Itse olen tullut huomaamaan, että useimmat ateistit/materialistit ovat tylsimyksiä ja varsinkin rahakkaat erittäin ikävystyttäviä. Tiliotteissa ja rahassa kun ei ole eloa. Rahan ja kulutuksen kanssa jatkuvasti tekemisissä olevien ihmisten persoonallisuudessa alkaakin yleensä hyvin pian näkyä samaa elottomuutta.
Itse olen mieluummin tekemisissä hautausurakoitsijan kuin rahan ja kulutuksen ammattilaisen kanssa. Ja toivon myös tulevien lasteni seurustelevan elävien ihmisten kanssa(uskovaiset) --- työtä tekevien ja luovien ihmisten kanssa, ajattelijoiden ja kamppailijoiden, hämmentyneiden ja joskus jopa harhailevien kanssa. Antakaa tekin lastenne seurustella todellisten ihmisten kanssa.
Amerikassa tehdyn tukimuksen mukaan ateistien lapset välittävät eniten ystävistään, sitten lemmikeistään, sukulaiset ja vasta sitten vanhemmat. Uskovien lasten arvot olivat toisinpäin; ensin vanhemmat,sitten sukulaiset,ystävät ja lemmikit.
The kid's 'hierarchy of concern': friends, pets, relatives, parents, in that order. Isn't it ironic that this is precisely the opposite order of love, sustenance and attention that they generally receive? Mysteries of atheistic life!
Mielestäni ateistivanhempien ei tulisi niinkään olla huolissaan siitä, että heidän lapsensa mahdollisesti rikkoisivat lakia, kuin huolehtia siitä, etteivät itse riko lapsiaan vastaan. Tietenkin he haluavat lastensa olevan lainkuuliaisia, mutta kun he hyökkäävät "vallanhimossaan" lapsiensa kimppuun pelko aseenaan --kun he käyttävät hylkäämispelkoa, rangaistuspelkoa,moitteen ja kritiikin pelkoa,karkottamisen pelkoa ----he käyvät lapsiensa kimppuun tavalla, joka aivan varmasti kostautuu.
Ateisti ei siis anna lapsen olla. Hän ei kunnioita lasta, vaikka lapsi tarvitsee kunnioitusta voidakseen kasvaa vahvaksi, luottavaiseksi ja elinkykyiseksi tässä pelottavassa maailmassa.
Valtaa käyttämällä lapsesta ei saa koskaan luovaa. Valtaa käyttämällä ei saa lasta kukoistamaan eikä siis myöskään menestymään. Ja on vielä yksi pienen pieni asia, mitä vallan avulla ei myöskään saa; lasta rakastamaan vanhempiaan valtaan turvautumalla.
Ainoa keino siis em. negatiivisen tuloksen välttämiseksi on kristillinen,aito lähimmäisenrakkaus, jossa lapsi on vanhempien kumppani, ei alamainen.
Toisaalta ateistien ei myöskään pitäisi lahjoa lapsiaan olemaan hyviä. "Jos olet kiltti poika,niin pääset elokuviin". Tai myöhemmin:" Jos olet kiltisti, voit saada uuden auton."
Hyvyys ei silloin yhdisty lapsen mielessä hyvyyteen vaan materialistiseen palkintoon, millä ei ole mitään tekemistä hyvyyden kanssa.
Materialistiset vanhemmat ovat myös siinä mielessä huonoja kasvattajia, että he ovat vasta silloin tyytyväisiä, kun heidän lapsensa saavuttavat mainetta,mammonaa tai yhteiskunnallista statusta. Eli pitävät omia lapsiaan menestyneinä vasta sitten, kun nämä saavuttavat vanhempiensa elämän täyttymyksen sen sijaan, että toteuttaisivat omaa elämäänsä.
Uskovana ihmisenä voisin vielä todeta, että me uskovat ainakin haluamme lastemme menestyvän heidän oman itsensä tähden ,eli että lapsi toteuttaa omia toiveitaan ja niitä toteuttaessaan käyttäytyy tietysti hyvin ( kristilliset arvot/etiikka/korkea moraali) ja noudattaa yhteiskunnan lakeja.
Ihminen ei voi myöskän kuulla sisintä ääntään niin kauan kuin melskaa ja tekee jatkuvasti jotakin. Jos ihminen on vain tällainen Minä, niin silloin ei ole mahdollista kohdata Sinääkään.
