnyt väärin, ei parannuksen tekeminen ole helppoa eikä sen tarvitse sitä ollakaan, mutta se on mahdollista. Käänny, ystävä, takaisin ja tule kirkkoon ja riipu evankeliumissa kiinni. Sellainen ratkaisu voisi ehkä saada myös miesystäväsi huomaamaan, mikä merkitys evankeliumilla on sinulle ja jos ei saa häntä kääntymään, niin ainakin herättää ajatuksia.
Tiedät mitä evankeliumi opettaa.
Ja rakastat avomiestäsi.
Valinta on sinun ja yksin sinun, älä anna kenenkään muun sitä puolestasi tehdä.
MUTTA: Kun olet valintasi tehnyt niin älä jää surkuttelemaan sitä toista valintaa minkä jätit, koska silloin elämsi ei ole onnellista.
Paha on paikkasi.
pelkkiä rusinoita suuhunsa, vaan jos haluaa rusinat, on syötävä myös se pakkopulla.
Näin on kaikessa elämässä, ei vain sinun tapauksessasi. Etkö ole sitä ennen huomannut? Ja tuliko tämäkään tilanteesi sinulle yllätyksenä?
Mutta onneksi sinä ja me kaikki olemme vapaita valitsemaan kumpi on pienempi paha: rusinoitta jääminen vai pullan syöminen.
Onnea elämääsi. Ratkaisu löytyy kyllä. Joko sinä teet sen tai elämä tekee sen puolestasi.
Haluatko sinä mennä naimisiin tämän miehen kanssa? Miksi tai miksi et?
Haluaako tämä mies mennä naimisiin sinun kanssasi? Miksi tai miksi ei?
Kumpi saa päättää avioitumisesta?
Mistä toinen saa päättää?
Siis miksi ylipäätänsä aloitit suhteen miehen kanssa joka ei halua mennä naimisiin? Miksi vain hän on jotakin, kun maailma on pullollaan miehiä. Elä kimpaannu aikomukseni ei ole väheksyä sinun valitojasi, vaan saada sinut ajattelemaan miksi.
Moni nainen/mies on saanut kokea aviopuolisonsa, joka on hyvä kirkon jäsen, mustat puolet avioliiton aikana. Useampi kuin arvaatkaan on asunut ja elänyt joitakin vuosia kirkkoon kuulumattoman aviopuolison kanssa. Mutta he ovat kestäneet rangaistuksen valittamatta ja ymmärtäen sen oikeudenmukaisuuden.
Minulla oli hyvä ystävä jolle kävi vanhanaikaisesti. Uusi mies oli aivan positiivinen tyyppi vaikkakaan ei kirkon jäsen. Tietenkin ystäväni erotettiin, mutta hän ei sitä kestänyt eikä ole sen koommin kirkkon tullut. Itselläni oli juuri tuolloin hieman vauhdikas elämä, enkä ehtinyt paljoa ottaa kontaktia häneen. Sen verran tiedän että hänen mielestään kirkon ihmiset tuomitsivat hänet.
Omasta kokemuksestanikin voin myös sanoa että kirkon ihmiset eivät ole parhaita peittelemään pettymyksensä ja omat pelkonsa, jonkun toisen hairahtuessa. Mutta kun ei anna periksi niin kyllä se vähitellen se suhtautuminen muuttuu.
Eräs erittäin hyvä ystäväni kastettiin juuri takaisin hänen oltua 5 vuotta erotettuna. Hän ei kuitenkaan koskaan luopunut kirkosta tai puhunut pahaa sitä vastaan ja oli kirkossa joka sunnuntai.
Tiedät että halusitpa niin tai näin jos et mene naimisiin sinut erotetaan. Ei se sen kummempaa ole.
Yhtä asiaa en ymmärrä. JOS sinulle on niin rakas tuo kirkko, niin kuinka se mies ei voi mennä naimisiin kansasi? Onko hän ehkä naimisissa jonkun toisen kanssa kuitenkin? En ymmärrä miehiä jotka voivat kieltää moisen naiseltaan!