Hengellinen ihminen (yl. uskovainen) kyllä kykenee kuulemaan sisintä ääntään eli Minää ja aivan varmasti kohtaamaan Sinän.
Itse olen mieluummin tekemisissä hautausurakoitsijan kuin rahan ja kulutuksen ammattilaisen kanssa. Ja toivon myös tulevien lasteni seurustelevan elävien ihmisten kanssa(uskovaiset) --- työtä tekevien ja luovien ihmisten kanssa, ajattelijoiden ja kamppailijoiden, hämmentyneiden ja joskus jopa harhailevien kanssa. Antakaa tekin lastenne seurustella todellisten ihmisten kanssa.
Amerikassa tehdyn tukimuksen mukaan ateistien lapset välittävät eniten ystävistään, sitten lemmikeistään, sukulaiset ja vasta sitten vanhemmat. Uskovien lasten arvot olivat toisinpäin; ensin vanhemmat,sitten sukulaiset,ystävät ja lemmikit.
The kid's 'hierarchy of concern': friends, pets, relatives, parents, in that order. Isn't it ironic that this is precisely the opposite order of love, sustenance and attention that they generally receive? Mysteries of atheistic life!
Mielestäni ateistivanhempien ei tulisi niinkään olla huolissaan siitä, että heidän lapsensa mahdollisesti rikkoisivat lakia, kuin huolehtia siitä, etteivät itse riko lapsiaan vastaan. Tietenkin he haluavat lastensa olevan lainkuuliaisia, mutta kun he hyökkäävät "vallanhimossaan" lapsiensa kimppuun pelko aseenaan --kun he käyttävät hylkäämispelkoa, rangaistuspelkoa,moitteen ja kritiikin pelkoa,karkottamisen pelkoa ----he käyvät lapsiensa kimppuun tavalla, joka aivan varmasti kostautuu.
Ateisti ei siis anna lapsen olla. Hän ei kunnioita lasta, vaikka lapsi tarvitsee kunnioitusta voidakseen kasvaa vahvaksi, luottavaiseksi ja elinkykyiseksi tässä pelottavassa maailmassa.
Valtaa käyttämällä lapsesta ei saa koskaan luovaa. Valtaa käyttämällä ei saa lasta kukoistamaan eikä siis myöskään menestymään. Ja on vielä yksi pienen pieni asia, mitä vallan avulla ei myöskään saa; lasta rakastamaan vanhempiaan valtaan turvautumalla.
Ainoa keino siis em. negatiivisen tuloksen välttämiseksi on kristillinen,aito lähimmäisenrakkaus, jossa lapsi on vanhempien kumppani, ei alamainen.
Toisaalta ateistien ei myöskään pitäisi lahjoa lapsiaan olemaan hyviä. "Jos olet kiltti poika,niin pääset elokuviin". Tai myöhemmin:" Jos olet kiltisti, voit saada uuden auton."
Hyvyys ei silloin yhdisty lapsen mielessä hyvyyteen vaan materialistiseen palkintoon, millä ei ole mitään tekemistä hyvyyden kanssa.
Materialistiset vanhemmat ovat myös siinä mielessä huonoja kasvattajia, että he ovat vasta silloin tyytyväisiä, kun heidän lapsensa saavuttavat mainetta,mammonaa tai yhteiskunnallista statusta. Eli pitävät omia lapsiaan menestyneinä vasta sitten, kun nämä saavuttavat vanhempiensa elämän täyttymyksen sen sijaan, että toteuttaisivat omaa elämäänsä.
Uskovana ihmisenä voisin vielä todeta, että me uskovat ainakin haluamme lastemme menestyvän heidän oman itsensä tähden ,eli että lapsi toteuttaa omia toiveitaan ja niitä toteuttaessaan käyttäytyy tietysti hyvin ( kristilliset arvot/etiikka/korkea moraali) ja noudattaa yhteiskunnan lakeja.
Ihminen ei voi myöskän kuulla sisintä ääntään niin kauan kuin melskaa ja tekee jatkuvasti jotakin. Jos ihminen on vain tällainen Minä, niin silloin ei ole mahdollista kohdata Sinääkään.