No jos ette mene naimisiin ja sinut erotetaan voit kuitenkin käydä kirkossa joka Sunnuntai, ethän sinä voi asialle mitään jos mies ei halua naimisiin. Voit vielä varmistaa että kaste puolestasi tehdään kuoleman jälkeen jos se on halusi. Mutta, jos ei mies halua naimisiin, niin ei hän kyllä halua, että käyt kirkossakaan, naimisisssa tai ei, saa vaikka nähdä, kyllä se rakkaus taitaa siihen loppua.
Kuten sanottu EI erottaminen tarkoita kirkon jättämistä. Kyllä he ymmärtävät tilanteesi ja olet aina tervetullut kokouksiin ja juhliin lapsinesi, "miehesi" kanssa ja ilman!
Voimia.
Kerrot, että "srk-johtaja ilmoitti, että syntinen esiaviollinen suhde (ei näillä sanoilla) pitäisi lopettaa".
Jäin miettimään sananvalintaasi. Mitä sanoja srk:njohtaja käytti? Miksi itse valitsit sanat "syntinen esiaviollinen suhde"?
Anna kun arvaan. Pidät itse suhdettasi syntisenä ja kärsit siitä.
Ja miksi "esiaviollinen"? Uskotko/toivotko siis suhteenne johtavan avioliitton?
Arvaan lisää: Kärsit "syntisestä" suhteestanne ja haluaisit solmia avioliiton. Mies ei kuitenkaan suostu.
Kerroit ajattelevasi lähinnä miestäsi ja lapsia. Ketähän mies ajattelee? Mitä jos ajattelisit vähän aikaa itseäsi ja sitä, mitä sinä haluat.
avioliittoa ja sitä toivoo miehenikin. Maailma ei vain ole niin yksinkertainen paikka. Mutta en kyllä minäkään halua avioliittoon mahdottoman nopeasti. Vuoden kierto on järkevää katsoa, aikuisten ihmisten. Avioliitto on iso askel.
Miksi avoliittoon meneminen nopeasti on ok, mutta avioliittoon meneminen nopeasti ei sitten olekaan ok? Tuo vuoden kierto voidaan kyllä aikuisten ihmisten välillä toteuttaa seurustellen ilman esiaviollisia suhteitakin. Puhdas seurustelu on ihanaa aikaa. Siitä jää mukavat muistot ilman syyllisyyden tunteita.
kokeilla vuoden? Onko se mielestäsi reilua varsinkaan lapsia kohtaan? He ovat käsittääkseni jo joutuneet eroon omasta äidistään. Nyt he ovat joutuneet sietämään sen, että sinä tulet asumaan heidän kotiinsa, ja joutuvat ehkä sietämään vielä senkin, että jätät heidät taas, kun kokeilusi epäonnistuu. Miten arvelet sen vaikuttavan heihin? Sinulle tämä asia saattaa olla vain hetken ihastus, yksi kokeilu, jota ehkä kadut, josta teet "parannuksen" ja jonka jälkeen jatkat elämääsi niin kuin ennennkin. Mutta miehen lapsille se on yksi tärkeä vuosi heidän ainoata lapsuuttaan.
Avioliitto - ja mielestäni myös avoliitto - on sitoutumista, ei kokeilua. Näin on varsinkin, jos suhteessa on mukana lapsia. Juuri se pitäisi aikuisten ihmisten ymmärtää.
Hengellinen väkivalta on henkistä väkivaltaa, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Sen ilmenemismuotoja ovat pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen, eristäminen ja kontrollointi. Tarkoituksena on nujertaa toisen ihmisen, elämänkatsomus, elämäntapa tai muu mielipide.
Turust
välittäminen toisista. Siveyden laki on vakava asia, ja sen rikkominen on jo aiheuttanut paljon pahaa maailmassa.
Etkö sinä pidä siveyden lakia tärkeänä?
V.Mayfield
Luottaisin Pyhän Hengen ohjaukseen. Kyseessä on viimekädessä Jumalan ja häneen uskovan välisestä asiasta. Suomen lakien mukaan kirkolla ei enää ole oikeutta häpeärangaistuksiin. Siveyden laki ei kuulu ihmisen valvontaan.
Nytkin esillä olevasta asiasta emme tiedä mitään. Jumala yksin tietää. Kirkon ja ihmisen tehtävä on rakastaa ja lohduttaa lähimmäistään, ei häpäistä.
Turust
emme tiedä kyseisestä asiasta (juuri) mitään.