Hengellinen ihminen (yl. uskovainen) kyllä kykenee kuulemaan sisintä ääntään eli Minää ja aivan varmasti kohtaamaan Sinän.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei Topelius! Hengen jättiläinen! Laitaa lisää noita tarinoitasi!
Käsittääkseni tänne saa vapaasti kirjoittaa mielipiteensä ja siksi kirjoittelen tänne.En kuitenkaan tarkoittanut viestiä minään loukkauksena tai mitään sen kaltaista, vaikka kieltämättä siitä piinkova ateisti voi saada semmoisen vaikutelman. Joten anteeksi. Olisi pitänyt asetella sanat paremmin.
Itse voisit "Reiska" myös miettiä ennen kuin kirjoitat tänne yhtään mitään. Tässäkin nyt syyttelet tai nimittelet aivan turhaan Topeliukseksi/pelleksi. Jos joku kirjoittaa viestin, joka ei miellytä sinua, ei sentään tarvitse ruveta syyttä haukkumaan.
Ja mitä tulee negatiiviseen mielipiteeseesi minusta,niin tämä "Yleistä uskonnostsa"- palsta on onneksi sentään hieman yhtä Reiskaa laajempi otos.
että jos noissa tarinoissa on mitään mielekästä, se jää lukematta.
Ei moista avautumista ihminen jaksa kelata, varsinkaan vetävän ingressin puuttuessa
"Nasse",voisit muuten keksiä itsellesi vähän järkevämmän nimmarin.
Paha paranoia(vainoharhaisuus) on muuten sinulla! Usko jo hyvä mies! Miten minä voin sinulle kertoa uskosta, kun en yhtään mitään mistään ymmärrä! Ikävä tuottaa sinulle pettymys. Toivottavasti toivut siitä! Jo tänä iltana!
"Pelleksi?" Laitat sanoja suuhuni, Topelius.
Käytätkö koppalakkia?
Loukkaannut uudesta nimestäsi? Hirveää?
Katos mitä sun suustas tulee heti avauksessa: "tylsimyksiä", "vallanhimo", "lasten kimppuun", "lahjontaa", "melskaamista".
Olet erinomaisesti ansainnut nimesi, Topelius.
"Usko jo hyvä mies! "
Minä ja pilluni eivät nyt ymmärrä. Vai oliko trakoituksesi kirjoittaa Uskosta joka oli hyvä mies?
Määrittele sinä minulle "tervejärkisyys", koska ilmeisesti itse luulet ja kuvittelet sellainen olevasi! Mutta älä mieti pitkään! Syvemmälle vaan uppoat---lopulliseen tietämättömyyteesi! Ja sieltähän on pitkä matka taas takaisin!
minkä värinen on punainen.
Sullahan on suora yhteys Kaikkivaltiaaseen, Kaikkiteitävään, maan ja taivaan Jumalaan.
Soittele luuriasi sinnepäin.
Kuulehan, Nas.se. Se (ymmärtämättömyys) ongelma on sinun päässäsi, ja sinun on myös se itse ratkaistava! Jonkunhan se piti sinulle sanoa-- siis jo ajoissa. Muutenhan sinusta voisi tulla vakavakin riesa, ei vain itsellesi vaan myös perheellesi ja ystävillesi. Eli ensin terapiaa ja sitten ehkä pillereitä naamaan,ja jos hoito ei muuten auta, niin sitten vapaaehtoisesti mielisairaalaan tai rekan alle.
Masentunut nassukka on katsos kuin huumekauppias, joka levittää vain tuskaa lähiympäristöönsä, ja jonka päähän ainakin minä olisin heti valmis ampumaan luodin--siis huumekauppiaan!!
Alat olla jo aika pilvessä horinoinesi.
Topelius.
Paavalin ohje Filippiläiskirjeen 4. luvun 8. jakeessa esittää periaatteen, joka auttaa tunnistamaan ne terveen elämäntavana muodot, joilla on arvoa: "Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.":)
Paavalin kirjeen basisteille?
Kuka haluaa olla uskovaisen lapsen kaveri? Ei kukaan, uskovainen lapsi kun ei näytä juuri arvostavan kavereitaan.
Olen muuten samaa mieltä tuosta raha-asiasta, rikkaat ovat tylsimyksiä. Itse olen köyhä ja ateisti. Mutta materialistit haisee...