Kyseinen nimimerkki on ennenkin kääntynyt palstamme lukijoiden puoleen mieshuolissaan, ja kääntyy jälleen. Minusta se on viesti siitä, että hän haluaa keskustella tästä asiasta. Niinpä muutamat ovat kertoneet ajatuksiaan. Kenenkään en ole huomannut häpäisevän häntä.
Samoin kuin sinä, luottaisin tässä asiassa Pyhän Hengen ohjaukseen, jos olisin nimimerkki Maarit. Kirkossamme on myös mahdollista saada ongelmissaan keskusteluapua sekä piispalta että ammattiauttajilta.
myötäelää lähimmäisemme kuormaa. Kuorman lisäämiseen meille ei kuitenkaan ole annettu vähäisintäkään oikeutta. Etsivää meidän tulee opastaa. Nimimerkki esittää hätähuudon. Palstalla on vaikeaa häntä auttaa. Voimme rukoilla, että hän kohtaisi ymmärtävän ihmisen, jonka kanssa jakaa kuormansa.
Turust
Smithille, Youngille ym. pikkutyttöjen naijille ja painostajille. Paljon saivat pahaa aikaan.
jos me kehoitamme häntä pitämään Jumalan käskyt tässä tilanteessa, vaikka emme tiedä tilannetta? Minusta se on parasta neuvoa mitä voimme antaa hänelle, ja myös se neuvo että parannus on mahdollista.
Onko Jumalan käskyt ainoastaan hyviä jos ne ovat meille mukavia? Ei, vaan ne ovat aina hyviä, koska Jumala on hyvä.
"Niin on monia jotka sanovat: Syökää, juokaa ja olkaa iloisia, sillä huomenna me kuolemme, ja meidän käy hyvin.
Ja on myös monia, jotka sanovat: Syökää, juokaa ja olkaa iloisia, mutta pelätkää silti Jumalaa - hän hyväksyy pienen synnin tekeminen; niin, valehdelkaa vähäsen, käyttäkää toista hyväksenne hänen sanojensa tähden, kaivatkaa kuoppa lähimmäisellenne; ei tässä ole mitään pahaa; ja tehkää kaikkea tätä, sillä houmenna me kuolemme; ja jos olemmekin syyllisiä, Jumala antaa meille muutaman raipaniskun, ja lopulta meidät pelastetaan Jumalan valtakuntaan." (2 Nefi 28:7-8)
V.Mayfield
parhaat neuvot tulevat liian myöhään. Tämän tapauksen pidän sellaisena.
Turust
mutta uskon että ei ole vielä liian myöhästä tehdä parannus. Ja tämä neuvo on kaikille, minulle, sinulle, ja kaikille.
Parannus on se tapa mitä Herra on antanut meille että saisimme syntimme anteeksi. Kun teemme parannuksen, Isä antaa meille anteeksi, ja unohtaa koko jutun. Meidänkin tulee antaa toisille anteeksi. Sen meidän tulee tehdä ilman ehtoja.
V.Mayfield
Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä parannusta, joten mikäs kiire tässä on?
tehdä parannus. Tästä on vertaus neitsyistä, joilla ei ollut öljyä lampuissaan, kun ylkä tuli.
En tunne Raamattua. Mites niille neitsyille kävi?
Samalla tavalla kuin Smithin läheisyyteen kuuluneille neitsyille? Vai heillekö ei käynyt niin, vaan joutuivat jäämään vanhoiksi piioiksi? Kumpi oli parempi vaihtoehto?
Vertaus kymmenestä morsisuneidosta (vanhempi käännös puhuu neitsyistä) kerrotaan kohdassa Matt. 25:1-11. Herra vastasi myöhään tulleille: "Totisesti, minä en tunne teitä."
Itse olen ollut kirkosta eronneena jo joitain vuosia ja mitä etäämmäksi olen päässyt mormonikahleista, niin ymmärrän kuinka ihmisten keksimät uskonnot kahlitsevat ihmisen omaa määräämisoikeutta. Mormonismi kuten jokainen uskonto on jonkun ihmisen tai ihmisryhmän keksimiä ideologioita. Tulkintoja uskomuksista ja elämästä, joissa usein päämääränä on nostaa itse tai ryhmä toisten yläpuolelle ja hallita heitä, peloittelemalla Jumalan tuomiosta tai taivaspaikan menettämisellä.
Luulenpa, että 1000 vuoden päästä meidän uskontoja tutkaillaan huvittuneina aivan siinä missä me näemme esim. katolisen kirkon opit maapallon litteydestä naurettavina.
Suosittelen sinulle, että vapaudu sinua hallitsevista kahleista ja ala toteuttaa omaa itseäsi. Luonnollinen ihminen ei todellakaan ole Jumalan vihollinen kuten mormonit opettavat. Pitäisikö ihmisen olla mielummin keinotekoinen kuin luonnollinen? Pääasia on, että elät hyvää elämää ja kunnioittat lähimmäisiäsi.
että luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen. Ei se ole vain mormonien opetusta:
1. Kor. 2:14; Room. 8:5,7; Jaak. 4:4
Uskotteko siis kuitenkin perisyntiin?
Kirjoitit:
"Pitäisikö ihmisen olla mielummin keinotekoinen kuin luonnollinen?"
Ei vaan päin vastoin, ihmisen pitäisi ollä heidän *tosi* itsensä, siis Jumalan lapsi. Maanpäällinen elämä on väliaikainen koetteluaika, jossa meillä on mahdollisuus voittaa *luonnollinen* itsemme Kristuksen opetuksien kautta.
V.Mayfield
mutta emme peri syntiä, sillä syntiä on vain se, mitä itse voimme tehdä. Aadamin ja Eevan rikkomus sai sai aikaan, että heistä tuli kuolevaisia. Kukaan muu ei ole siitä vastuussa. Siksi Kristus voitti kuoleman kaikkien puolesta eli kaikki saavat ruumiin ylösnousemuksen.
Syntiä seuraa hengellinen kuolema, joka on eroa Jumalasta. Henkilökohtaisista synneistämme olemme vastuussa siinä määtin, kun olemme vastuunalaisia. Esim. lapset eivät ole. Siksi he ovat viattomia, mutta Kristuksen sovitus koskee heitä myös sen suhteen, mitä he tekevät pahaa tuntematta sitä pahaksi.
Hengellisen kuoleman Kristus voitti niiden puolesta, jotka ottavat evankeliumin vastaan ja elävät sen mukaan eli pitävät käskyt. Pelastumme armosta parhaammekin tehtyämme, noilla ehdoilla.
Tuosta kai jo selviää, ettemme usko perisyntiin siten kuin se yleensä ymmärretään.
meidän nykyiset ruumimme ovat kuolevaisia, ja luonnollisia. Meidän opetuksiemme mukaan meidän on opittava olla luonnollisen ruumimme mestari (siis henkemme on pomo).
Meidän uskon mukaan ennen maanpäällistä elämää me olimme vain henkiä. Henkemme eivät ole luonnollisia. Mutta nyt henkemme ovat tämän luonnollisen ruumiin sisällä ja meidän ei pitäisi antaa sen olla pomo.
V.Mayfield
...
Synnin käsitteessä erotetaan tekosynti ja perisynti. Tekosynti on yksittäinen paha teko. Yksittäiset pahat teot nousevat perisynnistä, joka merkitsee ihmiskunnan Jumalan hyvän tahdon vastaista perusasennetta. Esimerkiksi sota ei synny tyhjästä, vaan kasvaa ihmiskunnan syntiinlangenneesta, jumalanvastaisesta olemuksesta.
Synti on pimeä valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä sekä nousemaan itse omaksi jumalakseen.
Kirkolle ei ole valtaa rangaista synnistä. Valta on yksin Jumalalla.
Turust
"Kirkolle ei ole valtaa rangaista synnistä. Valta on yksin Jumalalla."
Tämä on kyllä historiallisesti katsoen roskaa. Paremmin olisi kirjoittaa: tämän hetkisten trendien johdosta kirkko on väliaikaisesti päättänyt olla rankaisematta synnistä. Tämä jäänee lyhyeksi hairahdukseksi ihmisen polulla :).
Jos huolena on syyllisyydentunto sen vuoksi että tekee jotakin väärin, niin tuosta tunteesta pääsee todellakin eroon paaduttamalla sydämensä, pyhiä kirjoituksia lainaten.
Tämähän ei tarkoita välttämättä sitä että syyllisyydentunteita aiheuttanut asia tai uskomus olisi ollut mitenkään väärin. Katsoisin sen inhimilliselle yhteiselämälle vahingolliseksi että ihmiset lakkaisivat tuntemasta syyllisyytä rikottuaan omaatuntoaan vastaan.
Ja mikäli on muiden kokemuksiin uskominen, jotka paadutuskuurin läpikäytyään havahtuivat huomaamaan laihtuvansa sitä kyytiä tunnepuoleltaan kuoliaaksi, jotakin muuta kuin syyllisyydentunnon menetyksen aiheuttama riemu on odottamassa tuon tien päässä. Jokaisella on tietysti oikeus tehdä elämässään mitä haluaa, siihen oikeuteen sisältyy kuitenkin omasta mielestäni vastuu elämän antajalle.
Hei Maarit!
Sinulla on mahdollisuus jatkaa suhde sinun miehesi kanssa ja katsoa se haluamasi vuosi.
Kirkostakaan sinun ei tarvitse luopua.
Mutta avoliitosta ja esiaviollisesta seksistä sinun täytyisi luopua. Siitähän tässä on kyse.
Minun ystäväni oli monta vuotta yksinhuoltaja ja seurusteli pari vuotta nykyisen aviomiehensä kanssa. He eivät asuneet tänä aikana yhdessä eivätkä harrastanet esiaviollista seksia, opettelivat tuntemaan toisensa ja kun ystävänikin oli päässyt avioeron aiheuttamista traumoista he menivät naimisiin.
Jos lapset ovat sinulle ja miehellesi tärkeitä, antaakaa heille oikea malli elämään. Jos Rakastatte toisianne menkää naimisiin. Jos olette epävarmoja suhteestanne olkaa ystäviä. Voit auttaa heitä vaikket asuisikaan heidän luona.
Mitä miehesi sanoo, jos pidättäydyt seksistä? Hyväksyykö hän sen? Jos hyväksyy, niin sittenhän ei pitäisi olla ongelmia. Jos ei hyväksy, niin loppuuko teidän suhde siihen?
Voit tuoda paljon iloa ja siunauksia tähän perheeseen tekemällä oikein.
Toisaalta ei tuo esiaviollisesta seksistä pidättäytymien mormoneilla niin kamalan tärkeää ole. Smithkään ei pystynyt pitämään näppejään erossa Fanny Algerista eikä nuoremmistakaan.
Luinpas Ensignistä kirjoituksen jossa naimisissa olevia naisia pyydettiin eroamaan kymmenyksiä maksamattomista miehistään ja menemään naimisiin kymmenyksiä maksavan kanssa, koska silloin jumala siunaisi heitä.
Siunauksia saa monella tapaa uskosi sisällä ilmeistikin, kuka päättää mitä iloa niistä on? Ja mikä on siunauksen hinta?
lehti oli Ensign ja että siinä sanottiin niin kuin kerroit?
Voisitko antaa lähdetiedot? Muuten viestilläsi on vain parjausarvoa.
Luin vielä uudelleen kirjoituksesi. Kiitos Mayfeldin.
Näen tilanteesi tässä vaihessa sellaisena, että on vain yksi hyvä neuvo.
Huolehdi ehkäisystä ehdottomasti. Olet ilmeisen nuori ja kokematon. Älä missään tapauksessa ryntää suinpäin avioliittoon. Ole rauhallinen. Asiat selviävät aikanaan.
Turust
suhde, tai sinut erotetaan kirkosta?
Tätä keskustelua käydään aika vähäisin pohjatiedoin.
Olkaa selipaatissa jollette voi mennä jostainsyystä naimisiin!!!!! Siinä asumisessa on tuskin mitään väärää ainoastaan itsensä altistaa kiusaukselle.
Tarkoittanet selibaattia. Se tarkoittaa naimattomuutta.
Viestisi sisältö on siis: "Olkaa naimattomia jollette voi mennä jostain syystä naimisiin!!!!!"
Onkos niitä muita vaihtoehtoja kuin olla naimaton jos ei mene naimisiin?
Tarkoitin että Toinen nukkuu keittiössä ja toinen olohuoneessa.